Kolmas katekismussaarna, § 19

§. 19.

Sluteligen måste vi ock nämna något om denna Christi församlings allmänna beskaffenhet. Den kallas i vår Tros-bekännelse först En, hvilket namn med rätta tilkommer den osynliga församlingen i synnerhet för två orsaker skull; den ena är at alla dess lemmar höra under et hufvud, som är Christus, icke annorlunda än alla de höra til et rike, hvilka ärkänna en Konung och lyda hans befallningar; hvarom Apostelen Paulus märkeligen talar: At Gud hafver all ting lagt under hans fötter, och hafver satt honom församlingen til et hufvud öfver all ting. Eph.169 1:22. Derföre förmanar han ock sina Epheser, at de skulle vara rättsinnige i kärlekenom, och växa til i all stycke, i honom som hufvudet är Christus; af hvilkom hela kroppen tilhopa fogas, och en lem hänger til then andra, genom all ledamöten.13leder, ställen där två skelettdelar möts Cap. 4:15,16. För det andra kan den ej heller vara mera än en i anseende til sjelfva des ledamöters fullkomliga enighet at sträfva efter et och samma ändamål, som är den eviga saligheten, genom et och samma medel, Ordet och Sacramenterna, och det uti en och samma nådenes ordning, emedan de ej allenast hafva en Herre, utan ock en tro, och et hopp och äro såsom en kropp och en anda. v. 5, 4. Församlingen kallas för det andra Helig, och det med rätta; ty alla dess rätta lemmar hafva helgat sig Herranom i dopet, genom trona blifvit delaktiga af Jesu fullkomliga helighet i rättfärdiggörelsen, vinlägga sig, genom Guds nåd, at vandra i helighet och rättfärdighet i alla sina lifsdagar, och änteligen hafva det hoppet, at en gång få räknas bland Helgonens antal i himmelen. Därföre kallar Apostelen henne en församling then härlig är, then ingen fläck eller skrynko hafver. Cap. 5:27. För det tredje kallas församlingen Allmännelig, så väl i anseende därtil, at alla dess lemmar tro och anamma den enda allmänna salighets-lära, som Gud alt ifrån verldenes begynnelse föreskrifvit människomen, emedan i ingom androm gifves någon170 salighet, än i den straxt efter fallet utlofvade qvinnones säd,14 qvinnones säd: Hänvisar till 1 Mos 3:15 där Gud talar till ormen efter att Adam och Eva ätit av den förbjudna frukten. I Karl XII:s bibel (1703) lyder stället ”Och Jagh skal sättia fiendskap emellan tigh och qwinnona / och emellan tina sädh och hennes sädh: Then samme skal söndertrampa titt hufwud / och tu skalt stinga honom i hans hääl.” Löftet om ”qwinnones säd” har tolkats som ett löfte om Jesus. Ap. G. 4:12. som ock i anseende därtil, at den samma utbreder sig allestädes i hela verlden, hvarest Christi Lära rätt förkunnas, och således icke hafver någon viss gräns, i grund af den befallning som Jesu första bodbärare fingo at lära alt folk. Mat. 28:19. Sådan är nu, mine Älskelige, rätta beskaffenheten af den osynliga församlingen: den är en, helig och allmännelig, kan ock kallas Apostolisk, emedan den är planterad af Apostlarna i Nya Testamentet, och helt och hållen byggd på Apostlarnas grund; men när det kommer an på tillämpningen af denna församlingens beskaffenhet, är väl klart, at hvar och en vill anse sin egen lilla församling för en del af denna ena stora och allmänna; dock när vi börje at jämföra dem, finnas ganska många ibland dem som i sin Tros-bekännelse, uti grundsanningar strida emot hvarandra; och emedan icke mera än en församling kan vara den rätta, följer deraf tydeligen, at alla de andra måste vara falska, hvaraf åter upkommer sluteligen den frågan: hvilken af alla de synliga då måtte vara den rätta församlingen? Hvarpå ej annat svar bör lämnas än at den allena bör anses för den rätta, hvarest Guds ord rent och klart läses, och de heliga Sacramenterna efter Jesu egen instiktelse utdelas. Därvid bant Paulus sin Lärjunge Timotheum, och sade: Men tu171 blif vid thet tu lärt hafver, och thet tig betrodt är, vetandes af hvem tu thet lärt hafver; och efter tu af barndomen hafver kunnat then heliga Skrift, kan hon tig undervisa til salighet, genom trona på Jesum Christum. 2 Tim. 3:14,15.

1. leder, ställen där två skelettdelar möts
2. qvinnones säd: Hänvisar till 1 Mos 3:15 där Gud talar till ormen efter att Adam och Eva ätit av den förbjudna frukten. I Karl XII:s bibel (1703) lyder stället ”Och Jagh skal sättia fiendskap emellan tigh och qwinnona / och emellan tina sädh och hennes sädh: Then samme skal söndertrampa titt hufwud / och tu skalt stinga honom i hans hääl.” Löftet om ”qwinnones säd” har tolkats som ett löfte om Jesus.

§ 19

Lopuksi meidän tulee sanoa jotain Kristuksen seurakunnan yleisestä luonteesta. Sen sanotaan uskontunnustuksessamme olevan yksi, mikä nimitys oikeastaan kuuluu erityisesti näkymättömälle seurakunnalle kahdesta syystä: ensimmäinen on se, että kaikki sen jäsenet kuuluvat yhden pään alaisuuteen, joka on Kristus, aivan samalla tavalla kuin kaikki ne, jotka tunnustavat yhden kuninkaan ja tottelevat hänen käskyjään, kuuluvat yhteen valtakuntaan, mistä apostoli Paavali painavasti sanoo: Jumala on alistanut kaiken hänen valtaansa ja asettanut hänet kaiken yläpuolelle seurakuntansa pääksi Ef. 1:22.169 Siksi hän kehottaakin efesolaisiaan, että he noudattaisivat totuutta ja rakkautta ja kasvaisivat kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää. Hän liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jänteiden avulla, kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan15 1992/muokattu Ef. 4:15–16. Toiseksi seurakuntia ei voi olla enempää kuin yksi, kun otetaan huomioon itse sen jäsenten täydellinen yhtenäisyys heidän pyrkiessä yhteen ja samaan päämäärään, joka on ikuinen autuus, yhden ja saman keinon eli sanan ja sakramenttien kautta, ja tämä yhdessä ja samassa armonjärjestyksessä, koska heillä ei ole vain yksi Herra vaan myös yksi usko, yksi toivo ja he ovat niin kuin yksi ruumis ja yksi Henki Ef. 4:4–5. Toiseksi seurakuntaa kutsutaan perustellusti pyhäksi, sillä kaikki sen jäsenet ovat pyhittäneet itsensä Herralle kasteessa, uskossa tulleet osallisiksi Jeesuksen täydellisestä pyhyydestä vanhurskauttamisessa, kilvoittelevat Jumalan armon avulla vaeltaakseen pyhyydessä ja vanhurskaudessa kaikkina elämänsä päivinä, ja lopuksi toivovat, että heidät kerran laskettaisiin pyhien joukkoon taivaassa. Siksi apostoli kutsuu tätä kirkastetuksi seurakunnaksi, jossa ei ole tahraa eikä ryppyä16 1938/muokattu Ef. 5:27. Kolmanneksi seurakuntaa kutsutaan yhteiseksi, siksi että kaikki sen jäsenet uskovat ja omaksuvat ainoan yhteisen autuuden opin, jonka Jumala on aina maailman alusta ihmisille määrännyt, koska pelastusta ei ole missään muualla17 kääntäjän suomennos 170 Ap. t. 4:12 kuin heti syntiinlankeemuksen jälkeen luvatussa naisen siemenessä,18 naisen siemenessä: Alkutekstin löftet om qvinnones säd viittaa 1. Moos. 3:15, jossa Jumala puhuu käärmeelle sen jälkeen kun Aadam ja Eeva olivat syöneet kiellettyä hedelmää. Kohtaa on tulkittu niin, että siemen on tässä vertauskuva suvulle, josta on aikanaan syntyvä Jeesus. Ruotsin säd voi tarkoittaa sekä kylvettävää siementä että satoa ja myös jälkeläistä. Vuoden 1992 suomennoksessa aikaisemmisssa suomennoksissa käytetty ”siemen” on korvattu sanalla ”suku”: ”Ja minä panen vihan sinun ja naisen välille ja sinun sukusi ja hänen sukunsa välille: ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän.” samoin kuin siksi, että tämä seurakunta levittäytyy kaikkialle maailmaan, missä Kristuksen oppia julistetaan oikein, eikä sillä siten ole mitään tiettyä rajaa, mikä seuraa siitä käskystä, jonka Jeesus ensimmäisille sanansaattajilleen antoi opettaa kaikkea kansaa19 1776 Matt. 28:19. Tällainen siis on, rakkaat ystäväni, näkymättömän seurakunnan todellinen luonne: se on yksi, pyhä ja yhteinen. Sitä voidaan myös kutsua apostoliseksi, koska se on Uuden testamentin apostolien istuttama ja kokonaan apostolien pohjalle rakennettu. Mitä tulee tämän seurakunnan ominaisuuksien soveltamisesta käytäntöön, niin on kai selvää, että jokainen haluaa nähdä oman pienen seurakuntansa tämän yhden, suuren ja yhteisen yhtenä osana, ja kuitenkin, kun alamme verrata niitä, niin huomaamme, että monien seurakuntien uskontunnustukset ovat perustotuuksien kohdalla keskenään ristiriitaisia. Ja koska ei voi olla enempää kuin yksi oikea seurakunta, siitä seuraa selvästi, että muiden täytyy olla vääriä, joten nousee lopuksi kysymys: mikä näistä kaikista näkyvistä mahtaa olla se oikea seurakunta? Tähän ei pidä antaa muuta vastausta kuin että oikeana on pidettävä yksin sitä, jossa Jumalan sanaa puhtaana ja kirkkaana luetaan ja pyhät sakramentit Jeesuksen oman määräyksen mukaan jaetaan. Tähän Paavali kehotti oppilastaan Timoteusta sanomalla: Pidä sinä171 kiinni siitä, minkä olet oppinut. Sinähän olet siitä varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut. Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen 2. Tim. 3:14–15.

1. 1992/muokattu
2. 1938/muokattu
3. kääntäjän suomennos
4. naisen siemenessä: Alkutekstin löftet om qvinnones säd viittaa 1. Moos. 3:15, jossa Jumala puhuu käärmeelle sen jälkeen kun Aadam ja Eeva olivat syöneet kiellettyä hedelmää. Kohtaa on tulkittu niin, että siemen on tässä vertauskuva suvulle, josta on aikanaan syntyvä Jeesus. Ruotsin säd voi tarkoittaa sekä kylvettävää siementä että satoa ja myös jälkeläistä. Vuoden 1992 suomennoksessa aikaisemmisssa suomennoksissa käytetty ”siemen” on korvattu sanalla ”suku”: ”Ja minä panen vihan sinun ja naisen välille ja sinun sukusi ja hänen sukunsa välille: ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän.”
5. 1776

Unfortunately this content isn't available in English