Edellinen jakso: Kolmas katekismussaarna, § 17
Seuraava jakso: Kolmas katekismussaarna, § 19
§ 18
Tässä meidän on myöskin käsiteltävä hieman sitä, millä keinoin Vapahtajamme toimii ja ohjaa tätä valtakuntaansa. Kuulimme äsken, että hän ei suinkaan ole uskonut itse hallintaa ja herruutta seurakunnassa jollekin ihmiselle, vaan että hän itse eikä kukaan muu on sen pää. Mutta näemme myös, että hän on uskonut siitä huolehtimisen Pyhälle Hengelle, sillä luemme, että kun Vapahtajamme päätettyään vaelluksensa maan päällä jätti valtakuntansa alamaiset vaille näkyvää läsnäoloaan,165 hän antoi heille lupauksen lähettää Pyhän Hengen, joka armonvaikutuksillaan kutsuisi ja suurilla armonlahjoillaan kruunaisi hänen seurakuntansa jäseniä täällä murheenlaaksossa. Tämän lupauksen hän helluntaina, taivaaseen astumisensa jälkeen, niin ihanalla tavalla täytti ja vuodatti tämän taivaallisen lahjan runsain mitoin uskovien päälle, kuten voidaan lukea Ap. t. 2. Jeesuksen seurakunta ei milloinkaan ole kasvanut niin paljon kuin tuona päivänä, sillä Luukas kertoo, että se kasvoi korkeintaan muutamasta sadasta kolmeen tuhanteen henkeen. Näemme, että Vapahtaja on aina siitä lähtien vahvistanut ja ylläpitänyt seurakuntaansa tämän Henkensä kautta. Paavali sanoo Pyhän Hengen asettaneen piispat Ap. t. 20:28. Saman apostolin mukaan hän jakoi uskovilleen kaikki lahjansa yhteiseksi hyödyksi1 ja lueteltuaan niistä sangen monia hän sanoo selvästi: Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo 1. Kor. 12:7,11. Sellaiset lahjat Pyhä Henki jakoi Uuden testamentin ensimmäiselle seurakunnalle välittömästi, kuten helluntaina tapahtui. Ne olivat monilta osin yliluonnollisia ja ihmeitä tekeviä, sillä ne olivat välttämättömiä Jeesuksen opin levittämiseksi ja hänen armonvaltakuntansa laajentamiseksi. Mutta siitä lähtien ja maailman loppuun saakka ne jaetaan välillisesti. Hänen tähän käyttämänsä asiaankuuluvat keinot166 ovat ilmoitettu sana ja pyhät sakramentti: luja ja profeetallinen sana, jonka Jumalan pyhät miehet ovat puhuneet ja kirjoittaneet Pyhän Hengen johtamina ja kuin pimeässä loistava lamppu,2 minkä apostoli Pietari pyysi kuulijoitaan tarkoin huomaamaan 2. Piet. 1:19,21, ja josta Paavali sanoo: se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille Room. 1:16. Ilman sen lukemista ja kuulemista on yhtä mahdotonta tulla seurakunnan eläväksi jäseneksi kuin pysyä siinä. Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? kysyy sama apostoli Room. 10:14 ja vetää johtopäätöksen: Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana Room. 10:17. Mutta tämän sanan lisäksi hän on, ottaen huomioon seurakuntansa heikkouden ja taipumuksen aistillisiin mielikuviin, määrännyt ja pyhittänyt kaksi näkyvää toimitusta, joita, ottaen huomioon niiden pyhän alkuunpanijan, ne pyhät ja taivaalliset asiat, joita niissä jaetaan näkyvien asioiden kautta, sekä sen kunnioituksen ja hartauden, jolla meidän tulee ne ottaa vastaan ja toimittaa, kutsutaan sakramenteiksi, jotta ne tällä tavoin erotettaisiin kaikista maallisista toimista. Näitä sakramentteja on Uudessa testamentissa kaksi, nimittäin kaste ja Herran pyhä ehtoollinen.167
Ensimmäisessä meidät vedellä ja Pyhän Kolminaisuuden nimessä pestään puhtaaksi kaikista synneistämme ja meille suodaan Vapahtajamme Jeesuksen vanhurskaus, mitä vastaan me annamme Jumalallemme uskollisuudenlupauksen, että me kaikkina elinpäivinämme pysymme hänen seurakuntansa elävinä jäseninä Tit. 3:5, 1. Piet. 3:21. Jälkimmäisessä me tulemme viinin ja leivän kautta osallisiksi kalliin Vapahtajamme pyhästä ruumiista ja verestä, jotta me näin saamme uusia voimia alkaneeseen hengelliseen elämään ja hänen kärsimystään ajattelemalla sytytämme sydämemme palavaan rakkauteen häntä kohtaan sekä pyhään kaipuuseen päästä lähempään yhteyteen tämän meidän päämme kanssa taivaassa Matt. 26:26–28, 1. Kor. 10:15–17 sekä 1. Kor. 11:26. Näiden kalliiden autuuden välineiden jakamiseksi hän on määrännyt palvelukseensa ihmisiä, jotka hän eläessään maan päällä itse suoranaisesti ja sen jälkeen välillisesti, seurakunnan kutsun kautta, asettanut tähän virkaan, jota heidän tulee mitä uutterimmin ja väsymättömän hartaasti hoitaa. Siksi sanotaan, että heidän huostaansa on uskottu Jumalan salaisuudet 1. Kor. 4:1. Heidän tehtävänään on julistaa sanaa, astua esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhdella, moittia ja kehottaa, aina kärsivällisesti opettaen 2. Tim. 4:2 sekä kastaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen Matt. 28:19, ojentaa siunauksen kalkki, jonka he siunaavat, kaikille janoisille, antaa leipä, jonka he murtavat kaikille nälkäisille sieluille sekä Herransa ja Vapahtajansa168 nimissä vakuuttaa heidät siitä, että he ovat osalliset hänen ruumiiseensa ja vereensä3 1. Kor. 10:16. Näiden kalliiden armonvälineiden, ilmoitetun sanan ja pyhien sakramenttien kautta Jumalan Henki vaikuttaa syntisten sydämiin näkyvässä seurakunnassa sangen voimakkaasti: se kutsuu, valaisee, uudestisynnyttää ja pyhittää heidät, osin johtaakseen heitä Kristuksen näkymättömään seurakuntaan, osaksi pitääkseen ja säilyttääkseen heidät oikeassa uskossa, sekä suo heille myös voimia ottaa vastaan tarjottu armo. Tämä ei kuitenkaan tapahdu niin rajoittamatonta kaikkivaltiutta käyttäen, etteivätkö he kykenisi sitä vastustamaan, eikä loukkaamalla heidän vapaata tahtoaan. Siksi käykin valitettavan usein niin, että vaikka Vapahtaja uskollisesti koettaa koota heidät armonsa siipien alle, he eivät halua, kuten hän valittaa Jerusalemin asukkaista Matt. 23:37.
§. 18.
Här få vi ej heller förbigå at något omröra genom hvad medel vår Frälsare då verkar och styrer uti detta sit rike. Vi hörde nyligen, at han ingalunda anförtrot sjelfva styrelsen och Herra-väldet öfver sin församling åt någon människa, utan at han sjelf och ingen annan är dess hufvud. Men vi finne tillika at han anförtrodt vården däraf den helige Ande; ty vi läse, at när vår Frälsare, efter sin slutade vandring på jorden, undandrog sit rikes undersåtare sin synliga närva165relse, gaf han dem et löfte om den helga Andas sändande, som genom sina Nådeverkningar skulle kalla och med stora nådegåfvor bekröna hans församlings ledamöter här i jemmerdalen; hvilket sit löfte han på Pingest-dagen efter sin upfarelse til himla på et ganska härligt sätt fullbordade, och utgöt denna himmelska gåfvan i et ganska ymnigt mått öfver sina trogna, som derom kan läsas i Ap. G. 2:dra Cap. Aldrig har heller Jesu församling vunnit så stor förkofran som på denna dagen, ty Lucas berättar, at den förkofrade sig ifrån högst några hundrade, til tre tusende själar. Genom denna sin Anda finne vi at vår Frälsare alt sedan hafver styrkt och uppehållit sin församling. Den heliga Ande, säger Paulus, hade tilsatt Biskopar. Ap. G. 20:28. Han utdelade bland fina trogna, säger samma Apostel, alla sina gåfvor til gagns, och sedan han upräknat ganska många af dem, säger han uttryckeligen: Alt thetta verkar then ena samma Anden, delande hvarjom sitt, såsom honom täckes. 1 Cor. 12:7,11. Sådana gåfvor hafver den helga Anda utdelat i första Nya Testamentets Församling omedelbarligen, såsom på Pingest-dagen; de voro äfven i många delar öfvernaturliga och undergörande, då de til utspridande af Jesu lära, och hans Nåde-Rikes utvidgande voro oumgängeliga, men sedan och alt til verldenes ända utdelas de medelbarligen. De ordenteliga medel, som166 han härtil brukar äro det uppenbarade ordet, och de heliga Sacramenterna: Det fasta och prophetiska ordet, som heliga Guds Män både talat och skrifvit rörde af den helga Anda, som Apostelen Petrus bad sina åhörare noga akta uppå, såsom et ljus, som skiner i et mörkt rum, 2 Ep. 1:19,21. och hvilket Paulus säger: vara en Guds kraft allom them til salighet, som tro, Rom. 1:16. utom hvilkets hörande och läsande det är lika omöjeligit at blifva en lefvande lem uti församlingen, som det är at bibehålla sig dervid: Ty huru skola the åkalla then the icke trodt uppå? Och huru skola the tro honom, som the hafva intet hördt af? frågar samma Apostel, Cap. 10:14. och gör deraf den slutsats: Så är tron af predikan, men predikan genom Guds ord. v. 17. Men utom detta ordet hafver han ock, at lämpa sig til sin församlings svaghet och böjelse för sinliga föreställningar, förordnat och helgat tvänne synliga förrättningar, som i anseende til sin heliga uphofsman, och de heliga och himmelska ting, som där under de synliga tingen utdelas, såsom ock i anseende til den vördnad och andagt, hvarmed de af oss skola emottagas eller begås, kallas Sacramenter, til at därigenom aldeles skilja dem ifrån alla verldsliga göromål. Dessa Sacramenter äro tvänne i Nya Testamentet, neml. Döpelsen och Herrans heliga Nattvard.167
I det förra blifve vi genom vatnets bad i den helga Trefalldighetens namn rentvagne4 ifrån alla våra synder och Frälsarens Jesu rättfärdighet oss tilegnad, hvaremot vi gifve vår Gud et trohets-löfte, at i alla våra lifsdagar blifva lefvande lemmar i hans församling. Tit. 3:5. 1 Pet. 3:21. I det sednare blifve vi under bröd och vin delaktige af vår dyra Frälsares heliga lekamen och blod, at därigenom samla oss nya krafter uti det påbegynta andeliga lifvet, och at upelda vårt hjerta genom åtankan af hans lidande, til en brinnande kärlek emot honom, och en helig längtan efter en närmare förening med detta vårt hufvud i himelen. Mat. 26:26-28. 1 Cor. 10:15-17. Cap. 11:26. At utdela dessa dyra salighets-medel har han förordnat människor til sin tjenst, dem han i sina köttsdagar5 omedelbarligen, men sedan medelbarligen genom församlingens kallelse insatt i detta ämbete, som af dem troligen och med all flit och oförtrutenhet med andakt bör förrättas; hvarföre de ock kallas Skaffare til Guds hemlighet, 1 Cor. 4:1. hvilkom åligger at predika ordet, och hålla på i tid och otid, at straffa, truga, förmana, med all sagtmodighet och lärdom, 2 Tim. 4:2. at döpa i namn Faders och Sons och den helga Andas, Mat. 28:19. och at räcka välsignelsens kalk den de välsigna åt alla torstiga,6 och brödet som de bryta åt alla hungriga själar, och på sin Herres och Fräl168sares vägnar försäkra dem därom at de äro hans blods och lekamens delaktighet, 1 Cor. 10:16. och genom dessa dyra Nåde-medlen, det uppenbarade ordet och de heliga Sacramenterna, verkar Guds Anda på syndarenas hjertan i den synliga församlingen ganska kraftigt, at kalla, uplysa, på nytt föda och helga dem, at dels leda dem in uti Christi osynliga församling, dels ock at behålla och bevara dem i en rätt tro, och förlänar dem äfven krafter at anamma den tilbudna nåden, dock ingalunda genom en så oinskränkt allmagt, at den ej kunde emotstås, eller aldeles kränka deras fria vilja; så at ehuru Frälsaren troligen söker at samla dem under sina nådes vingar, händer dock beklageligen ofta, hvad han klagar öfver Jerusalems inbyggare, at de vilja intet. Mat. 23:37.
