Kruunajaispuhe, § 16

§. 16.

Jag hinner ej mera. Det behöfves ock ej mera, at bevisa vår Gustaf vara Stor. Ingen kan neka dertil, utan den som afvundas oss denna Himla-Gåfva.

Hela Europa flatnar öfver denna Freds-Hjeltens stora bedrifter, då Svear känna en innerlig glädje-rörelse i dag, at Han blifvit deras lott.

Kom nu, du trötta Arbetare, och hvila dig en stund. Sätt dig ned uppå en tufva, knäpp ihop dina händer och se up til Himmelen. Säg: Gud vare låf för denna glada dagen då Gustaf krönes til vår Kung. Lefve Gustaf! Lefve Gustaf! Gå sedan hem, och säg til dina barn: I dag krönes Gustaf den 3:dje til Sveriges Kung. Stick dem en bröd-beta10brödbit i handen och gif dem af hjordens mjölk at dricka, och säg dem: Kära barn! Välsigna eder Gud, som gifvit oss Gustaf til Konung. I behöfver icke fruckta at någon skall drifva eder bort ifrån edra kojor, och ifrån denna jord-torfva, som edra Förfäder bebodt, så länge Gustaf lefver; Du Moder för dessa barnen, söfva det yngsta med en visa til Gustafs ära.

Herdar! samler Eder i dag på det grönaste fält, drifver edra hjordar at gå där tilsammans.26 Split11osämja och trätor må aldrig höras från edra tält, så länge Gustaf lefver. Flyr, I vill-djur! til öde-marker, där inga hjordar gå, låter lamben beta i ro så länge Herdarna spela til Gustafs låf.

Ja, I Herdar! går i den närmaste lunden, och stämmer an med edra vall-horn. Blåser af glädje at det skallar i marken, och närmaste skog svarar eder. Samler de små lamben tilhopa och danser i ring omkring dem och sjunger: Gustaf skall skydda oss och eder. Binder kransar af blomster och gröna blad och kröner dermed hvarandra til Gustafs ära.

Hörer, I Hafvets-Män, som uppå böljan satt edra boningar, och fören skatter til Landets Inbyggare från de aflägsnaste verlds-delar. Tager del i vår glädje på denna dagen. Reser up en glädje-flagg, drager up edra vimplar, och roper af glädje; Ty vår Gustaf skall skydda eder. Vågen skall icke störta eder; eder mulna himmel skall klarna och främmande Skepp skola fira för Svensk Flagg,12fira för Svensk Flagg: åsyftar flagghälsningsritualen till sjöss där fartygen hälsar på varandra genom att sänka och hissa flaggan då de höra Gustaf vara eder Beskyddare.

Gifver glädje-eld, med hela laget,13med hela laget: med alla kanoner på den ena bredsidan av fartyget at det knallar i bergen och dälderna darra. Dricker Gustafs skål och roper, Lefve Gustaf! Lefve Gustaf den Store!

I Blå-klädde Härar.14Blå-klädde Härar: avser de svenska trupperna och färgen på deras uniformer I Fosterlandets Försvarare! Samler Eder i dag, slår ut Edra Fanor och frögde-tekn,15fröjdetecken, segerfanor eller -baner ty Gustaf vil aldrig fläcka dem med edert blod. Låter klingande spel höras, och gifver glädje-salfvor af edra gevär; men suckningar för Gustaf til Himmelen utaf edra hjertan.27

Talare! I Mästare i den konsten, at med ömma känslor röra edra ­Åhörare, och med eder vältalighet vinna segrar öfver hjertan. Görer nu i dag eder flit, at förbinda Svenska hjertan til Gustafs tjenst, och at i dag med glädje känna sin lycksalighet under Gustafs Spira.

Skalder! Dickter nu visor; ty gamla duga icke i dag, och sjunger dem för Svenska Folket, at en innerlig frögd må tränga sig til deras hjertan, och en eld må uptändas som endast brinner til Gustafs heder.

I, som Stränga-spel rören, tagen ned edra Harpor, som en tid varit uphängde och med Flor beklädde,16uphängde och med Flor beklädde: Efter kung Adolf Fredriks död den 12 februari 1771 var det sorgetid i landet och enligt slottskansliets kungörelse av den 13 februari 1771 skulle adeln, prästeståndet och borgarståndet anlägga sorgedräkt. I samma kungörelse förbjöds uppförandet av musik i kyrkor och vid samkväm samt uppförandet av lust- och skådespel. Förbuden upphävdes genom slottskansliets kungörelse av den 30 december 1771 och den 12 februari 1772, ett år efter Adolf Fredriks död, avslutades sorgetiden officiellt. Utdrag utur alla ifrån 1767 års slut utkomne publique handlingar, placater, förordningar, resolutioner och publicationer, nionde delen, till regements förändringen 1772 (1777), s. 511–512 och 773–774. stämmer up dem i dag, görer nu Edra Mäster-stycken; låter icke konsten allena arbeta; utan eder inre glädje drifve de behageligaste tag, at upmuntra Svea Barn til Gustafs låf. Och I Sång-Gudinnor, som med eder ljufliga röst uplifven half-döda sinnen, höjer up edert ljud och med rörande infall trycker glädjen i Svenska Mäns hjertan.

Du Svea Folk! Lätt Frögde-rop höras öfver-alt uti våra bygder: ty nu bär åter infödd Svensk Man Svensker Krona. Värdigare hjessa har dermed ej kunnat prydas; ty du har i Gustaf din frihets kraftiga försvar.

Gråt af glädje du Svea Inbyggare: ty sorge-målnen äro förskingrade, och Gustafs Sol lyser i dag. Värdaste Åhörare! Görer ett med Svea Folket. Blander edra glädje-tårar med deras, och kyssom den Allmagts-hand, som välsignat oss. Stämmom in med deras glädje-rop och ropom: Lefve Konung Gustaf! Lefve Gustaf den Store!

1. brödbit
2. osämja
3. fira för Svensk Flagg: åsyftar flagghälsningsritualen till sjöss där fartygen hälsar på varandra genom att sänka och hissa flaggan
4. med hela laget: med alla kanoner på den ena bredsidan av fartyget
5. Blå-klädde Härar: avser de svenska trupperna och färgen på deras uniformer
6. fröjdetecken, segerfanor eller -baner
7. uphängde och med Flor beklädde: Efter kung Adolf Fredriks död den 12 februari 1771 var det sorgetid i landet och enligt slottskansliets kungörelse av den 13 februari 1771 skulle adeln, prästeståndet och borgarståndet anlägga sorgedräkt. I samma kungörelse förbjöds uppförandet av musik i kyrkor och vid samkväm samt uppförandet av lust- och skådespel. Förbuden upphävdes genom slottskansliets kungörelse av den 30 december 1771 och den 12 februari 1772, ett år efter Adolf Fredriks död, avslutades sorgetiden officiellt. Utdrag utur alla ifrån 1767 års slut utkomne publique handlingar, placater, förordningar, resolutioner och publicationer, nionde delen, till regements förändringen 1772 (1777), s. 511–512 och 773–774.

§ 16

En ehdi sanoa enempää. Enempää ei tarvitakaan meidän Kustaamme suuruuden todistamiseen. Sen voi kiistää vain henkilö, joka kadehtii meiltä tätä taivaan suomaa lahjaa.

Koko Eurooppa hämmästelee tämän rauhansankarin suuria tekoja, samalla kun svealaiset tuntevat tänään hartaan ilon liikuttavan mieltään siitä syystä, että hän on tullut heidän osakseen.

Tulepa nyt, uupunut raataja, ja levähdä hetken verran. Istuudu mättäälle, risti kätesi ja nosta katseesi taivasta kohti. Sano: Jumalalle olkoon kiitos tästä ilon päivästä, jona Kustaa kruunataan kuninkaaksemme. Eläköön Kustaa! Eläköön Kustaa! Mene sitten kotiin ja sano lapsillesi: Tänään kruunataan Kustaa III Ruotsin kuninkaaksi. Anna heille leivänpala käteen ja karjan maitoa juotavaksi ja sano heille: Rakkaat lapset! Kiittäkää Jumalaanne, joka on antanut Kustaan kuninkaaksemme! Teidän ei tarvitse pelätä, että kukaan karkottaisi teitä mökeistänne ja tältä esi-isienne asumalta maapalalta niin kauan kuin Kustaa elää. Sinä, näiden lasten äiti, nukuta nuorimmainen laululla Kustaan kunniaksi.

Paimenet! Kokoontukaa tänään vihreimmälle niitylle, ajakaa laumanne sinne yhdessä laiduntamaan!26 Älköön teltoistanne koskaan kuuluko erimielisyyttä eikä riitoja niin kauan kuin Kustaa elää! Paetkaa, villipedot! Menkää erämaihin, joissa laumat eivät käy laitumella, antakaa karitsoiden laiduntaa rauhassa niin kauan kuin paimenet soittavat Kustaan kunniaksi!

Niin, paimenet! Menkää lähimpään lehtoon ja antakaa paimentorvienne raikua. Soittakaa ilosta niin että maa tärisee ja lähimmän metsän kaiku vastaa. Kootkaa pienet karitsat yhteen ja tanssikaa piirissä niiden ympärillä ja laulakaa: Kustaa suojelee meitä ja teitä! Sitokaa seppeleitä kukista ja vihreistä lehvistä ja kruunatkaa niillä toisenne Kustaan kunniaksi!

Kuulkaa, merenkulkijat, jotka olette ottaneet asuinsijanne meren aalloilta ja kuljetatte maan asukkaille aarteita kaukaisimmistakin maailman ääristä! Ottakaa osaa iloomme tänään! Nostakaa ilon merkiksi lippunne ja viirinne ja antakaa ilonhuutojenne raikua, sillä Kustaamme suojelee teitä. Aallot eivät nujerra teitä; pilvinen taivaanne kirkastuu ja vieraiden maiden laivat osoittavat kunniaa Ruotsin lipulle, kun niiden väki kuulee Kustaan olevan teidän suojelijanne.

Ampukaa täydeltä laidalta iloa julistavia laukauksia, niin että kalliot kaikuvat ja notkelmat tärähtelevät! Juokaa Kustaan malja ja huutakaa: Eläköön Kustaa! Eläköön Kustaa Suuri!

Te sinipukuiset sotajoukot, te isänmaan puolustajat! Kokoontukaa tänään, antakaa lippujenne ja riemukkaiden tunnusten liehua, sillä Kustaa ei koskaan likaa niitä teidän verellänne! Antakaa soittimien raikua ja ampukaa ilon ilmaukseksi yhteislaukauksia kivääreillänne, mutta lähettäkää sydämistänne taivaaseen rukouksia Kustaan puolesta!27

Puhujat! Te, jotka osaatte mestarillisesti liikuttaa kuulijoittenne mieltä lämpimin tuntein ja valloittaa sydämiä kaunopuheisuudellanne. Ahkeroikaa nyt tänään sitoaksenne ruotsalaisten sydämet Kustaan palvelukseen ja saadaksenne heidät tänään iloiten havaitsemaan onnellisuutensa Kustaan valtikan alaisuudessa!

Runoilijat! Laatikaa nyt lauluja, koska vanhat eivät tänään kelpaa, ja laulakaa niitä Ruotsin kansalle, jotta harras ilo pääsisi sisään sen sydämiin ja syttyisi liekki palamaan ainoastaan Kustaan kunniaksi!

Te, joiden käsissänne soivat soittimien kielet, ottakaa esiin harppunne, jotka ovat nyt jonkin aikaa riippuneet seinällä harsolla peitettyinä,17harppunne, jotka ovat ... harsolla peitettyinä: Adolf Fredrikin kuoltua 12.2.1771 maahan julistettiin suruaika. Kuninkaanlinnan kanslian julistuksen 13.2.1771 mukaan aatelin, pappissäädyn ja porvarissäädyn jäsenten tuli käyttää surupukua. Samalla kiellettiin musiikin soittaminen kirkoissa ja muissa kokoontumisissa sekä näytelmien esittäminen. Kielto kumottiin 30.12.1771, ja suruaika päättyi virallisesti 12.2.1772, vuoden kuluttua Adolf Fredrikin kuolemasta. Utdrag utur alla ifrån 1767 års slut utkomne publique handlingar, placater, förordningar, resolutioner och publicationer, nionde delen, till regements förändringen 1772 (1777), s. 511–512 ja 773–774. virittäkää ne tänään, esittäkää nyt mestarilliset sävelmänne; älkää osoittako pelkkää taituruutta, vaan tuokoon teidän sisäinen ilonne esiin viehättävimmät sävyt Svean lasten innostamiseksi ylistämään Kustaata! Ja te laulun jumalattaret, jotka ihanalla äänellänne virvoitatte puolikuolleetkin mielet, antakaa äänenne kuulua ja tuokaa mieliä liikuttavalla tavallanne ilo Ruotsin miesten sydämiin!

Sinä Svean kansa! Kaikukoot riemuhuudot kaikkialla kotikonnuillamme, sillä nyt Ruotsin kruunua kantaa jälleen syntyperäinen ruotsalainen! Sitä ei olisi voitu laskea koristamaan arvokkaampaa päätä, onhan Kustaa sinun vapautesi vahva suojelija.

Itkekää ilosta, svealaiset: ovathan murheen pilvet hajaantuneet ja tänään loistaa Kustaan aurinko! Arvoisat kuulijat! Yhdistykää Svean kansaan! Liittäkää ilonkyyneleenne heidän ilonkyyneliinsä, ja suudelkaamme Kaikkivaltiaan kättä, joka on meitä siunannut! Liittykäämme heidän ilonhuutoihinsa ja huutakaamme: Eläköön kuningas Kustaa! Eläköön Kustaa Suuri!

1. harppunne, jotka ovat ... harsolla peitettyinä: Adolf Fredrikin kuoltua 12.2.1771 maahan julistettiin suruaika. Kuninkaanlinnan kanslian julistuksen 13.2.1771 mukaan aatelin, pappissäädyn ja porvarissäädyn jäsenten tuli käyttää surupukua. Samalla kiellettiin musiikin soittaminen kirkoissa ja muissa kokoontumisissa sekä näytelmien esittäminen. Kielto kumottiin 30.12.1771, ja suruaika päättyi virallisesti 12.2.1772, vuoden kuluttua Adolf Fredrikin kuolemasta. Utdrag utur alla ifrån 1767 års slut utkomne publique handlingar, placater, förordningar, resolutioner och publicationer, nionde delen, till regements förändringen 1772 (1777), s. 511–512 ja 773–774.

Unfortunately this content isn't available in English