Edellinen jakso: Kolmas katekismussaarna, Otsikkosivu ja painolupa
Seuraava jakso: Kolmas katekismussaarna, § 2
§ 1
Ja koska tekin nyt olette Jumalan poikia, hän on lähettänyt teidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: ”Abba! Isä!”1 Gal. 4:6. Näillä sanoilla, siunatut kuulijat, apostoli Paavali muistuttaa galatalaisiaan suuresta siunauksesta, jonka Vapahtaja Jeesuksen kallis sovitustyö on heille tuonut siinä, että he ovat saaneet Pyhän Hengen sydämiinsä. Galatalaiset olivat Galliasta ja Alankomaista tullut kansanryhmä, joka muutti Vähään-Aasiaan.2 Joitain vuosia aiemmin he olivat sokeita pakanoita, jotka eivät tunteneet Jumalaa, palvelivat jumalina sellaisia, jotka eivät luonnostaan ole mitään jumalia3 Gal. 4:8, eivätkä he voineet sellaisessa tilanteessa mitenkään saada mitään hengellistä siunausta, puhumattakaan niin korkeasta siunauksesta kuin Pyhä Henki, joka ei mitenkään voi asua sellaisissa sieluissa, joissa pimeyden ruhtinas majailee. Tässä nouseekin kysymys: miten galatalaisissa oli voinut tapahtua niin onnellinen muutos, että heidän sydämensä oli petojen pesästä muuttunut Jumalan Hengen temppeliksi? Kun meidän tekstimme vastaa siihen, että Jumala on lähettänyt sinne Pyhän Henkensä, niin huomaamme helposti, ettei tämä riitä asian valaisemiseen, sillä miten Jumala, joka on pyhä, voisi lähettää Henkensä niin saastaisiin sieluihin? Ja mihin tämä lähettäminen perustuu? Apostolimme selittää tämän esitetyissä sanoissa, kun hän sanoo: koska tekin nyt olette Jumalan poikia. Hän tahtoo sanoa, että te olette aikaisemmin olleet Jumalan vihollisia ja paholaisen vankeja, mutta nyt äskettäin teissä on tapahtunut se sangen suuri ja siunattu muutos, että teidät on otettu onnelliseen lapsen asemaan Jumalan luona. Tämä johtuu siitä, että Jumala ajan täyttyessä lähetti Poikansa tänne maailmaan lunastamaan lain alaisina elävät vapaiksi, että te pääsisitte lapsen asemaan Gal. 4:4–5. Koska te, jotka ennen olitte kaukana, nyt olette päässeet lähelle Kristuksen veressä. Sillä hän on meidän rauhamme, hän joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, kun hän omassa lihassaan otti pois vihollisuuden4 Ef. 2:13–14. Tästä voidaan päätellä, että Jeesuksen sovitus on se, mahdollisti meille pääsyn Jumalan lasten asemaan, ja Jumalan lapsina saimme myös lapsenoikeuden saada Pyhä Henki sydämiimme.
Mutta tarkastelkaamme lähemmin, mikä oli se henki, josta apostoli puhuu? Ei mikään inhimillinen henki, ei myöskään mikään enkelihenki, jotka Jumala on kyllä tehnyt hengiksi, mutta jotka ovat paljon alempia olentoja kuin se, mistä tässä puhutaan. Jotta se erotettaisiin kaikista luoduista hengistä, apostoli Paavali kutsuukin sitä Jumalan Pojan Hengeksi, eikä sitä kutsuta tällä tavoin vain siksi, että se että se ikuisesti lähtee niin Pojasta kuin Isästäkin, vaan myös siksi, että se on se riemun öljy, jolla ihmiseksitullut Jumalan Poika voideltiin Ps. 45:8, vrt. Ap. t. 10:38, että se Jeesusta kastettaessa laskeutui hänen päälleen kyyhkysen kaltaisena Matt. 3:16, että se on koko ajan levännyt ihmiseksi tulleen Jumalan Pojan päällä Jes. 11:1–2, ja lopuksi siksi, että Herralla Jeesuksella oli oikeus lähettää se lastensa luo Joh. 15:26.
Edellinen jakso: Kolmas katekismussaarna, Otsikkosivu ja painolupa
Seuraava jakso: Kolmas katekismussaarna, § 2
paikat: Aasia Alankomaat Gallia Kreikka Vähä-Aasia
Henkilöt: Paavali
Raamatunkohdat:
Aiheet: