[A]1
Nöyrä muistio
Kaupankäynnin vaaranalaisesta tilasta yleisesti
Ihminen on luonnostaan sellainen, että hän tarvitsee toisten apua ja joutuu siksi liittymään suuremmiksi tai pienemmiksi yhteisöiksi. Mutta heti kun niin on tapahtunut, viholliset hyökkäävät viipymättä yhteisön kimppuun, osaksi ulkoa, osaksi sisältä. Historia todistaa niin ikään, että ulkoiset viholliset eivät ole luhistaneet läheskään yhtä monta yhteiskuntaa kuin oman maan kansalaisiksi naamioituneet viholliset. Useimmat valtiot tarkkailevat kyllä ulkopuolisia vihollisia, mutta niin merkillistä kuin se onkin, antavat monesti sisäisten vihollisten pitää paljastettua miekkaa kädessään. Tulisihan toki tietää, että ihminen on sama kaikkialla ja että hänen on aina helpompi tuottaa vahinkoa isänmaanystävän valekaavussa ja valheelliseen luottamukseen verhoutuneena kuin vihollisen hahmossa, täyteen sotisopaan sonnustautuneena.
Vapaat kansakunnat ovat kyllä lopulta huomanneet tämän, mutta harvat niistä ovat olleet kyllin valppaita, ennen kuin ovat tunteneet nuolen rinnassaan, valahtaneet kalmankalpeiksi, sydän on saanut kuolettavan haavan ja vapaus on alkanut vaipua orjuuden hautaa kohti.
- - - - - - - - - -
[B]2
En voi kuvailla sitä järkytystä, jonka tämä minulle aiheuttaa. Kun samalla palautan mieleeni, että kotona olevat kanssaveljet ovat asettaneet raskaimmaksi taakaksi omalletunnolleni sen, että omalta pieneltä osaltani yrittäisin parantaa isänmaamme kivuliaita haavoja, niin mieleeni juolahtaa usein: joko sinun on tehtävä asialle jotain tai lakattava rakastamasta onnetonta kotiseutuasi, mutta minun on nähdäkseni mahdoton voida tehdä kumpaakaan. Käännyn siksi tässä murheessani valtakunnan korkea-arvoisten säätyjen puoleen, joiden jäsen minulla on kunnia olla, ja tuon avoimesti niiden nähtäväksi tämän minun velvoitteeni, jota en enää ole voinut kätkeä. Ja sydämeni kevenee, kun saan jättää sen painon niin huolehtiviin ja vaikutusvaltaisiin käsiin.
Tarkoitukseni ei ole nyt kerralla ilmaista ajatuksiani kaikesta tässä edellä käsitellystä, mutta koska se asia, jonka aion mainita, on erottamattomassa yhteydessä kaikkeen muuhun eikä sitä saada autettua, jos kaikki muu jätetään koskematta, olen halunnut osoittaa koko epäonnemme ketjun sellaisena kuin se minusta on näyttänyt. Jos olen tässä yhteydessä löytänyt totuuden, se hyväksyttäneen, mutta jos olen hyvässä tarkoituksessani erehtynyt, pyydän että se todistetaan minulle. Sillä enää ei käy päinsä, että yritämme korjata valtakunnan vauriot milloin kenenkin käsityksen mukaan, jos rakennuksesta milloinkaan aiotaan saada pomminkestävä.
Tällä kertaa pyydän erityisesti saada tutkia erästä kauppajärjestelmämme keskeistä lenkkiä ja miten se yksinomaan on ollut osasyynä onnettomuuksiimme.
Suom. Veli-Matti Pussinen