§ 18
Tässä meidän on myöskin käsiteltävä hieman sitä, millä keinoin Vapahtajamme toimii ja ohjaa tätä valtakuntaansa. Kuulimme äsken, että hän ei suinkaan ole uskonut itse hallintaa ja herruutta seurakunnassa jollekin ihmiselle, vaan että hän itse eikä kukaan muu on sen pää. Mutta näemme myös, että hän on uskonut siitä huolehtimisen Pyhälle Hengelle, sillä luemme, että kun Vapahtajamme päätettyään vaelluksensa maan päällä jätti valtakuntansa alamaiset vaille näkyvää läsnäoloaan,165 hän antoi heille lupauksen lähettää Pyhän Hengen, joka armonvaikutuksillaan kutsuisi ja suurilla armonlahjoillaan kruunaisi hänen seurakuntansa jäseniä täällä murheenlaaksossa. Tämän lupauksen hän helluntaina, taivaaseen astumisensa jälkeen, niin ihanalla tavalla täytti ja vuodatti tämän taivaallisen lahjan runsain mitoin uskovien päälle, kuten voidaan lukea Ap. t. 2. Jeesuksen seurakunta ei milloinkaan ole kasvanut niin paljon kuin tuona päivänä, sillä Luukas kertoo, että se kasvoi korkeintaan muutamasta sadasta kolmeen tuhanteen henkeen. Näemme, että Vapahtaja on aina siitä lähtien vahvistanut ja ylläpitänyt seurakuntaansa tämän Henkensä kautta. Paavali sanoo Pyhän Hengen asettaneen piispat Ap. t. 20:28. Saman apostolin mukaan hän jakoi uskovilleen kaikki lahjansa yhteiseksi hyödyksi7 ja lueteltuaan niistä sangen monia hän sanoo selvästi: Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo 1. Kor. 12:7,11. Sellaiset lahjat Pyhä Henki jakoi Uuden testamentin ensimmäiselle seurakunnalle välittömästi, kuten helluntaina tapahtui. Ne olivat monilta osin yliluonnollisia ja ihmeitä tekeviä, sillä ne olivat välttämättömiä Jeesuksen opin levittämiseksi ja hänen armonvaltakuntansa laajentamiseksi. Mutta siitä lähtien ja maailman loppuun saakka ne jaetaan välillisesti. Hänen tähän käyttämänsä asiaankuuluvat keinot166 ovat ilmoitettu sana ja pyhät sakramentti: luja ja profeetallinen sana, jonka Jumalan pyhät miehet ovat puhuneet ja kirjoittaneet Pyhän Hengen johtamina ja kuin pimeässä loistava lamppu,8 minkä apostoli Pietari pyysi kuulijoitaan tarkoin huomaamaan 2. Piet. 1:19,21, ja josta Paavali sanoo: se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille Room. 1:16. Ilman sen lukemista ja kuulemista on yhtä mahdotonta tulla seurakunnan eläväksi jäseneksi kuin pysyä siinä. Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? kysyy sama apostoli Room. 10:14 ja vetää johtopäätöksen: Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana Room. 10:17. Mutta tämän sanan lisäksi hän on, ottaen huomioon seurakuntansa heikkouden ja taipumuksen aistillisiin mielikuviin, määrännyt ja pyhittänyt kaksi näkyvää toimitusta, joita, ottaen huomioon niiden pyhän alkuunpanijan, ne pyhät ja taivaalliset asiat, joita niissä jaetaan näkyvien asioiden kautta, sekä sen kunnioituksen ja hartauden, jolla meidän tulee ne ottaa vastaan ja toimittaa, kutsutaan sakramenteiksi, jotta ne tällä tavoin erotettaisiin kaikista maallisista toimista. Näitä sakramentteja on Uudessa testamentissa kaksi, nimittäin kaste ja Herran pyhä ehtoollinen.167
Ensimmäisessä meidät vedellä ja Pyhän Kolminaisuuden nimessä pestään puhtaaksi kaikista synneistämme ja meille suodaan Vapahtajamme Jeesuksen vanhurskaus, mitä vastaan me annamme Jumalallemme uskollisuudenlupauksen, että me kaikkina elinpäivinämme pysymme hänen seurakuntansa elävinä jäseninä Tit. 3:5, 1. Piet. 3:21. Jälkimmäisessä me tulemme viinin ja leivän kautta osallisiksi kalliin Vapahtajamme pyhästä ruumiista ja verestä, jotta me näin saamme uusia voimia alkaneeseen hengelliseen elämään ja hänen kärsimystään ajattelemalla sytytämme sydämemme palavaan rakkauteen häntä kohtaan sekä pyhään kaipuuseen päästä lähempään yhteyteen tämän meidän päämme kanssa taivaassa Matt. 26:26–28, 1. Kor. 10:15–17 sekä 1. Kor. 11:26. Näiden kalliiden autuuden välineiden jakamiseksi hän on määrännyt palvelukseensa ihmisiä, jotka hän eläessään maan päällä itse suoranaisesti ja sen jälkeen välillisesti, seurakunnan kutsun kautta, asettanut tähän virkaan, jota heidän tulee mitä uutterimmin ja väsymättömän hartaasti hoitaa. Siksi sanotaan, että heidän huostaansa on uskottu Jumalan salaisuudet 1. Kor. 4:1. Heidän tehtävänään on julistaa sanaa, astua esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhdella, moittia ja kehottaa, aina kärsivällisesti opettaen 2. Tim. 4:2 sekä kastaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen Matt. 28:19, ojentaa siunauksen kalkki, jonka he siunaavat, kaikille janoisille, antaa leipä, jonka he murtavat kaikille nälkäisille sieluille sekä Herransa ja Vapahtajansa168 nimissä vakuuttaa heidät siitä, että he ovat osalliset hänen ruumiiseensa ja vereensä9 1. Kor. 10:16. Näiden kalliiden armonvälineiden, ilmoitetun sanan ja pyhien sakramenttien kautta Jumalan Henki vaikuttaa syntisten sydämiin näkyvässä seurakunnassa sangen voimakkaasti: se kutsuu, valaisee, uudestisynnyttää ja pyhittää heidät, osin johtaakseen heitä Kristuksen näkymättömään seurakuntaan, osaksi pitääkseen ja säilyttääkseen heidät oikeassa uskossa, sekä suo heille myös voimia ottaa vastaan tarjottu armo. Tämä ei kuitenkaan tapahdu niin rajoittamatonta kaikkivaltiutta käyttäen, etteivätkö he kykenisi sitä vastustamaan, eikä loukkaamalla heidän vapaata tahtoaan. Siksi käykin valitettavan usein niin, että vaikka Vapahtaja uskollisesti koettaa koota heidät armonsa siipien alle, he eivät halua, kuten hän valittaa Jerusalemin asukkaista Matt. 23:37.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 18.
Här få vi ej heller förbigå at något omröra genom hvad medel vår Frälsare då verkar och styrer uti detta sit rike. Vi hörde nyligen, at han ingalunda anförtrot sjelfva styrelsen och Herra-väldet öfver sin församling åt någon människa, utan at han sjelf och ingen annan är dess hufvud. Men vi finne tillika at han anförtrodt vården däraf den helige Ande; ty vi läse, at när vår Frälsare, efter sin slutade vandring på jorden, undandrog sit rikes undersåtare sin synliga närva165relse, gaf han dem et löfte om den helga Andas sändande, som genom sina Nådeverkningar skulle kalla och med stora nådegåfvor bekröna hans församlings ledamöter här i jemmerdalen; hvilket sit löfte han på Pingest-dagen efter sin upfarelse til himla på et ganska härligt sätt fullbordade, och utgöt denna himmelska gåfvan i et ganska ymnigt mått öfver sina trogna, som derom kan läsas i Ap. G. 2:dra Cap. Aldrig har heller Jesu församling vunnit så stor förkofran som på denna dagen, ty Lucas berättar, at den förkofrade sig ifrån högst några hundrade, til tre tusende själar. Genom denna sin Anda finne vi at vår Frälsare alt sedan hafver styrkt och uppehållit sin församling. Den heliga Ande, säger Paulus, hade tilsatt Biskopar. Ap. G. 20:28. Han utdelade bland fina trogna, säger samma Apostel, alla sina gåfvor til gagns, och sedan han upräknat ganska många af dem, säger han uttryckeligen: Alt thetta verkar then ena samma Anden, delande hvarjom sitt, såsom honom täckes. 1 Cor. 12:7,11. Sådana gåfvor hafver den helga Anda utdelat i första Nya Testamentets Församling omedelbarligen, såsom på Pingest-dagen; de voro äfven i många delar öfvernaturliga och undergörande, då de til utspridande af Jesu lära, och hans Nåde-Rikes utvidgande voro oumgängeliga, men sedan och alt til verldenes ända utdelas de medelbarligen. De ordenteliga medel, som166 han härtil brukar äro det uppenbarade ordet, och de heliga Sacramenterna: Det fasta och prophetiska ordet, som heliga Guds Män både talat och skrifvit rörde af den helga Anda, som Apostelen Petrus bad sina åhörare noga akta uppå, såsom et ljus, som skiner i et mörkt rum, 2 Ep. 1:19,21. och hvilket Paulus säger: vara en Guds kraft allom them til salighet, som tro, Rom. 1:16. utom hvilkets hörande och läsande det är lika omöjeligit at blifva en lefvande lem uti församlingen, som det är at bibehålla sig dervid: Ty huru skola the åkalla then the icke trodt uppå? Och huru skola the tro honom, som the hafva intet hördt af? frågar samma Apostel, Cap. 10:14. och gör deraf den slutsats: Så är tron af predikan, men predikan genom Guds ord. v. 17. Men utom detta ordet hafver han ock, at lämpa sig til sin församlings svaghet och böjelse för sinliga föreställningar, förordnat och helgat tvänne synliga förrättningar, som i anseende til sin heliga uphofsman, och de heliga och himmelska ting, som där under de synliga tingen utdelas, såsom ock i anseende til den vördnad och andagt, hvarmed de af oss skola emottagas eller begås, kallas Sacramenter, til at därigenom aldeles skilja dem ifrån alla verldsliga göromål. Dessa Sacramenter äro tvänne i Nya Testamentet, neml. Döpelsen och Herrans heliga Nattvard.167
I det förra blifve vi genom vatnets bad i den helga Trefalldighetens namn rentvagne10 ifrån alla våra synder och Frälsarens Jesu rättfärdighet oss tilegnad, hvaremot vi gifve vår Gud et trohets-löfte, at i alla våra lifsdagar blifva lefvande lemmar i hans församling. Tit. 3:5. 1 Pet. 3:21. I det sednare blifve vi under bröd och vin delaktige af vår dyra Frälsares heliga lekamen och blod, at därigenom samla oss nya krafter uti det påbegynta andeliga lifvet, och at upelda vårt hjerta genom åtankan af hans lidande, til en brinnande kärlek emot honom, och en helig längtan efter en närmare förening med detta vårt hufvud i himelen. Mat. 26:26-28. 1 Cor. 10:15-17. Cap. 11:26. At utdela dessa dyra salighets-medel har han förordnat människor til sin tjenst, dem han i sina köttsdagar11 omedelbarligen, men sedan medelbarligen genom församlingens kallelse insatt i detta ämbete, som af dem troligen och med all flit och oförtrutenhet med andakt bör förrättas; hvarföre de ock kallas Skaffare til Guds hemlighet, 1 Cor. 4:1. hvilkom åligger at predika ordet, och hålla på i tid och otid, at straffa, truga, förmana, med all sagtmodighet och lärdom, 2 Tim. 4:2. at döpa i namn Faders och Sons och den helga Andas, Mat. 28:19. och at räcka välsignelsens kalk den de välsigna åt alla torstiga,12 och brödet som de bryta åt alla hungriga själar, och på sin Herres och Fräl168sares vägnar försäkra dem därom at de äro hans blods och lekamens delaktighet, 1 Cor. 10:16. och genom dessa dyra Nåde-medlen, det uppenbarade ordet och de heliga Sacramenterna, verkar Guds Anda på syndarenas hjertan i den synliga församlingen ganska kraftigt, at kalla, uplysa, på nytt föda och helga dem, at dels leda dem in uti Christi osynliga församling, dels ock at behålla och bevara dem i en rätt tro, och förlänar dem äfven krafter at anamma den tilbudna nåden, dock ingalunda genom en så oinskränkt allmagt, at den ej kunde emotstås, eller aldeles kränka deras fria vilja; så at ehuru Frälsaren troligen söker at samla dem under sina nådes vingar, händer dock beklageligen ofta, hvad han klagar öfver Jerusalems inbyggare, at de vilja intet. Mat. 23:37.
§ 18
Tässä meidän on myöskin käsiteltävä hieman sitä, millä keinoin Vapahtajamme toimii ja ohjaa tätä valtakuntaansa. Kuulimme äsken, että hän ei suinkaan ole uskonut itse hallintaa ja herruutta seurakunnassa jollekin ihmiselle, vaan että hän itse eikä kukaan muu on sen pää. Mutta näemme myös, että hän on uskonut siitä huolehtimisen Pyhälle Hengelle, sillä luemme, että kun Vapahtajamme päätettyään vaelluksensa maan päällä jätti valtakuntansa alamaiset vaille näkyvää läsnäoloaan,165 hän antoi heille lupauksen lähettää Pyhän Hengen, joka armonvaikutuksillaan kutsuisi ja suurilla armonlahjoillaan kruunaisi hänen seurakuntansa jäseniä täällä murheenlaaksossa. Tämän lupauksen hän helluntaina, taivaaseen astumisensa jälkeen, niin ihanalla tavalla täytti ja vuodatti tämän taivaallisen lahjan runsain mitoin uskovien päälle, kuten voidaan lukea Ap. t. 2. Jeesuksen seurakunta ei milloinkaan ole kasvanut niin paljon kuin tuona päivänä, sillä Luukas kertoo, että se kasvoi korkeintaan muutamasta sadasta kolmeen tuhanteen henkeen. Näemme, että Vapahtaja on aina siitä lähtien vahvistanut ja ylläpitänyt seurakuntaansa tämän Henkensä kautta. Paavali sanoo Pyhän Hengen asettaneen piispat Ap. t. 20:28. Saman apostolin mukaan hän jakoi uskovilleen kaikki lahjansa yhteiseksi hyödyksi13 ja lueteltuaan niistä sangen monia hän sanoo selvästi: Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo 1. Kor. 12:7,11. Sellaiset lahjat Pyhä Henki jakoi Uuden testamentin ensimmäiselle seurakunnalle välittömästi, kuten helluntaina tapahtui. Ne olivat monilta osin yliluonnollisia ja ihmeitä tekeviä, sillä ne olivat välttämättömiä Jeesuksen opin levittämiseksi ja hänen armonvaltakuntansa laajentamiseksi. Mutta siitä lähtien ja maailman loppuun saakka ne jaetaan välillisesti. Hänen tähän käyttämänsä asiaankuuluvat keinot166 ovat ilmoitettu sana ja pyhät sakramentti: luja ja profeetallinen sana, jonka Jumalan pyhät miehet ovat puhuneet ja kirjoittaneet Pyhän Hengen johtamina ja kuin pimeässä loistava lamppu,14 minkä apostoli Pietari pyysi kuulijoitaan tarkoin huomaamaan 2. Piet. 1:19,21, ja josta Paavali sanoo: se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille Room. 1:16. Ilman sen lukemista ja kuulemista on yhtä mahdotonta tulla seurakunnan eläväksi jäseneksi kuin pysyä siinä. Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? kysyy sama apostoli Room. 10:14 ja vetää johtopäätöksen: Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana Room. 10:17. Mutta tämän sanan lisäksi hän on, ottaen huomioon seurakuntansa heikkouden ja taipumuksen aistillisiin mielikuviin, määrännyt ja pyhittänyt kaksi näkyvää toimitusta, joita, ottaen huomioon niiden pyhän alkuunpanijan, ne pyhät ja taivaalliset asiat, joita niissä jaetaan näkyvien asioiden kautta, sekä sen kunnioituksen ja hartauden, jolla meidän tulee ne ottaa vastaan ja toimittaa, kutsutaan sakramenteiksi, jotta ne tällä tavoin erotettaisiin kaikista maallisista toimista. Näitä sakramentteja on Uudessa testamentissa kaksi, nimittäin kaste ja Herran pyhä ehtoollinen.167
Ensimmäisessä meidät vedellä ja Pyhän Kolminaisuuden nimessä pestään puhtaaksi kaikista synneistämme ja meille suodaan Vapahtajamme Jeesuksen vanhurskaus, mitä vastaan me annamme Jumalallemme uskollisuudenlupauksen, että me kaikkina elinpäivinämme pysymme hänen seurakuntansa elävinä jäseninä Tit. 3:5, 1. Piet. 3:21. Jälkimmäisessä me tulemme viinin ja leivän kautta osallisiksi kalliin Vapahtajamme pyhästä ruumiista ja verestä, jotta me näin saamme uusia voimia alkaneeseen hengelliseen elämään ja hänen kärsimystään ajattelemalla sytytämme sydämemme palavaan rakkauteen häntä kohtaan sekä pyhään kaipuuseen päästä lähempään yhteyteen tämän meidän päämme kanssa taivaassa Matt. 26:26–28, 1. Kor. 10:15–17 sekä 1. Kor. 11:26. Näiden kalliiden autuuden välineiden jakamiseksi hän on määrännyt palvelukseensa ihmisiä, jotka hän eläessään maan päällä itse suoranaisesti ja sen jälkeen välillisesti, seurakunnan kutsun kautta, asettanut tähän virkaan, jota heidän tulee mitä uutterimmin ja väsymättömän hartaasti hoitaa. Siksi sanotaan, että heidän huostaansa on uskottu Jumalan salaisuudet 1. Kor. 4:1. Heidän tehtävänään on julistaa sanaa, astua esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhdella, moittia ja kehottaa, aina kärsivällisesti opettaen 2. Tim. 4:2 sekä kastaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen Matt. 28:19, ojentaa siunauksen kalkki, jonka he siunaavat, kaikille janoisille, antaa leipä, jonka he murtavat kaikille nälkäisille sieluille sekä Herransa ja Vapahtajansa168 nimissä vakuuttaa heidät siitä, että he ovat osalliset hänen ruumiiseensa ja vereensä15 1. Kor. 10:16. Näiden kalliiden armonvälineiden, ilmoitetun sanan ja pyhien sakramenttien kautta Jumalan Henki vaikuttaa syntisten sydämiin näkyvässä seurakunnassa sangen voimakkaasti: se kutsuu, valaisee, uudestisynnyttää ja pyhittää heidät, osin johtaakseen heitä Kristuksen näkymättömään seurakuntaan, osaksi pitääkseen ja säilyttääkseen heidät oikeassa uskossa, sekä suo heille myös voimia ottaa vastaan tarjottu armo. Tämä ei kuitenkaan tapahdu niin rajoittamatonta kaikkivaltiutta käyttäen, etteivätkö he kykenisi sitä vastustamaan, eikä loukkaamalla heidän vapaata tahtoaan. Siksi käykin valitettavan usein niin, että vaikka Vapahtaja uskollisesti koettaa koota heidät armonsa siipien alle, he eivät halua, kuten hän valittaa Jerusalemin asukkaista Matt. 23:37.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Kolmas katekismussaarna, § 17
Seuraava jakso: Kolmas katekismussaarna, § 19
paikat:
Henkilöt: Luukas Paavali Pietari
Raamatunkohdat:
Aiheet: