Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Maakauppa

Maakauppa, § 12

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

§ 12

On myös täysin varmaa, että valtakunnan nykyinen väkiluku ja tuotettujen tavaroiden määrä olisivat hyvinkin kolmanneksen pienemmät, jos kaikkia rajoituslakejamme olisi noudatettu viimeistä piirtoa myöten. Tästä syystä on ollut pakko yhtäältä vapauttaa uusilla luvilla joukko tavaroita yleisistä rajoituksista ja toisaalta käydä vaivihkaa vähäistä kauppaa maaseudulla. Näin näyttää tapahtuneen etenkin niiden tuotteiden kohdalla, jotka ovat suorassa yhteydessä yhteenliittymien ja lakiasäätävien mahtien tarvitsemiin nautintoihin ja välttämättömyyksiin. Muiden kärsimyksistä ei paljon piitata.

Havaittiin ja opittiin helposti, että kaupunkeihin olisi tuskin saatu riittävästi lihaa, ellei teurastajien ammattikunta olisi saanut lähettää asiamiehiään ostamaan teuraseläimiä maaseudulta. Elleivät Länsipohjan ja Västernorrlandin asukkaat olisi saaneet lupaa kierrellä maakunnissaan vapaasti ja ostaa riistalintuja Tukholmaan tuotavaksi, ei sinne olisi saapunut montakaan lintukuormaa. Elleivät kalanostajat saisi lupaa käydä kauppaa maaseudulla sumppuineen, kalaa olisi niukasti saatavilla. Samoin Göteborgin ja Marstrandin sillinsuolaamoissa tuskin voitaisiin suolata tuoretta silliä mainittavaa määrää, ellei suvaittaisi maaseudulla toimivia kauppiaita, jotka ostavat tavaran kalastajilta ja myyvät sen suolaamoille. Tämän tarpeen ja muidenkin välttämättömien tarpeiden tyydyttäminen on ollut pakko turvata säätämällä poikkeus maakauppaa koskevaan lakiin. Vaikka tähän ei yleensä kiinnitetä paljonkaan huomiota, uskon saaneeni tästä uuden ja kumoamattoman todisteen siitä, miten hyödyllistä maakauppa valtakunnalle on.

Kun havaitaan tai pelätään jonkin tavaran puutetta, päästetään maakauppiaat liikkeelle etsimään, maksamaan ja noutamaan sitä. Miten tässä käy? Jos mitään mahdollisuuksia on, kauppias ei palaa takaisin tyhjin käsin. Juuri tällä tavalla maakauppa on tuonut Tukholman kaupungin kulutukseen tuhansia riistalintukuormia, tuhansia härkiä ja päivittäin tuoretta kalaa, mistä kaikesta suurin osa jää tulematta siitä hetkestä alkaen, kun tuollaiselle maakaupalle asetetaan esteitä. Kun siis näin ollen nähdään, että maakauppa on ainoa keino tällaisen suuren kaupungin välttämättömimpien tarpeiden tyydyttämiseen, ei voitane ajatella vielä voimakkaammin vaikuttavaa keinoa kannustimeksi ahkeruuteen ja tuotetun tavaramäärän kartuttamiseen.

Kyllä, minulle vastataan, joiltakin sallituilta osiltaan se voi tuottaa hyötyä, mutta tästä ei voida päätellä, että yleinen maakauppa tuottaisi sitä. Mutta, hyvä lukija, eivätkö voi, tali, käsityötuotteet, pellava, hamppu ym. ole samanlaista kauppatavaraa kuin härät ja riistalinnut? Eivätkö nekin ole tarpeellisia? Eivätkö nekin ole osa valtakunnan tavaramäärästä? Eihän yhdellä ja samalla keinolla, nimittäin maakaupalla, voi olla keskenään ristiriitaisia vaikutuksia; kun se tietyssä tapauksessa lisäsi tavaramäärää ja samalla valtakunnan voimaa, sen täytyy kaikissa tapauksissa osaltaan vaikuttaa samalla tavalla.

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: