Edellinen jakso: Ajatuksia rokonistutuksesta, § 5
Seuraava jakso: Ajatuksia rokonistutuksesta, § 7
§ 6
Tänä aikana rokonistutus oli kuitenkin varsin yleistä Pohjanmaalla, vaikkakaan äsken mainitusta syystä ei siinä määrin, ettei luontaisesti tarttunut isorokko olisi päässyt eräillä seuduilla useissa pitäjissä ja kylissä yhä tuhoamaan kasvuikäistä lapsijoukkoa, niin että sen keskuudessa monilla vielä jouduttiin näkemään rokon tärvelemiä kasvoja ja moni menetti näön toisesta silmästään tai molemmista, vaikka tiheiden rokonistutusten takia tartunta levisi useammin kuin ennen ja tauti jäi sen takia lievemmäksi ja vaati vähemmän kuolonuhreja. Toisaalta tästä seurasi se haitta, ettei tartunta yltänyt syrjäisimpiin kyliin tai taloihin, kun rokotetut lapset, jotka tietysti levittävät tartuntaa, olivat enintään nelivuotiaita eivätkä siis vielä liikkuneet kotikyliään kauempana. Tästä seurasi, että syrjäisimpien kolkkien lapset saattoivat ennättää 8–12 vuoden ikään ennen tartunnan saamista, jolloin tauti viimein iskiessään teki tavallistakin pahempaa tuhoa tuollaisissa talouksissa.
Pohjanmaamme edessä oli kuitenkin tätä vaikeampi1 sai oikeuden antaa veljensä, kappalainen Zacharias Galleniuksen,2 suorittaa rokonistutuksia entisenlaista kruunun maksamaa korvausta vastaan ja tämä niin tekikin, hänen rokottamiensa lasten määrä jäi vähäiseksi. Piirilääkäri, nuorempi asessori Hast,3 ei myöskään vienyt asiaa eteenpäin niin vahvasti, että toiminta olisi yltänyt edes Vaasan läänin kaikkiin pitäjiin Oulun läänistä puhumattakaan. Muutamien vuosien kuluttua kuninkaallisen valtiokonttorin maksama palkkio lakkautettiin kokonaan siten, että Thodénin leskelle myönnettiin riittävä vuotuinen eläke ja asessori Hastille merkityksetön summa, mahtoiko se olla edes 150 riikintaaleria, jota vastaan hän saattoi istuttaa rokkoa niin moniin rahvaan lapsiin 2/3 riikintaalerin kertakorvauksella kuin tuolla summalla aikaan sai eli hieman yli 200 lapseen. Tämä ei riittänyt vastaamaan edes Vaasan läänin saati koko Pohjanmaan tarvetta.
ajanjakso. Tuoni vei välskäri Thodénin, joka oli kelpo hyödykseen edistänyt tätä hyvää asiaa, ja vaikka hänen leskensäTällä tavoin siis kruunun rahoittama rokonistutus pysähtyi toistaiseksi kokonaan, paitsi sitä, että muutamat pitäjät ja kylät sopivat tästä toiminnasta jonkun aiemmin rokonistutuksia suorittaneen kanssa maksaen siitä erillisen, vaikkakin vähäisen korvauksen. Tämän tilanteen takia nyt onkin saatu murheellinen tieto, että luonnollisen tartunnan aiheuttama hirveä isorokko riehuu Vaasaa ympäröivissä eteläisissä pitäjissä ja samoin pohjoisen suunnassa Kalajoella, Pyhäjoella ja melkeinpä kaikkialla Oulun läänissä. Koko rokonistutusjärjestelmä näyttää olevan katoamassa, ellei Kuninkaallinen Suomen Talousseura, joka monien muiden pyrkimysten ohella näyttää innokkaasti puolustavan suomalaisten lastemme elämää rokonistutusta edistämällä, ota tehtäväkseen tämän menetetyltä näyttävän asian tukemista,
etenkin kun kummankaan läänin maaherrat eivätkä ylemmät virkamiehet eivätkä toisekseen lääkäritkään näytä ryhtyneen tässä asiassa tietääkseni mihinkään tehokkaisiin toimiin lasten hyväksi. Tyydytään näköjään siihen, että säätyläisten lapset pelastetaan, samalla kun nähdään satojen rahvaan lasten kuolevan isorokkoon ja suuren osaan henkiin jääneistä kärsivän ulkonäön tärveltymisestä ja muutamien rampautuvan tai sokeutuvan. Tämä kaikki on viime aikoina suuresti huolestuttanut minua, kun näen nyt toiminnan olevan ikään kuin henkitoreissaan ja ehkä pian kokonaan loppuvan, sillä minähän kuuluin ensimmäisiin, jotka pystyivät saamaan rahvaan hyväksymään tämän siunatun pelastuskeinon lastensa hengen ja terveyden säilyttämiseksi.
Edellinen jakso: Ajatuksia rokonistutuksesta, § 5
Seuraava jakso: Ajatuksia rokonistutuksesta, § 7
paikat: Kalajoki Oulun lääni Pedersöre Pietarsaari Pohjanmaa Pyhäjoki Sulva Vaasan lääni
Henkilöt: Gallenia, Susanna Christina Gallenius, Zacharias Hast, Herman Rudolf Thodén, Lars
Raamatunkohdat:
Aiheet: