Alkukieli
§. 34.
2:o. Bör alt det Mynt, som hädanefter slås, bestå af Riks-daler Specie eller dess delar, af lika finhet och wigt med wår Swenska R:daler, emedan i de swagare blanningar, Kopparen ej allenast är förlorad, utan ock, det i swaga Mynt sorterna befinteliga fina Silfret, därigenom förlorar af sitt wärde. Icke desto mindre må de härtils slagna Silfwer-penningar fritt gå i allmänna rörelsen, men utgifwas och emottagas efter den proportion de emot Riks-daler Specie innehålla fint Silfwer, som genom en Publication, och utom dess i Allmanachor kunde notificeras.
Kopparmyntet må wäl i brist af Silfwermynt likawäl, som förut nyttjas, i handel och rörelse; men ingalunda efter prägel, utan efter wigten och Kopparens pris utomlands emot Silfret; hwarföre Banken, som ofelbart bäst känner Koppar-priset, årligen kunde til Hans Kongl. Maj:t upgifwa, enligt sin Koppar-handel, en uträkning på Kopparens förhållande emot R:dalern, det är: huru många slantar, 6 a 9 Dalers-plåtar etc. det året komma at räknas på 1 R:daler Specie, hwarefter Kronan i all sin upbörd borde dem emottaga, och47 därwid aldeles intet afseende hafwas på slagg-skatt eller mynt-omkostningar, emedan de altid bana wägen för några nya bedrägerier, utan borde alt sådant til Rikets tjenst af Kronan eller Banken ärsättas.
Dock på det Bankens uträkning af undersåtare i gemen måtte kunna Controlleras, bör det ej allenast stå i deras frihet, at med hwad slags Mynt de behaga, efter denna grund ärlägga til Kronan sina räntor, utan äfwen i all privat handel et Agio imellan Koppar och Silfwer-myntet wara tillåtit, alt efter som Kopparen stiger eller faller; hwilket likwäl aldrig kan existera, i fall Bankens uträkning är owäldug.
I fall Banken wille realisera Sedlar med Plåtar eller slantar, bör det äfwen ske aldeles efter denna grund; ty då först, men aldrig annars, åtnjuta undersåtare säkerhet på sin egendom, och den blanning, som i Koppar-räkningen upkommer emot Silfret, är ej at likna emot säkerheten, som aldrig winnes annars. Jag tror äfwen, at desse små olägenheter skulle drifwa undersåtare, at hwar på sitt håll förwandla sin Koppar i Silfwer, och därigenom draga in Silfwer penningar ut ifrån, emedan jag på andra sidan fruktar, at så stora införskrifnings-poster, som af Banken borde ske til at förwandla Kopparen i Silfwer, torde höja Silfwer-priset, och tilskynda Banken en betydande förlust.
Med alt detta må dock ske huru det wil; men det är högst nödwändigt, at Koppar-myntet ingalunda fastställes emot et wist R:daler-tal; ty då råka wi i samma willerwalla, som wi wore i 16 hundrade-talet.
- kungöras, tillkännagivas
- avgift erlagd till myntherre vid myntning av metall, beteckning för skillnaden mellan mynts nominalvärde och metallvärde, bestående av dels kostnaden för myntningen, dels myntherrens vinst
- är ej at likna emot säkerheten: ej att jämställa eller anse för likvärdigt med säkerheten
Suomi
§ 34
2) Kaiken tästä lähtien lyötävän rahan on koostuttava hopeisista riikintaalereista tai sen määräosista, joiden metallipitoisuus ja paino vastaavat omaa Ruotsin riikintaaleriamme, koska laadultaan huonommissa sekoituksissa ei mene hukkaan vain kupari, vaan niistä lyötyihin huonompiin rahoihin sisältyvä puhdas hopeakin menettää niissä arvoaan. Tähän mennessä lyödyt hopeakolikot saavat silti pysyä vapaasti kierrossa yleisesti, mutta niitä lasketaan liikkeelle ja niitä otetaan vastaan vain siitä arvosta, joka niiden sisältämällä puhtaalla hopealla on suhteessa hopeariikintaaleriin, ja nämä arvot voidaan tiedottaa kuulutuksella ja lisäksi almanakoissa.
Kuparirahaa voitaneen hopearahan puutteessa varmaan käyttää kuten tähänkin asti kaupassa ja muussa liiketoiminnassa, mutta ei suinkaan siihen leimatun nimellisarvon mukaisesti, vaan arvosta, joka määräytyy rahan painosta ja kuparin kansainvälisen hinnan suhteesta hopean hintaan. Tämän takia pankki, joka epäilemättä parhaiten tuntee kuparin hinnan, voisi käymänsä kuparikaupan perusteella vuosittain esittää hänen kuninkaalliselle majesteetilleen laskelman kuparin hinnan suhteesta riikintaaleriin eli miten monta kupariäyriä, 6 ja 9 taalerin plootua jne. sinä vuonna vastaa yhtä hopeariikintaaleria, minkä jälkeen kruunun on kaikessa maksujen perinnässä otettava niitä tästä arvosta vastaan, eikä47 tällöin pidä ottaa lainkaan huomioon rahanlyöntipalkkioita eikä -kustannuksia, koska ne aina tarjoavat mahdollisuuksia uusiin petoksiin, vaan kruunun tai pankin on valtakunnan hyväksi korvattava kaikki tuollaiset kustannukset.
Jotta alamaiset voisivat yleisesti valvoa tätä pankin laskelmaa, heillä on kuitenkin oltava paitsi vapautta maksaa kruunulle menevät maksunsa haluamallaan rahalajilla myös oikeus soveltaa kaikessa yksityisessä kaupankäynnissä kupari- ja hopearahan välistä kurssieroa kuparin hinnan nousun tai laskun mukaisesti; sellaista eroa ei kuitenkaan voi koskaan syntyä, jos pankin laskelma on puolueettomasti laadittu.
Jos pankki haluaisi lunastaa seteleitä plootuilla tai kupariäyreillä, tämän on myös aina tapahduttava täsmälleen tuon laskelman perusteella; sillä vasta silloin, mutta ei koskaan muuten, alamaisten omaisuudella on täysi turva, eikä kuparirahan ja hopean suhteessa ilmenevä sekavuus ole verrattavissa tähän varmuuteen, jota ei millään muulla tavalla voida saavuttaa. Uskon myös, että nämä vähäiset hankaluudet kannustaisivat alamaisia kutakin tahollaan vaihtamaan kuparinsa hopeaksi ja siten vetämään maahan hopeaa ulkomailta. Pelkään nimittäin toisaalta, että sellaiset suuret hopean tilaukset, joita pankin pitäisi tehdä ulkomailta muuttaakseen kuparin hopeaksi, saattaisivat korottaa hopean hintaa ja aiheuttaa pankille merkittävästi tappiota.
Käyköön näissä asioissa miten käy; erittäin välttämätöntä kuitenkin on, ettei kuparirahalle missään tapauksessa määrätä kiinteää suhdetta tiettyyn riikintaalerisummaan. Se nimittäin vie meidät samaan sekamelskaan, jossa olimme 1600-luvulla.
Englanti
§ 34
Second, all coinage struck from now on should consist of riksdaler specie or subdivisions of them, of the same fineness and weight as our Swedish riksdaler, for not only is the copper lost in the inferior alloys but the fine silver contained in the inferior types of coin also loses some of its value thereby. The silver coins struck hitherto may nonetheless freely enter into general circulation, but they should be spent and accepted according to the proportion of fine silver they contain in relation to riksdaler specie, of which official notification could be given in a publication as well as in almanacs.
The copper coin may well, for lack of silver coin, be used in the same way as before in commerce and enterprise, though not according to its stamp but rather to its weight and the price of copper abroad in relation to silver, for which purpose the Bank, which is certainly best informed about the price of copper, could annually present to His Royal Majesty, on the basis of its trade in copper, a calculation of the relationship of copper to the riksdaler, that is, how many slantar, 6- to 9-daler plåtar, etc. will that year be recognized as equalling 1 riksdaler specie, according to which the Crown should accept them in all its taxcollecting activities, and47 no account should be taken in that regard of the minting tax or minting charges, as these always provide an opportunity for some new acts of fraud, but all such matters should for the benefit of the country be compensated for by the Crown or the Bank.
However, in order that the Bank’s calculation should be verifiable by the subjects generally, not only should they be free to pay their land rents to the Crown in whatever coin they wish, but in all private trade an agio should also be allowed between copper and the silver coinage, according to whether the price of copper is rising or falling, which can never occur, however, if the calculation of the Bank is unbiased.
Should the Bank wish to redeem notes with plåtar or slantar, that should also be done on exactly the same basis, for only then, but by no other means, will the subjects enjoy security for their property, nor should the confusion that arises in the copper account in relation to silver be equated with security, which will never be achieved in any other way. I also believe that these small inconveniences would induce the subjects to individually exchange their copper for silver and thereby attract silver coin from abroad, for on the other hand I fear that the procurement of such large quantities from abroad, which the Bank will have to undertake in order to replace the copper with silver, is likely to raise the price of silver and cause the Bank a considerable loss.
Whatever happens in this respect, however, it is of the utmost importance that the copper coinage should in no way be fixed against a certain number of riksdaler, for then we will fall into the same chaos as we did in the seventeenth century.
