Kruunajaispuhe, § 11

§. 11.

Riket hade under förflutna tider fått kännas vid svåra utskylder. Rikets Stat9budget eller antalet tjänstemän som avlönades ur statsbudgeten hade förökts och hus-hållningen vid Håfvet fordrade äfven en omtänksam noggranhet. Gustaf ha18de ej förr stigit på Svenska Thronen, än Han var omtänkt på en förbättrad Håf-hållning. Han hade såsom Kron-Prins och Medborgare hört menighetens suckar. Han ville såsom Regent icke draga dem öfver sig, och Hans ära var högre, än at den kunde sökas uti en lysande fåfänga.

Han försakade de kitlande och kostsamma nöjen, Skåde-spelen.10Han försakade ... Skåde-spelen.: Avsikten med denna passage kan tolkas på flera sätt. Eventuellt hade kunskapen om kungens stora teaterintresse inte ännu nått Chydenius. Möjligt är också att Chydenius (och andra som möjligen deltagit i redigerandet av texten) har känt till intresset men trots det valt att beskriva verkligheten på ett annat sätt. Kanske ville man uttrycka sitt stöd för en sparsam linje. Gustaf fann nu för sig en större skåde-plats. Han bevandrade åtskilliga främmande Landskaper och deras Håf, Han betracktade dem icke med en flycktig förundran; ty Han var mogen at dömma om menniskors goda och onda gjärningar. Stadd på utländsk botn, vistande vid det mäst lysande Håf i Europa, och likasom omringad af all fåfängans prakt, gör Han i sin egen Håf-hållning märkeliga11märkbara, kännbara inskränkningar, och förvisar en hel troup Franska Comedianter ifrån sitt Håf.12förvisar en hel troup Franska Comedianter ifrån sitt Håf: Du Londels teatersällskap var verksamt i Sverige 1753–1771. Sällskapet hade kommit till Sverige på inbjudan av Lovisa Ulrika och hade ett nära band till hovet. När Adolf Fredrik dog sades kontraktet med teatersällskapet upp och paret Du Londel lämnade landet i juni 1771. Någon ”förvisning” var det ingalunda fråga om – Gustav III försökte tvärtom få sällskapets medlemmar att stanna kvar i Sverige och bli teaterinstruktörer. Å andra sidan ville Gustav III satsa på den svenska dramatiken, men avskedandet av de franska skådespelarna kunde vid behov beskrivas som här, som ett tecken på kungens sparsamhet.

Svenska folkets fägnad häröfver var obeskrifvelig; men belackare ville göra det til intet, i folkets tankar, tils menigheten genom trycket förvissades härom.

Vår Dyre Gustaf öfverhopades med många förböner, för dessa fåfänge­lig­hetens värktyg; men förgäfves. Här rögde sig den äkta menniskjo-­kärleken, den få rätt känna. At fara så hårt med flera, ansågs såsom stridande emot Gustafs ömma hjerte-lag; det hade ock varit så, om dessa icke riktat sig af Hans och Dess undersåtares nödvändigheter; i vällust förtärt den fattigas svett, och kunnat omskapa Svenska folket til veklingar. Hvad hade då denna barmhertighet varit? icke annat än en19 grymhet emot sig och undersåtare. Svaga Prinsar känna ej detta, och under ömhet emot några, sätta andra i slafveri. Men Gustaf var för stor at kunna förblindas af sken-fagra skäl. Här får Hans Krona genom den äkta dygden en dubbel glans, och Han vinner en ny seger öfver våra hjertan.

Du, O Gustaf, tål icke se den fattiga utarmas genom Ditt öfverflöd; Du vil draga oket jämt med Dina Undersåtare, och med Din hand taga under dens börda, som vill digna.

Du folkets Vän bör ock derföre hafva rum ibland verldenes stora Konungar.

1. budget eller antalet tjänstemän som avlönades ur statsbudgeten
2. Han försakade ... Skåde-spelen.: Avsikten med denna passage kan tolkas på flera sätt. Eventuellt hade kunskapen om kungens stora teaterintresse inte ännu nått Chydenius. Möjligt är också att Chydenius (och andra som möjligen deltagit i redigerandet av texten) har känt till intresset men trots det valt att beskriva verkligheten på ett annat sätt. Kanske ville man uttrycka sitt stöd för en sparsam linje.
3. märkbara, kännbara
4. förvisar en hel troup Franska Comedianter ifrån sitt Håf: Du Londels teatersällskap var verksamt i Sverige 1753–1771. Sällskapet hade kommit till Sverige på inbjudan av Lovisa Ulrika och hade ett nära band till hovet. När Adolf Fredrik dog sades kontraktet med teatersällskapet upp och paret Du Londel lämnade landet i juni 1771. Någon ”förvisning” var det ingalunda fråga om – Gustav III försökte tvärtom få sällskapets medlemmar att stanna kvar i Sverige och bli teaterinstruktörer. Å andra sidan ville Gustav III satsa på den svenska dramatiken, men avskedandet av de franska skådespelarna kunde vid behov beskrivas som här, som ett tecken på kungens sparsamhet.

§ 11

Suuret menot ovat menneinä aikoina koetelleet valtakuntaa. Valtakunnan menosääntöä oli paisutettu, ja myös hovin taloudenpitoon tarvittiin huolellista tarkkuutta. Heti noustuaan18 Ruotsin valtaistuimelle Kustaa huolehti hovin talouden paremmasta hoitamisesta. Hän oli kruununprinssinä ja kansalaisena kuullut suuren yleisön huokaukset. Hän ei halunnut hallitsijana kuulla niitä häneen itseensä kohdistuvina, eikä hänen korkea kunniansa ollut tavoiteltavissa loistavan turhuuden keinoilla.

Hän hylkäsi kutkuttavat ja kalliit huvit, näytelmät.13Mahdollisesti tieto kuninkaan intohimosta teatteria kohtaan ei ollut vielä saavuttanut Chydeniusta. Toinen vaihtoehto on, että teatteriharrastus oli Chydeniuksen (ja muiden tekstin muotoilemiseen ehkä osallistuneiden) tiedossa, mutta että tässä haluttiin silti antaa toisenlainen kuva todellisuudesta. Mahdollisesti takana oli halu tukea säästäväisyyttä korostavaa linjaa. Kustaalla oli nyt edessään laajempi näyttämö. Hän vieraili useissa vieraissa maissa ja niiden hoveissa. Hän ei tarkastellut niitä pintapuolisesti ihmetellen; olihan hän kypsä arvioimaan ihmisten hyviä ja pahoja tekoja. Oleskeltuaan ikään kuin kaiken yltäkylläisen turhuuden ympäröimänä vieraalla maaperällä, Euroopan loistavimmissa hoveissa, hän rajoittaa omaa hovinpitoaan merkittävästi ja karkottaa hovistaan kokonaisen ranskalaisen teatteriseurueen.14karkottaa hovistaan kokonaisen ranskalaisen teatteriseurueen: Kysymys on Louis Du Londelin teatteriseurueesta, joka toimi Ruotsissa 1753–1771. Seurue tuli Ruotsiin Lovisa Ulrikan kutsusta, ja sillä oli hyvin läheiset suhteet hoviin. Adolf Fredrikin kuoltua ryhmä irtisanottiin ja Du Londel puolisoineen poistui maasta kesäkuussa 1771. Kysymys ei kuitenkaan ollut karkotuksesta; tosiasiassa Kustaa III yritti saada heidät jäämään Ruotsiin ja ryhtymään teatterialan opettajiksi. Tarvittaessa teatteriryhmän irtisanominen voitiin esittää esimerkkinä kuninkaan säästäväisyydestä, vaikka kuninkaan tavoitteena toisaalta olikin ruotsalaisen näyttämötaiteen kehittäminen ja resurssien lisääminen.

Ruotsin kansa iloitsi tästä sanoin kuvaamattomasti, mutta parjaajat halusivat mitätöidä asian, pyyhkiä sen kansan mielestä, kunnes suuri yleisö sai siitä varmuuden painomusteen välityksellä.

Kallisarvoiselle Kustaallemme esitettiin monia aneluita näiden turhuuden välikappaleiden puolesta, turhaan tosin. Tässä ilmenee aito ihmisrakkaus, jota vain harvat todella tuntevat. Noin suuri kovuus useita ihmisiä kohtaan arveltiin Kustaan lempeän mielenlaadun vastaiseksi; niin asian laita olisi varmasti ollutkin, elleivät nämä ihmiset olisi rikastuneet hänen ja hänen alamaistensa välttämättömien tarpeiden kustannuksella, nautiskelleet hekumassaan köyhien hikisen uurastuksen tuloksista ja elleivät he olisi voineet muokata Ruotsin kansaa uudelleen veltoiksi raukoiksi. Mitä laupeus olisi tässä tapauksessa ollut? Ei muuta kuin19 julmuutta häntä itseään ja alamaisia kohtaan. Heikot ruhtinaat eivät tätä käsitä, ja osoittaessaan lempeyttä muutamille he orjuuttavat toisia. Kustaa oli kuitenkin niin suuri, etteivät näennäisen kauniit perustelut pystyneet sokaisemaan häntä. Tässä yhteydessä hänen kruununsa saa aidosta hyveellisyydestä kaksinkertaisen loisteen ja hän saa uuden voiton sydäntemme valtiudessa.

Kustaa, Sinä et siedä nähdä köyhän köyhtyvän Sinun yltäkylläisyytesi takia; Sinä tahdot kantaa iestä alamaistesi rinnalla ja kannatella kädelläsi kuormansa alla horjuvan taakkaa.

Sinulla, kansan ystävä, on siitäkin syystä sijasi maailman suurten kuninkaiden joukossa.

1. Mahdollisesti tieto kuninkaan intohimosta teatteria kohtaan ei ollut vielä saavuttanut Chydeniusta. Toinen vaihtoehto on, että teatteriharrastus oli Chydeniuksen (ja muiden tekstin muotoilemiseen ehkä osallistuneiden) tiedossa, mutta että tässä haluttiin silti antaa toisenlainen kuva todellisuudesta. Mahdollisesti takana oli halu tukea säästäväisyyttä korostavaa linjaa.
2. karkottaa hovistaan kokonaisen ranskalaisen teatteriseurueen: Kysymys on Louis Du Londelin teatteriseurueesta, joka toimi Ruotsissa 1753–1771. Seurue tuli Ruotsiin Lovisa Ulrikan kutsusta, ja sillä oli hyvin läheiset suhteet hoviin. Adolf Fredrikin kuoltua ryhmä irtisanottiin ja Du Londel puolisoineen poistui maasta kesäkuussa 1771. Kysymys ei kuitenkaan ollut karkotuksesta; tosiasiassa Kustaa III yritti saada heidät jäämään Ruotsiin ja ryhtymään teatterialan opettajiksi. Tarvittaessa teatteriryhmän irtisanominen voitiin esittää esimerkkinä kuninkaan säästäväisyydestä, vaikka kuninkaan tavoitteena toisaalta olikin ruotsalaisen näyttämötaiteen kehittäminen ja resurssien lisääminen.

Unfortunately this content isn't available in English