Edellinen jakso: Ajatuksia rokonistutuksesta, § 13
Seuraava jakso: Ajatuksia rokonistutuksesta, § 15
§ 14
Nyt muutama sanoa rokonistutukseen liittyvistä ongelmista. Ensinnäkin siitä, ettei rokonistutus aina saa aikaan tartuntaa. Kun rokonistutuksesta on kulunut 8–10 vuorokautta eikä havaita rokotushaavan turpoavan eikä rokkokuumetta ilmaannu, on epäiltävä tuon lapsen rokonistutuksen onnistumista, ja tällöin on varminta suorittaa uusi rokonistutus 14 päivän kuluttua ensimmäisestä rokonistutuksesta.
Toinen asia: jos lapset saavat ensimmäisinä vuorokausina tartunnan jälkeen liian ankaran kuumeen ja sydänhäiriöitä, hoidoksi ei tarvita muuta kuin suosituksen mukainen runsas veden juominen ja lapsen vieminen usein ulos viileämpään ilmaan, mikä parantaa koko tämän vaivan, ja sisätiloissa heidän päänsä, kasvonsa ja kaulansa on oltava paljaina.
Kolmas asia on, että kun lapsille nousee rokkojen puhkeamisen aikaan myös korkea kuume, mitä tapahtuu vain niille, jotka ovat saaneet hankalampia rokkoja, ja siis varsin
harvoin, muita hoitoaineita ei tarvita kuin samat jotka äsken mainittiin, siis runsas veden juonti ja raitis ilma. Ja jos joskus vaikeammissa tapauksissa sattuisi, että rokkorakkulat eivät nousisi ihon pinnalle, niiden nostattamiseen riittää lämmin ammekylpy tai kaksi, vaikka rahvaan lasten on havaittu tarvitsevan tätä hoitoa varsin harvoin.Neljäs asia on, että istutushaavan turvotessa kovin paljon ja aiheuttaessa ankaraa särkyä, kuten varsin usein tapahtuu, autuaasti edesmennyt asessori Hast ja Thodén eivät kumpikaan ole määränneet muuta hoitoa kuin haalean piimäjuustohauteen, ja tämä on aina parantanut vaivan.
Viides ja vaikein asia on monenlaisten paiseiden syntyminen rokkojen puhkeamisen jälkeen, ja rokonistutusta pilkkaavat sanovat niiden johtuvan rokonistutuksesta, vaikka heidän pitäisi kuitenkin hankkia paremmat tiedot siitä, että tuommoiset paiseet iskevät paljon kauheammin luonnollisesta isorokkotartunnasta hengissä selvinneisiin kuin rahvaan lapsiin, jotka joutuvat nämä kestämään maaseudulla ilman lääkäriä. Tämän vaivan ehkäisemiseksi ei olisi vahingoksi, että lasten annettaisiin rokkokuumeen laskettua hikoilla kunnolla leppeässä saunanlöylyssä parina kolmena perättäisenä iltana, mutta muutamat äidit ovat keksineet ratkaisuksi sen, että he heti rokon päättymisen jälkeen kuppaavat lapsensa, ja tämä on tehty niin menestyksekkäästi, etteivät lapset sen jälkeen ole saaneet ihoonsa yhtään ainoata paisetta.
Näin vähän lääkintätaitoa tarvitaan tähän toimenpiteeseen, ja tällaisena sen on pysyttävä, jotta rahvas hyväksyisi sen.
Edellinen jakso: Ajatuksia rokonistutuksesta, § 13
Seuraava jakso: Ajatuksia rokonistutuksesta, § 15
paikat:
Henkilöt: Hast, Barthold Rudolf Thodén, Lars
Raamatunkohdat:
Aiheet: