Edellinen jakso: Kolmas katekismussaarna, § 11
Seuraava jakso: Kolmas katekismussaarna, § 13
§ 12
Neljäs Jumalamme armontyö on vanhurskauttaminen, ja se eroaa edellisistä siinä, että ne Jumala tekee ja aikaansaa meissä, mutta vanhurskauttaminen tapahtuu ulkopuolellamme, se on tuomio Jumalan edessä. Siinä katuva syntinen, joka on turvautunut Jeesuksen sovitustyöhön uskon kautta, julistetaan Jumalan tuomioistuimen edessä täysin vapaaksi kaikista synneistään ja niiden ansaitusti tuottamasta rangaistuksesta, ja sitä vastoin hänet katsotaan oikeutetuksi armoon ja pelastuksen Jeesuksen kautta. Tällä tavoin vanhurskauttamista kuvataan meille kaikkialla Pyhässä kirjassa. Apostoli Paavali sanoo siitä: Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat Room. 3:22, ja myöhemmin samassa luvussa: Katsomme siis, että ihminen tulee vanhurskaaksi, kun hän uskoo, ilman lain vaatimia tekoja. Room. 3:28. Sama apostoli kuvaa sitä aivan kuin tuomioasiana, jossa katuva ja Jeesukseen uskova syntinen asetetaan oikeamielisen Jumalan tuomioistuimen eteen, jossa hänellä kyllä on syyttäjänsä, mutta jossa hänet kuitenkin Vapahtajan suorittaman täysimääräisen maksun ansiosta julistetaan vapaaksi synneistään ja niiden tuottamasta ansaitusta rangaistuksesta, sillä siitä sanotaan: Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala – mutta hän julistaa vanhurskaaksi! Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus – mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee1 Room. 4:5–6,8. Tästä ja monista samansisältöisistä kohdista voidaan nähdä, että vanhurskauttaminen voidaan jakaa kolmeen toimenpiteeseen, nimittäin ensinnäkin Jeesuksen sovitustyön ja vanhurskauttamisen hyväksi laskeminen, kuten Paavali sen erityisesti painottaen selittää: Siihen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden2 2. Kor. 5:21. Tämä tarkoittaa, että Vapahtajamme Jeesuksen koko katkera ja kaiken täyttävä kärsimys ja hänen täydellinen kuuliaisuutensa tulevat Jumalan tuomioistuimessa sillä tavoin luetuiksi, kuin me itse olisimme sen kaiken kärsineet ja suorittaneet. Toinen toimenpide tässä on, että koska tämä Välittäjämme on täydellisesti maksanut syntimme, meidät on julistettu vapaiksi niistä ja niiden tuottamasta ansaitusta rangaistuksesta, mitä Pyhässä kirjassa yleisesti kutsutaan syntien anteeksiantamiseksi, ja se on toimenpide, joka ei ole kenenkään muun kun yksin Jumalan asia, mistä niin usein ja hellästi puhutaan. Tästä syystä kuningas Daavid hartaasti kiitti Jumalaa hyvästä teosta, jota kukaan muu kuin hän ei koko maailmassa olisi voinut hänelle tehdä Ps. 103:2. Jopa itse fariseukset katsoivat tämän oikeuden julistaa syntinen vapaaksi synneistään kuuluvan niin yksinomaisesti Jumalalle, että kun meidän kallis Vapahtajamme, jota he pitivät syntisenä ihmisenä ja kirvesmies Joosefin poikana, soi halvaantuneelle miehelle tämän syntien anteeksiannon, he sanoivat hänestä: Tuohan herjaa Jumalaa Matt. 9:3. Eikä tuo oikeus olisi hänelle kuulunutkaan pelkkänä ihmisenä, mutta kylläkin Jumalana ja ihmisenä samassa persoonassa. Kolmanneksi tähän kuuluu lupaus täysistä oikeuksista Jeesuksen meille hankkimaan autuuteen. Vapahtajamme virkaan Välittäjänä ei kuulunut vain se, että hän kesti kaiken sen rangaistuksen, joka syntisten olisi pitänyt kärsiä, mistä syystä meille tuli oikeus vapautumiseen synninrangaistuksesta, vaan hän myös täytti Jumalan lain meidän puolestamme ja meidän sijastamme. Näin meidät oikeutettiin täysin nauttimaan sitä armoa ja autuutta, joka meillä aiemmin täydellisyyden tilassa oli hallussamme, niin kuin useasti mainitsemamme apostoli asian selittää: Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa Room. 5:1. Tämä rauha taas pitää tässä sisällään kaiken armon ja autuuden, jonka me luomisessa Jumalalta saimme ja joka synnin vuoksi menetettiin. Toisessa kohdassa hän sanoo sen olevan niin suuri ja ihana, että se ylittää kaiken ymmärryksen Fil. 4:7, ja vielä toisessa kohdassa hän yhdistää sen vanhurskauteen ja iloon sanomalla: Jumalan valtakunta on – – – vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa3 Room. 14:17.
meidän puolestamme! Room. 8:33–34. Ja tätä vanhurskauttamista apostoli kutsuu Jeesuksen sovitustyön eli hänen hankkimansa vanhurskauttamisen hyväksilukemiseksi: jos joku uskoo siihen, joka tekee jumalattoman vanhurskaaksi, siis Jeesukseen Kristukseen, Jumala lukee hänen uskonsa vanhurskaudeksi. Ylistäähän Daavidkin autuaaksi sellaista ihmistä, jonka Jumala katsoo vanhurskaaksi hänen teoistaan riippumatta, ja: Autuas se mies, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiäänTästä tulee selväksi, että vanhurskauttava persoona ei ole mikään muu kuin Jumala itse, koko Pyhä Kolminaisuus. Siksi profeetta huudahti ja sanoi: Jumala, onko sinun vertaistasi! Sinä annat synnit anteeksi ja jätät rankaisematta jäljelle jääneen kansasi rikkomukset Miika 7:18. Isästä apostoli Paavali sanoo: Jumala – hän julistaa vanhurskaaksi4 Room. 8:33, ja asiayhteydestä nähdään selvästi, että tässä on kyse ensimmäisestä persoonasta. Jumalan pojasta Jeesuksesta Kristuksesta luemme juuri äsken mainitsemassamme kohdassa, että hän ei vain luvannut halvaantuneelle syntien anteeksisaamista vaan myös osoitti suurella ihmeteolla, että hänellä oli valta siihen Matt. 9:2,6. Pyhästä Hengestä apostoli Paavali sanoo puolestaan seuraavasti: Nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta 1. Kor. 6:11. Tämän meidän vanhurskauttamisemme peruste ei Jumalan puolelta ole mikään muu kuin hänen armonsa ja armeliaisuutensa. Hän on ikuisuudessa keksinyt keinon meidän lunastamiseksemme oman poikansa ihmiseksi tulemisen kautta, niin että tämä ottaisi itselleen meidän asiamme ja maksaisi meidän velkamme, ja hän on halunnut ottaa vastaan ja meidän hyväksemme lukea tämän Välittäjämme täyttymyksen, mistä syystä Paavali myös vakuuttaa, että saamme ilman ansiotamme hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi5 Room. 3:24. Mutta meidän puoleltamme peruste, tai syy siihen, miksi ansaitsemme vanhurskauttamisen, on itse Sovittajamme Jeesuksen Kristuksen täydellinen kuuliaisuus sekä teoissa että kärsimyksessä, minkä sama apostoli selkeästi selittää sanomalla: Niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuus teki kaikista syntisiä, niin yhden kuuliaisuus tekee monista vanhurskaita6 Room. 5:19. Vapahtaja itse sanoo, että hän on tullut Välittäjäksemme, meidän sijassamme toteuttamaan lain Matt. 5:17. Paavali puhuu kärsivästä kuuliaisuudesta sanoessaan Kristuksesta: Hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti Fil. 2:8. Henkilö, joka tässä vanhurskautetaan, on säälittävä ja kadotuksensa itse aiheuttanut syntinen, joka aina tähän asti on ollut Jumalan armon ulkopuolella, Jumalan oikeudenmukaisen vihan ja koston alaisena, mutta joka nyt uskon kautta on turvautunut Välittäjäänsä ja jolle usko Jeesukseen Kristukseen on ainoa keino, jolla hän ottaa vastaan ja omaksuu Jeesuksen hankkiman vanhurskautuksen. Tällä keinolla ei kuitenkaan voi mitenkään ansaita vanhurskauttamista Jumalan edessä, koska vanhurskauttamisessa ei voi päteä mikään muu tuomion peruste kuin täydellinen pyhyys tai täysi maksaminen, eikä sellaista ole lainkaan uskossa, sillä se on ainoastaan armon harrasta omaksumista, tai niin kuin käsi, jolla syntinen vastaanottaa Jeesuksen ja kaikki hänen autuuden aarteensa. Lopuksi huomaamme tästä myös, että Jumalan armontyö ei voi tapahtua pikku hiljaa ja vähitellen vaan yhdessä silmänräpäyksessä. Syntisellä voi olla mitä harjoituksia, rukouksia tai kieltäymyksiä hyvänsä, mutta niin kauan kuin sielu ei vakavasti omaksu Jeesusta ja hänen täyttymystään, hän on ja pysyy pimeyden lapsena, hän on kadotettu syntinen ja helvetin oma, Jumalan tuomioistuimen edessä syypää ikuisesti maksamaan kaikista rikoksistaan. Mutta siinä silmänräpäyksessä, jossa kurja syntinen uskossa omaksuu Jeesuksen vanhurskautensa ainoaksi perustaksi, siinä samassa hetkessä Jumala antaa hänelle vanhurskauden vapaakirjeen, jonka sisältö on tämä: Sinä saat elää, sinä et kuole.7 Vanhurskauttamisessa ei siten ole myöskään mitään asteita, vaan joko on vapaa kaikesta tai täysin sidottu, joko ikuisesti autuas tai ikuisesti kadotettu. Toivoisin, että kuulijani tarkoin huomaisivat tämän. Jos miettisitte kunnolla näitä totuuksia, niin tiedän varmasti, että monet teistä eivät olisi niin suruttomia ja varmoja siinä keskitilassa, jossa he ovat ja lohduttautuvat sillä, että he nyt kuitenkin ovat jokseenkin nuhteettomia, eivätkä ulkonaisessa hurskaudenharjoituksessaan ole ainakaan pilkkaajia, vaikkeivät nyt niin hartaitakaan, ja niin edelleen. Silloin he pian huomaisivat, millaisessa petoksen verkossa heidän sielunsa on, että he edelleen kaikkine hyveineenkin makaavat synnissä kuolleina Jumalan oikeamielisen vihan alla. He alkaisivat varmasti kaivata Vapahtajaansa syvästi häveten itseään ja kiiruhtaisivat ottamaan vastaan häneltä sen ansaitsemattoman armon, että heidät yksin Jeesuksen ansiosta julistettaisiin täysin vapaiksi ja vanhurskaiksi.
Edellinen jakso: Kolmas katekismussaarna, § 11
Seuraava jakso: Kolmas katekismussaarna, § 13
paikat:
Raamatunkohdat:
Aiheet: