Edellinen jakso: Kolmas katekismussaarna, § 8
Seuraava jakso: Kolmas katekismussaarna, § 10
§ 9
Mutta tulemme nyt kolmanteen Pyhän Hengen armonvaikutukseen ihmisessä, nimittäin uudestisyntymiseen, joka jälleen on suuren Jumalan ja erityisesti Pyhän Hengen armontyötä sielussamme, ja sen kautta kadotettu hengellinen elämä saatetaan meissä entiselleen. Voidakseni antaa teille oikean käsityksen tästä tärkeästä asiasta haluan ensinnäkin selittää, millä tavalla Jumala saa aikaan uudestisyntymisen syntisen sydämessä, ja sitten osoittaa, mitä erityisiä muutoksia se saa meissä aikaan. *) Uudestisyntymä-sanalla on meidän keskuudessamme monenlaisia merkityksiä. Toisinaan ja vanhoina aikoina yleisestikin sillä tarkoitetaan kastetta tai sitä armoa, joka lapsille annetaan silloin, kun he kasteen sakramentin kautta astuvat Jumalan yhteyteen. Toisinaan se otetaan toisella tavalla, laajemmassa merkityksessä, niin että siihen sisällytetään sekä valaistuminen, usko että pyhitys, mutta varsinaisessa tai suppeammassa merkityksessä siihen kuuluu yksinomaan henkisen elämän palauttaminen, ja myös me ymmärrämme sanan nyt tässä merkityksessä. Uudestisyntyminen on menetetyn elämän takaisin saamista. Itse asian luonne osoittaa, että tässä ei voi olla puhe mistään ruumiillisesta vaan hengellisestä elämästä. Elämä tarkoittaa kykyä tehdä ja vaikuttaa. Hengellinen elämä on siten kyky tehdä sitä mikä on hyvää ja Jumalalle mieleistä. Sellainen kyky ihmisellä oli ennen syntiinlankeemusta ja niin ollen hänellä oli myös hengellinen elämä, mutta me olemme sen valitettavasti täysin kadottaneet, mistä todistaa meille niin ilmoitus kuin päivittäinen kokemuskin. Raamatussa sitä kutsutaan kuolemaksi, tai synnissä kuolemaksi, tai elävältä kuolemiseksi. Kun nyt tämä kuolema tai hengellinen kyvyttömyys otetaan pois ja meille annetaan uusi voima saada aikaan hyvää, niin sitä kutsutaan uudestisyntymäksi. Tämän muutoksen välttämättömyyden osoittaa meille niin itse asian luonto kuin myös monet ilmoituksen kohdat. Se kurja tila, jossa ihminen luonnostaan on, vakuuttaa meidät tästä kyllin hyvin. Syntiinlankeemus tuotti meille kyvyttömyyden kaikkeen hyvään ja taipumuksen kaikkeen pahaan. Meillä ei ole sen paremmin halua kuin kykyäkään tehdä Jumalan tahdon mukaan tai sitä, mitä hänen pyhä lakinsa meiltä vaatii, sillä apostoli Paavali sanoo, että ihmisiltä ei tässä tilassa ole pimentynyt vain ymmärrys, vaan myös se elämä, jonka Jumala antaa, on heille vieras Ef. 4:18. Paavali kutsuu heitä kuolleiksi heidän rikkomustensa ja syntiensä tähden1 Ef. 2:1, ja toisessa paikassa hän puhuu synnissä kuolleista2 Kol. 2:13, mitä kuolemaa kuningas Daavid puolestaan kuvaa näin: Kaikki ovat luopuneet hänestä – kelvottomia kaikki tyynni! Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei yhtäkään Ps. 14:3. Jotta kuolleesta ihmisestä tulisi toimiva, niin hänen täytyy välttämättä saada elämä, muutoin häneltä on turha odottaa mitään. Sitä täytyy edeltää uudestisyntymisen, elämän antamisen. Tämän välttämättömyyden esitti kallis Vapahtajamme selkeästi Nikodemokselle, kun tämä tässä tärkeässä asiassa tuli kysymään neuvoa, ja Jeesus sanoi: Jos ihminen ei synny uudesti, siis tarkemmin sanoen Hengen tarkoittamalla tavalla, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa Joh. 3:3. Nähdä Jumalan valtakunta on sitä, että tullaan uskon kautta yhteyteen Jumalansa kanssa ja tämän yhteyden kautta päästään nauttimaan kaikenlaisesta autuudesta ajassa ja ikuisuudessa, mikä Jumalan kunnian jälkeen on kaikkien tekojemme ja toimiemme äärimmäinen päämäärä. Ja tästä päämäärästä Vapahtajamme todistaa, että sitä on mahdoton saavuttaa ilman uutta syntymää, ja että tämän muutoksen Jumala itse saa ihmisessä aikaan. Emme ehdi esittää enempiä todisteita, ja jo yksin tämän, itsensä totuuden suulla esitetyn, täytyy riittää meille. Huomatkaamme kuitenkin mielemme ylennykseksi, että Nikodemos jäi tämän uudestisyntymän välttämättömyyden edessä neuvottomaksi ja ikään kuin ällikällä lyödyksi. Hän oli farisealainen, joka heidän opetustapansa mukaisesti oli varmaankin tehnyt monia kauniita ja ihmisyydelle kunniakkaita tekoja. Omasta iäisestä hyvinvoinnistaan huolestuneena hän halusi hankkia lisätietoja asiasta Jeesuksen koulussa. Mutta Vapahtaja heitti opillaan koko tämän perustan yli laidan, tässä ei kelvannut mikään. Hänessä piti tapahtua välttämättä täydellinen muutos, Jumalan ylhäältä aikaansaama syntyminen. Voi, kunpa meidän aikamme tekopyhät ja kunnianarvoiset nimikristityt huomaisivat tämän eivätkä laskisi niin paljon näkyvien hyvien tekojensa varaan, kun ne kuitenkin kumpuavat täysin sameasta lähteestä.
Siitä, että uudestisyntymä ei ole suinkaan ihmisen omaa aikaansaannosta, todistaa mitä selvimmin jo itse sanan luonnollinen merkitys. Kuollut, eloton ei tietenkään voi itse mitenkään itse toimillaan vaikuttaa siihen elämään, jota hänessä ei ole. Sikiö ei mitenkään voi itse saada aikaan syntymäänsä. Sen saavat aikaan äidin voimat ja luonnon vaikutus. Vielä vähemmän voi kukaan sytyttää itsessään hengellistä elämää omin voimin, tai ihminen itse saada aikaan uudestisyntymää. Siksi Vapahtaja sanookin, että meidän täytyy syntyä uudelleen ylhäältä, Jumalan toimesta, ja selittäessään asiaa tarkemmin hän lukee sen nimenomaan Pyhän Hengen työksi, kun hän sanoo: Jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan Joh. 3:5. Apostoli Pietari liittää sen puolestaan erityisesti Isään: Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään 1. Piet. 1:3. Samoin sitä kuvaa apostoli Jaakob, joka puhuu valkeuksien Isästä3 ja sanoo, että päätöksensä mukaan hän synnytti meidät Jaak. 1:18. Evankelista Johannes puolestaan katsoo sen kuuluvan koko jumalalliselle olemukselle yleisesti, kun hän sanoo uskovista, että nämä eivät ole syntyneet verestä, eivät ruumiin halusta, eivät miehen tahdosta, vaan Jumalasta Joh. 1:13. Vapahtajamme nimenomaan sanoo itsestään, että hän antaa uskovilleen iankaikkisen elämän,4 siis että hän synnyttää heidät uudestaan ja tekee heidät kykeneviksi hengelliseen elämään, jonka kannalta ikuisuus ei ole mitään muuta kuin ihanampi jatkuminen Joh. 10:28. Näin ollen on selvää, että uudestisyntymä on kolmiyhteisen Jumalan aikaansaamaa mutta lasketaan kuuluvaksi ainoastaan Pyhän Hengen tekoihin.
Välineenä Jumalan aikaansaamaan muutokseen on Jumalan sana yleensä, mutta erityisesti evankeliumien lohduttavat armonlupaukset. Sillä vaikka laki on ihmisen kääntymykselle täysin välttämätön, koska hänen täytyy tuntea turmionsa ja uhkaava onnettomuus, minkä kautta tarvittava synnintuska herää, niin lailla ei kuitenkaan ole mitään elävöittävää voimaa, vaan elämän täytyy syttyä uskossa Jeesukseen Kristukseen, ja tämän taas aikaansaa yksin evankeliumi. Ja niin kuin koko ihmisen täytyy sielultaan muuttua kääntymyksessä, niin meidän tulee myös muistaa, että valaistumisessa voimakas valo kohdistuu varsinaisesti ymmärrykseemme, mutta uudestisyntymä on se, joka taivuttaa tahdon. Näitä taipumisia on kahdenlaisia, nimittäin ensinnäkin pidättäytyminen pahasta, ja toiseksi Jumalalle mieluisan hyvän aikaansaaminen, sillä näin sanoo apostoli Paavali: Tehän tiedätte, että jos antaudutte orjina tottelemaan jotakuta, olette juuri sen orjia, jota tottelette. Te joko palvelette syntiä, mikä johtaa kuolemantuomioon, tai olette kuuliaisia Jumalalle, mikä johtaa vapauttavaan tuomioon Room. 6:16. Tästä siis nousevat ne kaksi päävaikutusta ja muutosta, joiden uudestisyntymässä täytyy meihin vaikuttaa, nimittäin ensinnäkin aiempien synninteidemme kauhistelu, ja toiseksi harras halu ja pyrkimys olla Jumalamme tahdon mukaan, mikä laajasti ottaen oikeastaan kuuluu uudistumiseen, mutta sen täytyy saada alkunsa itse uudestisyntymässä uskon kautta.
*) Conversio transitiva & intransitiva5
Edellinen jakso: Kolmas katekismussaarna, § 8
Seuraava jakso: Kolmas katekismussaarna, § 10
paikat:
Henkilöt: Daavid Jaakob (UT) Johannes Nikodemos Paavali Pietari
Raamatunkohdat:
Aiheet: