Edellinen jakso: Ajatuksia rokonistutuksesta, § 4
Seuraava jakso: Ajatuksia rokonistutuksesta, § 6
§ 5
Rokonistutus yleistyi tällä tavoin runsaan 20 vuoden kuluessa varsin yleiseksi useimmissa Pohjanmaan pitäjissä rasittamatta vähimmässäkään määrässä rahvaanihmisiä, joilla lapsia[8] oli, vaikka epäluuloinen rahvas pyrki väittämään, että kruunu halusi veroja kantaessaan periä takaisin sen palkkion, joka asessori Hastille maksettiin.
Heti Hastin kuoleman jälkeen kirjoitin silloiselle Vaasan läänin maaherralle, majuri, paroni Bror Cederströmille, että kun rokonistutusta oli rahvaan parissa tähän mennessä varsin pitkälle edistetty, niin että tautia vastaan tarvittiin tuskin lainkaan lääkitystä, pitäisi kuninkaalliselle majesteetille esittää piirilääkäreillekin maksettavaksi vain 12 tai 16 killingin palkkio jokaisesta vähäväkisten lapsesta, joka on onnellisesti läpäissyt istutetun isorokon, mistä piirilääkärin osuudeksi pitäisi tulla vain 6 tai 8 killinkiä siitä hyvästä, että hän opettaisi tarpeelliset tiedot pitäjissä lukkareille tai muille henkilöille, joilla on yritteliäisyyttä tai halua rokonistutustoimintaan. Nämä suorittaisivat rokonistutuksia kukin omalla alueellaan ja raportoisivat virallisesti papiston välityksellä menestyksestään sekä ilmoittaisivat piirilääkärille rokottamiensa lasten määrän. Piirilääkärin olisi maksettava rokonistuttajille palkkion loppuosa 6–8 killinkiä heidän vaivoistaan, valvonnastaan sekä lääkeaineista. Tällä tavoin, jos rokonistutus olisi yleistynyt voimakkaammin, piirilääkäri olisi voinut saada paljon useammista rokonistutuksista ehkä yhtä suuren palkkion kuin aikaisemmin, vaikka hänen ei olisi tarvinnut enää omakohtaisesti tehdä rokonistutustyötä. Tämä ehdotus ei kuitenkaan miellyttänyt maaherraa, vaan hän halusi ehdottaa kuninkaalliselle majesteetille, että uudelle piirilääkärille maksettaisiin yhtä suuri palkkio kuin edeltäjälläkin oli ollut. Tämän palkkion hän saikin, sillä vähäisellä poikkeuksella, että Pietarsaaren välskärille Thodénille,1 joka oli useita vuosia toiminut autuaasti edesmenneen asessori Hastin asiamiehenä ja rokonistuttajana ja osoitti lukuisten todistusten nojalla kuninkaalle hallitsevansa rokonistutuksen mitä luotettavimmin, annettiin lupa harjoittaa sitä koko Pohjanmaalla entistä 2/3 riikintaalerin palkkiota vastaan, ja piirilääkärillä oli samoin oikeus periä kruunulta sama palkkio, mutta vain itse rokottamistaan lapsista. Näin[9] hänen palkkionsa jäi vähäisemmäksi, mutta Thodénin palkkio nousi sitäkin suuremmaksi ja kruunu sai rasitteekseen palkkiosumman, joka oli enemmän kuin kaksinkertainen verrattuna minun ehdottamaani menettelyyn. Tämä aiheutti Pohjanmaalle sen vahingon, että lääkäri, joka olisi ehkä voinut vuosittain istuttaa rokkoa kaksinkertaiseen määrään lapsia verrattuna seuraavina vuosina todella rokottamiensa lasten määrään, koska hän sai käyttää tässä työssä ketä hyvänsä, ei halunnut istuttaa rokkoa liian moniin lapsiin, joista valtiokonttori maksoi hänelle 2/3 riikintaaleria, jotta summa ei kasvaisi liian suureksi ja herättäisi asianomaisilla tahoilla liian suurta huomiota.
§. 5.
Emedlertid blef ympningen härigenom på några och 20 år nog allmän uti de flästa Sochnar i Öster botn utan den minsta tunga för dem af allmogen, som hade[8] barn, ehuru en misstänksam Allmoge wille påstå, at Kronan wid bolrächning[arn]a2 skulle fylla sin hand för det arfwode som til Asses. Hast blef betalt.
Wid Hans afgång genom Döden skref jag til då warande Lands Höfdingen i Wasa Län H[err] Majoren Baron Bror Cederström, at sedan nu Kopp ympningen hos allmogen wore ganska mycket faciliterad,3 så at föga läke medel derwed behöfdes, borde äfwen Provincial Medici arfwode hos Kongl. Maij:stt allenast föreslås til 12 eller 16 sk. för hwart barn af ringare folk, som lyckelig[en g]enom gådt Kopporna förmedelst ymp[ning] hw[ara]f honom allenast 6 el. 8 sk. borde tilhöra för det [ha]n wille i Sochnarna underwisa Klockar[e] el[ler nå]gra andra personer som ägde någon tiltagsenhet el. drif[t] om ympning[en,] hw[ilcka] dert[il] kunde höra, och at de skulle hwar i sin distrigt4 ympa och genom Präster[ska]pet officialiter5 lemna underrättelser, om fr[am]gången, och huru många på alla håll blifwit ymp[a]de til Provincial Medicus, som til ymparena borde b[e]tala återstoden 6 a 8 sk. för deras beswär, til[sy]n och [lä]ke medel, hwarigenom om ympningen blifwit mera allmän och en kanske lika stor belöning genom så mycket flera ymp[en]6 ho[n]om kunnat tilfalla, som förut, då han ei behöft wi[d]are befatta sig sielf med ympninge[n, m]en detta förslag behagade honom icke, utan wille han hos Kongl. Maij. föreslå den nya Provincial Medicus til lika stort ar[f]wode med sin företrädare; det han ock fik, men med det lilla undantag at Jacobstads Fältskären, Th[o]dèn,7 som i flera år warit Sal. Ass Hasts ombud och ympare, hwilcken med Mångfalliga betyg hos Konungen be[w]iste sig äga den tilförlåteligaste practik8 i Koppymp[ningen] fik öfwer hela Österbotn practicera den samma, emot det förra arfwodet af 2/3 Rd:r, och Provincial Medicus ägde derjemte at upbära samma arfwode af Kronan, men ei för andra än dem han sielf ympade. Hwarigenom[9] hans arfwode blef mindre betydeligit, men Thodens så mycket större, och Kronan belastad med mera än dubbelt arfwode emot mitt förslag, med den olyckan för Österbotn, at han, som kanske hade kunnat ympa dubelt så många barn årligen som han nu de följande åren ympade, emedan han dertil fik nytja hwem som hälst ei wille ympa flera barn för hwilcka han ifrån Stats Contoiret fik upbära 2/3 Rd:r för hwardera, än at summan ei skulle blifwa altför stor, och derigenom på wederbörliga Håll ei skulle göra altför stor uppmärksamhet.
§ 5
Rokonistutus yleistyi tällä tavoin runsaan 20 vuoden kuluessa varsin yleiseksi useimmissa Pohjanmaan pitäjissä rasittamatta vähimmässäkään määrässä rahvaanihmisiä, joilla lapsia[8] oli, vaikka epäluuloinen rahvas pyrki väittämään, että kruunu halusi veroja kantaessaan periä takaisin sen palkkion, joka asessori Hastille maksettiin.
Heti Hastin kuoleman jälkeen kirjoitin silloiselle Vaasan läänin maaherralle, majuri, paroni Bror Cederströmille, että kun rokonistutusta oli rahvaan parissa tähän mennessä varsin pitkälle edistetty, niin että tautia vastaan tarvittiin tuskin lainkaan lääkitystä, pitäisi kuninkaalliselle majesteetille esittää piirilääkäreillekin maksettavaksi vain 12 tai 16 killingin palkkio jokaisesta vähäväkisten lapsesta, joka on onnellisesti läpäissyt istutetun isorokon, mistä piirilääkärin osuudeksi pitäisi tulla vain 6 tai 8 killinkiä siitä hyvästä, että hän opettaisi tarpeelliset tiedot pitäjissä lukkareille tai muille henkilöille, joilla on yritteliäisyyttä tai halua rokonistutustoimintaan. Nämä suorittaisivat rokonistutuksia kukin omalla alueellaan ja raportoisivat virallisesti papiston välityksellä menestyksestään sekä ilmoittaisivat piirilääkärille rokottamiensa lasten määrän. Piirilääkärin olisi maksettava rokonistuttajille palkkion loppuosa 6–8 killinkiä heidän vaivoistaan, valvonnastaan sekä lääkeaineista. Tällä tavoin, jos rokonistutus olisi yleistynyt voimakkaammin, piirilääkäri olisi voinut saada paljon useammista rokonistutuksista ehkä yhtä suuren palkkion kuin aikaisemmin, vaikka hänen ei olisi tarvinnut enää omakohtaisesti tehdä rokonistutustyötä. Tämä ehdotus ei kuitenkaan miellyttänyt maaherraa, vaan hän halusi ehdottaa kuninkaalliselle majesteetille, että uudelle piirilääkärille maksettaisiin yhtä suuri palkkio kuin edeltäjälläkin oli ollut. Tämän palkkion hän saikin, sillä vähäisellä poikkeuksella, että Pietarsaaren välskärille Thodénille,9 joka oli useita vuosia toiminut autuaasti edesmenneen asessori Hastin asiamiehenä ja rokonistuttajana ja osoitti lukuisten todistusten nojalla kuninkaalle hallitsevansa rokonistutuksen mitä luotettavimmin, annettiin lupa harjoittaa sitä koko Pohjanmaalla entistä 2/3 riikintaalerin palkkiota vastaan, ja piirilääkärillä oli samoin oikeus periä kruunulta sama palkkio, mutta vain itse rokottamistaan lapsista. Näin[9] hänen palkkionsa jäi vähäisemmäksi, mutta Thodénin palkkio nousi sitäkin suuremmaksi ja kruunu sai rasitteekseen palkkiosumman, joka oli enemmän kuin kaksinkertainen verrattuna minun ehdottamaani menettelyyn. Tämä aiheutti Pohjanmaalle sen vahingon, että lääkäri, joka olisi ehkä voinut vuosittain istuttaa rokkoa kaksinkertaiseen määrään lapsia verrattuna seuraavina vuosina todella rokottamiensa lasten määrään, koska hän sai käyttää tässä työssä ketä hyvänsä, ei halunnut istuttaa rokkoa liian moniin lapsiin, joista valtiokonttori maksoi hänelle 2/3 riikintaaleria, jotta summa ei kasvaisi liian suureksi ja herättäisi asianomaisilla tahoilla liian suurta huomiota.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Ajatuksia rokonistutuksesta, § 4
Seuraava jakso: Ajatuksia rokonistutuksesta, § 6
paikat: Pietarsaari Pohjanmaa Vaasan lääni
Henkilöt: Cederström, Bror Hast, Barthold Rudolf Thodén, Lars
Raamatunkohdat:
Aiheet: