Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Katekismussaarnoja: Kolmas saarna

Kolmas katekismussaarna, § 16

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

§ 16

Viimeinen, minkä tunnustamme tässä uskonkappaleessa, on iankaikkinen elämä. Ja mihin me tässä uskomme, selviää jakamalla aihe kolmeen kysymykseen, nimittäin ensinnäkin: missä järjestyksessä ikuinen elämä meille annetaan? Toiseksi: mitä se on? ja kolmanneksi: mihin ne ihmiset sitten päätyvät, jotka jäävät tästä autuudesta täysin paitsi?

Mitä ensimmäiseen kysymykseen tulee, siis missä järjestyksessä ikuinen elämä annetaan, niin tämä on sitäkin aiheellisempi kysymys, koska koko Pyhä kirja vakuuttaa meidät siitä, että eivät suinkaan kaikki, vaan valitettavasti vain pieni osa ihmisistä pääsee siitä nauttimaan. Kysymys jakautuukin luontevasti kahdeksi kysymykseksi, nimittäin: ketkä pääsevät osallisiksi ikuisesta elämästä, ja kuinka se heille annetaan? Kumpaankin vastaa Pyhä kirja selkeästi. Autuutemme mestari, joka itse on elämän ruhtinas Ap. t. 3:15 ja ikuinen elämä Joh. 11:25, on selvästi vastannut ensimmäiseen kysymykseemme sanoessaan: Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen Mark. 16:16. Tämä on lyhyesti ja selvästi sanottu, ja että tässä tarkoitetaan elävää uskoa Vapahtajaan, sellaisena kuin sen edellä olemme selittäneet, sen osoittavat hänen yhtä selvät sanansa Nikodemokselle: jokainen, joka uskoo häneen, siis Ihmisen Poikaan, saisi iankaikkisen elämän, eikä kukaan joutuisi kadotukseen1 Joh. 3:15–16. Näin vastasi myös apostoli Paavali vanginvartijalle tämän kysyessä asiasta: Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi Ap. t. 16:31. Tästä käy täysin selväksi, että ainoastaan ne, jotka ovat kuulleet Jumalan kutsuvan äänen, antaneet hänen Henkensä valaista ymmärryksensä ja taivuttaa tahtonsa, jotka ovat elävässä uskossa omaksuneet kalliin Vapahtajansa ja tämän uskon kautta uudestisyntyneet, jotka on Jumalan edessä vanhurskautettu Jeesuksen hankkiman sovituksen kautta, jotka ovat kilvoitelleet oikean kristillisen pyhityksen saavuttamiseksi ja jotka ovat pysyneet siinä lujasti loppuun saakka, he yksin saavat ikuisen elämän. Ja näin sanoo Jumalan Henki, niin kuin oikein on: Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle voitonseppeleeksi elämän Ilm. 2:10. Jumalan tarkoituksen ja vakaan tahdon mukaan tämä elämä olisi kyllä tarkoitettu kaikille, koska kaikki on lunastettu, mutta Vapahtajamme sanoo kuitenkin selvästi, että eivät edes kaikki hänen nimensä todelliset tunnustajat voi päästä taivasten valtakuntaan, vaan ainoastaan ne, jotka tekevät hänen taivaallisen Isänsä tahdon Matt. 7:21. Kyse on niistä samoista henkilöistä, jotka ovat osallisia tästä edellämainitusta, Jumalan meille antamasta autuuden järjestyksestä.

Mutta kun ylösnousemus, kuten juuri osoitettiin, on yleinen, niin että sekä pahat että hyvät nousevat ylös, niin herää toinen kysymys siitä, miten heidät erotellaan toisistaan, niin että uskovat pääsevät nauttimaan kalliista armonpalkastaan? Tämän ikuisen elämän jakamisen Jumalan sana ilmoittaa selvästi tapahtuvan suuren ja sangen mahtavan tuomion kautta, jolle Jumala kaikkivaltiudellaan asettaa kaikki kuolleista herätetyt ihmiset sekä ne, jotka tämän viimeisen tuomion aikana vielä elävät maan päällä. Sen kuvauksen mukaan, jonka totuuden ääni Jeesus Kristus on meille tästä antanut, hän tulee itse jumalallisessa majesteettisuudessaan olemaan tuomarina, pyhien enkeleidensä saattamana. Tuomiopaikkana on taivas. Ihmiset pannaan tuomiolle sellaisessa järjestyksessä, että uskovat asetetaan tuomarin oikealle puolelle, mutta kaikki muut vasemmalle. Tässä jokainen tuomitaan tekojensa perusteella, sen mukaan, mitä kustakin on kirjattu Jumalan kaikkitietävään kirjaan ja minkä kunkin omatunto todistaa. Niin kuin ihmisten tilanteet täällä maailmassa ovat vaihdelleet, niin ovat myös tuomiot erilaisia, mutta mikä tärkeää, niitä on vain kahdenlaisia: siis joko elämä tai kuolema, ja kumpikin ikuisesti. Jos itse kunkin tekemät ulkoiset hyvät teot olisivat tämän tuomion perustana, ei hyvien ja pahojen välillä voisi olla niin suurta kuilua, eivätkä rangaistukset ja palkkiot voisi olla niin suuresti erilaisia, vaan Jumalan oikeamielisyyden vuoksikin pitäisi olla olemassa jokin keskitila, joka ei olisi hyvä eikä paha. Mutta koska sellaista ei ole, niin on selvää, että tässä täytyy olla jokin toinen perusta. Jos taas vaadittaisiin täydellistä vaellusta Jumalan oikeamielisen vaatimuksen mukaan, niin yksikään syntinen ei milloinkaan kestäisi vaan me kaikki joutuisimme ilman muuta kauhistuttavalle vasemmalle puolelle, jossa seuraisi kuolemantuomio. Tästä voidaan jälleen selvästi päätellä, että ensisijainen peruste täytyy olla jokin muu, nimittäin Vapahtajan sovitustyön omaksuminen, jonka kautta sen vastaanottanut on kerralla julistettu vapaaksi kaikista synneistään ja vanhurskaaksi Sovittajansa vanhurskauden kautta, kun taas tämän laiminlyönyt ei kaikkine hyvine ja loistavine tekoineenkaan ole muuta kuin synnin kahlehdittu orja ja kuoleman vanki. Jeesuksen oikealla puolella olevat Jumalan valitut tulevat näin kutsutuiksi taivaalliseen kirkkauteen, jossa he hyvin läheisessä yhteydessä Jumalaansa nauttivat ikuisesta elämästä, mutta vasemmalla puolella olevien täytyy vastaanottaa kauhistuttava tuomio, joka merkitsee kirousta ja kuolemaa, jota mikään ei koko ikuisuudessa enää voi muuttaa, peruuttaa tai lieventää. Tällaista tuomiota seuraa pikainen ja välitön toimeenpano, niin että uskovat koko taivaallisen sotajoukon kanssa siirtyvät sielunystävänsä ja ylkänsä Jeesuksen johdattamina ikuiseen elämään, mutta kaikki muut joutuvat Jumalan oikeamielisen kaikkivaltiuden sysääminä ikuiseen pimeyteen ja tuskaan. Ja katsokaa, tässä on nyt vastaus ensimmäiseen pääkysymykseen, siihen missä järjestyksessä ikuinen elämä meille suodaan. Välttääkseni monisanaisuutta näin yleisesti tunnetussa asiassa kuin tämä meidän kristinopissamme on, en halunnut esittää niitä kallisarvoisia Raamatun kohtia, jotka tämän kaikelta järjeltä salatun totuuden niin vastaansanomattomasti vahvistavat, varsinkin kun ne on todettu ja lähemmin selitetty edellisessä saarnassamme toisesta uskonkappaleesta. Tutkiva sielu voi ne kuitenkin etsiä ja niitä jumalallisella hartaudella tarkastella. Tärkeimpiä niistä ovat Saarn. 12:14, Room. 2:15–16, Ap. t. 17:31, 2. Kor. 5:10, Ilm. 20:12 sekä Matt. 25:31–45. Milloin tämä tilinteon ja tuomion päivä koittaa, se jää kaikilta ihmisiltä kätketyksi salaisuudeksi Matt. 24:36, 1. Tess. 5:2.

Nyt siirrymme siis toiseen pääkysymykseen: Mitä ikuinen elämä sitten on? Ikuinen elämä ei ole muuta kuin autuas tila, johon uskovien ja Jumalan pyhien valittujen sielut kuolemassa on asetettu ja josta armollinen Jumala on jo täällä kuolevaisuudessa pelkästä armosta Välittäjämme Jeesuksen sovitustyön tähden antanut vakuutuksen kaikille rakkaille ja uskossa loppuun saakka pysyville lapsilleen. Ylösnousemuksessa tästä autuudesta tulevat osallisiksi myös uskovien ruumiit sieluihin yhdistettyinä. Viisaimmat pakanat ovat luulleet voivansa toivoa, että Jumalan vanhurskaus ja hyvyys tuottaisi jonkin palkinnon hyveestä kuoleman jälkeen, kun he ovat havainneet, että se täällä jää usein palkitsematta, mutta he eivät ole koskaan saavuttaneet varmuutta tästä. Mutta Jumalan kiitos, ilmoitus on sitä varmemmin vakuuttanut meitä siitä! Kuningas Daavid puhuu jo tästä autuudesta hyvin varmasti: Minä saan nähdä sinun kasvosi vanhurskaudessa, herätessäni ravita itseni sinun muotosi katselemisella2 Ps. 17:15. Jeesus itse sanoo: Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan Joh. 10:27–28. Siksi evankelista Johannes sanookin painokkaasti: Tämän hän itse on meille luvannut: iankaikkisen elämän 1. Joh. 2:25. Oikean ja täydellisen käsityksen saaminen tästä onnellisuudesta on meille täällä kuolevaisuudessa mahdotonta. Me olemme täällä pelkän epätäydellisyyden, katoavaisten asioiden ja alituisten vaivojen keskellä; miten me voisimme silloin saada käsityksen pysyvästä, ikuisesta ja todella onnellisesta tilasta, jonka uskovat saavat osakseen taivaassa? Sen verran voimme kuitenkin sanoa, että ikuisen elämän täytyy merkitä täydellistä vapautusta kaikesta pahasta ja täydellistä nauttimista kaikesta hyvästä. Kun Augustinus halusi kuvata tätä ihanuutta, hän sanoo muun muassa näin: ”Voimme helpommin sanoa ikuisesta elämästä mitä se ei ole kuin että mitä hyvää siinä on. Siellä ei ole kuolemaa, ei surua, ei uupumusta, ei heikkoutta. Siellä ei ole nälkää, ei janoa, ei kuumuutta, ei turmelusta, ei köyhyyttä, ei rauhattomuutta eikä murheita.” *) Jumala kuvaa tätä onnea myös evankelista Johanneksen kautta näin: Hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut Ilm. 21:4. Mutta tämä pahan poistaminen ei vielä suinkaan tee tilannettamme niin hyväksi kuin voisimme toivoa; siksi tähän kuuluukin toisena kohtana suuresta autuudesta nauttiminen. Sitä käsitellään monessa Pyhän kirjan kohdassa, mutta selvimmin sen näyttäisi selittävän Johannes sanoessaan: Rakkaat ystävät, jo nyt me olemme Jumalan lapsia, jo sinä aikana kun vaellamme täällä kuolevaisuudessa, mutta vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Sen me tiedämme, että kun se käy ilmi, meistä tulee hänen kaltaisiaan, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on 1. Joh. 3:2. Tästä näemme, että meidän tehtäväksemme tulee nähdä ja katsella Jumalaamme ikuisuudessa, siis saada yhä enemmän nähdä hänen korkeita ominaisuuksiaan ja tulla tuntemaan hänen suurta täydellisyyttään, ja meidän autuutemme sen sijaan olisi Jumalan kaltaisuutta. Edellisestä sanoo murheissaan Job: Minä saan lihassani nähdä Jumalan, hänet olen minä näkevä, minun silmäni saavat nähdä hänet3 Job 19:26–27. Jälkimmäisestä Paavali taas sanoo, että Jumala on edeltä nähnyt ja määrännyt uskovat Poikansa kuvan kaltaisiksi4 Room. 8:29. Tästä näyttäisi seuraavan, että ikuisen elämän täytyy olla ennen muuta suurempaa ymmärryksen valoa, niin että tunnemme Jumalan, mitä Vapahtaja itse sanoo ikuiseksi elämäksi Joh. 17:3, ja ihanaa yhdenkaltaisuutta Jumalan, korkeimman hyvän, kanssa, niin että myös tahto on täysin yhdenmukainen Jumalan tahdon kanssa, eikä voi muuta kuin tulla kiedotuksi kolmiyhteisen Jumalan pyhään rakkauteen. Tätä uskovien autuutta lisää suuresti se, että he puolestaan saavat antaa hänelle vastarakkautta. Mutta vaikka suurimmasta autuudesta siten epäilemättä nauttii sielu, niin täytyy myös ruumiin luontonsa mukaisesti nauttia jotain aistillista, sellaista mikä on yhdenmukaista ruumiidemme olemuksen kanssa. Muutenhan ei ruumista olisi tarvinnut tuoda tähän iloon, jollei myös se tunteillaan lisäisi ja ikään kuin kohottaisi sielunsa tyydytystä. Siksipä eräs kirkkoisä5 ei kuvaa tätä lainkaan huonosti, kun hän sanoo näin: ”Pyhät tulevat juoksemaan iloiten tähän kirkkauteen, he tulevat näkemään Jumalan ja riemuitsevat, huvittelevat, nauttivat kunniastaan ja maistelevat autuutensa ihanuutta. Siellä he eivät enää maista, miten suloinen Herra on, vaan he täyttyvät kylläisiksi kaikella Jumalan täyteydellä ja sanoinkuvaamattomalla makeudella.” *) Mutta se, mikä tekee heidän autuutensa taivaassa täydelliseksi, on sen jatkuva pysyvyys, mistä Vapahtajamme antaa meille varman vakuutuksen sanoessaan: Silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää Joh. 16:22. Siksi se Paavalin mukaan on määrättömän suuri, ikuinen kirkkaus 2. Kor. 4:17, ja Jumalalla on taivaassa meitä varten ikuinen asunto, joka ei ole ihmiskätten työtä 2. Kor. 5:1. Samoin hän vakuuttaa, että valitut saavuttavat pelastuksen, jonka Kristus Jeesus on hankkinut, ja sen mukana ikuisen kirkkauden 2. Tim. 2:10. Lopuksi voidaan lisätä tähän, että niin suuri ja sanomaton kuin kaikkien valittujen autuus onkin, niin Pyhästä kirjasta löydämme silti perusteita arvella, että heidän kirkkaudessaan täytyy olla jonkinlaisia eroja ja erilaisia asteita. Paavali näyttäisi antavan tähän aihetta, kun hän sanoo syvämietteisessä kirjoituksessaan kuolleiden ylösnousemuksesta: Auringolla on oma loistonsa, kuulla omansa ja tähdillä omansa, ja toinen tähti loistaa toista kirkkaammin 1. Kor. 15:41. Myös Dan. 12:3 näyttäisi vahvistavan tämän. Uskovien erilainen into hurskaudessaan, eri tavoin kestetyt koettelemukset ja erilainen uskollisuus tekevätkin kohtuulliseksi, että jotain eroja pitäisi olla myös heidän kirkkaudessaan, kuitenkin niin, että he kaikki ovat täysin vapautetut kaikista epäkohdista ja kaikesta pahasta. Tällainen on nyt, rakkaani, se suuri armonpalkka, jonka Jumala on varannut lapsilleen, tämä on se kirkkauden kruunu, jolla sielunylkämme Jeesus kerran tulee kruunaamaan kalliilla ostetun morsiamensa. Hän on pyhässä sanassaan asettanut sen silmiemme eteen, niin että me voimme nähdä, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut, miten äärettömän rikkaan perintöosan hän antaa meille pyhien joukossa Ef. 1:18. Jos siis uskovien Vapahtajansa kunnian vuoksi ja hänessä säilyäkseen täytyykin luopua joistakin tämän maailman haihtuvista iloista, niin he tietävät kuitenkin, etteivät nykyisen ajan kärsimykset ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme Room. 8:18. Siunatut kuulijat, kuten Paavali sanoo, jättäkäämme mielestämme se, mikä on takanapäin, toisin sanoen koko maailma kimaltelevine turhuuksineen, jotka meidän kuitenkin täytyy pian jättää taaksemme ja jotka eivät milloinkaan voi tyydyttää kuolematonta sieluamme, ja ponnistelkaamme sitä kohti, mikä on edessä. Juoskaamme kohti maalia saavuttaaksemme voittajan palkinnon, joka ilmoitetaan ylhäältä ja johon Jumala on meidät kutsunut Jeesuksessa Kristuksessa6 Fil. 3:13–14. Meitä odottaa nyt vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava meille sinä päivänä7 2. Tim. 4:8.

Lopuksi meidän on vastattava tämän aiheen kolmanteen pääkysymykseen: mihin ne ihmiset lopulta joutuvat, jotka jäävät paitsi ikuisesta elämästä? Vapahtajan kertoman mukaan varsin vähäinen joukko ihmisiä saa käydä ikuiseen elämään, ja näin siitä syystä, että ahdas on se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja toisaalta siksi, että monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen Matt. 7:13–14. Silloin on vaarana, että myös monet meistä, jotka tänään olemme kokoontuneet tälle tielle, joudumme ikuisesti kadotetuiksi, ja koska nyt on aika vielä havahtua ja Abrahamin neuvon mukaan kuunnella tänään Moosesta ja profeettoja, niin minun on Jumalan nimessä kehotettava teitä, niin että te ette joutuisi tuohon piinahuoneeseen. Mutta miten minä voisin sen paremmin tehdä kuin että vastaamalla tähän kysymykseemme ikään kuin avaan oven teille, niin että näette tämän kadotuksen syvyyteen. Kuulittehan äsken, että kaikki uskottomat ja loppuun asti katumuksesta kieltäytyvät syntiset karkotetaan ja viedään Jumalan kaikkivaltiuden ja vihan vangitsemina äärimmäiseen pimeyteen, mutta millainen tämä kauhea paikka sitten mahtaa olla? Jumalan sanassa se kuvataan sellaiseksi, että sieltä kaikki armo, lohtu ja apu ovat poissa, ja sitä vastoin kaikki ajateltavissa oleva kauhu, tuska, piina ja pelko vaivaavat niitä, jotka sinne on karkotettu. Se on tila, jossa kaikki jumalattomat yhdessä kaikkien pahojen henkien kanssa joutuvat loputtomasti piinatuiksi. Siksi heistä sanotaankin: Herra Jeesus väkevien enkeleittensä kanssa ilmestyy taivaasta tulenlieskojen keskellä ja rankaisee niitä, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä suostu olemaan kuuliaisia Herramme Jeesuksen evankeliumille. Heidän rangaistuksenaan on ikuinen kadotus, ero Herrasta ja hänen voimansa kirkkaudesta 2. Tess. 1:7–9. Tätä on se viha, jonka jumalattomat kovuudellaan ja sydämensä katumattomuudella ovat vetäneet päälleen vihan päivänä, jolloin Jumalan vanhurskaus tuomio tulee julki Room. 2:5. Tästä näette, että niin totta kuin Jumala on Jumala ja hänen sanansa pysyy ikuisesti totuutena, niin on myös tämä piina varma ja väistämätön kaikkien jumalattomien kohdalla. Sitä kuvataan kauhistuttavimmilla vertauksilla, mitä luonnosta saadaan: sitä kutsutaan polttavaksi tuleksi, joka ei koskaan sammu, ja riuduttavaksi madoksi8 Mark. 9:48. Se on äärimmäinen pimeys, jossa itketään ja kiristellään hampaita9 Matt. 8:12, tulinen järvi rikinkatkuisine lieskoineen10 Ilm. 21:8, ja Vapahtajamme itse kutsuu sitä itse tuomiopäivänä ikuiseksi tuleksi, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen Matt. 25:41 Näin hirvittäviä ovat kuvaukset, joita Raamattu meille tästä piinahuoneesta esittää, ja jotta me täällä armonajassa vielä elävät ihmiset saisimme siitä vielä syvemmän vaikutelman, kuvataan meille rikkaan miehen huutoa helvetissä: Näissä liekeissä on kauhea olla. Hän kerjää turhaan yhtä ainoaa vesitilkkaa viilentääkseen kieltään, eli saadakseen edes vähäistä lievitystä ja helpotusta Luuk. 16:24, ikuisesti ilman mitään toivoa mistään avusta. Sanokaa, kuulijani, eikö tämä huone olekin kauheinta kaikesta siitä, mikä voi kuolevaisissa herättää kauhua, ja julminta kaikesta siitä, mitä julmaksi voidaan sanoa? Se rinnastetaan tuleen, pimeyteen, palavaan rikkiin, mutta sillä ei ole vertaistaan koko luonnossa, kaikki kärsimykset yhteensäkään eivät voi vastata tätä piinaa. Eivätkä kaikki piinattujen ihmisten ja eläinten valitushuudot täällä maan päällä yhdessäkään voi vetää vertoja tuomittujen ikuiselle huudolle helvetissä. Älkäämme katsoko tätä kauheaa näkyä kaukaa: meitä itseämme uhkaa putoaminen sinne, ja monet ovat vaarassa, että heidän sielunsa tässä silmänräpäyksessä putoaa tuohon syvyyteen. Älkäämme kiirehtikö ajatuksissamme pois tästä kuvauksesta päästääksemme pahan sydämen valloilleen imartelemaan aistillisia halujamme tämän maailman loistolla. Sillä kunnia, rikkaudet ja huvit ovat epäjumalia, jotka ovat syösseet monet tuohon piinahuoneeseen. Se on varmaa, olkoon Jeesuksen nimi sentähden ylistetty!, että me olemme hänen verensä kautta tuosta turmiosta pelastetut, mutta jos emme oikeassa järjestyksessä ota tätä pelastusta vastaan, uskossa häneen, juuri tämä epäuskomme kaksinkertaistaa piinamme ikuisuudessa, sillä joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.11 Ja te Jeesuksen ystävät, jotka teidän Vapahtajanne rakkaus voimallisesti vie eteenpäin pyhityksen tiellä, pitäkää mielessänne, että teidän ikuinen armahtajanne on kestänyt kaikki nuo tuskat ja piinat teidän vuoksenne. Sytyttäkää siis sydämenne yhä enemmän rakastamaan rakastettavinta Vapahtajaa ja saatte kaksinkertaisen ilon vaeltaa hänen pyhissä jalanjäljissään. Ja nauttikaa siis Herran nimessä kaikki yhdessä uskollisesti niitä välineitä, jotka Jumala on teidän pelastukseksenne antanut, sekä kuunnelkaa hartaasti ja tottelevaisin sydämin Moosesta ja profeettoja, niin Jumalan armosta te vältytte koskaan sinne joutumasta.

 

*) Lib 3. de Symb12

*) Cyprianus Lib. 4, Cap 6.13

  1. 1992/muokattu
  2. 1938
  3. 1938/muokattu
  4. 1938/muokattu
  5. Karthagon piispa, kirkkoisä Thascius Caecilius Cyprianus (Pyhä Cyprianus), n. 200–258 jKr.
  6. 1938/1992/muokattu
  7. 1992/muokattu
  8. kääntäjän suomennos
  9. 1992/muokattu
  10. 1992/muokattu
  11. joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen: Mark. 16:16
  12. luultavasti Augustinuksen teos De symbolo ad catechumenos (”Uskontunnustuksesta: Saarna kasteoppilaille”)
  13. Cyprianus Lib. 4, Cap 6.: Cyprianuksen teosta ei ole kyetty tunnistamaan.

Alkuperäisdokumentit

Jaksot

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: