Edellinen jakso: Kolmas katekismussaarna, § 13
Seuraava jakso: Kolmas katekismussaarna, § 15
§ 14
Nämä kolme äsken selitettyä Pyhän Hengen armontyötä, nimittäin uudestisyntyminen, vanhurskauttaminen ja pyhitys ilmaisevat apostolisen uskontunnustuksen yhdellä sanalla, syntien anteeksiantamisella, niin että siihen sisältyy ensiksikin usko, joka on sielun elämää uudestisyntymässä ja jota ilman millekään anteeksiannolle ei ole sijaa Mark. 16:16, sitten vanhurskauttaminen, jossa syntinen julistetaan vapaaksi kaikista rikkomuksistaan ja siten osalliseksi kaikesta Jeesuksen hankkimasta armosta, ja lopuksi itse pyhitys, jossa uskovat päivittäin uudistumisensa työssä, joka kuitenkin on vajavaista, nauttivat kaikkien heikkoudensyntiensä anteeksisaamisesta, tai kuten autuas tohtori Luther selittää asiaan Isossa katekismuksessa, että uskovilla on jokapäiväinen ja jokahetkinen syntien anteeksiantamus siinä, että Jumala antaa meille anteeksi ja me annamme toisillemme anteeksi, ja tämä perustuu siihen, miten Jeesus itse selittää Isä meidän -rukouksen viidennen pyynnön Matt. 6:14–15. Mutta Vähässä katekismuksessaan Luther selittää nämä armonvaikutukset puolestaan seuraavasti: minä uskon että Pyhä Henki on pyhittänyt ja säilyttänyt minut oikeassa uskossa.1 Hän kutsuu niitä pyhitykseksi lähinnä suhteessa kolmannen persoonan nimeen, sitä kutsutaan Pyhäksi, koska sen vaikutukset yleisesti näin saavat pyhityksen nimen. – Mutta Isossa katekismuksessaan hän selittää, mitä hän tällä tarkoittaa, kun hän sanoo: pyhittäminen ei ole muuta kuin että syntinen johdatetaan Herran Kristuksen luo vastaanottamaan ja nauttimaan sitä suurta hyvää, jota me itsestämme emme kykene saavuttamaan. Tässä te kuulijani huomaatte helposti, kuinka nämä armonvaikutukset koko laajuudessaan sisältyvät näihin sanoihin: sillä johdattaa syntiset Kristuksen luo on sama kuin herättää heidän sydämissään elävä usko häneen, sytyttää heissä uusi elämä tai uudestisynnyttää heidät. Mutta heidän saattamisensa osalliseksi siitä paljosta hyvästä, jonka Jeesus on hankkinut, on sitä, että heidät Jumalan tuomioistuimen edessä julistetaan vapaiksi syntivelastaan ja rangaistuksestaan samoin kuin oikeutetuiksi armoon ja autuuteen. Tähän sanaan sisältyy siten uudestisyntymä ja vanhurskautus, mutta sen, mitä varsinaisesti kutsumme pyhitykseksi, hän ilmaisee niin, että Pyhä Henki pitää meidät oikeassa uskossa eli tekee meidät päivittäin eläviksi ja toimiviksi uskossa, hyvien tekojen kautta.
Ennen kuin nyt, rakkaat kuulijat, riennämme eteenpäin jäljelläoleviin Pyhän Hengen vaikutuksiin, minun tulee vain parilla sanalla muistuttaa teitä siitä, että myös Pyhä kirja selittää kaikki tässä esitetyt vaikutukset erityisinä Pyhän Hengen virkoina. Pyhälle Hengelle katsotaan siinä kuuluvaksi ensinnäkin rankaisemisen virka, jonka nojalla hän herättää paatuneen syntisen synninunestaan, vakuuttaa tämän inhottavasta synninturmeluksestaan ja osoittaa ne rangaistukset ja piinat, jotka tämä on sillä ansainnut. Vapahtaja itse sanoo tästä: Kun Lohduttaja tulee, hän rankaisee maailmaa synnin tähden, ja vanhurskauden tähden, ja tuomion tähden2 Joh. 16:8. Suurinta osaa syntisiä tämä ei kuitenkaan juuri paranna, koska Jumala yhä saa valittaa, kuten muinaisina aikoina: Ihmiset eivät anna minun henkeni rankaista itseään, sillä he ovat lihaa3 1. Moos. 6:3. Toiseksi Pyhälle Hengelle katsotaan kuuluvan opetusvirka, jonka avulla hän valaisee niitä, jotka ovat antaneet kutsun tai hänen rangaistusvirkansa herättää itsensä. Tässä suhteessa Vapahtaja kutsuu häntä Totuuden Hengeksi, joka johtaa meidät tuntemaan koko totuuden,4 joka ei puhu omissa nimissään vaan noudattaa Pyhän Kolminaisuuden neuvoa ja julistaa meille sitä, mikä voi valaista meitä autuuden tiellä Joh. 16:13, ja joka opettaa meille kaikki asiat ja muistuttaa meitä kaikesta, mitä Jeesuksemme on meille sanonut Joh. 14:26. Kolmatta virkaa kutsutaan kurittamisen viraksi, mikä tarkoittaa Pyhän Hengen voimakasta pyrkimystä estää uskovia sieluja lankeamasta ja vahvistaa heissä hyvää. Meidän autuutemme mestari kutsuu tätä totuuteen johtamiseksi5 Joh. 16:13, ja Daavid sanoo: Opettaa täyttämään Jumalan tahto ja että Jumalan henki johdattaa tasaista tietä6 Ps. 143:10. Siihen kuuluu kaksi asiaa, nimittäin voimakas rohkaisu ja kannustaminen hyvään sekä se, että pahasta varoitetaan ja tehdyistä virheistä rankaistaan ja kuritetaan, niin kuin Jumalan Henki teki Efesossa seurakunnan enkelille, jota hän puhutteli ja sanoi: Sitä en sinussa hyväksy, että olet luopunut ensimmäisestä rakkaudestasi. Muista siis mistä olet langennut ja tee parannus7 Ilm. 2:4–5. Neljäs virka on Pyhän Hengen lohduttajan virka, josta syystä Vapahtaja kutsuu häntä myös Lohduttajaksi Joh. 16:7, 15:26, eikä vain ruumiillisen vaan ensi sijassa hengellisen hädän vuoksi, kun uskovien sielu tuntee rauhattomuutta ja pelkoa Jumalan vihasta ja lain kirouksesta, epäilystä oman armontilansa suhteen tai surua omasta velttoudestaan. Kaikissa näissä asioissa, millä nimellä heidän ristiään sitten kutsutaankin, hän on heidän lohduttajansa, puolustajansa ja autuutensa sinetti sekä heidän perintönsä pantti, joka ylläpitää, vahvistaa, tukee ja lujittaa heitä armossa, ja he saavat usein jo täällä maistaa hiukan sitä mannaa, joka heille on varattu taivaassa.
Edellinen jakso: Kolmas katekismussaarna, § 13
Seuraava jakso: Kolmas katekismussaarna, § 15
paikat: Efesos
Henkilöt: Daavid Luther, Martti
Raamatunkohdat:
Aiheet: