Maakauppa, § 2

§. 2.

Under detta bland oss förhateliga namnet, innebegripes all den köpenskap, som af Stadsbo, utom Fri-marknader,2Man skilde mellan frimarknader, där rätten att handla tillkom borgare i vilken stad som helst, och enskilda marknader, där endast borgarna i en viss stad hade rätt att sälja varor. brukas på Landsbygden, at der tilhandla sig des flera slags tilverkningar, och försälja til Landtboerne deras behofver: eller ock när en Landtman förser sig ifrån Staden med allehanda slags varor för Landets Inbyggare, och deremot upköper deras aflåtande varor, at med dem åter betiena andra.

Denna handel är nu den som är i fråga. Des blotta namn är redan för vår allmänhet förhateligt, och har altså des försvarare ej eller at vänta bättre öde. Kommer det an på myndighets-skäl, så är klart at flera än vårt Rikes Lagar, förbiuda all köpenskap15 på landet: äfven som jag väl känner många kloka mäns klagomål i samma ämne. Men då nu hvarken fråga är, om den är förbuden eller ej, icke eller hvad store män tänkt och sagt derom, utan om den är nyttig för et land eller icke? må man ju fritt yttra sig öfver sielfva saken, utan at röra de hos oss eller annorstädes härutinnan utkomna Lagar och deras efterlefnad.

1. Man skilde mellan frimarknader, där rätten att handla tillkom borgare i vilken stad som helst, och enskilda marknader, där endast borgarna i en viss stad hade rätt att sälja varor.

§ 2

Tällä keskuudessamme vihatulla nimellä tarkoitetaan kaikkea kaupankäyntiä, jota kaupunkilaiset harjoittavat yleisten markkinapäivien3Yleisille tai vapaamarkkinoille saivat tulla minkä tahansa kaupungin porvarit kun taas yksityisillä markkinoilla tämä oikeus oli rajattu vain tietyn kaupungin porvareille. ulkopuolella maaseudulla ostaakseen monenlaisia maaseudulla valmistettuja tuotteita ja myydäkseen maalaisille heidän tarvitsemiaan tavaroita, ja myös sitä, että maalainen hankkii kaupungista kaikenlaista tavaraa maaseudun asukkaita varten ja ostaa puolestaan heidän myymiään tavaroita palvellakseen niiden avulla muita.

Tästä kaupankäynnistä nyt on kysymys. Yleinen mielipiteemme vihaa jo sen pelkkää nimeäkin, eikä siis sen puolustajakaan voi odottaa parempaa kohtaloa. Kun tarkastellaan asian virallista puolta, on selvää, että useampienkin valtakuntien kuin meidän oman maamme lait kieltävät kaiken kaupankäynnin15 maaseudulla; tunnen toki hyvin myös monien viisaiden miesten valitukset tästä asioiden tilasta. Mutta kun nyt ei ole kyse siitä, onko se kiellettyä vai ei, eikä siitäkään, mitä suuret miehet ovat siitä ajatelleet ja sanoneet, vaan siitä, onko se hyödyksi maalle vai ei, voitaneen toki vapaasti esittää mielipiteitä itse asiasta käsittelemättä meidän maassamme tai muualla julkaistuja maakauppaa koskevia lakeja ja niiden noudattamista.

1. Yleisille tai vapaamarkkinoille saivat tulla minkä tahansa kaupungin porvarit kun taas yksityisillä markkinoilla tämä oikeus oli rajattu vain tietyn kaupungin porvareille.

§ 2

This name, so odious among us, comprises all the trade, apart from open fairs, that townsmen conduct in the countryside, in order to buy its various products and to sell to the country people what they need; or else when a countryman provides himself in town with all manner of goods for the country­dwellers and in return purchases the goods they have for sale, in order again to supply these to others.

It is this trade that is now at issue. Its very name is already odious to our general public, nor can its defender expect a better fate. As far as official reasons are concerned, it is clear that it is not only the laws of our kingdom that prohibit all trade15 in rural regions, while I also know of the complaints of many wise men on this subject. But as it is here neither a question of whether it is prohibited or not, nor a question of what great men have thought and said about it, but whether it is useful to a country or not, it should be possible to freely discuss the issue as such without touching upon the laws promulgated concerning it, either among us or elsewhere, and their observance.