Edellinen jakso: Kolmas katekismussaarna, § 19
Seuraava jakso:
§ 20
Jumalan kiitos! Näin olemme jälleen hänen armostaan saattaneet päätökseen tämän uskonkappaleen tarkastelun, ja olemme tässä käsitelleet oppia Pyhästä Hengestä ja pohtineet, mitä meidän tulee tietää ja uskoa hänen persoonastaan sekä hänen todistetuista hyvistä teoistaan. Kaikki aiemmissa uskonkappaleissa käsitellyt asiat ovat sangen tärkeitä ja ne tulee tuntea perusteellisesti, mutta tässä selitetään, kuinka meidän Vapahtajamme todellakin toimii henkensä kautta ja johtaa ihmisiä siihen kaikille mitä välttämättömimpään muutokseen, jonka tulee tapahtua heidän omissa sydämissään, jotta heillä olisi jotain toivoa autuudesta. Ilman tätä tietoa olemme aivan varmasti hukassa niin ajassa kuin ikuisuudessakin ja saatammepa sen kanssakin olla hukassa, jollemme salli tämän suuren, kääntymykseksi tai uudestisyntymiseksi kutsuttavan muutoksen Jumalan Hengen voimasta vaikuttaa sydämessämme, niin että meistä tulee täysin ja kokonaan uudeksi luotuja Kristuksessa. Paavali sanoo selvästi, että Kristuksessa kaikki muu on samantekevää Gal. 6:15. Sallikaa siis, siunatut kuulijat, minun tämän tarkastelumme johdosta lopuksi asettaa muutamia vakavia koetuksia sydämellenne yhteiseksi rohkaisuksi ja kohotukseksi.
Meidän apostolisen uskontunnustuksemme kirjoittaja päättää sen aameneen, alkujaan heprealaiseen sanaan, joka tarkoittaa totuutta, ja se on uskon sana, jolla vakuutetaan, että asia on todella niin kuin sanotaan ja tunnustetaan, niin kuin apostoli Paavali sitä käyttää sanoessaan: Kaikki Jumalan lupaukset ovat hänessä ”kyllä” ja ”aamen”1 2. Kor. 1:20. Se on myös toivotussana, niin että aamen merkitsee: olkoon niin, tai: tapahtukoon niin, tai: voi! kunpa tämä tapahtuisi ja toteutuisi, jossa merkityksessä myös seitsemänkymmentä tulkitsijaa2 ovat ymmärtäneet sen kreikankielisessä raamatunkäännöksessään *). Myös meidän kallis Vapahtajamme käytti sitä Isä meidän -rukouksensa lopussa Matt. 6:13, minkä nojalla uskovat rukoilijat toivovat Jumalalta rukouksen täyttymystä ja ottavat sen vastaan, jotta he saisivat kaiken mitä he ovat häneltä pyytäneet. Lopuksi täytyykin aamenen olla myös lupaus- ja vakuutussana, niin että emme vain hyväksy ja pidä totuutena kaikkea, mitä Jumala sanassaan ja laissaan meille määrää, emmekä sydämessämme vain tunnusta todeksi sitä, mitä tunnustamme, vaan samalla lupaamme ja vakuutamme, että me uskollisesti pidämme sen ja noudatamme sitä. Tällä tavoin se esiintyy 5. Moos. 27:15 jne., ja siksi myös autuas Luther selittää sen näillä sanoilla: Tämä on varmasti totta. Tämä tarkoittaa: Minä olen sydämestäni ja sielustani vakuuttunut kaiken tämän jumalallisesta totuudesta. Lupaan antaa Jumalan Hengen vaikuttaa tätä kaikkea minussa ja samalla toivon ja rukoilen, että kaikki Pyhän Hengen armontyöt todella ja kaikessa voimassaan sovellettaisiin minuun ajassa ja ikuisuudessa. Tulkaa siis, rakkaat kuulijani, ja koetelkaa itseänne tänään vakavasti tämän opastuksen mukaisesti, voitteko te meidän ensimmäisen uskontunnustajamme ja autuaan Lutherin tavoin vakuuttaa ja sanoa tästä kaikesta, että se myös teille ja teidän sydämessänne on ja pysyy varmasti totena.
Koetelkaa ensin, miten korkea ja kunnioittava käsitys teillä on tästä jumaluuden kolmannesta persoonasta. Tunnustatteko hänet pyhäksi, kaikkitietäväksi ja kaikkivaltiaaksi Jumalaksi, joka tarkistaa kaikki asiat, joka ei vähänkään siedä mitään syntistä ja epäpyhää, vaan kantaa nimeään erityisesti teidän pyhityksenne vuoksi, ja oletteko monta kertaa tarkoituksellisella pahuudellanne tehneet hänet murheelliseksi ja ajaneet hänet pois teidän luotanne? Ja miten lienee siinä tapauksessa uskontunnustuksenne laita, kun sanotte hänestä, että hän on tosi Jumala? Joko teidän täytyy kieltää se sydämessänne, tai jos tunnustatte, että se mitä te olette hänestä kuulleet, lukeneet ja tunnustaneet, on varmasti totta, niin teidän täytyy tuntea vakavaa kolkutusta omassatunnossanne siitä, ettette ole kunnioittaneet ja rukoilleet häntä totena ja pyhänä Jumalana tai antaneet hänen jumalallisille armonvaikutuksilleen tilaa sydämessänne, vaan olette jättäneet noudattamatta Jumalanne ääntä. Häntähän kutsutaan Hengeksi muun muassa siksi, että hän sytyttäisi meissä hengellisen elämän ja tekisi meidät hengellisiksi mieleltämme; miten hän on teissä saanut ansaita tätä nimeään? Omatuntonne vastatkoon tähän kysymykseen, ja varsin yleinen paatumus, vallitseva epäusko ja laiton omavaltaisuus kaikenlaisten paheiden harjoittamisessa todistavat liiankin hyvin siitä hengettömyydestä, joka meidän keskuudessamme vallitsee. Tämä maailman henki vallitsee valitettavasti useimmissa ja niinpä seurataankin lähinnä sitä henkeä, josta apostoli Paavali puhuu, joka yhä vaikuttaa tottelemattomissa ihmisissä Ef. 2:2. Voi, sanokaapa minulle, mitä uskoa se tällainen on, mitä varmuutta ja totuutta itsessään epäuskossa voi olla? Minkä hartaan toiveen eli aamenen te kaikki voitte sanoa kaikista Pyhän Hengen armonvaikutuksista teissä? Ette varmaankaan voi aivan täysin kieltää Jumalan Hengen voimakkaita liikutuksia sydämessänne. Olette ehkä useinkin tunteneet siinä kutsuvan armon pistoksen, mutta tarkatkaa silti miten olette sen kohdanneet, oletteko kuten Pietarin kuulijat helluntaipäivänä avanneet sydämenne huolekkaasti kysyen: Mitä meidän pitää tehdä? Ap. t. 2:37 ja hartaasti toivoneet, että Jumalan Henki teitä johtaisi teitä oikeaan, vai oletteko Stefanoksen kuulijoiden tavoin kovettaneet sydämenne ja kiristelleet hampaitanne Kristuksen sanansaattajien tähden Ap. t. 7:54. Oletteko sallineet Jumalan Hengen avata ymmärryksenne silmät näkemään syvälle omaan turmeltuneeseen sydämeenne ja tuntemaan Vapahtajanne ylitsevuotavan rakkauden teitä kohtaan? Onko tämä tieto saanut vaikuttaa tahtoonne niin, että vilpittömästi murehditte synninkurjuuttanne ja rangaistusta, jonka te synnissä olette päällenne vetäneet, ja kaikkein eniten sitä, että synneillänne olette aiheuttaneet ikuiselle Armahtajallenne niin sietämättömiä tuskia. Oletteko tässä surussanne kääntyneet syntisten vuoksi uhratun Karitsan puoleen ja sanoneet aamen, Herra Jeesus, se on varmasti totta, minä tunnen ja tunnustan sen, että suurten syntieni vuoksi olen ikuisesti kadotettu, ellet sinä minua auta, mutta aamen, minä uskon Herraan Jeesukseen, ja on varmasti totta, että sinä olet minun ja koko maailman Vapahtaja. Siksi kaipaan yksin sinun apuasi, omaksun sinut ja täydellisen sovitustyösi, sinä yksin olet paimeneni ja lääkärini, ja sinä yksin olet tämän kurjan syntisen varma turvapaikka. Aamen Herra Jeesus, minä en usko ainoastaan, että sinä olet Jeesus, maailman Vapahtaja, vaan minä uskon, minä tiedän ja minä tunnen, että sinä myös olet minun Jeesukseni ja minä sinun kurja vapahdettu lapsesi, ja Jumalan kiitos! minä uskon, että tämä on varmasti totta. Voi, kuinka hyvä onkaan teille jos olette kokeneet sielussanne nämä Jumalan Hengen todelliset vaikutukset todelliseen kääntymykseen. Mutta jatkakaa ja koetelkaa vielä itseänne, minkä aamen-lupauksen te näin armollisen pelastuksen jälkeen olette Lunastajallenne antaneet. Kuulimme äsken, että Jumala Ebalinvuorella antoi huutaa kirouksen lakinsa syntisille, ja silloin kaiken kansan tuli sanoa aamen 5. Moos. 27. Nyt vapauttaja Jeesus julistaa teille suloisen rakkauden lakinsa, että aina tästä lähtien Me rakastaisimme Häntä, koska Hän on ensin rakastanut meitä 1. Joh. 4:19, ja meidän tulee puhdistautua kaikesta ruumiin ja hengen saastaisuudesta ja Jumalaa peläten pyhittää elämämme kokonaan hänelle 2. Kor. 7:1, sillä Jumalan tahto on, että te pyhitytte. Kavahtakaa siveettömyyttä! 1. Tess. 4:3. Kuinka halukkaita sitten olette siihen, että sanotte kukin kohdallanne koko Jeesuksen rakkauden laille aamen, tapahtukoon siis näin: minä en mitään kykene omasta itsestäni, mutta kun Jumala sallii minun elää, hänen Henkensä voimalla en halua synnin kietovan minua enää pauloihinsa, vaan haluan hillitä sen kaikin voimin. Vieläpä niin, ettei elämä eikä kuolema, eivät myötä- eivätkä vastoinkäymiset voi enää milloinkaan erottaa minua Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme Room. 8:38–39. Suokoon Jumala, että teidän keskuudessanne olisi monia (en voi puhua kaikista), jotka näin ovat jättäneet Pyhän Hengen armonvaikutuksille tilaa sydämessään elävälle uskolle ja elämän parannukseksi! Heille toivoisin, etteivät he tänäänkään ole turhaan ottaneet Jumalan armoa vastaan3 2. Kor. 6:1, ja kehotan heitä siksi Paavalin tavoin: Olkaa siis vahvoja ja järkähtämättömiä, rakkaat veljeni, ja tehkää aina innokkaasti Herran työtä 1. Kor. 15:58. Mutta te, jotka yhä jatkatte armon halveksimista, sanokaa toki mitä ajattelette. Tiedän että suuri osa teistä rientää täysin ajattelematta läpi koko armon aikansa kohti muuttumatonta ikuisuutta, ja miten näin voi käydä? Te olette kyllä kaikessa muussa järkeviä ja toimitte kuten järjelliset ihmiset, teette työtä ja näette paljon vaivaa välttääksemme uhkaavan onnettomuuden, ette säästä vaivojanne ja harkintaanne saavuttaaksenne jotain, joka usein on vain vähäpätöistä aistillista hyvää. Mutta teidän ikuinen hyvänne, todellinen hyvänne, voi, sen te laiminlyötte täysin. Miten on mahdollista, että te näette kuoleman omin silmin mutta ette ajattele sitä. Te tunnustatte uskonne kuolleiden ylösnousemukseen, tuomioon ja vihdoin tämän elämän jälkeen koittavaan ikuiseen rangaistukseen tai palkkioon, ja sanotte kaikelle tälle aamen, se on varmasti totta, mutta te ette pelkää rangaistusta ettekä pyri palkintoon. Miten te voitte kaikessa tässä olla niin ajattelemattomia ja suruttomia? Aivan varmasti te olette pimeydessä. Te vaellatte pimeydessä ettekä tiedä, minne olette menossa, sillä pimeys on sokaissut teidän silmänne4 1. Joh. 2:11. Mikä on tällä tavalla onnistunut lumoamaan teidät? Aivan, tämän maailman jumala, itse pimeyden ruhtinas, hän on se, joka on heidät sokaissut, niin että he epäuskossaan eivät näe Kristuksen evankeliumin kirkkaudesta säteilevää valoa 2. Kor. 4:4. Te onnettomat! Miksi te rakastatte pimeyttä! Onhan täysin mahdotonta vaeltaa pimeässä oikein tai päästä perille. Miksi ette murtaudu ulos sieltä, niin että kerran saatte avoimin silmin nähdä teidän autuutenne päivän? Vapahtaja antaa tähän kyllä erään selityksen, jonka pelkään pätevän myös teidän kohdallanne: Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi Joh. 3:20. Mutta mitä teidän auttaa piilotella onnetonta tilaanne ihmisiltä, kun sydämet tarkastava Jumala tulee teidät kuitenkin kerran koko maailman nähden tuomitsemaan ja teidät Jumalan kaikkivallan sitomina viedään äärimmäiseen pimeyteen, jossa vallitsee itku ja hammasten kiristys? Tulkaa järkiinne nyt te onnettomat! Ovi armoon on vieläkin auki teille tänään, ja sen ansiosta myös ovi ikuiseen elämään. Ettekö juuri tällä hetkellä huomaa kolkutusta omassatunnossanne? Hämmästys ja vavistushan valtaavat teidät. Voi! Se on Jeesuksen käsi, joka koputtaa kovaan rintaan. Pyydän teitä saman Jeesuksen nimen tähden, älkää kauempaa vastustako Jumalan Henkeä vaan heittäytykää herätetyn Paavalin tavoin heti alas Vapahtajanne jalkoihin ja kysykää syvästi kunnioittaen: Mitä sinä haluat minun tekevän?5 Ap. t. 9:6. Vapahtaja ei itse opettanut Paavalia välittömästi, vaan hän lähetti erään Ananiaan häntä opettamaan, ja teidän eksyneiden sielujenne luokse ylipappi Jeesus lähetti tänään minut, että jos mahdollista voisin hänen armonsa ja Henkensä avulla saattaa jonkun teistä oikealle tielle. Mutta minkä neuvon voisin sitten teille antaa, niin että se ei teitä eikä minua kaduttaisi ikuisuudessa? En kai muuta kuin sen, jonka Jumalan opettama Paavali antoi uskottomille juutalaisille: kun teidän sydämenne kääntyy Herran puoleen, peite otetaan pois6 2. Kor. 3:16, ja sallikoon Jumala, että saisin sanoa teistä niin kuin Paavali saattoi vakuuttaa itsestään kuningas Agripan edessä: en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä Ap. t. 26:19. Kunpa te saman apostolin tavoin tässä ja nyt heittäytyisitte alas Lunastajanne jalkoihin, tunnustaisitte vilpittömästi murheissanne hänelle syntinne ja hänen sovituksensa tähden hartaasti pyytäisitte armoa, niin silloin te varmasti saisitte tänä päivänä avun. Ja kaikkeen tähän sanon: aamen, se on varmasti totta.
Vielä yksi sana teille te ahdinkoon joutuneet Jumalan lapset, jotka täällä kärsitte monien vaivojen kanssa, sairauden, köyhyyden ja halveksunnan, tai kannatte oman pahan sydämenne painavinta taakkaa, joka usein saattaa teidän vaikeaan tilanteeseen, tai ehkä kaipaatte sitä suloisuutta ja makeutta, jota te ennen kanssakäymisessänne Jumalan kanssa totuitte maistamaan, mitä kautta Saatana on saanut tilaisuuden asettaa teidän asemanne Jumalan valittuina epäiltäväksi. Teitä pyydän ensinnäkin muistamaan, että tämä jumaluuden kolmas persoona, josta tänään olemme puhuneet, on Jeesuksemme sanojen mukaan lohduttaja, ja tiedättekö, mistä hän on saanut tämän nimen? Kyllä, teidän vuoksenne, teidän pelokkaan ja murheellisen sydämenne vuoksi. Hän kuuluu teille, mutta teidän tulee nöyrästi pyytää häntä taivaalliselta Isältä, niin te tulette varmasti hänet saamaan, eikä se osu harhaan, sillä Jeesus Kristus on kuolemallaan hankkinut meille oikeuden tähän kalliiseen taivaan lahjaan, ja meillä on häneltä järkkymätön lupaus, että hänet tullaan antamaan kaikille niille, jotka sitä Isältä pyytävät Luuk. 11:13, ja tämä on varmasti totta. Ajatelkaa siis rohkaisuksenne ja lohduksenne usein teidän edessänne olevaa täydellistä lunastusta. Se koittaa pian, päivä, tunti, pieni hetki kerrallaan, niin rientää tämä aika nopeasti kohti loppuaan ja luonnolle kauhistuttavasta kuoleman hetkestä tulee teidän ensimmäinen täydellisen lunastuksen päivä. Ja mikä autuus kohtaakaan sieluanne sinä päivänä taivaassa! Ajatelkaa kuinka tämä katoava tomu, tämä teidän tomumajanne tulee kerran viimeisenä päivänä nousemaan ylös täysin katoamattomana, ajatelkaa iloista tuomiopäivää, miten armollinen siitä tuleekaan teille ja miten autuaasti sinä päivänä astuttekaan taivaaseen. Vaeltakaa ajatuksissanne jo täällä kuolevaisuudessa usein näillä autuuden asuinsijoilla, niin unohdatte helposti sen, mikä on takanapäin, ja kurottakaa edessänne olevaan ja maistakaa jo täällä uskossa usein sen ilonvirran pisaroita, jotka ikuisuudessa tulevat teitä virvoittamaan; lausukaa usein näissä tarkasteluissanne lohduttava ja kaipaava aamen, älkääkä lannistuko. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin monien ajallisten vaivojen ja kuoleman kautta, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä, sillä näin sanoo Paavali: Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden7 2. Kor. 4:16–17.
Ja Jeesuksen olkoon ikuisuudessa kiitos tästä lohduttavasta totuudesta. Ei saatana, maailma eikä synti kykene sitä meiltä riistämään, sillä me uskomme ja tunnustamme kuolleiden ylösnousemuksen ja ikuisen elämän. Voi, kyllä! Sen me uskomme täysin ja lujasti, ja se on ja pysyy varmasti totena ajassa ja ikuisuudessa. Aamen.
*) Jossa he käänsivät sen γÎνοιτο.8
Suom. Eero Ojanen
Edellinen jakso: Kolmas katekismussaarna, § 19
Seuraava jakso:
paikat: Aleksandria Ebalinvuori
Henkilöt: Ananias (opetuslapsi) Julius Agrippa, Marcus (Agrippa II) Luther, Martti Paavali Stefanos
Raamatunkohdat:
Aiheet: