Edellinen jakso: Kruunajaispuhe, § 4
Seuraava jakso: Kruunajaispuhe, § 6
§ 5
Näillä viitoituksilla, meidän Kustaamme nousee pian ylemmäksi kuin ne vähäpätöiset kuninkaat, joilta puuttuu tämä hyveellisyyden leima, vaikka he hallitsevat miljoonia ihmisiä, ja jotka sammuvat
pian kuin virvatulet ja jäävät häpeällisesti unohduksen peittoon.Jos minun pitäisi vain Kustaamme korkeiden edeltäjien perusteella osoittaa, mitä svealaiset voivat toivoa hänen hengenlahjojensa tuottavan, minun pitäisi puhua Vaasoista, Kustaista ja Adolfeista, jotka ovat sangen arvostelukykyisesti ja melkein ylittämättömiä esteitä vastaan kamppaillen luoneet perustan Ruotsin kansan menestykselle. Sitten voisin myös hänen korkeiden vanhempiensa, lempeän ja jalomielisen Adolf Fredrikin ja meidän teräväjärkisen ja tulisieluisen Lovisa Ulrikamme jalojen ominaisuuksien yhdistelmästä ikään kuin löytää sen suurisieluisuuden, joka elähdyttäisi meidän Kustaatamme ja tekisi svealaiset onnelliseksi.
Jos haluaisin perustella näkemystäni monien tuhansien svealaisten esirukousten saattelemalla toivolla ja odotuksella, että Kustaa osoittautuisi suureksi, en lainkaan erehtyisi.
Ohitan kuitenkin tahallani nämä seikat. Riittäköön toteamus: Kustaamme sai syntyessään niin suuret sielunkyvyt, että ne joka suhteessa vetävät vertoja hänen korkeiden edeltäjiensä kyvyille elleivät ylitäkin niitä; tämä sielu oli luotu ottamaan vastaan ja säilyttämään kaiken tietämyksen, jota Ruotsin kuningas tarvitsee isänmaansa onnellistuttamiseen.
Kuule, Svean valtakunta! Kiitä Jumalaasi, joka on jo Kustaamme syntyessä avannut sinulle tien onneen, ja kunnioita Kaikkivaltiaan kättä, joka on valmistanut Pohjolallemme tämä loistavan keskiyön auringon.
Mutta mitäpä on äly vailla harjoitusta? Maahan kätketty aarre, joka vasta sitten rikastuttaa ihmisiä, jos se kaivetaan esiin ja otetaan hyödylliseen käyttöön; rikas kultajuonne, josta ei ole hyötyä ilman louhintaa1 on otettava käyttöön, älyä on kasvatettava, jotta se olisi hyödyksi svealaisille. Kasvatus annettiinkin parhaiden mestareiden ja mitä erinomaisimpien miesten huoleksi.
ja sulatusta. Niinpä Kustaan leiviskäTällöin alkoi jo ilmaantua jotakin suurta. Hän eteni helposti tieteiden lävitse. Hänen terävä älynsä näki usein ikään kuin kaukoputkella pitemmälle asioiden ytimeen kuin osattiin odottaa.
Totuus, Jumalan luomus, joka on usein hautautuneena pimeyteen ja ennakkoluulojen soran alle, ei voinut jäädä häneltä salaan. Kaikki sujui vireästi ja nopeasti, Kustaa osoitti puhuessaan hyvää makua ja ajatteli syvällisesti. Hän kokosi itselleen tietoja, oli läsnä valtaneuvoston ja ylempien tuomioistuinten istunnoissa eikä ainoastaan näön vuoksi; hän nimittäin antoi näissä neuvonpidoissa perusteisiin menevillä kysymyksillään ja tiedoillaan vanhoille alan mestareille aihetta paneutua asiaan syvemmin kuin he olivat pitäneet tarpeellisena.
Edellinen jakso: Kruunajaispuhe, § 4
Seuraava jakso: Kruunajaispuhe, § 6
Henkilöt: Adolf Fredrik Kustaa III Lovisa Ulrika
Raamatunkohdat:
Aiheet: