Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Valtakunnan pelastaminen

Valtakunnan pelastaminen, § 34

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

§ 34

2) Kaiken tästä lähtien lyötävän rahan on koostuttava hopeisista riikintaalereista tai sen määräosista, joiden metallipitoisuus ja paino vastaavat omaa Ruotsin riikintaaleriamme, koska laadultaan huonommissa sekoituksissa ei mene hukkaan vain kupari, vaan niistä lyötyihin huonompiin rahoihin sisältyvä puhdas hopeakin menettää niissä arvoaan. Tähän mennessä lyödyt hopeakolikot saavat silti pysyä vapaasti kierrossa yleisesti, mutta niitä lasketaan liikkeelle ja niitä otetaan vastaan vain siitä arvosta, joka niiden sisältämällä puhtaalla hopealla on suhteessa hopeariikintaaleriin, ja nämä arvot voidaan tiedottaa kuulutuksella ja lisäksi almanakoissa.

Kuparirahaa voitaneen hopearahan puutteessa varmaan käyttää kuten tähänkin asti kaupassa ja muussa liiketoiminnassa, mutta ei suinkaan siihen leimatun nimellisarvon mukaisesti, vaan arvosta, joka määräytyy rahan painosta ja kuparin kansainvälisen hinnan suhteesta hopean hintaan. Tämän takia pankki, joka epäilemättä parhaiten tuntee kuparin hinnan, voisi käymänsä kuparikaupan perusteella vuosittain esittää hänen kuninkaalliselle majesteetilleen laskelman kuparin hinnan suhteesta riikintaaleriin eli miten monta kupariäyriä, 6 ja 9 taalerin plootua jne. sinä vuonna vastaa yhtä hopeariikintaaleria, minkä jälkeen kruunun on kaikessa maksujen perinnässä otettava niitä tästä arvosta vastaan, eikä tällöin pidä ottaa lainkaan huomioon rahanlyöntipalkkioita eikä -kustannuksia, koska ne aina tarjoavat mahdollisuuksia uusiin petoksiin, vaan kruunun tai pankin on valtakunnan hyväksi korvattava kaikki tuollaiset kustannukset.

Jotta alamaiset voisivat yleisesti valvoa tätä pankin laskelmaa, heillä on kuitenkin oltava paitsi vapautta maksaa kruunulle menevät maksunsa haluamallaan rahalajilla myös oikeus soveltaa kaikessa yksityisessä kaupankäynnissä kupari- ja hopearahan välistä kurssieroa kuparin hinnan nousun tai laskun mukaisesti; sellaista eroa ei kuitenkaan voi koskaan syntyä, jos pankin laskelma on puolueettomasti laadittu.

Jos pankki haluaisi lunastaa seteleitä plootuilla tai kupariäyreillä, tämän on myös aina tapahduttava täsmälleen tuon laskelman perusteella; sillä vasta silloin, mutta ei koskaan muuten, alamaisten omaisuudella on täysi turva, eikä kuparirahan ja hopean suhteessa ilmenevä sekavuus ole verrattavissa tähän varmuuteen, jota ei millään muulla tavalla voida saavuttaa. Uskon myös, että nämä vähäiset hankaluudet kannustaisivat alamaisia kutakin tahollaan vaihtamaan kuparinsa hopeaksi ja siten vetämään maahan hopeaa ulkomailta. Pelkään nimittäin toisaalta, että sellaiset suuret hopean tilaukset, joita pankin pitäisi tehdä ulkomailta muuttaakseen kuparin hopeaksi, saattaisivat korottaa hopean hintaa ja aiheuttaa pankille merkittävästi tappiota.

Käyköön näissä asioissa miten käy; erittäin välttämätöntä kuitenkin on, ettei kuparirahalle missään tapauksessa määrätä kiinteää suhdetta tiettyyn riikintaalerisummaan. Se nimittäin vie meidät samaan sekamelskaan, jossa olimme 1600-luvulla.

Alkuperäisdokumentit

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: