Edellinen jakso: Kruunajaispuhe, § 12
Seuraava jakso: Kruunajaispuhe, § 14
§ 13
Suuresti kunnioitetut naiset! Ja arvoisat herrat! Seuratkaa uupumatta Kustaatamme; osallisiksi tästä kunniasta pyrkivät tänään tuhannet! Näettehän, että Kustaamme on liikkeellä? Löydättekö te hänet loikoilemasta laiskan mukavuuden vuoteelta ja uneksimasta valtakuntansa menestyksestä? Onko hän uppoutunut huveihin ja nautintoihin? Tyytyykö hän vain allekirjoittamaan sen, mitä muut ovat ajatelleet ja puhuneet hänen alamaistensa vapaudesta ja eduista? Ei toki, arvoisat kuulijat.
Vähäpätöiset ruhtinaat, jotka hallitsevat vain nimellisesti ja jättävät asioiden hoitamisen suosikkien käsiin, saavat itse vastata siitä. He uskovat
miljoonien ihmisten syntyvän heidän mukavuuttaan palvelemaan, he paistattelevat toisten kunnian loisteessa, he eivät tunne kansaa eivätkä siedä sitä, että heitä häiritään kärsivien valituksilla, vaan tyytyvät lähinnä siihen, ettei heidän linnojensa rauha häiriydy eivätkä sieltä syötävät ja juotavat ehdy.Meidän verraton Kustaamme taas tekee itse työtä joka taholla. Hän tarkastaa neuvostossa esillä olevia asioita omin silmin. Hän esittää mielipiteensä, ja sen mukaan päätetään; totuuden säteethän läpäisevät esteet ja voittavat kaikki vastaväitteet.
Vastustajien juonet ja ne kätketyt ansat, joihin he yrittävät pyydystää totuuden, laukeavat hänen tarkan katseensa ensimmäisestä silmäyksestä. Hän selvittää sotkuisimmatkin vyyhdet ja panee kaikkialla vauhtia neuvonpitoihin.
Kustaamme rinnalla ei virkamiehillä ole aikaa torkkua; hän herättää heidät horroksista. Hän kohtelee heitä heidän todellisen asemansa mukaisesti eli valtakunnan palvelijoina eikä miehinä, jotka ovat omia herrojaan. Hän odottaa heidän olevan paikalla heti työajan alkuhetkellä. Jos laiminlyö tehtäviensä hoitamisen, joutuu puhutteluun, ja heiveröiset puolustelut hän vaientaa heti; ne ovat hänen silmissään mitättömiä.
Kansa huudahtelee riemusta; kuninkaamme on uupumaton. Vätykset ja kissanpäivien viettäjät yrittävät tuloksetta ilmaista huoliaan, he eivät pääse nukkumalla hankkimaan itselleen ansioita, ja jotkut muut lohduttautuvat ajattelemalla: kyllä hän varmaan väsyy ennen pitkää.
Meidän Kustaamme on kuitenkin joka päivä täydessä työssä ja tuntuu Ranskan suuren kuninkaan Henrik IV:n1 tavoin sanovan alamaisilleen: ”Tavoittelen vain sitä kunniaa, että olen valtakuntani jälleenrakentaja - -. Pyrkikäämme nyt yhdessä antamaan valtakunnalle takaisin sen entiset voimat ja entisten aikojen loisto. Se on uudenlainen ja suurempi kunnia, ja toivon kaikkien alamaisteni pääsevän siitä osallisiksi.”2
Hän kunnioittaa alinomaa Ruotsin tiedeakatemiaa armollisilla käynneillään ja innostaa puheillaan sen jäseniä tekemään työtä tulevien sukupolvien hyväksi.
Hän menee itse käymään köyhäintaloihin, maistaa niiden leipää, katsastaa kaikki huoneet ja ottaa myös selvää näiden laitosten antamasta hoidosta ja ylläpidosta. Hän säälii kurjien tilaa ja huolehtii tarkasti avun toimittamisesta heille.
Kaiken tämän keskellä Kustaamme ei kuitenkaan unohda kauneutta eikä miellyttävyyttä. Hän perustaa musiikkiakatemian,3 jossa nuoriso voi harjoitella ja saada kannustusta.
Kuka todellakaan ehtii seurata hänen jäljessään? Lyhyesti sanottuna: hän on kotonaan kaikkialla, hän tekee kaikkea ja elävöittää kaiken. Kuka pystyy tähän? Ei kukaan muu kuin Kustaa.
Edellinen jakso: Kruunajaispuhe, § 12
Seuraava jakso: Kruunajaispuhe, § 14
paikat: Ranska Ruotsi Tukholma
Henkilöt: Henrik IV Kustaa III Voltaire (François-Marie Arouet)
Raamatunkohdat:
Aiheet: