Edellinen jakso: Kolmas katekismussaarna, Otsikkosivu ja painolupa
Seuraava jakso: Kolmas katekismussaarna, § 2
§ 1
Ja koska tekin nyt olette Jumalan poikia, hän on lähettänyt teidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: ”Abba! Isä!”1 Gal. 4:6. Näillä sanoilla, siunatut kuulijat, apostoli Paavali muistuttaa galatalaisiaan suuresta siunauksesta, jonka Vapahtaja Jeesuksen kallis sovitustyö on heille tuonut siinä, että he ovat saaneet Pyhän Hengen sydämiinsä. Galatalaiset olivat Galliasta ja Alankomaista tullut kansanryhmä, joka muutti Vähään-Aasiaan.2 Joitain vuosia aiemmin he olivat sokeita pakanoita, jotka eivät tunteneet Jumalaa, palvelivat jumalina sellaisia, jotka eivät luonnostaan ole mitään jumalia3 Gal. 4:8, eivätkä he voineet sellaisessa tilanteessa mitenkään saada mitään hengellistä siunausta, puhumattakaan niin korkeasta siunauksesta kuin Pyhä Henki, joka ei mitenkään voi asua sellaisissa sieluissa, joissa pimeyden ruhtinas majailee. Tässä nouseekin72 kysymys: miten galatalaisissa oli voinut tapahtua niin onnellinen muutos, että heidän sydämensä oli petojen pesästä muuttunut Jumalan Hengen temppeliksi? Kun meidän tekstimme vastaa siihen, että Jumala on lähettänyt sinne Pyhän Henkensä, niin huomaamme helposti, ettei tämä riitä asian valaisemiseen, sillä miten Jumala, joka on pyhä, voisi lähettää Henkensä niin saastaisiin sieluihin? Ja mihin tämä lähettäminen perustuu? Apostolimme selittää tämän esitetyissä sanoissa, kun hän sanoo: koska tekin nyt olette Jumalan poikia. Hän tahtoo sanoa, että te olette aikaisemmin olleet Jumalan vihollisia ja paholaisen vankeja, mutta nyt äskettäin teissä on tapahtunut se sangen suuri ja siunattu muutos, että teidät on otettu onnelliseen lapsen asemaan Jumalan luona. Tämä johtuu siitä, että Jumala ajan täyttyessä lähetti Poikansa tänne maailmaan lunastamaan lain alaisina elävät vapaiksi, että te pääsisitte lapsen asemaan Gal. 4:4–5. Koska te, jotka ennen olitte kaukana, nyt olette päässeet lähelle Kristuksen veressä. Sillä hän on meidän rauhamme, hän joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, kun hän omassa lihassaan otti pois vihollisuuden4 Ef. 2:13–14. Tästä voidaan päätellä, että Jeesuksen sovitus on se, mahdollisti meille pääsyn Jumalan lasten asemaan, ja Jumalan lapsina saimme myös lapsenoikeuden saada Pyhä Henki sydämiimme.
Mutta tarkastelkaamme lähemmin, mikä oli se henki, josta apostoli puhuu? Ei mikään inhimillinen henki, ei myöskään mikään73 enkelihenki, jotka Jumala on kyllä tehnyt hengiksi, mutta jotka ovat paljon alempia olentoja kuin se, mistä tässä puhutaan. Jotta se erotettaisiin kaikista luoduista hengistä, apostoli Paavali kutsuukin sitä Jumalan Pojan Hengeksi, eikä sitä kutsuta tällä tavoin vain siksi, että se että se ikuisesti lähtee niin Pojasta kuin Isästäkin, vaan myös siksi, että se on se riemun öljy, jolla ihmiseksitullut Jumalan Poika voideltiin Ps. 45:8, vrt. Ap. t. 10:38, että se Jeesusta kastettaessa laskeutui hänen päälleen kyyhkysen kaltaisena Matt. 3:16, että se on koko ajan levännyt ihmiseksi tulleen Jumalan Pojan päällä Jes. 11:1–2, ja lopuksi siksi, että Herralla Jeesuksella oli oikeus lähettää se lastensa luo Joh. 15:26.
[71]
III. Predikan
Öfver Trones Artiklar.
§. 1.
Efter I nu ären söner, hafver Gud sänt sin Sons anda uti edor hjertan, hvilken ropar Abba Käre Fader. Gal. 4:6. Med sådana ord, välsignade Åhörare! ärhindrar Apostelen Paulus sina Galater den stora välsignelse, som Frälsarens Jesu dyra försoning bibringat dem, i det de fått den Helga Anda i sina hjertan. De Galater, et folkslag ifrån Gallien och Nederländerna, inflyttade uti mindre Asien,5 hade för några år tilbaka varit blinda hedningar, som intet känt Gud, utan tjent dem, som af naturen icke äro Gudar, v. 8. och kunde uti et sådant tilstånd ingalunda få någon andelig välsignelse, än mindre en så hög, som den Heliga Anda var, hvilken ingalunda kan bo i de själar, där mörksens förste hafver sitt tilhåll. Här up72kommer altså den frågan: huru har en så lycksalig förändring, skett hos de Galater, at deras hjerta ifrån en drakaboning6 har blifvit Guds Andas tempel? Svaras dertil af vår text: Gud har sänt dit den Helige Anda, så finna vi lätt, at frågan icke därmed är rätt uplyst, ty huru kunde Gud, som är helig, sända sin Anda uti så orena själar? och hvarpå grundar sig detta sändandet? Vår Apostel förklarar detta i anförda orden, då han säger: Efter I nu ären söner. I hafven, vil han säga, tilförene varit Guds fiender och djefvulens fångar, men nu nyligen har en ganska stor och välsignad förändring tildragit sig hos eder, at I blifvit uptagne til et lycksaligt barnaskap hos Gud; hvilket däraf härflyter, at Gud i tidsens fullbordan sändt sin Son hit i verlden, på det han skulle förlossa dem som under lagen voro, at I skullen få barnaskapet, v. 4,5. Emedan I, som fordom fjerran voren, ären nu när vordne genom Christi blod, ty han är vår frid, den af bådom hafver gjordt et, och hafver nederbrutit medelbalken i det, at han igenom sitt kött borttog ovänskapen. Eph. 2:13,14. hvaraf nu kan inhämtas at Jesu försoning är den som förvärfvat oss barnaskapet hos Gud och genom barnaskapet äfven en barnarätt, at få den Helga Anda uti våra hjertan.
Men lät oss närmare se hvad detta var för en Anda, om hvilken Apostelen talar? Ingalunda någon mennisko- icke heller någon73 Ängla-Anda, dem väl Gud gjordt til andar, men äro af et långt lägre väsende, än denna här omtalte, hvilken därföre, at urskiljas från alla skapade Andar, af Paulo kallas Guds Sons Anda: och som ej allenast derföre kallas så at han af evighet utgår af Sonen lika som af Fadren, utan ock derföre at han är den glädjenes Olja, hvarmed Guds Sons mandom blifvit smord, Ps. 45:8. jämf. Ap. G. 10:38. at han i Jesu dop setat7 på honom i en Dufvo liknelse, Math. 3:16. och at han helt och hållit hvilat på Guds Sons Mandom, Es. 11:1,2. och änteligen därföre at Herren Jesus ägde rätt at sända honom åt sina barn. Joh. 15:26.
§ 1
Ja koska tekin nyt olette Jumalan poikia, hän on lähettänyt teidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: ”Abba! Isä!”8 Gal. 4:6. Näillä sanoilla, siunatut kuulijat, apostoli Paavali muistuttaa galatalaisiaan suuresta siunauksesta, jonka Vapahtaja Jeesuksen kallis sovitustyö on heille tuonut siinä, että he ovat saaneet Pyhän Hengen sydämiinsä. Galatalaiset olivat Galliasta ja Alankomaista tullut kansanryhmä, joka muutti Vähään-Aasiaan.9 Joitain vuosia aiemmin he olivat sokeita pakanoita, jotka eivät tunteneet Jumalaa, palvelivat jumalina sellaisia, jotka eivät luonnostaan ole mitään jumalia10 Gal. 4:8, eivätkä he voineet sellaisessa tilanteessa mitenkään saada mitään hengellistä siunausta, puhumattakaan niin korkeasta siunauksesta kuin Pyhä Henki, joka ei mitenkään voi asua sellaisissa sieluissa, joissa pimeyden ruhtinas majailee. Tässä nouseekin72 kysymys: miten galatalaisissa oli voinut tapahtua niin onnellinen muutos, että heidän sydämensä oli petojen pesästä muuttunut Jumalan Hengen temppeliksi? Kun meidän tekstimme vastaa siihen, että Jumala on lähettänyt sinne Pyhän Henkensä, niin huomaamme helposti, ettei tämä riitä asian valaisemiseen, sillä miten Jumala, joka on pyhä, voisi lähettää Henkensä niin saastaisiin sieluihin? Ja mihin tämä lähettäminen perustuu? Apostolimme selittää tämän esitetyissä sanoissa, kun hän sanoo: koska tekin nyt olette Jumalan poikia. Hän tahtoo sanoa, että te olette aikaisemmin olleet Jumalan vihollisia ja paholaisen vankeja, mutta nyt äskettäin teissä on tapahtunut se sangen suuri ja siunattu muutos, että teidät on otettu onnelliseen lapsen asemaan Jumalan luona. Tämä johtuu siitä, että Jumala ajan täyttyessä lähetti Poikansa tänne maailmaan lunastamaan lain alaisina elävät vapaiksi, että te pääsisitte lapsen asemaan Gal. 4:4–5. Koska te, jotka ennen olitte kaukana, nyt olette päässeet lähelle Kristuksen veressä. Sillä hän on meidän rauhamme, hän joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, kun hän omassa lihassaan otti pois vihollisuuden11 Ef. 2:13–14. Tästä voidaan päätellä, että Jeesuksen sovitus on se, mahdollisti meille pääsyn Jumalan lasten asemaan, ja Jumalan lapsina saimme myös lapsenoikeuden saada Pyhä Henki sydämiimme.
Mutta tarkastelkaamme lähemmin, mikä oli se henki, josta apostoli puhuu? Ei mikään inhimillinen henki, ei myöskään mikään73 enkelihenki, jotka Jumala on kyllä tehnyt hengiksi, mutta jotka ovat paljon alempia olentoja kuin se, mistä tässä puhutaan. Jotta se erotettaisiin kaikista luoduista hengistä, apostoli Paavali kutsuukin sitä Jumalan Pojan Hengeksi, eikä sitä kutsuta tällä tavoin vain siksi, että se että se ikuisesti lähtee niin Pojasta kuin Isästäkin, vaan myös siksi, että se on se riemun öljy, jolla ihmiseksitullut Jumalan Poika voideltiin Ps. 45:8, vrt. Ap. t. 10:38, että se Jeesusta kastettaessa laskeutui hänen päälleen kyyhkysen kaltaisena Matt. 3:16, että se on koko ajan levännyt ihmiseksi tulleen Jumalan Pojan päällä Jes. 11:1–2, ja lopuksi siksi, että Herralla Jeesuksella oli oikeus lähettää se lastensa luo Joh. 15:26.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Kolmas katekismussaarna, Otsikkosivu ja painolupa
Seuraava jakso: Kolmas katekismussaarna, § 2
paikat: Aasia Alankomaat Gallia Kreikka Vähä-Aasia
Henkilöt: Paavali
Raamatunkohdat:
Aiheet: