Edellinen jakso: Kolmas katekismussaarna, § 1
Seuraava jakso: Kolmas katekismussaarna, § 3
§ 2
Edelleen meidän tulee ottaa huomioon, kenelle tämä kallis lahja lahjoitettiin? Tästä sanoo apostoli, että Jumala on lähettänyt teidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen. Herra, meidän autuutemme Jumala, tarjoaa kyllä Henkensä kaikille syntisille, mutta hän ei voi välittää sitä kaikille, sillä Vapahtajamme sanoo itse, että maailma ei voi saada totuuden Henkeä Joh. 14:17. Apostoli puhuu tästä galatalaisistaan, että Jumala lähetti Henkensä heidän sydämiinsä, mutta ei suinkaan kaikkien, sillä heidän joukossaan oli myös monia, joiden usko oli kärsinyt haaksirikon ja jotka olivat palanneet takaisin juutalaisiin tai myös pakanallisiin harhaoppeihin, joten heitä hallitsi tämän maailman saastainen henki. Pyhä Henki lähetettiin vain niiden sydämiin, jotka uskon kautta olivat tulleet Jumalan pojiksi ja sitten päivittäisen parannuksen kautta siinä pysyneet, niin että he yhä todella olivat sitä, miksi he olivat ensimmäisessä parannuksessaan tulleet, eli he olivat pysyvästi armontilassa. Tämä lahja on kaikkina aikoina ollut uskovien, Jumalassa syntyneiden osa. Jo vanhoina aikoina puhutaan hengestä, joka oli Jumalan miehen Mooseksen yllä, ja joka sitten luvattiin myös muille uskoville ja kunnollisille miehille 4. Moos. 11:17. Leeviläiset sanovatkin Nehemiaan aikaisessa ylistyslaulussaan suuren juhlan aikaan: Sinä annoit heille hyvän henkesi opettamaan viisautta Neh. 9:20. Ja näemme selvästi, että Kuningas Daavidilla oli tämä henki, kun hän psalmissa 51:13 niin hartaasti pyytää, että Jumala ei hänen suurten syntiensä vuoksi ottaisi Pyhää Henkeään hänestä, vaikka samalla onkin selvää, että Uuden testamentin uskovat saivat tuon hengen paljon suurempana ja runsaampana, niin kuin kuulimme tapahtuneen ensimmäiselle seurakunnalle helluntaina Ap. t. 2, ja myös muille uskoville Ap. t. 10:44. Siksi Paavali kutsuukin sitä valittujen lasten hengeksi Room. 8:15. Mutta hän sanoo myös painokkaasti, että se annettaisiin uskovien sydämeen, eikä vain siksi, että näin osoitettaisiin, että ihmissielu on tämän armonlahjan ensisijainen asumus, vaan myös siksi, että näin tehtäisiin tiettäväksi sen voimakkaat vaikutukset sielussa, jossa se sytyttää ymmärrykseen taivaallisen valon näyttämään Jumalan ylitsevuotavan hyvyyden meitä syntisiä kohtaan, sydämeen rakkauden liekin suurta Armahtajaamme kohtaan, sekä taivaallisen voiman, jonka turvin vaeltaa hänen pyhiä jalanjälkiään seuraten nöyryydessä, rakkaudessa, kärsivällisyydessä ja horjumattomassa toivossa päästä kerran nauttimaan sitä suurta perintöä, joka meille on varattuna taivaassa. Lopuksi Paavali tässä selittääkin, miten tuntuvia vaikutuksia tämä Jumalan Henki aiheuttaisi sielussa. Ei suinkaan riittänyt, että hän tällä tavoin armossaan asuisi uskovissa, valaisisi heidän järkeään ja taivuttaisi heidän tahtoaan, vaan Jumalan Henki käyttää tässä merkillepantavaa sanaa, joka tarkoittaa todellista huutoa tai kirkumista ja sanoo, että tämä Henki tulee huutamaan meissä: Abba! Isä! Tämä tarkoittaa, että hän saa meidän sydämemme huutamaan. Näillä sanoilla apostoli haluaa ilmaista useita Pyhän Hengen vaikutuksia uskovissa: Pyhä Henki antaa heidän sydämiinsä voimakkaan varmuuden Jumalan lapsena olemisesta, kukistaa kaikki paholaisen ja maailmaan vastaväitteet sitä kohtaan, antaa halun ja palavan voiman rukoukseen sekä voimallisen vakuutuksen rukousten kuulemisesta ja vakuuttaa heidät Jumalan isällisestä avusta kaikenlaisissa eteentulevissa tarpeissa ja vaaroissa.
Tällä tavoin, rakkaat Herrassa, tulevatkin seuraavat kristillisen oppimme tärkeät totuudet täysin selviksi, nimittäin ensinnäkin, että meidän kalleimman Vapahtajamme Jeesuksen täydellinen sovitustyö on perusta koko meidän autuutemme rakennukselle. Apostolimme sanoo: Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea 1. Kor. 3:11. Toiseksi näemme tästä hartaaksi iloksemme, kuinka koko korkeasti ylistetty kolminaisuus toimii meidän pelastuksemme ja onnellisuutemme parissa. Poika hankkii meille oikeuden tähän taivaalliseen Lohduttajaan ja antaa Henkensä, Isä lähettää hänet ja Pyhä Henki tulee uskovien sydämiin, asuu siellä ja sytyttää rakkauden liekin Jeesukseen, saa aikaan innokkaan ja voimakkaan rukoushuudon Jumalalle ja hartaan ilon Herrassa. Millä me hyvittäisimme Jumalamme näin ylitsevuotavan suuret hyvät teot? Kunpa kuitenkin tahtoisimme suoda hänen Hengelleen sijan sydämessämme ja säilyttää Jeesuksen meille lahjoittaman kalliin lapsenaseman! Kolmanneksi näemme tässä sen oikean järjestyksen, jossa Pyhä Kolminaisuus meissä suorittaa armontyötään, eli että Isä on antanut meille Poikansa, Poika on ostanut meidän vapaaksi vihollistemme käsistä ja Pyhän Hengen tehtäväksi lasketaan sitten kaiken Herran Jeesuksen meille hankkiman armon sovittaminen meihin, mikä tehtävä kuitenkin kuuluu Kristukselle meidän kuninkaanamme, mutta sen panee Jeesuksen nimessä toimeen hänen Henkensä, jonka meille lähetti Isä. Lopuksi, neljänneksi, saamme tästä myös sen tärkeän opin, että Vapahtajamme koko täyttymys ja laajatkaan tiedot siitä eivät hyödytä meitä yhtään, jollemme jätä Pyhän Hengen armonvaikutuksille tilaa sydämessämme, niin että se johtaisi meidät todelliseen osallisuuteen armosta. Olemme aiemmassa tarkastelussamme ensimmäisestä uskonkappaleesta osoittaneet teille Isän Jumalan muiden armotekojen joukossa sen kalliin lahjan, että hän antoi meille ainoan ja rakkaimman Poikansa, jonka hän antoi tulla ihmiseksi meidän tähtemme. Tarkastellessani toista uskonkappaletta koetin panna sydämellenne kaiken, mitä Jeesus, Jumalan Poika, on tehnyt ja kärsinyt meidän autuutemme tähden. Nyt on jäljellä se, että tänään tässä kolmannessa uskonkappaleessa opetan teidät tuntemaan jumaluuden kolmannen persoonan ja miten tätä Kristuksen kautta meille hankittua armoa tulee sovittaa sydämiimme. Huomaatte silloin helposti, kuinka tärkeä ja merkittävä tämä asia on. Olkoon siis totuuden Henki tänään johdattajani kaikessa totuudessa! Lähettäköön pyhä Isä tämän saarnan aikana Poikansa Hengen kaikkien teidän sydämiinne, jotta innolla huutaisitte Abba, rakas Isä! Isä meidän jne.
Kolmas uskonkappale
Pyhityksestä
Minä uskon Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen kirkon jne.
Mitä se on?
Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä päästä hänen luokseen jne.1
Edellinen jakso: Kolmas katekismussaarna, § 1
Seuraava jakso: Kolmas katekismussaarna, § 3
paikat:
Henkilöt: Daavid Luther, Martti Mooses Nehemia Paavali
Raamatunkohdat:
Aiheet: