Edellinen jakso:
Seuraava jakso:
Luonnoksia *) johdantosaarnoiksi jälkimmäisestä taulusta
Ensimmäinen saarna
Johdanto
§ 1 Jumalan jälkeen meillä ei ole läheisempää velvollisuuksiemme kohdetta kuin me itse. Jumalan tulee meidän sitoutumisemme suhteen olla ensi sijalla, mutta luonnollisten taipumuksiemme suhteen olemme itse ensimmäisellä sijalla. Jumala on yhdistänyt nämä siten, että me emme mitenkään muutoin kuin häntä rakastamalla voi saavuttaa omaa korkeinta autuuttamme.
§ 2 Ottaa esiin kysymyksen, onko tarpeen esittää velvollisuuksia meitä itseämme kohtaan, kun otamme huomioon meidän synnynnäisen, liioitellun itserakkautemme?
§ 3 Vastaa kysymykseen myönteisesti, mikä todistetaan sillä, että a) jos se todellakin on velvollisuus, se tulee käsitellä oikeassa kohdassaan; b) ilman opastusta emme tunne tämän itserakkautemme oikeaa kohdetta emmekä sen oikeaa luonnetta ja sen oikean harjoittamisen tapaa; c) siitä tulee malli meidän rakkaudellemme lähimmäistä kohtaan Matt. 22:39; d) ihmiset usein rakastavat itseään väärin, liikaa tai liian vähän.
§ 4
Teksti: Ef. 5:29
Eihän kukaan vihaa omaa ruumistaan, vaan jokainen ravitsee ja vaalii sitä.
Käsittely
Velvollisuuksista itseämme kohtaan.
1) Mistä ne koostuvat.
2) Miten niitä harjoitetaan oikein tai väärin.
I osa
§ 5 Kaikkiin velvollisuuksiin Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan kuuluu rakastaminen Room. 13:10, ja tämä koskee myös velvollisuuksia itseämme kohtaan. Rakkaus itseämme kohtaan on velvollisuus, jota tulee harjoittaa. Tätä todistaa se, 1) että Jumala niin suuresti rakastaa itseään; 2) että ensimmäiset vanhempamme täydellisyyden tilassa toteuttivat sitä, koska muutenhan heihin kohdistuneella kuolemanrangaistuksen uhalla ei olisi ollut mitään vaikutusta ja 3) että se perustuu luontoon, se hyväksytään ja sitä vaaditaan Pyhässä kirjassa, meidän tekstissämme sekä Saarn. 4:5, Kol. 2:23, Room. 13:14
§ 6 Rakkaus itseämme kohtaan määritellään niin, että se on sellaista mieltymystä itseämme kohtaan, joka synnyttää pyrkimyksen oman onnellisuutemme turvaamiseen. Samalla selvitetään tuon mieltymyksen luonnetta: onko onnellisuus todellista vai kuviteltua, onko pyrkimyksemme onnekasta vai epäonnekasta.
§ 7 Oikean käsityksen saamiseksi onnellisuudesta tarvitsemme seuraavanlaista tietoa: a) itsestämme, meidän kahdesta puolestamme ja niiden kummankin tarpeista, b) olemuksemme ja onnellisuutemme alkuperästä, c) siitä, mihin kummankin puolemme autuus perustuu sekä d) tavasta, jolla se on saavutettavissa.
§ 8 Kaikkia näitä tietoja on käytettävä oikein ja pyrittävä vakavasti siihen, että löydämme oikeasta lähteestä ja oikeassa järjestyksessä kummankin puolemme kannalta todellisen ja pysyvän onnen.
§ 9 Osoittaa edelleen, että tässä pyrkimyksessä on meneteltävä viisaasti Matt. 25:2 ja seuraavat, Ef. 5:15–16, ahkerasti Room. 12:11 ja sitkeästi Ilm. 3:11, 2:10.
II osa
§ 10 Näitä velvollisuuksia tulee harjoittaa niin, että a) hoidamme ruumistamme, mikä osoitetaan tekstissämme sekä seuraavissa kohdissa: Kol. 2:23, Sananl. 11:17, 24:8, Sir. 14:5–6; ravinnon, vaatteiden ja tarpeellisten mukavuuksien suhteen, sekä terveenä että sairaana: Sir. 38:1–3, 12–13, Jaak. 5:14–15; mutta kuitenkin niin, että emme jätä ruumiimme jäseniä synnin palvelukseen: Room. 6:12–13, 19, 12:1, 1. Kor. 6:18.
§ 11 b) se tapahtuu ennen kaikkea sielussamme, niin että α) viljelemme ymmärrystämme ja hankimme sille tarvittavat tiedot jumalallisista ja maallisista asioista β) taivutamme voimallisesti tahtoamme pahasta hyvään, mikä on kaiken onnellisuuden perusta, γ) saavutamme ja ylläpidämme yhteyden Jumalaan sekä luottamuksen toisten ihmisten kanssa
§ 12 c) vaalimme hyvää nimeämme ja mainettamme, niin että emme α) anna pahanpuhujille aiheita, β) kartamme sitä, mikä näyttää pahalta, γ) tuomme tyynesti esiin syyttömyytemme ja δ) annamme valomme loistaa
§ 13 d) hoidamme hyvin omaisuuttamme, niin että α) Jumalan siunauksella hankimme sitä rehellisesti ja ahkerasti, β) säilytämme sitä huolellisesti ja γ) käytämme sitä oikein Jumalan kunniaksi sekä omaksi ja lähimmäisemme hyödyksi.
§ 14 Ei ole ketään, joka ei jollain tavalla harjoittaisi näitä hyveitä, sillä se on meille synnynnäistä, mutta koska useimmat tekevät sen täysin väärin, on tarpeen katsoa lähemmin, mitä tässä kielletään tai millä tavoin näitä hyveitä toteutetaan väärin. Siten tässä kielletään a) luonnonvastaisesti vihaamasta tai vahingoittamasta itseään
§ 15 b) rakastamasta itseään enemmän kuin Jumalaa, olla tuntematta omia vikojaan ja tekemästä itsestään omaa epäjumalaansa
§ 16 c) rakastamasta sitä, mikä vahingoittaa meitä eli on ruumillemme vahingollista, kuten ruumiillemme sopimatonta ruokaa sekä vahingollisia juomia ja muuta sellaista; sielumme suhteen kielletään rakastamasta syntiä ja kaikenlaista jumalattomuutta.
§ 17 d) rakastamasta enemmän sitä, mikä on huonompaa, kuten ruumis ja vähemmän sitä, mikä on jalompaa, eli sielua, ruumiillista enemmän kuin hengellistä, haihtuvaa ja katoavaista enemmän kuin pysyvää, rahaa enemmän kuin elämää ja sen ylläpitoa, kuten ahneet tekevät; nautintoja enemmän kuin välttämätöntä toimeentuloa, terveyttä, kunniaa ja henkeä, niin kuin laiskurit, herkuttelijat, juopot ja tuhlarit tekevät, sekä paljon muuta.
Sovellutus
§ 18 Haastaa koettelemaan, mitä itse kukin on rakastanut ja missä järjestyksessä, ja valittaa sydämen pohjasta, miten useimmat sokeassa itserakkaudessaan vihaavat ja vahingoittavat itseään sekä osoittaa heidän onnettoman tilanteensa.
§ 19 Kehottaa heitä etsimään autuuttaan oikean onnellisuuden lähteestä, siis Jumalan yhteydestä, oman mitättömyytensä katumuksessa tuntien ja Jeesuksen armoa etsien ja hyveessä oikein vaeltamalla, sekä viisaasti huolehtimaan ruumiistaan, kuitenkaan ajamatta sitä irstauteen.
Toinen saarna
Johdanto
§ 1 Kolmas velvollisuuksiemme kohde on lähimmäinen tai toiset ihmiset, ja niiden täytyy olla hyvin laajoja, koska ne käsittävät Jumalan lain koko toisen taulun ja sisältyvät seitsemään käskyyn.
§ 2 Osoittaa, miten onnellisuutemme riippuu varsin paljon suhtautumisestamme lähimmäiseen ja hänen suhtautumisestaan meihin.
§ 3 Tästä päätellään, kuinka tärkeää olisi, että tällainen suhde määriteltäisiin tarkasti. Sen tulee ensinnäkin tapahtua yleisesti tutkimalla, onko meillä ylipäätään velvollisuuksia lähimmäistä kohtaan ja mitä ne ovat, ja sitten kussakin tämän taulun käskyssä erikseen. Nyt siis yleisesti.
§ 4
Teksti: 3. Moos. 19:18
Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Minä olen Herra.
Käsittely
Velvollisuutemme lähimmäistä kohtaan yleensä,
jossa me tutkimme,
1) onko meillä todellakin joitakin sitovia velvollisuuksia lähimmäistä kohtaan?
2) Mitä ne sitten ovat?
§ 5 Ensinnäkin meidän on selvitettävä mitä sanalla lähimmäinen tarkoitetaan. Kuka on lähimmäiseni, kysyi lainoppinut Luuk. 10:29. Sillä tarkoitetaan kaikkia ihmisiä, jotka voivat jollain tavalla olla meidän rakkautemme kohteena. Tämän todistaa a) Kristuksen vastaus äsken mainitussa kohdassa, b) meidän tekstimme, sillä lähimmäistä tarkoittava heprean sana ei tarkoita vain kaikkein lähimpiä sukulaisia vaan myös ystäviä 2. Moos. 33:11, myös kiittämättömiä ja petollisia Jer. 9:4–5.
I osa
§ 6 Meillä on velvollisuuksia lähimmäistämme kohtaan, mistä todistavat a) Jumalan vakavat käskyt meidän tekstissämme, jossa velvollisuutta korostetaan sanoilla Sillä minä olen Herra Matt. 22:39–40, Luuk. 10:37 sekä monet muut kohdat
§ 7 b) meidän Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen esimerkki Room. 5:8, Joh. 15:13
§ 8 c) se, että me kaikki olemme sukulaisia Aadamin kautta Ap. t. 17:26, ja meillä on sama kohtalo syntymämme, elämämme ja kuolemamme suhteen Mal. 2:10
§ 9 d) meidän oman hyvinvointimme vuoksi, sillä me tarvitsemme toisiamme.
II osa
§ 10 Miten tämän tulee tapahtua? Siten, että rakastamme lähimmäistä kuten itseämme ja siis a) hänen ruumistaan hengen, terveyden ja sen tarvitsemien asioiden suhteen
§ 11 b) ennen muuta hänen sieluaan, niin että ymmärrystä ohjataan ja valistetaan, tahtoa taivutetaan hyvään
§ 12 c) suojelemme lähimmäisen hyvää nimeä ja mainetta
§ 13 d) hänen omaisuuttaan kartutetaan ja varjellaan.
§ 14 Tämän tulee tapahtua lähimmäistä sydämestämme vilpittömästi rakastaen.
§ 15 Ystävällisyydellä sanoissa ja eleissä.
§ 16 Todella auttaen ja hyvää tahtoen Jaak. 2:14–16, Matt. 7:12.
Sovellutus
§ 17 Käsittelee Uuden testamentin ensimmäisten uskovien keskinäistä rakkautta sekä heidän rakkauttaan murhanhimoisia vihollisiaan kohtaan. Tätä ylistetään ja selitetään sen saaneen alkunsa palavasta rakkaudesta Jumalaan ja Vapahtajaan Jeesukseen 2. Kor. 5:14.
§ 18 Valittaa meidän aikamme rakkaudettomuutta heitä kohtaan, mikä kertoo kristinuskon heikkoudesta. Suuret halveksuvat vähäisiä, vähäiset vihaavat suuria, useimmat vihaavat, vahingoittavat ja panettelevat lähimmäistään.
§ 19 Miten tällainen voidaan parantaa? Puun on ensin tultava hyväksi. Jumalan rakkauden on tultava vahvaksi sydämessä, uudestisyntymisessä koetun uskon kautta. Varmoja syntisiä1 kehotetaan siksi kääntymään, uskovia tulemaan vielä palavammiksi rakkaudessaan.
*) Herra kirjoittaja on halunnut liittää nämä tähän, vaikka niiden pohjalta ei olekaan laadittu saarnoja. Nämä liitetään tähän kuitenkin sitäkin kernaammin, kun herra kirjoittajan systemaattisen skiagrafian antaman johdatuksen pohjalta jokainen voi helposti itse ryhtyä näiden aiheiden tarkempaan käsittelyyn.
Suom. Eero Ojanen
