Edellinen jakso: Kruunajaispuhe, [§ 1]
Seuraava jakso: Kruunajaispuhe, § 3
§ 2
Puhujat etsivät useinkin aiheita homeen peittämän muinaisuuden kätköistä ja elvyttävät entisaikojen sankareiden muistoa. Pitäisikö minun muka sitten tänään puhua manalle menneiden hallitsijoiden kunniasta ja ylistää rauhassa lepääviä entisaikojen suurmiehiä? Pitääkö minun kertoa Ruotsin Kaarle-kuninkaiden sankariteoista? Meidän Fredrik-kuninkaittemme ansioista, muinaisten Kustaa-kuninkaiden kunniakkaasta maineesta? Nämä kaikki ovat suuria aiheita, mutta liian pieniä tänä päivänä, jona kallis kolmas Kustaamme itse on kaikkien svealaisten arvokkain, ilahduttavin ja rakastetuin puheenaihe.
Sinusta, suuri Kustaa, haluan puhua. Sanon Sinua suureksi; aiheenani on juuri Sinun suuruutesi. Aion hahmotella vain muutamilla siveltimenvedoilla Sinun kuvasi; mestariteos on näin joutunut töhertelijän käsiin, mutta Sinun oma loisteesi, joka valaisee kaikkien sydämet läpikotaisin, täydentää runsain mitoin kaiken, mitä heikosta hahmotelmastani puuttuu.
§. 2.
Talare söka sig ofta ämnen utur den möglade ålderdomens gömmor, och uplifva minnet af fordna Hjeltar. Hvad! Skall jag i dag då tala om multnade Förstars ära, och hvilande Drottars beröm? Skall jag handla om Svenska Carlars1 Hjelte-bragder? Om våra Fridrika2 Konungars dygd, om fordna Gustavers3 ära? Alla stora ämnen; men i dag för små, då vår Dyre Gustaf den tredje, sjelf bör blifva det värdigaste, det gladaste, det käraste ämnet i alla Svears munnar.
Dig, o! Store Gustaf, vil jag tala om. Jag kallar Dig stor: At Du just är sådan, skall blifva mitt ämne. Jag tänker allenast med några pensle-drag tekna Dig; ett Mäster-stycke i en klåpares händer, men Din egen glans, som genomstrålat allas hjertan, fyller rikeligen alt hvad som felas i min svaga tekning.
§ 2
Puhujat etsivät useinkin aiheita homeen peittämän muinaisuuden kätköistä ja elvyttävät entisaikojen sankareiden muistoa. Pitäisikö minun muka sitten tänään puhua manalle menneiden hallitsijoiden kunniasta ja ylistää rauhassa lepääviä entisaikojen suurmiehiä? Pitääkö minun kertoa Ruotsin Kaarle-kuninkaiden sankariteoista? Meidän Fredrik-kuninkaittemme ansioista, muinaisten Kustaa-kuninkaiden kunniakkaasta maineesta? Nämä kaikki ovat suuria aiheita, mutta liian pieniä tänä päivänä, jona kallis kolmas Kustaamme itse on kaikkien svealaisten arvokkain, ilahduttavin ja rakastetuin puheenaihe.
Sinusta, suuri Kustaa, haluan puhua. Sanon Sinua suureksi; aiheenani on juuri Sinun suuruutesi. Aion hahmotella vain muutamilla siveltimenvedoilla Sinun kuvasi; mestariteos on näin joutunut töhertelijän käsiin, mutta Sinun oma loisteesi, joka valaisee kaikkien sydämet läpikotaisin, täydentää runsain mitoin kaiken, mitä heikosta hahmotelmastani puuttuu.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 2.
Talare söka sig ofta ämnen utur den möglade ålderdomens gömmor, och uplifva minnet af fordna Hjeltar. Hvad! Skall jag i dag då tala om multnade Förstars ära, och hvilande Drottars beröm? Skall jag handla om Svenska Carlars4 Hjelte-bragder? Om våra Fridrika5 Konungars dygd, om fordna Gustavers6 ära? Alla stora ämnen; men i dag för små, då vår Dyre Gustaf den tredje, sjelf bör blifva det värdigaste, det gladaste, det käraste ämnet i alla Svears munnar.
Dig, o! Store Gustaf, vil jag tala om. Jag kallar Dig stor: At Du just är sådan, skall blifva mitt ämne. Jag tänker allenast med några pensle-drag tekna Dig; ett Mäster-stycke i en klåpares händer, men Din egen glans, som genomstrålat allas hjertan, fyller rikeligen alt hvad som felas i min svaga tekning.
§ 2
Puhujat etsivät useinkin aiheita homeen peittämän muinaisuuden kätköistä ja elvyttävät entisaikojen sankareiden muistoa. Pitäisikö minun muka sitten tänään puhua manalle menneiden hallitsijoiden kunniasta ja ylistää rauhassa lepääviä entisaikojen suurmiehiä? Pitääkö minun kertoa Ruotsin Kaarle-kuninkaiden sankariteoista? Meidän Fredrik-kuninkaittemme ansioista, muinaisten Kustaa-kuninkaiden kunniakkaasta maineesta? Nämä kaikki ovat suuria aiheita, mutta liian pieniä tänä päivänä, jona kallis kolmas Kustaamme itse on kaikkien svealaisten arvokkain, ilahduttavin ja rakastetuin puheenaihe.
Sinusta, suuri Kustaa, haluan puhua. Sanon Sinua suureksi; aiheenani on juuri Sinun suuruutesi. Aion hahmotella vain muutamilla siveltimenvedoilla Sinun kuvasi; mestariteos on näin joutunut töhertelijän käsiin, mutta Sinun oma loisteesi, joka valaisee kaikkien sydämet läpikotaisin, täydentää runsain mitoin kaiken, mitä heikosta hahmotelmastani puuttuu.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Kruunajaispuhe, [§ 1]
Seuraava jakso: Kruunajaispuhe, § 3
paikat: Ruotsi
Henkilöt: Kustaa III
Raamatunkohdat:
Aiheet: