Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Katekismussaarnoja: Kolmas saarna

Kolmas katekismussaarna, § 19

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

§ 19

Lopuksi meidän tulee sanoa jotain Kristuksen seurakunnan yleisestä luonteesta. Sen sanotaan uskontunnustuksessamme olevan yksi, mikä nimitys oikeastaan kuuluu erityisesti näkymättömälle seurakunnalle kahdesta syystä: ensimmäinen on se, että kaikki sen jäsenet kuuluvat yhden pään alaisuuteen, joka on Kristus, aivan samalla tavalla kuin kaikki ne, jotka tunnustavat yhden kuninkaan ja tottelevat hänen käskyjään, kuuluvat yhteen valtakuntaan, mistä apostoli Paavali painavasti sanoo: Jumala on alistanut kaiken hänen valtaansa ja asettanut hänet kaiken yläpuolelle seurakuntansa pääksi Ef. 1:22. Siksi hän kehottaakin efesolaisiaan, että he noudattaisivat totuutta ja rakkautta ja kasvaisivat kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää. Hän liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jänteiden avulla, kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan1 Ef. 4:15–16. Toiseksi seurakuntia ei voi olla enempää kuin yksi, kun otetaan huomioon itse sen jäsenten täydellinen yhtenäisyys heidän pyrkiessä yhteen ja samaan päämäärään, joka on ikuinen autuus, yhden ja saman keinon eli sanan ja sakramenttien kautta, ja tämä yhdessä ja samassa armonjärjestyksessä, koska heillä ei ole vain yksi Herra vaan myös yksi usko, yksi toivo ja he ovat niin kuin yksi ruumis ja yksi Henki Ef. 4:4–5. Toiseksi seurakuntaa kutsutaan perustellusti pyhäksi, sillä kaikki sen jäsenet ovat pyhittäneet itsensä Herralle kasteessa, uskossa tulleet osallisiksi Jeesuksen täydellisestä pyhyydestä vanhurskauttamisessa, kilvoittelevat Jumalan armon avulla vaeltaakseen pyhyydessä ja vanhurskaudessa kaikkina elämänsä päivinä, ja lopuksi toivovat, että heidät kerran laskettaisiin pyhien joukkoon taivaassa. Siksi apostoli kutsuu tätä kirkastetuksi seurakunnaksi, jossa ei ole tahraa eikä ryppyä2 Ef. 5:27. Kolmanneksi seurakuntaa kutsutaan yhteiseksi, siksi että kaikki sen jäsenet uskovat ja omaksuvat ainoan yhteisen autuuden opin, jonka Jumala on aina maailman alusta ihmisille määrännyt, koska pelastusta ei ole missään muualla3 Ap. t. 4:12 kuin heti syntiinlankeemuksen jälkeen luvatussa naisen siemenessä,4 samoin kuin siksi, että tämä seurakunta levittäytyy kaikkialle maailmaan, missä Kristuksen oppia julistetaan oikein, eikä sillä siten ole mitään tiettyä rajaa, mikä seuraa siitä käskystä, jonka Jeesus ensimmäisille sanansaattajilleen antoi opettaa kaikkea kansaa5 Matt. 28:19. Tällainen siis on, rakkaat ystäväni, näkymättömän seurakunnan todellinen luonne: se on yksi, pyhä ja yhteinen. Sitä voidaan myös kutsua apostoliseksi, koska se on Uuden testamentin apostolien istuttama ja kokonaan apostolien pohjalle rakennettu. Mitä tulee tämän seurakunnan ominaisuuksien soveltamisesta käytäntöön, niin on kai selvää, että jokainen haluaa nähdä oman pienen seurakuntansa tämän yhden, suuren ja yhteisen yhtenä osana, ja kuitenkin, kun alamme verrata niitä, niin huomaamme, että monien seurakuntien uskontunnustukset ovat perustotuuksien kohdalla keskenään ristiriitaisia. Ja koska ei voi olla enempää kuin yksi oikea seurakunta, siitä seuraa selvästi, että muiden täytyy olla vääriä, joten nousee lopuksi kysymys: mikä näistä kaikista näkyvistä mahtaa olla se oikea seurakunta? Tähän ei pidä antaa muuta vastausta kuin että oikeana on pidettävä yksin sitä, jossa Jumalan sanaa puhtaana ja kirkkaana luetaan ja pyhät sakramentit Jeesuksen oman määräyksen mukaan jaetaan. Tähän Paavali kehotti oppilastaan Timoteusta sanomalla: Pidä sinä kiinni siitä, minkä olet oppinut. Sinähän olet siitä varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut. Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen 2. Tim. 3:14–15.


  1. 1992/muokattu
  2. 1938/muokattu
  3. kääntäjän suomennos
  4. naisen siemenessä: Alkutekstin löftet om qvinnones säd viittaa 1. Moos. 3:15, jossa Jumala puhuu käärmeelle sen jälkeen kun Aadam ja Eeva olivat syöneet kiellettyä hedelmää. Kohtaa on tulkittu niin, että siemen on tässä vertauskuva suvulle, josta on aikanaan syntyvä Jeesus. Ruotsin säd voi tarkoittaa sekä kylvettävää siementä että satoa ja myös jälkeläistä. Vuoden 1992 suomennoksessa aikaisemmisssa suomennoksissa käytetty ”siemen” on korvattu sanalla ”suku”: ”Ja minä panen vihan sinun ja naisen välille ja sinun sukusi ja hänen sukunsa välille: ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän.”
  5. 1776

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: