Edellinen jakso:
Seuraava jakso:
351
Luonnoksia *) johdantosaarnoiksi jälkimmäisestä taulusta
Ensimmäinen saarna
Johdanto
§ 1 Jumalan jälkeen meillä ei ole läheisempää velvollisuuksiemme kohdetta kuin me itse. Jumalan tulee meidän sitoutumisemme suhteen olla ensi sijalla, mutta luonnollisten taipumuksiemme suhteen olemme itse ensimmäisellä sijalla. Jumala on yhdistänyt nämä siten, että me emme mitenkään muutoin kuin häntä rakastamalla voi saavuttaa omaa korkeinta autuuttamme.352
§ 2 Ottaa esiin kysymyksen, onko tarpeen esittää velvollisuuksia meitä itseämme kohtaan, kun otamme huomioon meidän synnynnäisen, liioitellun itserakkautemme?
§ 3 Vastaa kysymykseen myönteisesti, mikä todistetaan sillä, että a) jos se todellakin on velvollisuus, se tulee käsitellä oikeassa kohdassaan; b) ilman opastusta emme tunne tämän itserakkautemme oikeaa kohdetta emmekä sen oikeaa luonnetta ja sen oikean harjoittamisen tapaa; c) siitä tulee malli meidän rakkaudellemme lähimmäistä kohtaan Matt. 22:39; d) ihmiset usein rakastavat itseään väärin, liikaa tai liian vähän.
§ 4
Teksti: Ef. 5:29
Eihän kukaan vihaa omaa ruumistaan, vaan jokainen ravitsee ja vaalii sitä.
Käsittely
Velvollisuuksista itseämme kohtaan.
1) Mistä ne koostuvat.
2) Miten niitä harjoitetaan oikein tai väärin.
I osa
§ 5 Kaikkiin velvollisuuksiin Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan kuuluu rakastaminen Room. 13:10, ja tämä koskee myös velvollisuuksia itseämme kohtaan. Rakkaus itseämme kohtaan on velvollisuus, jota tulee harjoittaa. Tätä todistaa se, 1) että Jumala niin suuresti rakastaa itseään;353 2) että ensimmäiset vanhempamme täydellisyyden tilassa toteuttivat sitä, koska muutenhan heihin kohdistuneella kuolemanrangaistuksen uhalla ei olisi ollut mitään vaikutusta ja 3) että se perustuu luontoon, se hyväksytään ja sitä vaaditaan Pyhässä kirjassa, meidän tekstissämme sekä Saarn. 4:5, Kol. 2:23, Room. 13:14
§ 6 Rakkaus itseämme kohtaan määritellään niin, että se on sellaista mieltymystä itseämme kohtaan, joka synnyttää pyrkimyksen oman onnellisuutemme turvaamiseen. Samalla selvitetään tuon mieltymyksen luonnetta: onko onnellisuus todellista vai kuviteltua, onko pyrkimyksemme onnekasta vai epäonnekasta.
§ 7 Oikean käsityksen saamiseksi onnellisuudesta tarvitsemme seuraavanlaista tietoa: a) itsestämme, meidän kahdesta puolestamme ja niiden kummankin tarpeista, b) olemuksemme ja onnellisuutemme alkuperästä, c) siitä, mihin kummankin puolemme autuus perustuu sekä d) tavasta, jolla se on saavutettavissa.
§ 8 Kaikkia näitä tietoja on käytettävä oikein ja pyrittävä vakavasti siihen, että löydämme oikeasta lähteestä ja oikeassa järjestyksessä kummankin puolemme kannalta todellisen ja pysyvän onnen.
§ 9 Osoittaa edelleen, että tässä pyrkimyksessä on meneteltävä viisaasti Matt. 25:2 ja seuraavat, Ef. 5:15–16, ahkerasti Room. 12:11 ja sitkeästi Ilm. 3:11, 2:10.354
II osa
§ 10 Näitä velvollisuuksia tulee harjoittaa niin, että a) hoidamme ruumistamme, mikä osoitetaan tekstissämme sekä seuraavissa kohdissa: Kol. 2:23, Sananl. 11:17, 24:8, Sir. 14:5–6; ravinnon, vaatteiden ja tarpeellisten mukavuuksien suhteen, sekä terveenä että sairaana: Sir. 38:1–3, 12–13, Jaak. 5:14–15; mutta kuitenkin niin, että emme jätä ruumiimme jäseniä synnin palvelukseen: Room. 6:12–13, 19, 12:1, 1. Kor. 6:18.
§ 11 b) se tapahtuu ennen kaikkea sielussamme, niin että α) viljelemme ymmärrystämme ja hankimme sille tarvittavat tiedot jumalallisista ja maallisista asioista β) taivutamme voimallisesti tahtoamme pahasta hyvään, mikä on kaiken onnellisuuden perusta, γ) saavutamme ja ylläpidämme yhteyden Jumalaan sekä luottamuksen toisten ihmisten kanssa
§ 12 c) vaalimme hyvää nimeämme ja mainettamme, niin että emme α) anna pahanpuhujille aiheita, β) kartamme sitä, mikä näyttää pahalta, γ) tuomme tyynesti esiin syyttömyytemme ja δ) annamme valomme loistaa
§ 13 d) hoidamme hyvin omaisuuttamme, niin että α) Jumalan siunauksella hankimme sitä rehellisesti ja ahkerasti, β) säilytämme sitä huolellisesti ja γ) käytämme sitä oikein Jumalan kunniaksi sekä omaksi ja lähimmäisemme hyödyksi.
§ 14 Ei ole ketään, joka ei jollain tavalla harjoittaisi näitä hyveitä, sillä se on meille355 synnynnäistä, mutta koska useimmat tekevät sen täysin väärin, on tarpeen katsoa lähemmin, mitä tässä kielletään tai millä tavoin näitä hyveitä toteutetaan väärin. Siten tässä kielletään a) luonnonvastaisesti vihaamasta tai vahingoittamasta itseään
§ 15 b) rakastamasta itseään enemmän kuin Jumalaa, olla tuntematta omia vikojaan ja tekemästä itsestään omaa epäjumalaansa
§ 16 c) rakastamasta sitä, mikä vahingoittaa meitä eli on ruumillemme vahingollista, kuten ruumiillemme sopimatonta ruokaa sekä vahingollisia juomia ja muuta sellaista; sielumme suhteen kielletään rakastamasta syntiä ja kaikenlaista jumalattomuutta.
§ 17 d) rakastamasta enemmän sitä, mikä on huonompaa, kuten ruumis ja vähemmän sitä, mikä on jalompaa, eli sielua, ruumiillista enemmän kuin hengellistä, haihtuvaa ja katoavaista enemmän kuin pysyvää, rahaa enemmän kuin elämää ja sen ylläpitoa, kuten ahneet tekevät; nautintoja enemmän kuin välttämätöntä toimeentuloa, terveyttä, kunniaa ja henkeä, niin kuin laiskurit, herkuttelijat, juopot ja tuhlarit tekevät, sekä paljon muuta.
Sovellutus
§ 18 Haastaa koettelemaan, mitä itse kukin on rakastanut ja missä järjestyksessä, ja valittaa sydämen pohjasta, miten useimmat sokeassa itserakkaudessaan vihaavat ja vahingoittavat itseään sekä osoittaa heidän onnettoman tilanteensa.356
§ 19 Kehottaa heitä etsimään autuuttaan oikean onnellisuuden lähteestä, siis Jumalan yhteydestä, oman mitättömyytensä katumuksessa tuntien ja Jeesuksen armoa etsien ja hyveessä oikein vaeltamalla, sekä viisaasti huolehtimaan ruumiistaan, kuitenkaan ajamatta sitä irstauteen.
Toinen saarna
Johdanto
§ 1 Kolmas velvollisuuksiemme kohde on lähimmäinen tai toiset ihmiset, ja niiden täytyy olla hyvin laajoja, koska ne käsittävät Jumalan lain koko toisen taulun ja sisältyvät seitsemään käskyyn.
§ 2 Osoittaa, miten onnellisuutemme riippuu varsin paljon suhtautumisestamme lähimmäiseen ja hänen suhtautumisestaan meihin.
§ 3 Tästä päätellään, kuinka tärkeää olisi, että tällainen suhde määriteltäisiin tarkasti. Sen tulee ensinnäkin tapahtua yleisesti tutkimalla, onko meillä ylipäätään velvollisuuksia lähimmäistä kohtaan ja mitä ne ovat, ja sitten kussakin tämän taulun käskyssä erikseen. Nyt siis yleisesti.
§ 4
Teksti: 3. Moos. 19:18
Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Minä olen Herra.357
Käsittely
Velvollisuutemme lähimmäistä kohtaan yleensä,
jossa me tutkimme,
1) onko meillä todellakin joitakin sitovia velvollisuuksia lähimmäistä kohtaan?
2) Mitä ne sitten ovat?
§ 5 Ensinnäkin meidän on selvitettävä mitä sanalla lähimmäinen tarkoitetaan. Kuka on lähimmäiseni, kysyi lainoppinut Luuk. 10:29. Sillä tarkoitetaan kaikkia ihmisiä, jotka voivat jollain tavalla olla meidän rakkautemme kohteena. Tämän todistaa a) Kristuksen vastaus äsken mainitussa kohdassa, b) meidän tekstimme, sillä lähimmäistä tarkoittava heprean sana ei tarkoita vain kaikkein lähimpiä sukulaisia vaan myös ystäviä 2. Moos. 33:11, myös kiittämättömiä ja petollisia Jer. 9:4–5.
I osa
§ 6 Meillä on velvollisuuksia lähimmäistämme kohtaan, mistä todistavat a) Jumalan vakavat käskyt meidän tekstissämme, jossa velvollisuutta korostetaan sanoilla Sillä minä olen Herra Matt. 22:39–40, Luuk. 10:37 sekä monet muut kohdat
§ 7 b) meidän Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen esimerkki Room. 5:8, Joh. 15:13
§ 8 c) se, että me kaikki olemme sukulaisia Aadamin kautta Ap. t. 17:26, ja meillä on sama kohtalo syntymämme, elämämme ja kuolemamme suhteen Mal. 2:10
§ 9 d) meidän oman hyvinvointimme vuoksi, sillä me tarvitsemme toisiamme.358
II osa
§ 10 Miten tämän tulee tapahtua? Siten, että rakastamme lähimmäistä kuten itseämme ja siis a) hänen ruumistaan hengen, terveyden ja sen tarvitsemien asioiden suhteen
§ 11 b) ennen muuta hänen sieluaan, niin että ymmärrystä ohjataan ja valistetaan, tahtoa taivutetaan hyvään
§ 12 c) suojelemme lähimmäisen hyvää nimeä ja mainetta
§ 13 d) hänen omaisuuttaan kartutetaan ja varjellaan.
§ 14 Tämän tulee tapahtua lähimmäistä sydämestämme vilpittömästi rakastaen.
§ 15 Ystävällisyydellä sanoissa ja eleissä.
§ 16 Todella auttaen ja hyvää tahtoen Jaak. 2:14–16, Matt. 7:12.
Sovellutus
§ 17 Käsittelee Uuden testamentin ensimmäisten uskovien keskinäistä rakkautta sekä heidän rakkauttaan murhanhimoisia vihollisiaan kohtaan. Tätä ylistetään ja selitetään sen saaneen alkunsa palavasta rakkaudesta Jumalaan ja Vapahtajaan Jeesukseen 2. Kor. 5:14.
§ 18 Valittaa meidän aikamme rakkaudettomuutta heitä kohtaan, mikä kertoo kristinuskon heikkoudesta. Suuret halveksuvat vähäisiä, vähäiset vihaavat suuria, useimmat vihaavat, vahingoittavat ja panettelevat lähimmäistään.
§ 19 Miten tällainen voidaan parantaa? Puun on ensin tultava hyväksi. Jumalan rakkauden on tultava vahvaksi sydämessä, uudestisyntymisessä koetun uskon kautta. Varmoja syntisiä1 kehotetaan siksi kääntymään, uskovia tulemaan vielä palavammiksi rakkaudessaan.
*) Herra kirjoittaja on halunnut liittää nämä tähän, vaikka niiden pohjalta ei olekaan laadittu saarnoja. Nämä liitetään tähän kuitenkin sitäkin kernaammin, kun herra kirjoittajan systemaattisen skiagrafian antaman johdatuksen pohjalta jokainen voi helposti itse ryhtyä näiden aiheiden tarkempaan käsittelyyn.
Suom. Eero Ojanen
351
Utkast *) Til Inträdes-Predikningar öfver Sednare Taflan.2
Första Predikan.
Ingången.
§. 1. Näst Gud finnes icke något närmare föremål för våra plikter, än vi sjelfva. I anseende til vår förbindelse bör Gud hafva företrädet, men i anseende til vår naturliga böjelse stå vi sjelfva i främsta rummet. Dem har Gud så förenat, at vi genom intet annat än kärleken til honom kunna ärnå högden af vår lycksalighet.352
§. 2. Uptager den frågan: Om några plikter emot oss sjelfva behöfva föreställas, i anseende til den öfverdrefna egenkärleken, som är oss medfödd?
§. 3. Besvarar frågan med jakande, och bevisar det a) däraf, at då den värkeligen är en plikt, måste den på sitt rätta ställe afhandlas. b) Känner man utan handledning hvarken rätta föremålen för denna egenkärlek, eller dess rätta beskaffenhet och utöfning. c) Emedan den blifver et mönster för vår kärlek til nästan. Matth. 22:39. d) Emedan människorna ofta älska sig sjelfva orätt, för mycket eller för litet.
§. 4.
Texten: Ephes. 5:29.
Ingen hafver någon tid hatat sitt eget kött, utan häldre föder och fordrar thet.
Föreställning.
Om plikterna emot oss sjelfva.
1) Hvaruti de bestå.
2) Huru de rätt eller orätt utöfvas.
I. Delen.
§. 5. Såsom alla plikter emot Gud och nästan innefattas uti det at älska, Rom. 13:10. så ock plikterna emot oss sjelfva. Och at kärleken emot oss sjelfva är en plikt, som bör utöfvas, bevises 1) däraf at Gud i högsta måtto älskar sig sjelf.353 2) Emedan våra första föräldrar uti fullkomlighetenes stånd3 utöfvade dem; ty annars hade dödsstraffet, hvarmed de hotades, icke haft någon värkan. 3) Den är inplantad i naturen; den är gillad och anbefald i den Heliga Skrift, i vår Text, i Pred. B. 4:5. Coll. 2:23. Rom. 13:14.
§. 6. Kärleken til oss sjelfva definieras at den är et välbehag uti eller til oss sjelfva, som upväcker et bemödande at befreda vår egen lycksalighet. Hvarvid förklaras beskaffenheten af detta välbehag: huru lycksaligheten är sann eller inbillad, och bemödandet lyckligt eller olyckligt.
§. 7. Til et rätt begrep om lycksaligheten fordras följande kunskaper: a) Om oss sjelfva och våra tvenne delar, och om hvarderas behof. b) Om ursprunget til vår varelse och lycksalighet. c) Hvaruti sällheten för hvardera delen består, och d) om sättet huru den kan vinnas.
§. 8. Alla dessa kunskaper böra rätt användas, til et alfvarligt bemödande, at ifrån rätta källan i en rätt ordning vinna för båda delarna en sann och varaktig lycksalighet.
§. 9. Förklarar vidare, at detta bemödandet bör ske visliga, Matth. 25:2. o. ff. Ephes. 5:15,16. med all flit, Rom. 12:11. och beständigt. Upp. B. 3:11. Cap. 2:10.354
II. Delen.
§. 10. Dessa plikter skola så utöfvas, at vi a) vårda vår kropp, hvilket bevises af Texten och efterföljande språk:4 Coll. 2:23. Ordspr. B. 11:17. Cap. 24:8. Syr. 14:5,6. til föda, kläder och nödiga beqvämligheter, under hälsa och sjukdom. Syr. 38:1,2,3,12,13. Jac. 5:14,15. dock så, at vi ej lämna våra lemmar til syndenes tjenst. Rom. 6:12,13,19. Cap. 12:1. 1 Cor. 6:18.
§. 11. b) Förnämligast i själen, at α) upodla förståndet, och gifva det nödiga kunskaper i Gudomeliga och mänskliga ting. β ) Kraftigt böja viljan ifrån det onda til det goda, som är grunden til all lycksalighet. γ) Vinna och bibehålla föreningen med Gud, och förtroendet med människor.
§. 12. c) Vårda vårt goda namn och rykte, så at vi α) icke lämna lastarenom rum.5 β ) Fly det som ondt synes. γ) Updaga vår oskuld med saktmodighet, och δ ) låta vårt ljus lysa.
§. 13. d) Aktsamt vårda våra ägodelar, at α) under Guds välsignelse genom flit redeligen förvärfva dem. β ) Aktsamt förvara dem. γ) Til Guds ära, vår och vår nästas gagn rätt använda dem.
§. 14. Ingen är, som ej på något sätt utöfvar dessa plikter; ty det är oss med355födt; men som det af de fläste sker helt orätt, blifver nödigt at vidare tilse, hvad här förbjudes, eller huru dessa plikter orätt utöfvas? Här förbjudes således a) at emot sjelfva naturen hata eller skada sig sjelf.
§. 15. b) At älska sig sjelf mera än Gud, icke känna sina egna fel, utan blifva sin egen afgud.
§. 16. c) Älska det som skadar oss, nemligen för vår kropp otjenlig spis och skadeliga drycker, med mera: för själen, all synd och ogudaktighet.
§. 17. d) At älska mera det som sämre är, såsom kroppen, och mindre det som ädlare är, själen; det lekamliga mera än det andeliga; det flygtiga och förgängeliga mera än det beständiga; penningar mera än lifvet och dess uppehälle, som den giriga. Välluster mera än en nödig utkomst, hälsa, heder och lif; som den lata, läckra,6 drinkaren och slösaren, med flera.
Tillämpningen.
§. 18. Anställer en pröfning, hvad en och hvar hafver älskat, och i hvad ordning; och beklagar hjerteligen, huru större delen under en blind egenkärlek hata och skada sig sjelfva, och visar deras olyckeliga belägenhet.356
§. 19. Förmanar dem, at söka sin lycksalighet ifrån den rätta lycksalighetenes källa, nämligen föreningen med Gud, genom en ångerfull kännedom af sitt intet och nådsökande genom Jesum, och en rätt dygdevandel, äfven, at visligen fordra köttet,7 dock icke til kättja.8
Andra Predikan.
Ingången.
§. 1. Det tredje föremålet för våra plikter är vår nästa, eller andra människor, hvilka måste vara mycket vidsträkta, emedan de uptaga hela sednare Taflan af Herrans Lag, och innefattas i sju bud.
§. 2. Visar huru uppå vårt förhållande emot nästan, och hans emot oss, beror ganska mycket vår lycksalighet.
§. 3. Däraf slutes, huru angeläget det måtte vara, at sådant förhållande noga utstakas. Sådant bör ske först i gemen, at vi undersöka, om vi värkeligen stå i någon förbindelse emot nästan och hvilka de äro, och sedan särskildt efter hvart bud i denna Tafla. Nu således i gemen.
§. 4.
Texten: 3 Mos. B. 19:18.
Tu skalt älska tin nästa såsom tig sjelfvan, ty jag är Herren.357
Föreställning.
Om våra plikter emot nästan i gemen,
Hvarvid vi undersöka,
1) Om vi värkeligen äro förbundna til några plikter emot nästan?
2) Hvilka då de samma äro?
§. 5. Det ordet nästa, måste först förklaras, hvad därmed förstås. Ho är min nästa? frågade den lagkloka. Luc. 10:29. At därmed förstås alla människor, som på något sätt kunna blifva föremål för vår kärlek, bevises a) af Christi svar loco cit.9 b) Af vår Text, emedan försvänskade ordet nästa, i Hebreiskan beteknar ej allenast närskylda,10 utan ock vänner, 2 Mos. B. 33:11. äfven otacksamma och otrogna. Jer. 9:4,5.
1. Delen.
§. 6. At vi äro förbundna utöfva några plikter emot dem, bevises a) af Guds alfvarliga befallningar i vår Text, hvaräst förbindelsen inskärpes med orden: Ty jag är Herren. Matth. 22:39,40. Luc. 10:37. och många andra språk.
§. 7. b) Af vår Guds och Frälsares Jesu Christi exempel. Rom. 5:8. Joh. 15:13.
§. 8. c) Emedan vi alla äro i skyldskap,11 genom Adam. Apostl. G. 17:26. och hafva samma öden, i anseende til födelse, vandring och död. Mal. 2:10.
§. 9. d) För vår egen välgångs skul; ty vi behöfva hvarandra.358
II. Delen.
§. 10. Huru bör då detta ske? At vi älska nästan som oss sjelfva, och således a) hans kropp til lif, hälsa och nödiga behof.
§. 11. b) Förnämligast hans själ, så at förståndet uplyses och handledes: viljan böjes til det goda.
§. 12. c) Nästans goda namn och ryckte försvaras.
§. 13. d) Hans egendom förökas och beskärmas.12
§. 14. Detta alt bör ske med en upriktig kärlek til nästan i hjertat.
§. 15. Med vänlighet i ord och åtbörder.
§. 16. Med värkelig hjelp och välvilja. Jac. 2:14,15,16. Matth. 7:12.
Tillämpningen.
§. 17. Omtalar de första Nya Testamentsens trognas inbördes kärlek, och deras kärlek til sina mordiska fiender: den beprisas, och förklaras huru den härflöt af en brinnande kärlek til Gud och Frälsaren Jesum. 2 Cor. 5:14.
§. 18. Beklagar vår tids kärlekslöshet däremot, såsom prof på en svag Christendom. De stora förakta de ringa, de ringa hata de stora, de flästa hata, skada och baktala sin nästa.
§. 19.13 Huru skal sådant botas? Trädet måste först blifva godt: Guds kärlek kraftig i hjertat, genom tron i nya födelsen. Därföre förmanas säkra syndare at vända om: trogna, at blifva mera brinnande i kärleken.
351
Luonnoksia *) johdantosaarnoiksi jälkimmäisestä taulusta
Ensimmäinen saarna
Johdanto
§ 1 Jumalan jälkeen meillä ei ole läheisempää velvollisuuksiemme kohdetta kuin me itse. Jumalan tulee meidän sitoutumisemme suhteen olla ensi sijalla, mutta luonnollisten taipumuksiemme suhteen olemme itse ensimmäisellä sijalla. Jumala on yhdistänyt nämä siten, että me emme mitenkään muutoin kuin häntä rakastamalla voi saavuttaa omaa korkeinta autuuttamme.352
§ 2 Ottaa esiin kysymyksen, onko tarpeen esittää velvollisuuksia meitä itseämme kohtaan, kun otamme huomioon meidän synnynnäisen, liioitellun itserakkautemme?
§ 3 Vastaa kysymykseen myönteisesti, mikä todistetaan sillä, että a) jos se todellakin on velvollisuus, se tulee käsitellä oikeassa kohdassaan; b) ilman opastusta emme tunne tämän itserakkautemme oikeaa kohdetta emmekä sen oikeaa luonnetta ja sen oikean harjoittamisen tapaa; c) siitä tulee malli meidän rakkaudellemme lähimmäistä kohtaan Matt. 22:39; d) ihmiset usein rakastavat itseään väärin, liikaa tai liian vähän.
§ 4
Teksti: Ef. 5:29
Eihän kukaan vihaa omaa ruumistaan, vaan jokainen ravitsee ja vaalii sitä.
Käsittely
Velvollisuuksista itseämme kohtaan.
1) Mistä ne koostuvat.
2) Miten niitä harjoitetaan oikein tai väärin.
I osa
§ 5 Kaikkiin velvollisuuksiin Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan kuuluu rakastaminen Room. 13:10, ja tämä koskee myös velvollisuuksia itseämme kohtaan. Rakkaus itseämme kohtaan on velvollisuus, jota tulee harjoittaa. Tätä todistaa se, 1) että Jumala niin suuresti rakastaa itseään;353 2) että ensimmäiset vanhempamme täydellisyyden tilassa toteuttivat sitä, koska muutenhan heihin kohdistuneella kuolemanrangaistuksen uhalla ei olisi ollut mitään vaikutusta ja 3) että se perustuu luontoon, se hyväksytään ja sitä vaaditaan Pyhässä kirjassa, meidän tekstissämme sekä Saarn. 4:5, Kol. 2:23, Room. 13:14
§ 6 Rakkaus itseämme kohtaan määritellään niin, että se on sellaista mieltymystä itseämme kohtaan, joka synnyttää pyrkimyksen oman onnellisuutemme turvaamiseen. Samalla selvitetään tuon mieltymyksen luonnetta: onko onnellisuus todellista vai kuviteltua, onko pyrkimyksemme onnekasta vai epäonnekasta.
§ 7 Oikean käsityksen saamiseksi onnellisuudesta tarvitsemme seuraavanlaista tietoa: a) itsestämme, meidän kahdesta puolestamme ja niiden kummankin tarpeista, b) olemuksemme ja onnellisuutemme alkuperästä, c) siitä, mihin kummankin puolemme autuus perustuu sekä d) tavasta, jolla se on saavutettavissa.
§ 8 Kaikkia näitä tietoja on käytettävä oikein ja pyrittävä vakavasti siihen, että löydämme oikeasta lähteestä ja oikeassa järjestyksessä kummankin puolemme kannalta todellisen ja pysyvän onnen.
§ 9 Osoittaa edelleen, että tässä pyrkimyksessä on meneteltävä viisaasti Matt. 25:2 ja seuraavat, Ef. 5:15–16, ahkerasti Room. 12:11 ja sitkeästi Ilm. 3:11, 2:10.354
II osa
§ 10 Näitä velvollisuuksia tulee harjoittaa niin, että a) hoidamme ruumistamme, mikä osoitetaan tekstissämme sekä seuraavissa kohdissa: Kol. 2:23, Sananl. 11:17, 24:8, Sir. 14:5–6; ravinnon, vaatteiden ja tarpeellisten mukavuuksien suhteen, sekä terveenä että sairaana: Sir. 38:1–3, 12–13, Jaak. 5:14–15; mutta kuitenkin niin, että emme jätä ruumiimme jäseniä synnin palvelukseen: Room. 6:12–13, 19, 12:1, 1. Kor. 6:18.
§ 11 b) se tapahtuu ennen kaikkea sielussamme, niin että α) viljelemme ymmärrystämme ja hankimme sille tarvittavat tiedot jumalallisista ja maallisista asioista β) taivutamme voimallisesti tahtoamme pahasta hyvään, mikä on kaiken onnellisuuden perusta, γ) saavutamme ja ylläpidämme yhteyden Jumalaan sekä luottamuksen toisten ihmisten kanssa
§ 12 c) vaalimme hyvää nimeämme ja mainettamme, niin että emme α) anna pahanpuhujille aiheita, β) kartamme sitä, mikä näyttää pahalta, γ) tuomme tyynesti esiin syyttömyytemme ja δ) annamme valomme loistaa
§ 13 d) hoidamme hyvin omaisuuttamme, niin että α) Jumalan siunauksella hankimme sitä rehellisesti ja ahkerasti, β) säilytämme sitä huolellisesti ja γ) käytämme sitä oikein Jumalan kunniaksi sekä omaksi ja lähimmäisemme hyödyksi.
§ 14 Ei ole ketään, joka ei jollain tavalla harjoittaisi näitä hyveitä, sillä se on meille355 synnynnäistä, mutta koska useimmat tekevät sen täysin väärin, on tarpeen katsoa lähemmin, mitä tässä kielletään tai millä tavoin näitä hyveitä toteutetaan väärin. Siten tässä kielletään a) luonnonvastaisesti vihaamasta tai vahingoittamasta itseään
§ 15 b) rakastamasta itseään enemmän kuin Jumalaa, olla tuntematta omia vikojaan ja tekemästä itsestään omaa epäjumalaansa
§ 16 c) rakastamasta sitä, mikä vahingoittaa meitä eli on ruumillemme vahingollista, kuten ruumiillemme sopimatonta ruokaa sekä vahingollisia juomia ja muuta sellaista; sielumme suhteen kielletään rakastamasta syntiä ja kaikenlaista jumalattomuutta.
§ 17 d) rakastamasta enemmän sitä, mikä on huonompaa, kuten ruumis ja vähemmän sitä, mikä on jalompaa, eli sielua, ruumiillista enemmän kuin hengellistä, haihtuvaa ja katoavaista enemmän kuin pysyvää, rahaa enemmän kuin elämää ja sen ylläpitoa, kuten ahneet tekevät; nautintoja enemmän kuin välttämätöntä toimeentuloa, terveyttä, kunniaa ja henkeä, niin kuin laiskurit, herkuttelijat, juopot ja tuhlarit tekevät, sekä paljon muuta.
Sovellutus
§ 18 Haastaa koettelemaan, mitä itse kukin on rakastanut ja missä järjestyksessä, ja valittaa sydämen pohjasta, miten useimmat sokeassa itserakkaudessaan vihaavat ja vahingoittavat itseään sekä osoittaa heidän onnettoman tilanteensa.356
§ 19 Kehottaa heitä etsimään autuuttaan oikean onnellisuuden lähteestä, siis Jumalan yhteydestä, oman mitättömyytensä katumuksessa tuntien ja Jeesuksen armoa etsien ja hyveessä oikein vaeltamalla, sekä viisaasti huolehtimaan ruumiistaan, kuitenkaan ajamatta sitä irstauteen.
Toinen saarna
Johdanto
§ 1 Kolmas velvollisuuksiemme kohde on lähimmäinen tai toiset ihmiset, ja niiden täytyy olla hyvin laajoja, koska ne käsittävät Jumalan lain koko toisen taulun ja sisältyvät seitsemään käskyyn.
§ 2 Osoittaa, miten onnellisuutemme riippuu varsin paljon suhtautumisestamme lähimmäiseen ja hänen suhtautumisestaan meihin.
§ 3 Tästä päätellään, kuinka tärkeää olisi, että tällainen suhde määriteltäisiin tarkasti. Sen tulee ensinnäkin tapahtua yleisesti tutkimalla, onko meillä ylipäätään velvollisuuksia lähimmäistä kohtaan ja mitä ne ovat, ja sitten kussakin tämän taulun käskyssä erikseen. Nyt siis yleisesti.
§ 4
Teksti: 3. Moos. 19:18
Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Minä olen Herra.357
Käsittely
Velvollisuutemme lähimmäistä kohtaan yleensä,
jossa me tutkimme,
1) onko meillä todellakin joitakin sitovia velvollisuuksia lähimmäistä kohtaan?
2) Mitä ne sitten ovat?
§ 5 Ensinnäkin meidän on selvitettävä mitä sanalla lähimmäinen tarkoitetaan. Kuka on lähimmäiseni, kysyi lainoppinut Luuk. 10:29. Sillä tarkoitetaan kaikkia ihmisiä, jotka voivat jollain tavalla olla meidän rakkautemme kohteena. Tämän todistaa a) Kristuksen vastaus äsken mainitussa kohdassa, b) meidän tekstimme, sillä lähimmäistä tarkoittava heprean sana ei tarkoita vain kaikkein lähimpiä sukulaisia vaan myös ystäviä 2. Moos. 33:11, myös kiittämättömiä ja petollisia Jer. 9:4–5.
I osa
§ 6 Meillä on velvollisuuksia lähimmäistämme kohtaan, mistä todistavat a) Jumalan vakavat käskyt meidän tekstissämme, jossa velvollisuutta korostetaan sanoilla Sillä minä olen Herra Matt. 22:39–40, Luuk. 10:37 sekä monet muut kohdat
§ 7 b) meidän Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen esimerkki Room. 5:8, Joh. 15:13
§ 8 c) se, että me kaikki olemme sukulaisia Aadamin kautta Ap. t. 17:26, ja meillä on sama kohtalo syntymämme, elämämme ja kuolemamme suhteen Mal. 2:10
§ 9 d) meidän oman hyvinvointimme vuoksi, sillä me tarvitsemme toisiamme.358
II osa
§ 10 Miten tämän tulee tapahtua? Siten, että rakastamme lähimmäistä kuten itseämme ja siis a) hänen ruumistaan hengen, terveyden ja sen tarvitsemien asioiden suhteen
§ 11 b) ennen muuta hänen sieluaan, niin että ymmärrystä ohjataan ja valistetaan, tahtoa taivutetaan hyvään
§ 12 c) suojelemme lähimmäisen hyvää nimeä ja mainetta
§ 13 d) hänen omaisuuttaan kartutetaan ja varjellaan.
§ 14 Tämän tulee tapahtua lähimmäistä sydämestämme vilpittömästi rakastaen.
§ 15 Ystävällisyydellä sanoissa ja eleissä.
§ 16 Todella auttaen ja hyvää tahtoen Jaak. 2:14–16, Matt. 7:12.
Sovellutus
§ 17 Käsittelee Uuden testamentin ensimmäisten uskovien keskinäistä rakkautta sekä heidän rakkauttaan murhanhimoisia vihollisiaan kohtaan. Tätä ylistetään ja selitetään sen saaneen alkunsa palavasta rakkaudesta Jumalaan ja Vapahtajaan Jeesukseen 2. Kor. 5:14.
§ 18 Valittaa meidän aikamme rakkaudettomuutta heitä kohtaan, mikä kertoo kristinuskon heikkoudesta. Suuret halveksuvat vähäisiä, vähäiset vihaavat suuria, useimmat vihaavat, vahingoittavat ja panettelevat lähimmäistään.
§ 19 Miten tällainen voidaan parantaa? Puun on ensin tultava hyväksi. Jumalan rakkauden on tultava vahvaksi sydämessä, uudestisyntymisessä koetun uskon kautta. Varmoja syntisiä14 kehotetaan siksi kääntymään, uskovia tulemaan vielä palavammiksi rakkaudessaan.
*) Herra kirjoittaja on halunnut liittää nämä tähän, vaikka niiden pohjalta ei olekaan laadittu saarnoja. Nämä liitetään tähän kuitenkin sitäkin kernaammin, kun herra kirjoittajan systemaattisen skiagrafian antaman johdatuksen pohjalta jokainen voi helposti itse ryhtyä näiden aiheiden tarkempaan käsittelyyn.
Suom. Eero Ojanen
Unfortunately this content isn't available in English
351
Utkast *) Til Inträdes-Predikningar öfver Sednare Taflan.15
Första Predikan.
Ingången.
§. 1. Näst Gud finnes icke något närmare föremål för våra plikter, än vi sjelfva. I anseende til vår förbindelse bör Gud hafva företrädet, men i anseende til vår naturliga böjelse stå vi sjelfva i främsta rummet. Dem har Gud så förenat, at vi genom intet annat än kärleken til honom kunna ärnå högden af vår lycksalighet.352
§. 2. Uptager den frågan: Om några plikter emot oss sjelfva behöfva föreställas, i anseende til den öfverdrefna egenkärleken, som är oss medfödd?
§. 3. Besvarar frågan med jakande, och bevisar det a) däraf, at då den värkeligen är en plikt, måste den på sitt rätta ställe afhandlas. b) Känner man utan handledning hvarken rätta föremålen för denna egenkärlek, eller dess rätta beskaffenhet och utöfning. c) Emedan den blifver et mönster för vår kärlek til nästan. Matth. 22:39. d) Emedan människorna ofta älska sig sjelfva orätt, för mycket eller för litet.
§. 4.
Texten: Ephes. 5:29.
Ingen hafver någon tid hatat sitt eget kött, utan häldre föder och fordrar thet.
Föreställning.
Om plikterna emot oss sjelfva.
1) Hvaruti de bestå.
2) Huru de rätt eller orätt utöfvas.
I. Delen.
§. 5. Såsom alla plikter emot Gud och nästan innefattas uti det at älska, Rom. 13:10. så ock plikterna emot oss sjelfva. Och at kärleken emot oss sjelfva är en plikt, som bör utöfvas, bevises 1) däraf at Gud i högsta måtto älskar sig sjelf.353 2) Emedan våra första föräldrar uti fullkomlighetenes stånd16 utöfvade dem; ty annars hade dödsstraffet, hvarmed de hotades, icke haft någon värkan. 3) Den är inplantad i naturen; den är gillad och anbefald i den Heliga Skrift, i vår Text, i Pred. B. 4:5. Coll. 2:23. Rom. 13:14.
§. 6. Kärleken til oss sjelfva definieras at den är et välbehag uti eller til oss sjelfva, som upväcker et bemödande at befreda vår egen lycksalighet. Hvarvid förklaras beskaffenheten af detta välbehag: huru lycksaligheten är sann eller inbillad, och bemödandet lyckligt eller olyckligt.
§. 7. Til et rätt begrep om lycksaligheten fordras följande kunskaper: a) Om oss sjelfva och våra tvenne delar, och om hvarderas behof. b) Om ursprunget til vår varelse och lycksalighet. c) Hvaruti sällheten för hvardera delen består, och d) om sättet huru den kan vinnas.
§. 8. Alla dessa kunskaper böra rätt användas, til et alfvarligt bemödande, at ifrån rätta källan i en rätt ordning vinna för båda delarna en sann och varaktig lycksalighet.
§. 9. Förklarar vidare, at detta bemödandet bör ske visliga, Matth. 25:2. o. ff. Ephes. 5:15,16. med all flit, Rom. 12:11. och beständigt. Upp. B. 3:11. Cap. 2:10.354
II. Delen.
§. 10. Dessa plikter skola så utöfvas, at vi a) vårda vår kropp, hvilket bevises af Texten och efterföljande språk:17 Coll. 2:23. Ordspr. B. 11:17. Cap. 24:8. Syr. 14:5,6. til föda, kläder och nödiga beqvämligheter, under hälsa och sjukdom. Syr. 38:1,2,3,12,13. Jac. 5:14,15. dock så, at vi ej lämna våra lemmar til syndenes tjenst. Rom. 6:12,13,19. Cap. 12:1. 1 Cor. 6:18.
§. 11. b) Förnämligast i själen, at α) upodla förståndet, och gifva det nödiga kunskaper i Gudomeliga och mänskliga ting. β ) Kraftigt böja viljan ifrån det onda til det goda, som är grunden til all lycksalighet. γ) Vinna och bibehålla föreningen med Gud, och förtroendet med människor.
§. 12. c) Vårda vårt goda namn och rykte, så at vi α) icke lämna lastarenom rum.18 β ) Fly det som ondt synes. γ) Updaga vår oskuld med saktmodighet, och δ ) låta vårt ljus lysa.
§. 13. d) Aktsamt vårda våra ägodelar, at α) under Guds välsignelse genom flit redeligen förvärfva dem. β ) Aktsamt förvara dem. γ) Til Guds ära, vår och vår nästas gagn rätt använda dem.
§. 14. Ingen är, som ej på något sätt utöfvar dessa plikter; ty det är oss med355födt; men som det af de fläste sker helt orätt, blifver nödigt at vidare tilse, hvad här förbjudes, eller huru dessa plikter orätt utöfvas? Här förbjudes således a) at emot sjelfva naturen hata eller skada sig sjelf.
§. 15. b) At älska sig sjelf mera än Gud, icke känna sina egna fel, utan blifva sin egen afgud.
§. 16. c) Älska det som skadar oss, nemligen för vår kropp otjenlig spis och skadeliga drycker, med mera: för själen, all synd och ogudaktighet.
§. 17. d) At älska mera det som sämre är, såsom kroppen, och mindre det som ädlare är, själen; det lekamliga mera än det andeliga; det flygtiga och förgängeliga mera än det beständiga; penningar mera än lifvet och dess uppehälle, som den giriga. Välluster mera än en nödig utkomst, hälsa, heder och lif; som den lata, läckra,19 drinkaren och slösaren, med flera.
Tillämpningen.
§. 18. Anställer en pröfning, hvad en och hvar hafver älskat, och i hvad ordning; och beklagar hjerteligen, huru större delen under en blind egenkärlek hata och skada sig sjelfva, och visar deras olyckeliga belägenhet.356
§. 19. Förmanar dem, at söka sin lycksalighet ifrån den rätta lycksalighetenes källa, nämligen föreningen med Gud, genom en ångerfull kännedom af sitt intet och nådsökande genom Jesum, och en rätt dygdevandel, äfven, at visligen fordra köttet,20 dock icke til kättja.21
Andra Predikan.
Ingången.
§. 1. Det tredje föremålet för våra plikter är vår nästa, eller andra människor, hvilka måste vara mycket vidsträkta, emedan de uptaga hela sednare Taflan af Herrans Lag, och innefattas i sju bud.
§. 2. Visar huru uppå vårt förhållande emot nästan, och hans emot oss, beror ganska mycket vår lycksalighet.
§. 3. Däraf slutes, huru angeläget det måtte vara, at sådant förhållande noga utstakas. Sådant bör ske först i gemen, at vi undersöka, om vi värkeligen stå i någon förbindelse emot nästan och hvilka de äro, och sedan särskildt efter hvart bud i denna Tafla. Nu således i gemen.
§. 4.
Texten: 3 Mos. B. 19:18.
Tu skalt älska tin nästa såsom tig sjelfvan, ty jag är Herren.357
Föreställning.
Om våra plikter emot nästan i gemen,
Hvarvid vi undersöka,
1) Om vi värkeligen äro förbundna til några plikter emot nästan?
2) Hvilka då de samma äro?
§. 5. Det ordet nästa, måste först förklaras, hvad därmed förstås. Ho är min nästa? frågade den lagkloka. Luc. 10:29. At därmed förstås alla människor, som på något sätt kunna blifva föremål för vår kärlek, bevises a) af Christi svar loco cit.22 b) Af vår Text, emedan försvänskade ordet nästa, i Hebreiskan beteknar ej allenast närskylda,23 utan ock vänner, 2 Mos. B. 33:11. äfven otacksamma och otrogna. Jer. 9:4,5.
1. Delen.
§. 6. At vi äro förbundna utöfva några plikter emot dem, bevises a) af Guds alfvarliga befallningar i vår Text, hvaräst förbindelsen inskärpes med orden: Ty jag är Herren. Matth. 22:39,40. Luc. 10:37. och många andra språk.
§. 7. b) Af vår Guds och Frälsares Jesu Christi exempel. Rom. 5:8. Joh. 15:13.
§. 8. c) Emedan vi alla äro i skyldskap,24 genom Adam. Apostl. G. 17:26. och hafva samma öden, i anseende til födelse, vandring och död. Mal. 2:10.
§. 9. d) För vår egen välgångs skul; ty vi behöfva hvarandra.358
II. Delen.
§. 10. Huru bör då detta ske? At vi älska nästan som oss sjelfva, och således a) hans kropp til lif, hälsa och nödiga behof.
§. 11. b) Förnämligast hans själ, så at förståndet uplyses och handledes: viljan böjes til det goda.
§. 12. c) Nästans goda namn och ryckte försvaras.
§. 13. d) Hans egendom förökas och beskärmas.25
§. 14. Detta alt bör ske med en upriktig kärlek til nästan i hjertat.
§. 15. Med vänlighet i ord och åtbörder.
§. 16. Med värkelig hjelp och välvilja. Jac. 2:14,15,16. Matth. 7:12.
Tillämpningen.
§. 17. Omtalar de första Nya Testamentsens trognas inbördes kärlek, och deras kärlek til sina mordiska fiender: den beprisas, och förklaras huru den härflöt af en brinnande kärlek til Gud och Frälsaren Jesum. 2 Cor. 5:14.
§. 18. Beklagar vår tids kärlekslöshet däremot, såsom prof på en svag Christendom. De stora förakta de ringa, de ringa hata de stora, de flästa hata, skada och baktala sin nästa.
§. 19.26 Huru skal sådant botas? Trädet måste först blifva godt: Guds kärlek kraftig i hjertat, genom tron i nya födelsen. Därföre förmanas säkra syndare at vända om: trogna, at blifva mera brinnande i kärleken.
351
Luonnoksia *) johdantosaarnoiksi jälkimmäisestä taulusta
Ensimmäinen saarna
Johdanto
§ 1 Jumalan jälkeen meillä ei ole läheisempää velvollisuuksiemme kohdetta kuin me itse. Jumalan tulee meidän sitoutumisemme suhteen olla ensi sijalla, mutta luonnollisten taipumuksiemme suhteen olemme itse ensimmäisellä sijalla. Jumala on yhdistänyt nämä siten, että me emme mitenkään muutoin kuin häntä rakastamalla voi saavuttaa omaa korkeinta autuuttamme.352
§ 2 Ottaa esiin kysymyksen, onko tarpeen esittää velvollisuuksia meitä itseämme kohtaan, kun otamme huomioon meidän synnynnäisen, liioitellun itserakkautemme?
§ 3 Vastaa kysymykseen myönteisesti, mikä todistetaan sillä, että a) jos se todellakin on velvollisuus, se tulee käsitellä oikeassa kohdassaan; b) ilman opastusta emme tunne tämän itserakkautemme oikeaa kohdetta emmekä sen oikeaa luonnetta ja sen oikean harjoittamisen tapaa; c) siitä tulee malli meidän rakkaudellemme lähimmäistä kohtaan Matt. 22:39; d) ihmiset usein rakastavat itseään väärin, liikaa tai liian vähän.
§ 4
Teksti: Ef. 5:29
Eihän kukaan vihaa omaa ruumistaan, vaan jokainen ravitsee ja vaalii sitä.
Käsittely
Velvollisuuksista itseämme kohtaan.
1) Mistä ne koostuvat.
2) Miten niitä harjoitetaan oikein tai väärin.
I osa
§ 5 Kaikkiin velvollisuuksiin Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan kuuluu rakastaminen Room. 13:10, ja tämä koskee myös velvollisuuksia itseämme kohtaan. Rakkaus itseämme kohtaan on velvollisuus, jota tulee harjoittaa. Tätä todistaa se, 1) että Jumala niin suuresti rakastaa itseään;353 2) että ensimmäiset vanhempamme täydellisyyden tilassa toteuttivat sitä, koska muutenhan heihin kohdistuneella kuolemanrangaistuksen uhalla ei olisi ollut mitään vaikutusta ja 3) että se perustuu luontoon, se hyväksytään ja sitä vaaditaan Pyhässä kirjassa, meidän tekstissämme sekä Saarn. 4:5, Kol. 2:23, Room. 13:14
§ 6 Rakkaus itseämme kohtaan määritellään niin, että se on sellaista mieltymystä itseämme kohtaan, joka synnyttää pyrkimyksen oman onnellisuutemme turvaamiseen. Samalla selvitetään tuon mieltymyksen luonnetta: onko onnellisuus todellista vai kuviteltua, onko pyrkimyksemme onnekasta vai epäonnekasta.
§ 7 Oikean käsityksen saamiseksi onnellisuudesta tarvitsemme seuraavanlaista tietoa: a) itsestämme, meidän kahdesta puolestamme ja niiden kummankin tarpeista, b) olemuksemme ja onnellisuutemme alkuperästä, c) siitä, mihin kummankin puolemme autuus perustuu sekä d) tavasta, jolla se on saavutettavissa.
§ 8 Kaikkia näitä tietoja on käytettävä oikein ja pyrittävä vakavasti siihen, että löydämme oikeasta lähteestä ja oikeassa järjestyksessä kummankin puolemme kannalta todellisen ja pysyvän onnen.
§ 9 Osoittaa edelleen, että tässä pyrkimyksessä on meneteltävä viisaasti Matt. 25:2 ja seuraavat, Ef. 5:15–16, ahkerasti Room. 12:11 ja sitkeästi Ilm. 3:11, 2:10.354
II osa
§ 10 Näitä velvollisuuksia tulee harjoittaa niin, että a) hoidamme ruumistamme, mikä osoitetaan tekstissämme sekä seuraavissa kohdissa: Kol. 2:23, Sananl. 11:17, 24:8, Sir. 14:5–6; ravinnon, vaatteiden ja tarpeellisten mukavuuksien suhteen, sekä terveenä että sairaana: Sir. 38:1–3, 12–13, Jaak. 5:14–15; mutta kuitenkin niin, että emme jätä ruumiimme jäseniä synnin palvelukseen: Room. 6:12–13, 19, 12:1, 1. Kor. 6:18.
§ 11 b) se tapahtuu ennen kaikkea sielussamme, niin että α) viljelemme ymmärrystämme ja hankimme sille tarvittavat tiedot jumalallisista ja maallisista asioista β) taivutamme voimallisesti tahtoamme pahasta hyvään, mikä on kaiken onnellisuuden perusta, γ) saavutamme ja ylläpidämme yhteyden Jumalaan sekä luottamuksen toisten ihmisten kanssa
§ 12 c) vaalimme hyvää nimeämme ja mainettamme, niin että emme α) anna pahanpuhujille aiheita, β) kartamme sitä, mikä näyttää pahalta, γ) tuomme tyynesti esiin syyttömyytemme ja δ) annamme valomme loistaa
§ 13 d) hoidamme hyvin omaisuuttamme, niin että α) Jumalan siunauksella hankimme sitä rehellisesti ja ahkerasti, β) säilytämme sitä huolellisesti ja γ) käytämme sitä oikein Jumalan kunniaksi sekä omaksi ja lähimmäisemme hyödyksi.
§ 14 Ei ole ketään, joka ei jollain tavalla harjoittaisi näitä hyveitä, sillä se on meille355 synnynnäistä, mutta koska useimmat tekevät sen täysin väärin, on tarpeen katsoa lähemmin, mitä tässä kielletään tai millä tavoin näitä hyveitä toteutetaan väärin. Siten tässä kielletään a) luonnonvastaisesti vihaamasta tai vahingoittamasta itseään
§ 15 b) rakastamasta itseään enemmän kuin Jumalaa, olla tuntematta omia vikojaan ja tekemästä itsestään omaa epäjumalaansa
§ 16 c) rakastamasta sitä, mikä vahingoittaa meitä eli on ruumillemme vahingollista, kuten ruumiillemme sopimatonta ruokaa sekä vahingollisia juomia ja muuta sellaista; sielumme suhteen kielletään rakastamasta syntiä ja kaikenlaista jumalattomuutta.
§ 17 d) rakastamasta enemmän sitä, mikä on huonompaa, kuten ruumis ja vähemmän sitä, mikä on jalompaa, eli sielua, ruumiillista enemmän kuin hengellistä, haihtuvaa ja katoavaista enemmän kuin pysyvää, rahaa enemmän kuin elämää ja sen ylläpitoa, kuten ahneet tekevät; nautintoja enemmän kuin välttämätöntä toimeentuloa, terveyttä, kunniaa ja henkeä, niin kuin laiskurit, herkuttelijat, juopot ja tuhlarit tekevät, sekä paljon muuta.
Sovellutus
§ 18 Haastaa koettelemaan, mitä itse kukin on rakastanut ja missä järjestyksessä, ja valittaa sydämen pohjasta, miten useimmat sokeassa itserakkaudessaan vihaavat ja vahingoittavat itseään sekä osoittaa heidän onnettoman tilanteensa.356
§ 19 Kehottaa heitä etsimään autuuttaan oikean onnellisuuden lähteestä, siis Jumalan yhteydestä, oman mitättömyytensä katumuksessa tuntien ja Jeesuksen armoa etsien ja hyveessä oikein vaeltamalla, sekä viisaasti huolehtimaan ruumiistaan, kuitenkaan ajamatta sitä irstauteen.
Toinen saarna
Johdanto
§ 1 Kolmas velvollisuuksiemme kohde on lähimmäinen tai toiset ihmiset, ja niiden täytyy olla hyvin laajoja, koska ne käsittävät Jumalan lain koko toisen taulun ja sisältyvät seitsemään käskyyn.
§ 2 Osoittaa, miten onnellisuutemme riippuu varsin paljon suhtautumisestamme lähimmäiseen ja hänen suhtautumisestaan meihin.
§ 3 Tästä päätellään, kuinka tärkeää olisi, että tällainen suhde määriteltäisiin tarkasti. Sen tulee ensinnäkin tapahtua yleisesti tutkimalla, onko meillä ylipäätään velvollisuuksia lähimmäistä kohtaan ja mitä ne ovat, ja sitten kussakin tämän taulun käskyssä erikseen. Nyt siis yleisesti.
§ 4
Teksti: 3. Moos. 19:18
Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Minä olen Herra.357
Käsittely
Velvollisuutemme lähimmäistä kohtaan yleensä,
jossa me tutkimme,
1) onko meillä todellakin joitakin sitovia velvollisuuksia lähimmäistä kohtaan?
2) Mitä ne sitten ovat?
§ 5 Ensinnäkin meidän on selvitettävä mitä sanalla lähimmäinen tarkoitetaan. Kuka on lähimmäiseni, kysyi lainoppinut Luuk. 10:29. Sillä tarkoitetaan kaikkia ihmisiä, jotka voivat jollain tavalla olla meidän rakkautemme kohteena. Tämän todistaa a) Kristuksen vastaus äsken mainitussa kohdassa, b) meidän tekstimme, sillä lähimmäistä tarkoittava heprean sana ei tarkoita vain kaikkein lähimpiä sukulaisia vaan myös ystäviä 2. Moos. 33:11, myös kiittämättömiä ja petollisia Jer. 9:4–5.
I osa
§ 6 Meillä on velvollisuuksia lähimmäistämme kohtaan, mistä todistavat a) Jumalan vakavat käskyt meidän tekstissämme, jossa velvollisuutta korostetaan sanoilla Sillä minä olen Herra Matt. 22:39–40, Luuk. 10:37 sekä monet muut kohdat
§ 7 b) meidän Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen esimerkki Room. 5:8, Joh. 15:13
§ 8 c) se, että me kaikki olemme sukulaisia Aadamin kautta Ap. t. 17:26, ja meillä on sama kohtalo syntymämme, elämämme ja kuolemamme suhteen Mal. 2:10
§ 9 d) meidän oman hyvinvointimme vuoksi, sillä me tarvitsemme toisiamme.358
II osa
§ 10 Miten tämän tulee tapahtua? Siten, että rakastamme lähimmäistä kuten itseämme ja siis a) hänen ruumistaan hengen, terveyden ja sen tarvitsemien asioiden suhteen
§ 11 b) ennen muuta hänen sieluaan, niin että ymmärrystä ohjataan ja valistetaan, tahtoa taivutetaan hyvään
§ 12 c) suojelemme lähimmäisen hyvää nimeä ja mainetta
§ 13 d) hänen omaisuuttaan kartutetaan ja varjellaan.
§ 14 Tämän tulee tapahtua lähimmäistä sydämestämme vilpittömästi rakastaen.
§ 15 Ystävällisyydellä sanoissa ja eleissä.
§ 16 Todella auttaen ja hyvää tahtoen Jaak. 2:14–16, Matt. 7:12.
Sovellutus
§ 17 Käsittelee Uuden testamentin ensimmäisten uskovien keskinäistä rakkautta sekä heidän rakkauttaan murhanhimoisia vihollisiaan kohtaan. Tätä ylistetään ja selitetään sen saaneen alkunsa palavasta rakkaudesta Jumalaan ja Vapahtajaan Jeesukseen 2. Kor. 5:14.
§ 18 Valittaa meidän aikamme rakkaudettomuutta heitä kohtaan, mikä kertoo kristinuskon heikkoudesta. Suuret halveksuvat vähäisiä, vähäiset vihaavat suuria, useimmat vihaavat, vahingoittavat ja panettelevat lähimmäistään.
§ 19 Miten tällainen voidaan parantaa? Puun on ensin tultava hyväksi. Jumalan rakkauden on tultava vahvaksi sydämessä, uudestisyntymisessä koetun uskon kautta. Varmoja syntisiä27 kehotetaan siksi kääntymään, uskovia tulemaan vielä palavammiksi rakkaudessaan.
*) Herra kirjoittaja on halunnut liittää nämä tähän, vaikka niiden pohjalta ei olekaan laadittu saarnoja. Nämä liitetään tähän kuitenkin sitäkin kernaammin, kun herra kirjoittajan systemaattisen skiagrafian antaman johdatuksen pohjalta jokainen voi helposti itse ryhtyä näiden aiheiden tarkempaan käsittelyyn.
Suom. Eero Ojanen
Unfortunately this content isn't available in English