Maakauppa, § 8

§. 8.

När jag således visat min Läsare handgripeligen, hvad förmon enskildta tilflyter, af Landthandelen, tyckes mig tillika vägen vara banad, at visa den samma vara nyttig för Riket i gemen.

Med Riket, menas ju intet annat, än Rikets inbyggare. Nu är det visadt at landtmannen vinner, och at staden ej eller öfver skäl och billighet1öfver skäl och billighet: över det som är skäligt och rimligt förlorar,36 utan snarare vinner genom sina expediter: måste icke då Riket vinna med det samma? Saken är helt tydelig. Vår i ordning stälda handel i Europa, och så kallade nyttiga Handels-systeme, har satt många landtmän efter vårt första exempel, i den nödvändighet, at aldeles frugtlöst förspilla mångfaldiga dagsverken, som hade kunnat användas på jordens upodling. Igenom Landthandelen, har jag visat, at alt sådant kan til Rikets stora nytta besparas: hvem ser då icke nyttan deraf för Riket? Eller, när enskildte vinna, utan at beröfva något med list, våld och bedrägeri ifrån någon, kan ju icke Riket annat än vinna med det samma. Men jag vil ej längre uppehålla mig vid detta, som af alla tänkande redan borde anses för et axiom i vårt Hushålls-system, utan lät oss gå vidare.

1. öfver skäl och billighet: över det som är skäligt och rimligt

§ 8

Kun näin olen osoittanut lukijalleni havainnollisesti, millaista etua maakaupasta on yksityisille henkilöille, minusta tie näyttää avatulta sen osoittamiseen, miten hyödyllistä se on valtakunnalle yleensä.

Valtakuntahan ei tarkoita muuta kuin valtakunnan asukkaita. Edellä on osoitettu, että maamies voittaa eikä kaupunkikaan menetä aiheettomasti eikä kohtuuttomasti,36 vaan pikemminkin voittaa lähettäessään asiamiehensä liikkeelle. Eikö siis valtakuntakin saa tästä väistämättömästi voittoa? Asia on aivan selvä. Meidän järjestykseen pantu kaupankäyntimme Euroopassa ja ns. hyödylliset kauppajärjestelmät ovat pakottaneet monet maamiehemme ensimmäisen esimerkkimme tapaan kuluttamaan täysin hukkaan useita työpäiviä, jotka olisi voitu käyttää maanviljelystöihin. Olen osoittanut, että maakaupan avulla kaikki tuollainen tuhlaus voidaan valtakunnan suureksi eduksi välttää; kukapa ei näkisi siitä valtakunnalle koituvaa hyötyä? Toisin sanottuna: kun yksityiset voittavat ryöstämättä mitään keneltäkään kavaluudella, väkivallalla tai petoksella, valtakuntakin voi vain voittaa siitä. En jatka pitemmälti tästä asiasta, jota kaikkien ajattelevien ihmisten pitäisi jo pitää itsestäänselvyytenä talousjärjestelmässämme, vaan menkäämme eteenpäin.

§ 8

Now that I have thus shown my reader in concrete terms what advantages accrue to individuals from the rural trade, the way also appears to be cleared to demonstrate that it is useful to the country in general.

By country we simply mean the inhabitants of the country. It has now been shown that the farmer benefits and that the towns do not suffer unreasonable and unfair losses36 but rather benefit through their buying agents; is the country then not bound to benefit from it? The matter is quite clear. Our regulated trade in Europe and our so­called useful commercial system has, judging from our first example, obliged many farmers to quite fruitlessly waste many days’ work that could have been used to improve the land. I have shown that by means of the rural trade all such things may be eliminated to the great advantage of the country; who, then, does not see the utility of that to the country? Or when the individual gains, without depriving anyone of anything by cunning, force and deceit, then the country can only gain thereby. I do not wish to dwell any longer on this point, however, which should already be regarded by all thoughtful persons as axiomatic for our domestic economic system, but let us proceed.