Edellinen jakso: Valtakunnan pelastaminen, § 13
Seuraava jakso: Valtakunnan pelastaminen, § 15
§ 14
Monista tämän asian järjestämistä koskevista ehdotuksista etenkin kaksi on niin kattavia, että melkein kaikki muut voidaan yhdistää niistä jompaankumpaan. Toisen mukaan pankin seteleitä on pidettävä pysyvästi kierrossa niiden nykyinen määrä, otettava niitä vastaan pankissa ja laskettava ne uudelleen liikkeeseen 72 markan kurssilla ryhtymättä todelliseen setelistön supistamiseen. Toisen mukaan seteleitä on lunastettava pois liikkeestä niin paljon kuin mahdollista ja pakotettava markan kurssi vuosittain muutaman markan verran paremmaksi, kunnes taaleri ja seteleihin merkitty markka-arvo saavuttavat vuonna 1715 säädetyn pariarvon, jolloin riikintaaleria vastaa 36 markkaa eli 9 kuparitaaleria.
Ensiksi mainitun ehdotuksen on todettava olevan täysin vastoin kaupan tarvitsemaa luonnollista varmuutta siitä, että kunnollisesta tavarasta saadaan todellinen hinta eikä tarvitse tyytyä hyväksymään numeroita ja mielikuvia, mikä ei voi koskaan tulla lainmukaiseksi, vaikka niin monissa valtakunnissa menetelläänkin, saati olla hyödyksi millekään yhteiskunnalle. Se voi tosin olla edullista joillekin yhteiskunnassa ilmeneville tarkoitusperille ja siinä vaikuttaville henkilöille.
Tällöin ikään kuin pidetään opiaattien ja väkevien juomien avulla ennestään juopuneen humalatilaa yllä, jotta hän välttäisi selviämisen jälkeen odotettavissa olevan päänsäryn. Näin pidetään valtakunnan ruumiissa yllä tautiainesta, joka voi aikojen muuttuessa uudelleen puhjeta moniksi odottamattomiksi tautitiloiksi. Esitetään tekosyy, että lääkkeet sitä vastaan ovat liian karvaita, ja potilasta neuvotaan olemaan käyttämättä niitä, jotta pönkitettäisiin vaivaa ennen hoitaneiden ja kehnon tilanteen puoskaroinnillaan alkuun saattaneiden lääkärien kunniaa.
Minun ei tarvinne viipyä pitkään tämän ehdotuksen parissa, koska sitä tuskin puolustavat muut kuin hulvattomaan rahan, vientitavaroiden ja papereiden kanssa pelaamiseen tottuneet henkilöt ja ehkä vielä joku, joka ei ymmärrä valtakunnan taloutta pitemmälle kuin siihen, että uskoo sen olevan silloin parhaassa kunnossa, kun näiden asiat sujuvat hyvin, vaikka kaikki muu romahtaisi.
Edellinen jakso: Valtakunnan pelastaminen, § 13
Seuraava jakso: Valtakunnan pelastaminen, § 15
paikat:
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: