Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Vastaus pappien arvosteluun

Vastaus pappien arvosteluun

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

Julkaisijalle a)1

Lehtenne numerossa 4 on julkaistu Kokkolasta lähetetty, 18. toukokuuta 1775 päivätty kirje, jossa muun muassa kerrotaan vähäkyröläisen Anna-tytön sekä isokyröläisen Liisan kehottavan ihmisiä tekemään parannuksen oikealla evankelisella tavalla, ja tähän on liitetty huomionarvoinen lisäys, että tuo metodi on muuten tässä maakunnassa täysin tuntematon, ilmeisestikin siinä viattomassa b) tarkoituksessa, että korotettaisiin Annan ja Liisan saarnojen ja metodin arvoa. Kun tämä syytös c) kohdistettuna koko maakunnan pappeihin yleensä selvästikin d) johtaa väheksymään suuren Jumalan kunniaa, Hänen, joka on antanut henkensä levätä pohjoisissa maissa, tahraamaan Jeesuksen palvelijoiden viranhoitoa ja hylkäämään koko nykyisin käytössä olevan hengellisen opetuksen metodin, syöksee huolestuneita sieluja epävarmuuteen siitä, minkä tahon puoleen heidän olisi käännyttävä e), olen pitänyt velvollisuutenani saattaa yleisön tietoon arvoisan Herran päivittäisen julkaisun välityksellä varman f) tiedon täällä käytössä olevasta saarnametodista, jonka oikea evankelisuus tai sen puuttuminen on tämän tiedon perusteella arvioitavissa. Mutta miten tämän tiedon antaminen on mahdollista? g) Ei kinasteluilla, ei puolustamalla pappien puhdasoppisuutta eikä varsinkaan pyrkimällä noin ankaran syytöksen kostamiseen h), Ei! Asia on Herran käsissä i), hän puolustaa itse omaa kunniaansa, jota hän ei muille luovuta, hän rakastaa totuutta, sen takia totuus itse puhukoon puolestaan. Aion tämän takia ottaa tähän muutamista tässä maakunnassa äskettäin pidetyistä saarnoista lyhyitä otteita, joiden perusteella arvioitakoon, ovatko ne ja siis monet muutkin aiheeltaan ja metodiltaan oikealla tavalla evankelisia vai eivät.

Ja2 koska nämä saarnat on pidetty kirkossa sielujen ollessa yleisen armontäyteisen liikutuksen vallassa ja toistettu sitten usein tarkempaa ohjausta antaen satojen ihmisten läsnä ollessa papin omassa kodissa, voidaan myös toivoa, että Jumalaa etsivät sielut lukevat niitä hengelliseksi rakennuksekseen tästä lehdestä, joka näyttää pyrkivän elvyttämään rappeutunutta kristillistä uskoa. Otteet eivät saa olla liian lyhyitä, sillä silloin ei selviä, onko kukin kohta esitetty laillisella vai evankelisella tavalla, eivätkä liian pitkiä, sillä silloin ne pitäisi julkaista erikseen painettuina saarnoina eivätkä mahtuisi päivälehteen. k)

Ensimmäinen näyte olkoon pääjumalanpalveluksen saarna, joka on pidetty Kokkolan kaupungissa ensimmäisenä joulupäivänä 1774.

Johdanto Luuk. 19:9. Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi.3 Raamatunkohta ja sen tausta selitettiin ja esitettiin lyhyt kuvaus Sakkeuksesta, minkä jälkeen esitettiin meitä koskeva sovellutus: Rakkaat kuulijat! Taivaan sanansaattaja puhuu tänään paimenille enimmäkseen samassa sävyssä: Minä ilmoitan teille ilosanoman.4 Maailman kaikki järjelliset asukkaat näyttävät minusta hengelliseltä kannalta publikaaneilta ja syntisiltä, kauhistuttavilta Jumalan edessä, kuin kääpiöiltä, jotka eivät koskaan omin voimin ylety Jeesuksen luo. Heille Hän itse huutaa: Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi.5 Kunpa meidänkin kohdallamme toteutuisi se, että ottaisimme hänet iloiten vieraaksemme.6 Siihen meillä toki on aihetta, sillä tänään on maailma kokenut pelastuksen, siitä iloitsee taivas ja enkelit laulavat, kilpailkaamme mekin heidän kanssaan Herran ylistämisessä, kun tämä on hyväksemme tapahtunut, ja laulakaamme: Syntyi lapsi Neitsyelle jne.7

Aiheena oli: Tänään on pelastus tullut maailmalle, ja tätä käsiteltäessä 1) kiinnitettiin huomiota siihen, keiden osaksi tämä pelastus on tullut, 2) puhuttiin pelastuksesta itsestään, 3) kerrottiin, miten jokainen pääsee siitä osalliseksi.

Ensimmäisessä jaksossa selitettiin, että tämä pelastus suotiin maailmalle eli siinä eläville ihmisille, nimenomaan kaikille kansoille. Millaisia ne ovat? Tietysti ne olivat väistämättä surkeassa tilassa, koska enkeli julisti suuren ilon tulevan niiden osaksi. Ihminen, joka elää aina hyviä päiviä, ei kykene kokemaan suurta iloa, mutta kun kurjimus saa avun, kuolemaantuomittu vanki pääsee vapaaksi, se tuottaa suuren ilon, ja tätä sovellettiin sitten ihmisten elämään. Vastasyntynyt lapsi oli Vapahtaja, niinpä hän joutui tekemisiin vankien ja orjien kanssa. Mitä ihmiset siis ovat? Saarnassa sanottiin: Minusta maailmassa on vilisemällä synnin ikeen alla kumaraan painuneita surkeita orjia paljon pahemmassa orjuudessa kuin Israelin lapset Egyptissä faraon käden kurittamina, kauheassa pimeydessä, kädet ja jalat rautakahleissa, kiusaajansa saatanan vallassa maailman ja lihallisuuden tätä auttaessa, kaipaamatta vapautumista ja kykenemättä koskaan vapautumaan, suistumassa kukin vuorollaan varomattomuuttaan ikuiseen tuleen. Mikä surkea tila! Kysymme hyvästä syystä, pitääkö ihmisen tilan olla noin surkea? Kyllä vain, koska synti on perinnöllinen tautimme Job 25:4–6. Se erottaa meidät Jumalasta, joka on korkein hyvä Jes. 59:2, Hoos. 9:12. Se orjuuttaa synnintekijän Hepr. 2:15. Siitä seuraa kuolema Jaak. 1:15, Room. 6:23. Mikä maailma sitten on? Sairaala täynnä syntisiä spitaalisia Jes. 1:5–6, ja hulluja Jer. 10:8. Vankila, jossa syntinen on kahleissa ja joutuu laulamaan toista säkeistöä ruotsalaisen virsikirjan virrestä nro 219: Voi, kuinka lujaan minua sai pitää kahleissansa tuo vihollinen, saatana jne.8 Voi! Tässä todella tarvitaan apua ja armahtamista!

Toisessa jaksossa sanotaan sitten näistä ihmisistä: Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi. Taivaallinen sanansaattaja huutaa: Minä ilmoitan teille ilosanoman jne. Kun pitkän ja verisen sodan jälkeen saadaan aikaan suotuisa rauha, levitetään rauhan sanomaa kirjoituksilla kaikkialle valtakuntaan, ja airuet julistavat rauhan tuloa turuilla ja toreilla rumpujen ja trumpettien pauhatessa. Tuolta ilmestyy taivaan sanansaattaja kirkkaan loisteen keskellä ja huutaa: Minä ilmoitan teille ilosanoman jne. ja sen jälkeen taivaallinen kuoro yhtyy laulamaan: Jumalan on kunnia korkeuksissa9 jne. Varmastikin tässä on kyseessä erityinen pelastus, koska itse taivaskin näin iloitsee, mutta mitä ihmettä? Maailmaan on syntynyt Vapahtaja. Herra, suuri Jumala, miten välttämättä tätä tarvittiinkaan! Minne nämä kurjimukset muuten joutuisivat? Mitä hän tekee? Hän ensinnäkin tuo valon heidän syvään pimeyteensä Jes. 9:2, Luuk. 1:78–79, Joh. 3:19, 1:9 ja seuraavat. Oi autuutta Room. 13:12. Toiseksi hän ostaa heidät vapaiksi orjuudesta. Koko ihmissuku oli jäänyt oikeamielisen Jumalan edessä syntiensä tähden suunnattomaan velkaan, joka oli maksettava, ellei muuten, niin iankaikkisella piinalla palavassa helvetissä. Mutta tässä Jeesus tulee välittäjäksi, ottaa koko syntivelan kantaakseen ja täyttää Isänsä vaatimukset täydellisellä kuuliaisuudellaan ja katkeralla kärsimyksellään, 1. Piet. 1:18–19, Jes. 53:4–6, Fil. 2:8. Lisäksi synti oli saattanut meidät murhanhimoisen vihollisen kynsiin, Jeesuksen oli käytävä käsikähmään hänen kanssaan. Niinpä Ilm. 12:7 sanookin aiheellisesti: Mikael ja hänen enkelinsä kävivät taisteluun lohikäärmettä vastaan. Lohikäärme enkeleineen teki vastarintaa10 jne.

Tämä11 taistelu maksoi Jeesuksen kalliin hengen ja viimeisenkin veripisaran, mutta päättyi kuitenkin (Jeesus olkoon ikuisesti ylistetty) siten, että nyt sanotaan: Juudan heimon leijona on saanut voiton!12 Ilm. 5:5, Jes. 25:8, 1. Kor. 15:57. Kolmanneksi hän johdattaa heidät autuuden valtakuntaansa, ei Kaikkivaltiaan alaisuuteen, sillä siellä he ovat ennestään, vaan oman armonsa valtakuntaan, jossa hän ottaa vastaan nämä kurjimukset, pesee heidät puhtaiksi synneistään, vakuuttaa heille armollisuutensa, virvoittaa heitä ja varmistaa heille heidän perintöosansa taivaassa Kol. 1:12–14. Olemassa on kuitenkin vielä ihanampi valtakunta, jossa hän haluaa tehdä heidän autuutensa täydelliseksi, se on taivas, ja tästä valtakunnasta hän puhuu lohduttavia sanoja Luuk. 12:32 ja 22:29, Matt. 25:34. Näettehän nyt, hyvät kuulijani, eikö pelastus olekin tullut tämän perheen osaksi?

Kolmannessa jaksossa selitetään, miten me pääsemme siitä osallisiksi. Kun joka päivä näemme ihmisten tästä vapahduksesta huolimatta kuitenkin vaeltavan synnin hirmuisessa orjuudessa ja kaatuvat tuhatlukuisina joukkoina ikuiseen onnettomuuteen, mikään kysymys ei voi olla tätä tärkeämpi. Täällä istuu tänään varmastikin monia sellaisia ihmisiä. Haluan sen tähden antaa teille Jeesuksen nimessä yksinkertaisia neuvoja, mutta vain yhden ehdon asetan ja pyydän teitä noudattamaan sitä: totelkaa minua tänään ellette ole koskaan ennen totelleet, sitä te ette iankaikkisuudessa koskaan joudu katumaan.

Ensimmäinen neuvo: Pysähtykää kerrankin miettimään suurta surkeuttanne. Pysähtykää, minä sanon, mutta tämä ei ole minun neuvoni, sen on antanut Herra Jer. 2:25. Varo, ettet juokse jalkojasi verille.13 Varmaankin haluat sanoa: anna minun olla, mutta kuule Herran sana. Niin kuin kiinni joutunut varas, niin sinäkin sillä tiellä saat osaksesi häpeän Jer. 2:25–26. Mieti, missä pimeydessä ja orjuudessa olet, millainen kauhea loppu sinua odottaa, huuda nukkuvalle sydämellesi virren 407 10. säkeistön sanoin: Nyt herää sieluni14 jne.

Toinen neuvo: Etsiydy nyt Vapahtajasi eteen ja heittäydy maahan hänen edessään ja ano armoa. Paimenet eivät jääneet aloilleen, vaan riensivät kiireesti Betlehemiin etsimään Jeesusta. Oi ihminen, olet liian kauan hoitanut näitä maallisia asioita ja Martan tavoin kantanut huolta monista asioista, muista nyt, että vain yksi on tarpeen15 jne. Eikö ole jo korkea aika järkiintyä? Etsiydy tänään Jeesuksesi luo, lähde nyt Betlehemiin. Missä se on? Ei kapakoissa eikä oluttuvissa, ei tämän maailman huvipaikoissa, mutta missä sitten? No, omassa kamarissasi. Heittäydy siellä Jeesuksen jalkojen juureen ja sano: tässä makaa kadotettu ja kirottu syntinen, joka on vaeltanut saatanan orjuudessa. Oi, armahda! jne. Huolehdi nyt tästä työstä tämän joulujuhlan ajan kaikkien elämässäsi tuhlaamiesi pyhäpäivien ja armon päivien edestä.

Kolmas neuvo: Ylistä ja kiitä Jumalaasi Jeesuksen kautta saadusta pelastuksesta: 1) Sydämessäsi ja suullasi. Kun vanki saa nähdä Vapauttajansa, hän jo iloitsee, vaikka istuukin kahleissa. Jos te olette tänään oppineet tuntemaan kahleenne ja teidän vapauttajanne Jeesuksen, voitte varmastikin iloita Sakariaan tavoin Luuk. 1:68. 2) Seuraamalla innokkaasti Jeesusta. Kun Herodes oli heittänyt Pietarin tyrmään ja tämä nukkui kahden sotamiehen välissä, Herran enkeli sysäsi häntä kylkeen ja sanoi: Nouse kiireesti ja seuraa minua16 Ap. t. 12:7–8. Herra Jeesus sysää nyt kylkeen sinua, joka olet tähän saakka nukkunut Herodeksen pimeässä vankityrmässä, ja sanoo: Nouse ja seuraa minua nöyryydessä, rakkaudessa, siveydessä, kärsivällisyydessä jne. 3) Vakavasti ja uskollisesti. Ilm. 2:10. Saarna lopetettiin rukoukseen, joka sisälsi aluksi sydämellisen kiitoksen koko Kolminaisuudelle Jumalan Pojan ihmiseksi tulemisesta, seuraavaksi hartaan nöyrtymisen Jeesuksen jalkojen juureen ja armon anomisen. Tätä seurasi uskollinen esirukous niiden puolesta, jotka yhä istuivat synnin vankilassa, ja viimeiseksi Jeesuksen omien lasten puolesta, jotta hän tämän juhlan aikana tulisi heidän luokseen ja toisi heille äärettömän armon ja antaisi heille lopulta iankaikkisen joulun taivaassa.

Arvoisa Herra! Tässä on nyt ensimmäinen näyte. Useampia samansävyisiä on saatavilla, mutta keskeytän niiden esittämisen, kunnes saan nähdä, pysyttekö, Arvoisa Herra, totuudessa ja etsittekö sitä l), vai jätättekö lehtenne sivuille yleisön nähtäväksi meidän maakuntamme ylle lyödyn mustan leiman pyyhkimättä sitä pois totuudella mieluummin kuin että joutuisitte erimielisyyteen Kokkolasta 18. toukokuuta lähetetyn kirjeen kirjoittajan kanssa tai kumoaisitte hänen kantansa. Tuomitkaa nyt itse, arvoisa Herra, onko tämä metodi evankelinen vai ei! m) Miksi syytös sitten kohdistetaan poikkeuksetta kaikkiin? n) Hän voisi sanoa: En olisi ikinä kuunnellut tuota pappia, ellei hän asuisi Kokkolassa, ja juuri siellä on pidetty tämä saarna ja useita muita samansävyisiä, aiheensa mukaisesti usein vahvemminkin evankelisia saarnoja. Hänellähän on ollut tilaisuus useasti nähdä, miten Herra tekee työtä rippilasten sielussa, ja millaisen, huudahduksiin ja kyyneliin saakka johtaneen evankelisen murheen vallassa he ovat olleet uudistaessaan kallisarvoisen kasteen liittonsa Herran edessä. o)

Totta on, että evankelinen tapa kehottaa parannukseen ei ole keskuudessamme niin yleinen kuin sen pitäisi olla; Jumalan kiitos on kuitenkin useita, ei vain yhtä, jotka yrittävät Jeesuksen syntisiä kohtaan osoittaman palavan rakkauden välityksellä saattaa heidät tuntemaan häpeää itsensä takia ym. Toivon, että tämä saa tilaa teidän päivälehdessänne p) ja minulla on siis kunnia olla jne.

a) Tämä17 päiväämätön kirje saapui 1. lokakuuta ja julkaistaan pyynnöstä sen osoittamiseksi, että täällä ei suosita epätosia väitteitä eikä kaihdeta valoa. Lukija havainnee itse, että tekstin sisällön ymmärtäminen on jossakin määrin vaikeaa, ja suonee tällä perusteella anteeksi näihin huomautuksiin sisältyvät virhetulkinnat, jos sellaisia olisi vastoin tahtoani pujahtanut mukaan.

b) Jos tarkoitukseni on viaton, kuten se todella onkin, miksi sitä sitten tulkitaan ja selitetään niin pahasti? Miksi minä kiittelisin tai paheksuisin mainittuja saarnoja ja metodia, joita en lainkaan tunne? Minulle painattamista varten lähetettyjen kirjeiden ja asiakirjojen julkaisijana minulla ei ole muuta velvollisuutta kuin osoittaa tekstin minulle toimittanut henkilö, kun tätä lakien nojalla vaaditaan. Tämän kirjeen herra kirjoittaja ei hänkään näytä olevan eräiden herrojen virkatovereittensa tavoin julistamassa näitä ylimääräisiä saarnaajia hulluiksi. Oikeiden luterilaisten keskuudessa on vallalla se koeteltu periaate, että kaikki tulkitaan, huomattakoon tämä, parhain päin, niin kauan kuin Jumalan kunnia ja sana julistuksessa säilyttävät asiaan kuuluvan pyhyytensä, sillä varmastikin vain täydellinen mies selviytyy erehtymättä yhdessäkään sanassa, kun me kaikki, kuten Pyhä kirja sanoo, erehdymme monissakin asioissa. Keneltä halutaan ottaa valtuutus kohdella epäystävällisesti, jopa katkerasti ja pilkallisesti ihmisiä, jotka ajattelevat autuuden tietä kunnioittavasti ja vakavasti, vaikkakin hieman toisin kuin me?

c) Toukokuun 18. päivän kirjeen kirjoittaja ei liene odottanut näin laajaa selvitystä tapaukseen, jota tavanmukaisen kielenkäytön puitteissa sekä pitää että voidaan tulkita lempeämmin. Osoittavathan saarnat ja postillat, että jumalattomuus ovat tietämättömyyden ja ymmärtämättömyyden vallitessa päässeet yleisesti voitolle; mutta lienevätkö kirjoittajat sen takia kohdistaneet erotuksetta kaikkiin ihmisiin ankaran syytöksen ja antaneet vain itselleen vapauttavan tuomion? Voidaan varmaankin sanoa, että koko maakunnan papit ja sanankuulijat ovat oikeamielisiä, mutta todistelu olisi todellakin vajaa, jos joukosta ei löytyisi ketään, joka itserakkaudessaan ja sokeudessaan uskoo velvollisuudekseen väärän todistuksen esittämisen lähimmäisestään näissä asioissa.

d) Sanottu, mutta ei todistettu. Jumalan kunniaa ei vähennetä sillä, että virheellinen hengellisen opetuksen metodi osoitetaan, jos ja missä se vain havaitaan. Myöntäähän arvoisa herra itse myöhemmässä kirjoituksensa kohdassa, että – huomattakoon – evankelinen tapa kehottaa ihmisiä parannuksentekoon ei ole varsinkaan meidän keskuudessamme niin yleinen kuin sen pitäisi olla. Miksi hän sitten suhtautuu niin ankarasti lähimmäiseensä, joka ei luultavasti ole tarkoittanut mitään muuta kuin juuri tätä samaa.

e) Siinä tapauksessa sieluja ei ollut asianmukaisella tavalla valistettu siitä, että heidän on aina ja ainoastaan turvattava Jeesukseen ja hänen sanaansa, tai he olivat unohtaneet tuon terveellisen ohjauksen. Apostolit eivät saarnanneet koskaan omasta itsestään, vaan Jeesuksesta, sielujen pelastukseksi ja ohjaamiseksi autuuteen. Luultavasti Jumala pystyisi kirjoitetun sanansa avulla johtamaan sieluja iankaikkiseen elämään, vaikka tavoitettavissa ei olisi yhtään virkaan nimitettyä pappia.

f) Varmaa tietoa koko maakunnassa käytössä olevasta saarnametodista on tuskin odotettavissa, saati sitten yhden ainoa pappismiehen esittämillä saarnoista poimituilla otteilla osoitettavissa, osuuhan päättely a particulare ad universale18 usein harhaan. En haluaisi ainakaan väittää, että koska pappismies N. N. käyttää sellaista konstikasta hengellisen opetuksen metodia, jolla asiat ovat selitettävissä oman kunnian ja edun kulloinkin vaatimalla tavalla, myös kaikki muut papit käyttävät samaa metodia. Ei, ei missään nimessä!

g) Tämä tapahtuu parhaiten puolueettomasti vertailemalla Pyhän kirjan antamiin sääntöihin ja arvioilla niiden mukaan. Eihän ole uusi ja outo asia, että ihmiset ottavat kunniaa toinen toiseltaan, ks. Joh. 5:44.

h) Ankarat syytökset perustuvat harvoin muuhun kuin kostonhaluun, ja toivoa sopii, että Herra Kirjoittajankin syytökset perustuisivat johonkin parempaan motiiviin!

i) Jumalan suoma vakaumus, että jokin asia on Herran käsissä, ilmaisee paljon. Moni puolustaa kuitenkin tällaista veruketta käyttäen omaansa ja muiden useinkin likaista asiaa.

k) Jos Herra Kirjoittaja suvaitsee lähettää lisää tällaisia otteita, ne varmaankin saavat tilaa tämän päivälehden numeroissa. Jokin hankalampikaan ilmaus ei tee niistä silmissämme hyödyttömiä eikä tarpeettomia, saati vihattavia, sillä ilomme kasvaa sitä mukaa kuin huomaamme Jumalan valtakunnan tulevan voimalla, tapahtuupa se missä maakunnassa tahansa.

l) Herra Kirjoittajalla lienee käsissään tätä koskevia havaintoja, vaikka minä en pysty pyyhkimään pois muiden tahroja, jotka eivät tosin aina ole mustia, mutta voivat muunvärisinäkin tuottaa yhtä suurta vahinkoa.

m) Pelkästään julkaisijana minun asianani ei ole tuollaisen tuomion antaminen.

n) En ole syyttänyt ketään, eikä minulla siis ole syytä vastata tähän kysymykseen.

o) Kokkolan osalta tämä riittäköön, mutta millainen tilanne mahtaa olla peninkulmien säteellä sen ympäristössä?

p) Kaikki, mikä asiaankuuluvalla vakuutuksella varustettuna19 toimitetaan tänne, miltä paikkakunnalta tai keneltä tahansa, otetaan mielihyvin vastaan ja julkaistaan, sikäli kuin parhaan tietämyksen ja selvityksen avulla tekstin havaitaan vastaavan Jumalan sanaa ja ainakin jossakin määrin palvelevan lähimmäisen parannuksentekoa. Tässä lehdessä ei nimittäin pyritä lietsomaan riitaa ja erimielisyyttä vaan edistämään todellista valistusta ja puhdasta innostusta yleisen ja veljellisen rakkauden toteuttamiseen, sanalla sanottuna: jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa.20

Suom. Heikki Eskelinen

  1. Tämä teksti julkaistiin Stockholms Dageligt Godt -lehdessä 23.–25.10.1775 kolmessa osassa numeroissa 78–80. Tekstissä on kaksi kerrosta: Chydeniuksen teksti ja julkaisijan pitkät kommentit, jotka on liitetty siihen alaviittein a–p. Selkeyden vuoksi julkaisijan viitteet on tässä sijoitettu tekstin loppuun.
  2. Tästä alkaa kirjoituksen toinen osa, joka julkaistiin 24.10.1775 Stockholms Dageligt Godt -lehden numerossa 79.
  3. Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi.: Luuk. 19:9
  4. Luuk. 2:10
  5. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi.: Luuk. 19:5
  6. että ottaisimme hänet iloiten vieraaksemme: Luuk. 19:6; 1992/muokattu
  7. Syntyi lapsi Neitsyelle jne.: Alkutekstissä on lainaus vuoden 1695 ruotsalaisen virsikirjan virren 127 ensimmäisestä säkeistöstä.
  8. Voi, kuinka lujaan ... vihollinen, saatana jne.: Alkutekstissä on lainaus vuoden 1695 ruotsalaisen virsikirjan virren 219 toisesta säkeistöstä. Suomennos on vastaavasta virrestä (nro 261) vuoden 1986 virsikirjasta.
  9. Jumalan on kunnia korkeuksissa: Luuk. 2:14
  10. Mikael ja hänen ... teki vastarintaa: Ilm. 12:7
  11. Tästä alkaa kirjoituksen kolmas osa, joka julkaistiin 25.10.1775 Stockholms Dageligt Godt -lehden numerossa 80.
  12. 1992/muokattu
  13. Varo, ettet juokse jalkojasi verille: Jer. 2:25; 1992/muokattu
  14. Nyt ylös sieluni: Alkutekstissä on lainaus vuoden 1695 ruotsalaisen virsikirjan virren 407 säkeistöstä 10.
  15. vain yksi on tarpeen: Luuk. 10:42
  16. 1992/muokattu
  17. Tästä alkavat lehden julkaisijan kommentit, jotka oli alun perin sijoitettu kullekin sivulle Chydeniuksen kirjoituksen alaviitteiksi. Ks. viite 1.
  18. a particulare ad universale: lat. erityisestä yleiseen
  19. asiaankuuluvalla vakuutuksella varustettuna: Vuoden 1774 painovapausasetuksen § 4 mukaan siinä tapauksessa, että kirjoittaja ei halunnut nimeään merkittävän kirjoituksen kansilehdelle, kirjanpainajan tuli ottaa kirjoittajalta kirjallinen vakuutus, että tämä oli kirjoittanut kyseisen kirjoituksen. Mikäli näin ei menetelty, kirjanpainaja vastasi itse kirjoituksen sisällöstä.
  20. jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa: Room. 12:18

Alkuperäisdokumentit

Jaksot

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: