Edellinen jakso: Ensimmäinen katekismussaarna, § 27
Seuraava jakso: Ensimmäinen katekismussaarna, § 29
§ 28
Täällä päivittäisessä lohduttavan uskonsa harjoituksessa he toki kohtaavat165 koetinkiviä, joista heidän on usein vaikea selviytyä. He näkevät niin paljon pahaa, niin monet vaivat ja onnettomuudet eivät kohtaa vain ihmissukua yleisesti, vaan myös Jumalan lapsia itseään. Abrahamin joutui elämään muukalaisena kanaanilaisten ja egyptiläisten joukossa 1. Moos. 12:1,10. Hurskas Joosef joutui veljiensä myymäksi, ja hyveellisyytensä vuoksi Potifar heitti hänet vankilaan 1. Moos. 37:28, 1. Moos. 39:20. Uskova Jonatan kaatui taistelussa, samoin kuin hänen jumalaton isänsä Saul 1. Sam. 31:2. Nöyrä Lasarus makasi kivuissa ja kurjuudessa rikkaan miehen oven edessä Luuk. 16:20. Eikä heiltä puutu tällaisia koetinkiviä myöskään omassa jokapäiväisessä elämässään. Selvitäksemme niistä meidän täytyy tarkoin erottaa se paha, joka tulee Jumalalta ja jota kutsutaan rangaistukseksi tai kuritukseksi, sekä se paha, joka riippuu ihmisten vapaista teoista ja jota kutsutaan rikokseksi tai rikkomukseksi. Ensimmäisestä pahasta eli rangaistuksesta huomaamme, että vain se tulee Jumalalta, ja sitä kutsutaan varsinaisesti rangaistukseksi silloin, kun se kohtaa jumalattomia heidän pahuutensa vuoksi. Sellaisesta voimme kysyä profeetta Jeremian tavoin: Kenen sana toteutuu? Eikö kaikki tapahdu niin kuin Herra sanoo? Eikö Korkeimman käskystä tule paha ja hyvä? Valit. 3:37–38. Ja tähän hän itse vastaa166 painavasti: Minä, joka luon valon ja luon pimeyden ja tuotan yhtä lailla onnen ja onnettomuuden. Minä olen Herra. Kaiken tämän minä teen Jes. 45:7. Ja profeetta Aamoksen kautta: Tapahtuuko kaupungissa onnettomuutta Herran sitä aiheuttamatta? Aam. 3:6, ja sanoo siksi: Minä kasaan heille onnettomuuksia onnettomuuksien päälle, kulutan heihin kaikki nuoleni. He nääntyvät nälkään, he menehtyvät ruttoon, kulkutauti korjaa heidät 5. Moos. 32:23–24. Mutta kun Herra antaa tämän pahan lyödä omia rakkaita lapsiaan, sitä kutsutaan isälliseksi kuritukseksi, joka on välttämätöntä myös uskoville. Kuningas Salomo sanoo siitä: Joka kuritusta vieroksuu, pilaa elämänsä, joka nuhteita kuulee, hankkii ymmärrystä Sananl. 15:32. Tämä kuritus ei suinkaan ole seurausta hänen vihastaan, vaan hänen rakastavasta laupeudestaan, ja se sisältää kaikki kärsimykset ja onnettomuudet, joiden Jumala antaa kohdata lapsiaan tehdäkseen heidät nöyremmiksi, valppaammiksi ja kärsivällisemmiksi vaelluksessaan. Usein hän korvaa ne ilolla ja menestyksellä jo täällä ajassa, mutta aina hän hyvittää ne loputtomalla riemulla taivaassa. Apostoli Paavali kertoo tästä kurituksesta ahdistetuille heprealaisilleen sanoen: Jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa Hepr. 12:6. Herra itse sanoo Laodikean seurakunnan enkelille: Jokaista, jota rakastan,167 minä nuhtelen ja kuritan Ilm. 3:19. Edellä mainituille heprealaisilleen Paavali sanoo vieläkin enemmän: Jos te siis olette jääneet vaille kuritusta, josta kaikki muut ovat osansa saaneet, te olette äpäriä, ette laillisia lapsia Hepr. 12:8. Tästä käy selväksi, miten Jumalan lasten tulee ottaa vastaan kaikki heitä täällä kuolevaisuudessa kohtaavat onnettomuudet, koska ne ovat tarpeellista kuritusta heille hellän isän kädestä, jotta ne herättäisivät heissä enemmän halua ja intoa vaeltaa hänen tahtonsa mukaisesti täysin lapsenkaltaisina nöyryyttä tuntien, ilman mitään mutinoita. Usein käy niin, että Jumalan lapset onnettomuuksien sattuessa eivät halua nähdä, miten ne heitä auttavat, tai miksi Jumala tuntuu kohtelevan heitä niin kovasti. Mutta sen lisäksi, että heidän ei pidä koskaan kuvitella ymmärtävänsä Jumalan viisautta ja armollista hallintaa niissä, heidän tulee tyynnyttää mielensä ja järkkymättä uskoa hänen vuorenvarmoihin lupauksiinsa ja hänen ylitsevuotavaan hyvyyteensä. Eikä minun tule salata teiltä, rakkaani Herrassa, sitä minkä en vain minä itse, vaan neuvostani myös monet muut Jumalan lapset ovat havainneet hyödylliseksi rauhoittamaan levotonta sydäntä hädän hetkellä. Meidän on tarkoin tutkittava omaa syvää turmiotamme, rukousten laiminlyömistä, suurta velttouttamme rukoilemisessa, maailmaan haikailevaa sydäntämme, kiivaita mielenliikkeitämme,168 ja sydämemme salaista, ikään kuin pakanallista epäluottamusta Jumalaamme. Mutta kaikkein eniten meidän tulee tarkata meissä piilevää salaista ylpeyttämme, eikä vain luonnollista vaan usein myös hengellistä, minkä seurauksena paha sydän hyveiden, jumalisuuden harjoittamisen tai myös useampia kertoja koettujen erityisten armonliikutusten johdosta arvostaa itsensä liian korkealle. Elävä ja nöyrä tunne kaikkea tällaista kohtaan kykenee kaikkein parhaimmin taivuttamaan meidät kärsivällisesti ja luottavaisesti Herran armolliseen kuritukseen. Tähän Korkein usein pyrkii ristin avulla. Apostoli Paavali kertoo painokkaasti ja avoimesti itsestään: Jotta nämä valtavat ilmestykset eivät tekisi minua ylpeäksi, olen saanut pistävän piikin ruumiiseeni, Saatanan enkelin kurittamaan itseäni, etten ylpistyisi. Hän sanoo pyytäneensä kolme kertaa Herralta päästä tästä kurituksesta, mutta sai vastaukseksi: Minun armoni riittää sinulle. Minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa1 2. Kor. 12:7–9.
Mitä taas siihen pahaan tulee, jota uskovat saavat osakseen toisten ihmisten rikollisten tekojen tai paheellisen elämän vuoksi, niin varmaa on, että Jumalan lapset usein tämän vuoksi joutuvat kärsimään pahoin. Toisten ihmisten pitkävihaisuus, herjaukset, väkivalta169 ja varkaus, jopa lyönnit ja iskut ovat uskoville raskas taakka, jossa heidän on vaikea nähdä mitään jumalallista kaitselmusta, ja he kysyvät sydämessään, onko sellainen Jumalasta? Jumalalla ei ole siinä mitään osaa, vain pahoilla ihmisillä. Tässä minun on todettava teille kolme asiaa: Ensinnäkin, että Jumalalla ei ole mitään osaa pahojen ihmisten tarkoituksissa ja hankkeissa, vaan paha perustuu ainoastaan heidän pahaan, vapaaseen tahtoonsa. Jumala on pyhä Jumala, jota jumalaton meno ei miellytä eikä voi miellyttää. Toiseksi Jumala, joka on kaikkivaltias Jumala ja koko luonnon Herra, voi halutessaan kaikkinaisten keinojen avulla estää jumalattomia toteuttamasta pahoja tarkoituksia, vaikka hän ei vapaaseen tahtoon eikä pahoihin tarkoituksiin puutukaan. Faraon, kuninkaan joka halusi tuhota Jumalan kansan, Herra hukutti Punaiseen mereen 2. Moos. 14. Ahitofelin vaaralliset neuvot hän teki tyhjäksi 2. Sam. 17. Joramin murhanhimoiset aikeet hakata Jumalan miehen Elisan pää poikki eivät voineet toteutua vastoin Jumalan tahtoa 2. Kun. 6:31–33. Kolmanneksi huomaamme, että Jumala usein myös antaa jumalattomien pahojen hankkeiden toteutua. Tätä kutsutaan hänen myönnytyksekseen, jota hän ei kuitenkaan tee ikään kuin umpimähkään, niin että hän ilman mitään syytä estäisi pahan yhdellä kertaa ja sallisi170 toisella. Hänen jumalalliset ominaisuutensa takaavat lujasti ja järkkymättömästi sen, että hän ei koskaan salli pahaa, jollei hän joko näe sen olevan hänen lapsilleen hyödyllistä kuritusta, jumalattomille rangaistusta tai ojenna näin pahantekijää itseään ja saata hänet tunnustamaan ja kääntymään, tai sitten katso sen tuottavan jotain muuta jumalallisen kaikkitietävyytensä avulla näkemäänsä hyvää. Kaikki tämä huomioiden Jumalan lapset voivat järkkymättömällä varmuudella lujittaa uskoaan Jumalan armolliseen kaitselmukseen ja sallimukseen kaikissa asioissa, niin että he kokonaan kääntävät katseensa niistä toissijaisista syistä, joita Jumala kurittamisessaan käyttää, ja ottaa kaiken Jumalan kädestä, niin onnen kuin onnettomuudenkin, myötä- ja vastoinkäymiset. Kuningas Daavidin esimerkki on tässä osuva, kun hän poikaansa Absalomia paetessaan joutui Belialin miehen2 Simein, Geran pojan kiroamaksi. Tämä heitteli häntä kivillä ja kutsui murhamieheksi. Abisai halusi estää tämän pahan, mutta hän sanoi: Antaa hänen kirota, sillä Herra on käskenyt hänen kirota Daavidia3 2. Sam. 16:10. Tämä ei tarkoita, että Jumala olisi sallinut Simeille tämän pahan, vaan Herra salli hänen pahuutensa tulla esiin, jotta hän myös siten taltuttaisi Daavidin sydäntä. Daavid ottikin tämän kaiken kuin Jumalan kädestä. Eikä hyvältä Jumalalta puutu171 milloinkaan keinoja saada pahimmatkin teot johtamaan toivottuun päämäärään ja hyvään lopputulokseen, niin kuin Joosefin veljien murha-aikeet johtivat hänen ylentämiseensä ja koko Egyptin maan sekä heidän itsensä pelastumiseen nälän kourista. Näin hän itse tunnustaa veljilleen: Te kyllä tarkoititte minulle pahaa, mutta Jumala käänsi sen hyväksi. Hän antoi tämän kaiken tapahtua, jotta monet ihmiset saisivat jäädä henkiin 1. Moos. 50:20. Mutta usein myös sattuu, että Jumalan lapset joutuvat ymmälleen sen suhteen, miten Jumalan johdatus voi liittyä pahaan, joka voi kohdata heitä joko heidän omien virheiden ja rikkomustensa vuoksi tai sitten heidän oman varomattomuutensa, huolimattomuutensa ja laiminlyöntiensä vuoksi. On Jumalaa pelkääviä äitejä, jotka ovat vahingossa tukahduttaneet lapsensa, on varomattomia isäntiä ja emäntiä, jotka huolimattomuudellaan ovat aiheuttaneet tulipalon, joka lyhyessä hetkessä muuttaa talon ja tavaran ja kaiken heidän omaisuutensa tuhkaksi. He ovat levottomia ja neuvottomia: miten heidän pitäisi tähän suhtautua. He tuomitsevat itsensä niin ankarasti, että he kadottavat Jumalansa ja tämän johdatuksen näköpiiristään. Virhe tai laiminlyönti on kuitenkin heidän, ja heidän on se kaikkien muiden vikojensa tavoin tunnustettava Jumalalleen ja pyydettävä sitä anteeksi Jeesuksen tähden. Mutta itse vahinko tai onnettomuus on aina heille Herran sallimus, joka heidän on Jobin tavoin vain otettava Jumalan kädestä ja sanottava:172 Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi Job 1:21. Tältä pohjalta uskovat eivät vaikeimpienkaan murheiden kohdatessa jää vaille lohtua, sillä kaiken keskellä he tietävät, että ne tulevat rakkaalta Isältä, joka ei kiusaa heitä yli heidän voimiensa vaan vahvistaa heidän kärsivällisyyttään ja koettelemuksissa aina kääntää murheet iloksi.
Tyvärr är detta innehåll inte tillgängligt på svenska
§ 28
Täällä päivittäisessä lohduttavan uskonsa harjoituksessa he toki kohtaavat165 koetinkiviä, joista heidän on usein vaikea selviytyä. He näkevät niin paljon pahaa, niin monet vaivat ja onnettomuudet eivät kohtaa vain ihmissukua yleisesti, vaan myös Jumalan lapsia itseään. Abrahamin joutui elämään muukalaisena kanaanilaisten ja egyptiläisten joukossa 1. Moos. 12:1,10. Hurskas Joosef joutui veljiensä myymäksi, ja hyveellisyytensä vuoksi Potifar heitti hänet vankilaan 1. Moos. 37:28, 1. Moos. 39:20. Uskova Jonatan kaatui taistelussa, samoin kuin hänen jumalaton isänsä Saul 1. Sam. 31:2. Nöyrä Lasarus makasi kivuissa ja kurjuudessa rikkaan miehen oven edessä Luuk. 16:20. Eikä heiltä puutu tällaisia koetinkiviä myöskään omassa jokapäiväisessä elämässään. Selvitäksemme niistä meidän täytyy tarkoin erottaa se paha, joka tulee Jumalalta ja jota kutsutaan rangaistukseksi tai kuritukseksi, sekä se paha, joka riippuu ihmisten vapaista teoista ja jota kutsutaan rikokseksi tai rikkomukseksi. Ensimmäisestä pahasta eli rangaistuksesta huomaamme, että vain se tulee Jumalalta, ja sitä kutsutaan varsinaisesti rangaistukseksi silloin, kun se kohtaa jumalattomia heidän pahuutensa vuoksi. Sellaisesta voimme kysyä profeetta Jeremian tavoin: Kenen sana toteutuu? Eikö kaikki tapahdu niin kuin Herra sanoo? Eikö Korkeimman käskystä tule paha ja hyvä? Valit. 3:37–38. Ja tähän hän itse vastaa166 painavasti: Minä, joka luon valon ja luon pimeyden ja tuotan yhtä lailla onnen ja onnettomuuden. Minä olen Herra. Kaiken tämän minä teen Jes. 45:7. Ja profeetta Aamoksen kautta: Tapahtuuko kaupungissa onnettomuutta Herran sitä aiheuttamatta? Aam. 3:6, ja sanoo siksi: Minä kasaan heille onnettomuuksia onnettomuuksien päälle, kulutan heihin kaikki nuoleni. He nääntyvät nälkään, he menehtyvät ruttoon, kulkutauti korjaa heidät 5. Moos. 32:23–24. Mutta kun Herra antaa tämän pahan lyödä omia rakkaita lapsiaan, sitä kutsutaan isälliseksi kuritukseksi, joka on välttämätöntä myös uskoville. Kuningas Salomo sanoo siitä: Joka kuritusta vieroksuu, pilaa elämänsä, joka nuhteita kuulee, hankkii ymmärrystä Sananl. 15:32. Tämä kuritus ei suinkaan ole seurausta hänen vihastaan, vaan hänen rakastavasta laupeudestaan, ja se sisältää kaikki kärsimykset ja onnettomuudet, joiden Jumala antaa kohdata lapsiaan tehdäkseen heidät nöyremmiksi, valppaammiksi ja kärsivällisemmiksi vaelluksessaan. Usein hän korvaa ne ilolla ja menestyksellä jo täällä ajassa, mutta aina hän hyvittää ne loputtomalla riemulla taivaassa. Apostoli Paavali kertoo tästä kurituksesta ahdistetuille heprealaisilleen sanoen: Jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa Hepr. 12:6. Herra itse sanoo Laodikean seurakunnan enkelille: Jokaista, jota rakastan,167 minä nuhtelen ja kuritan Ilm. 3:19. Edellä mainituille heprealaisilleen Paavali sanoo vieläkin enemmän: Jos te siis olette jääneet vaille kuritusta, josta kaikki muut ovat osansa saaneet, te olette äpäriä, ette laillisia lapsia Hepr. 12:8. Tästä käy selväksi, miten Jumalan lasten tulee ottaa vastaan kaikki heitä täällä kuolevaisuudessa kohtaavat onnettomuudet, koska ne ovat tarpeellista kuritusta heille hellän isän kädestä, jotta ne herättäisivät heissä enemmän halua ja intoa vaeltaa hänen tahtonsa mukaisesti täysin lapsenkaltaisina nöyryyttä tuntien, ilman mitään mutinoita. Usein käy niin, että Jumalan lapset onnettomuuksien sattuessa eivät halua nähdä, miten ne heitä auttavat, tai miksi Jumala tuntuu kohtelevan heitä niin kovasti. Mutta sen lisäksi, että heidän ei pidä koskaan kuvitella ymmärtävänsä Jumalan viisautta ja armollista hallintaa niissä, heidän tulee tyynnyttää mielensä ja järkkymättä uskoa hänen vuorenvarmoihin lupauksiinsa ja hänen ylitsevuotavaan hyvyyteensä. Eikä minun tule salata teiltä, rakkaani Herrassa, sitä minkä en vain minä itse, vaan neuvostani myös monet muut Jumalan lapset ovat havainneet hyödylliseksi rauhoittamaan levotonta sydäntä hädän hetkellä. Meidän on tarkoin tutkittava omaa syvää turmiotamme, rukousten laiminlyömistä, suurta velttouttamme rukoilemisessa, maailmaan haikailevaa sydäntämme, kiivaita mielenliikkeitämme,168 ja sydämemme salaista, ikään kuin pakanallista epäluottamusta Jumalaamme. Mutta kaikkein eniten meidän tulee tarkata meissä piilevää salaista ylpeyttämme, eikä vain luonnollista vaan usein myös hengellistä, minkä seurauksena paha sydän hyveiden, jumalisuuden harjoittamisen tai myös useampia kertoja koettujen erityisten armonliikutusten johdosta arvostaa itsensä liian korkealle. Elävä ja nöyrä tunne kaikkea tällaista kohtaan kykenee kaikkein parhaimmin taivuttamaan meidät kärsivällisesti ja luottavaisesti Herran armolliseen kuritukseen. Tähän Korkein usein pyrkii ristin avulla. Apostoli Paavali kertoo painokkaasti ja avoimesti itsestään: Jotta nämä valtavat ilmestykset eivät tekisi minua ylpeäksi, olen saanut pistävän piikin ruumiiseeni, Saatanan enkelin kurittamaan itseäni, etten ylpistyisi. Hän sanoo pyytäneensä kolme kertaa Herralta päästä tästä kurituksesta, mutta sai vastaukseksi: Minun armoni riittää sinulle. Minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa4 2. Kor. 12:7–9.
Mitä taas siihen pahaan tulee, jota uskovat saavat osakseen toisten ihmisten rikollisten tekojen tai paheellisen elämän vuoksi, niin varmaa on, että Jumalan lapset usein tämän vuoksi joutuvat kärsimään pahoin. Toisten ihmisten pitkävihaisuus, herjaukset, väkivalta169 ja varkaus, jopa lyönnit ja iskut ovat uskoville raskas taakka, jossa heidän on vaikea nähdä mitään jumalallista kaitselmusta, ja he kysyvät sydämessään, onko sellainen Jumalasta? Jumalalla ei ole siinä mitään osaa, vain pahoilla ihmisillä. Tässä minun on todettava teille kolme asiaa: Ensinnäkin, että Jumalalla ei ole mitään osaa pahojen ihmisten tarkoituksissa ja hankkeissa, vaan paha perustuu ainoastaan heidän pahaan, vapaaseen tahtoonsa. Jumala on pyhä Jumala, jota jumalaton meno ei miellytä eikä voi miellyttää. Toiseksi Jumala, joka on kaikkivaltias Jumala ja koko luonnon Herra, voi halutessaan kaikkinaisten keinojen avulla estää jumalattomia toteuttamasta pahoja tarkoituksia, vaikka hän ei vapaaseen tahtoon eikä pahoihin tarkoituksiin puutukaan. Faraon, kuninkaan joka halusi tuhota Jumalan kansan, Herra hukutti Punaiseen mereen 2. Moos. 14. Ahitofelin vaaralliset neuvot hän teki tyhjäksi 2. Sam. 17. Joramin murhanhimoiset aikeet hakata Jumalan miehen Elisan pää poikki eivät voineet toteutua vastoin Jumalan tahtoa 2. Kun. 6:31–33. Kolmanneksi huomaamme, että Jumala usein myös antaa jumalattomien pahojen hankkeiden toteutua. Tätä kutsutaan hänen myönnytyksekseen, jota hän ei kuitenkaan tee ikään kuin umpimähkään, niin että hän ilman mitään syytä estäisi pahan yhdellä kertaa ja sallisi170 toisella. Hänen jumalalliset ominaisuutensa takaavat lujasti ja järkkymättömästi sen, että hän ei koskaan salli pahaa, jollei hän joko näe sen olevan hänen lapsilleen hyödyllistä kuritusta, jumalattomille rangaistusta tai ojenna näin pahantekijää itseään ja saata hänet tunnustamaan ja kääntymään, tai sitten katso sen tuottavan jotain muuta jumalallisen kaikkitietävyytensä avulla näkemäänsä hyvää. Kaikki tämä huomioiden Jumalan lapset voivat järkkymättömällä varmuudella lujittaa uskoaan Jumalan armolliseen kaitselmukseen ja sallimukseen kaikissa asioissa, niin että he kokonaan kääntävät katseensa niistä toissijaisista syistä, joita Jumala kurittamisessaan käyttää, ja ottaa kaiken Jumalan kädestä, niin onnen kuin onnettomuudenkin, myötä- ja vastoinkäymiset. Kuningas Daavidin esimerkki on tässä osuva, kun hän poikaansa Absalomia paetessaan joutui Belialin miehen5 Simein, Geran pojan kiroamaksi. Tämä heitteli häntä kivillä ja kutsui murhamieheksi. Abisai halusi estää tämän pahan, mutta hän sanoi: Antaa hänen kirota, sillä Herra on käskenyt hänen kirota Daavidia6 2. Sam. 16:10. Tämä ei tarkoita, että Jumala olisi sallinut Simeille tämän pahan, vaan Herra salli hänen pahuutensa tulla esiin, jotta hän myös siten taltuttaisi Daavidin sydäntä. Daavid ottikin tämän kaiken kuin Jumalan kädestä. Eikä hyvältä Jumalalta puutu171 milloinkaan keinoja saada pahimmatkin teot johtamaan toivottuun päämäärään ja hyvään lopputulokseen, niin kuin Joosefin veljien murha-aikeet johtivat hänen ylentämiseensä ja koko Egyptin maan sekä heidän itsensä pelastumiseen nälän kourista. Näin hän itse tunnustaa veljilleen: Te kyllä tarkoititte minulle pahaa, mutta Jumala käänsi sen hyväksi. Hän antoi tämän kaiken tapahtua, jotta monet ihmiset saisivat jäädä henkiin 1. Moos. 50:20. Mutta usein myös sattuu, että Jumalan lapset joutuvat ymmälleen sen suhteen, miten Jumalan johdatus voi liittyä pahaan, joka voi kohdata heitä joko heidän omien virheiden ja rikkomustensa vuoksi tai sitten heidän oman varomattomuutensa, huolimattomuutensa ja laiminlyöntiensä vuoksi. On Jumalaa pelkääviä äitejä, jotka ovat vahingossa tukahduttaneet lapsensa, on varomattomia isäntiä ja emäntiä, jotka huolimattomuudellaan ovat aiheuttaneet tulipalon, joka lyhyessä hetkessä muuttaa talon ja tavaran ja kaiken heidän omaisuutensa tuhkaksi. He ovat levottomia ja neuvottomia: miten heidän pitäisi tähän suhtautua. He tuomitsevat itsensä niin ankarasti, että he kadottavat Jumalansa ja tämän johdatuksen näköpiiristään. Virhe tai laiminlyönti on kuitenkin heidän, ja heidän on se kaikkien muiden vikojensa tavoin tunnustettava Jumalalleen ja pyydettävä sitä anteeksi Jeesuksen tähden. Mutta itse vahinko tai onnettomuus on aina heille Herran sallimus, joka heidän on Jobin tavoin vain otettava Jumalan kädestä ja sanottava:172 Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi Job 1:21. Tältä pohjalta uskovat eivät vaikeimpienkaan murheiden kohdatessa jää vaille lohtua, sillä kaiken keskellä he tietävät, että ne tulevat rakkaalta Isältä, joka ei kiusaa heitä yli heidän voimiensa vaan vahvistaa heidän kärsivällisyyttään ja koettelemuksissa aina kääntää murheet iloksi.
Unfortunately this content isn't available in English
Tyvärr är detta innehåll inte tillgängligt på svenska
§ 28
Täällä päivittäisessä lohduttavan uskonsa harjoituksessa he toki kohtaavat165 koetinkiviä, joista heidän on usein vaikea selviytyä. He näkevät niin paljon pahaa, niin monet vaivat ja onnettomuudet eivät kohtaa vain ihmissukua yleisesti, vaan myös Jumalan lapsia itseään. Abrahamin joutui elämään muukalaisena kanaanilaisten ja egyptiläisten joukossa 1. Moos. 12:1,10. Hurskas Joosef joutui veljiensä myymäksi, ja hyveellisyytensä vuoksi Potifar heitti hänet vankilaan 1. Moos. 37:28, 1. Moos. 39:20. Uskova Jonatan kaatui taistelussa, samoin kuin hänen jumalaton isänsä Saul 1. Sam. 31:2. Nöyrä Lasarus makasi kivuissa ja kurjuudessa rikkaan miehen oven edessä Luuk. 16:20. Eikä heiltä puutu tällaisia koetinkiviä myöskään omassa jokapäiväisessä elämässään. Selvitäksemme niistä meidän täytyy tarkoin erottaa se paha, joka tulee Jumalalta ja jota kutsutaan rangaistukseksi tai kuritukseksi, sekä se paha, joka riippuu ihmisten vapaista teoista ja jota kutsutaan rikokseksi tai rikkomukseksi. Ensimmäisestä pahasta eli rangaistuksesta huomaamme, että vain se tulee Jumalalta, ja sitä kutsutaan varsinaisesti rangaistukseksi silloin, kun se kohtaa jumalattomia heidän pahuutensa vuoksi. Sellaisesta voimme kysyä profeetta Jeremian tavoin: Kenen sana toteutuu? Eikö kaikki tapahdu niin kuin Herra sanoo? Eikö Korkeimman käskystä tule paha ja hyvä? Valit. 3:37–38. Ja tähän hän itse vastaa166 painavasti: Minä, joka luon valon ja luon pimeyden ja tuotan yhtä lailla onnen ja onnettomuuden. Minä olen Herra. Kaiken tämän minä teen Jes. 45:7. Ja profeetta Aamoksen kautta: Tapahtuuko kaupungissa onnettomuutta Herran sitä aiheuttamatta? Aam. 3:6, ja sanoo siksi: Minä kasaan heille onnettomuuksia onnettomuuksien päälle, kulutan heihin kaikki nuoleni. He nääntyvät nälkään, he menehtyvät ruttoon, kulkutauti korjaa heidät 5. Moos. 32:23–24. Mutta kun Herra antaa tämän pahan lyödä omia rakkaita lapsiaan, sitä kutsutaan isälliseksi kuritukseksi, joka on välttämätöntä myös uskoville. Kuningas Salomo sanoo siitä: Joka kuritusta vieroksuu, pilaa elämänsä, joka nuhteita kuulee, hankkii ymmärrystä Sananl. 15:32. Tämä kuritus ei suinkaan ole seurausta hänen vihastaan, vaan hänen rakastavasta laupeudestaan, ja se sisältää kaikki kärsimykset ja onnettomuudet, joiden Jumala antaa kohdata lapsiaan tehdäkseen heidät nöyremmiksi, valppaammiksi ja kärsivällisemmiksi vaelluksessaan. Usein hän korvaa ne ilolla ja menestyksellä jo täällä ajassa, mutta aina hän hyvittää ne loputtomalla riemulla taivaassa. Apostoli Paavali kertoo tästä kurituksesta ahdistetuille heprealaisilleen sanoen: Jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa Hepr. 12:6. Herra itse sanoo Laodikean seurakunnan enkelille: Jokaista, jota rakastan,167 minä nuhtelen ja kuritan Ilm. 3:19. Edellä mainituille heprealaisilleen Paavali sanoo vieläkin enemmän: Jos te siis olette jääneet vaille kuritusta, josta kaikki muut ovat osansa saaneet, te olette äpäriä, ette laillisia lapsia Hepr. 12:8. Tästä käy selväksi, miten Jumalan lasten tulee ottaa vastaan kaikki heitä täällä kuolevaisuudessa kohtaavat onnettomuudet, koska ne ovat tarpeellista kuritusta heille hellän isän kädestä, jotta ne herättäisivät heissä enemmän halua ja intoa vaeltaa hänen tahtonsa mukaisesti täysin lapsenkaltaisina nöyryyttä tuntien, ilman mitään mutinoita. Usein käy niin, että Jumalan lapset onnettomuuksien sattuessa eivät halua nähdä, miten ne heitä auttavat, tai miksi Jumala tuntuu kohtelevan heitä niin kovasti. Mutta sen lisäksi, että heidän ei pidä koskaan kuvitella ymmärtävänsä Jumalan viisautta ja armollista hallintaa niissä, heidän tulee tyynnyttää mielensä ja järkkymättä uskoa hänen vuorenvarmoihin lupauksiinsa ja hänen ylitsevuotavaan hyvyyteensä. Eikä minun tule salata teiltä, rakkaani Herrassa, sitä minkä en vain minä itse, vaan neuvostani myös monet muut Jumalan lapset ovat havainneet hyödylliseksi rauhoittamaan levotonta sydäntä hädän hetkellä. Meidän on tarkoin tutkittava omaa syvää turmiotamme, rukousten laiminlyömistä, suurta velttouttamme rukoilemisessa, maailmaan haikailevaa sydäntämme, kiivaita mielenliikkeitämme,168 ja sydämemme salaista, ikään kuin pakanallista epäluottamusta Jumalaamme. Mutta kaikkein eniten meidän tulee tarkata meissä piilevää salaista ylpeyttämme, eikä vain luonnollista vaan usein myös hengellistä, minkä seurauksena paha sydän hyveiden, jumalisuuden harjoittamisen tai myös useampia kertoja koettujen erityisten armonliikutusten johdosta arvostaa itsensä liian korkealle. Elävä ja nöyrä tunne kaikkea tällaista kohtaan kykenee kaikkein parhaimmin taivuttamaan meidät kärsivällisesti ja luottavaisesti Herran armolliseen kuritukseen. Tähän Korkein usein pyrkii ristin avulla. Apostoli Paavali kertoo painokkaasti ja avoimesti itsestään: Jotta nämä valtavat ilmestykset eivät tekisi minua ylpeäksi, olen saanut pistävän piikin ruumiiseeni, Saatanan enkelin kurittamaan itseäni, etten ylpistyisi. Hän sanoo pyytäneensä kolme kertaa Herralta päästä tästä kurituksesta, mutta sai vastaukseksi: Minun armoni riittää sinulle. Minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa7 2. Kor. 12:7–9.
Mitä taas siihen pahaan tulee, jota uskovat saavat osakseen toisten ihmisten rikollisten tekojen tai paheellisen elämän vuoksi, niin varmaa on, että Jumalan lapset usein tämän vuoksi joutuvat kärsimään pahoin. Toisten ihmisten pitkävihaisuus, herjaukset, väkivalta169 ja varkaus, jopa lyönnit ja iskut ovat uskoville raskas taakka, jossa heidän on vaikea nähdä mitään jumalallista kaitselmusta, ja he kysyvät sydämessään, onko sellainen Jumalasta? Jumalalla ei ole siinä mitään osaa, vain pahoilla ihmisillä. Tässä minun on todettava teille kolme asiaa: Ensinnäkin, että Jumalalla ei ole mitään osaa pahojen ihmisten tarkoituksissa ja hankkeissa, vaan paha perustuu ainoastaan heidän pahaan, vapaaseen tahtoonsa. Jumala on pyhä Jumala, jota jumalaton meno ei miellytä eikä voi miellyttää. Toiseksi Jumala, joka on kaikkivaltias Jumala ja koko luonnon Herra, voi halutessaan kaikkinaisten keinojen avulla estää jumalattomia toteuttamasta pahoja tarkoituksia, vaikka hän ei vapaaseen tahtoon eikä pahoihin tarkoituksiin puutukaan. Faraon, kuninkaan joka halusi tuhota Jumalan kansan, Herra hukutti Punaiseen mereen 2. Moos. 14. Ahitofelin vaaralliset neuvot hän teki tyhjäksi 2. Sam. 17. Joramin murhanhimoiset aikeet hakata Jumalan miehen Elisan pää poikki eivät voineet toteutua vastoin Jumalan tahtoa 2. Kun. 6:31–33. Kolmanneksi huomaamme, että Jumala usein myös antaa jumalattomien pahojen hankkeiden toteutua. Tätä kutsutaan hänen myönnytyksekseen, jota hän ei kuitenkaan tee ikään kuin umpimähkään, niin että hän ilman mitään syytä estäisi pahan yhdellä kertaa ja sallisi170 toisella. Hänen jumalalliset ominaisuutensa takaavat lujasti ja järkkymättömästi sen, että hän ei koskaan salli pahaa, jollei hän joko näe sen olevan hänen lapsilleen hyödyllistä kuritusta, jumalattomille rangaistusta tai ojenna näin pahantekijää itseään ja saata hänet tunnustamaan ja kääntymään, tai sitten katso sen tuottavan jotain muuta jumalallisen kaikkitietävyytensä avulla näkemäänsä hyvää. Kaikki tämä huomioiden Jumalan lapset voivat järkkymättömällä varmuudella lujittaa uskoaan Jumalan armolliseen kaitselmukseen ja sallimukseen kaikissa asioissa, niin että he kokonaan kääntävät katseensa niistä toissijaisista syistä, joita Jumala kurittamisessaan käyttää, ja ottaa kaiken Jumalan kädestä, niin onnen kuin onnettomuudenkin, myötä- ja vastoinkäymiset. Kuningas Daavidin esimerkki on tässä osuva, kun hän poikaansa Absalomia paetessaan joutui Belialin miehen8 Simein, Geran pojan kiroamaksi. Tämä heitteli häntä kivillä ja kutsui murhamieheksi. Abisai halusi estää tämän pahan, mutta hän sanoi: Antaa hänen kirota, sillä Herra on käskenyt hänen kirota Daavidia9 2. Sam. 16:10. Tämä ei tarkoita, että Jumala olisi sallinut Simeille tämän pahan, vaan Herra salli hänen pahuutensa tulla esiin, jotta hän myös siten taltuttaisi Daavidin sydäntä. Daavid ottikin tämän kaiken kuin Jumalan kädestä. Eikä hyvältä Jumalalta puutu171 milloinkaan keinoja saada pahimmatkin teot johtamaan toivottuun päämäärään ja hyvään lopputulokseen, niin kuin Joosefin veljien murha-aikeet johtivat hänen ylentämiseensä ja koko Egyptin maan sekä heidän itsensä pelastumiseen nälän kourista. Näin hän itse tunnustaa veljilleen: Te kyllä tarkoititte minulle pahaa, mutta Jumala käänsi sen hyväksi. Hän antoi tämän kaiken tapahtua, jotta monet ihmiset saisivat jäädä henkiin 1. Moos. 50:20. Mutta usein myös sattuu, että Jumalan lapset joutuvat ymmälleen sen suhteen, miten Jumalan johdatus voi liittyä pahaan, joka voi kohdata heitä joko heidän omien virheiden ja rikkomustensa vuoksi tai sitten heidän oman varomattomuutensa, huolimattomuutensa ja laiminlyöntiensä vuoksi. On Jumalaa pelkääviä äitejä, jotka ovat vahingossa tukahduttaneet lapsensa, on varomattomia isäntiä ja emäntiä, jotka huolimattomuudellaan ovat aiheuttaneet tulipalon, joka lyhyessä hetkessä muuttaa talon ja tavaran ja kaiken heidän omaisuutensa tuhkaksi. He ovat levottomia ja neuvottomia: miten heidän pitäisi tähän suhtautua. He tuomitsevat itsensä niin ankarasti, että he kadottavat Jumalansa ja tämän johdatuksen näköpiiristään. Virhe tai laiminlyönti on kuitenkin heidän, ja heidän on se kaikkien muiden vikojensa tavoin tunnustettava Jumalalleen ja pyydettävä sitä anteeksi Jeesuksen tähden. Mutta itse vahinko tai onnettomuus on aina heille Herran sallimus, joka heidän on Jobin tavoin vain otettava Jumalan kädestä ja sanottava:172 Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi Job 1:21. Tältä pohjalta uskovat eivät vaikeimpienkaan murheiden kohdatessa jää vaille lohtua, sillä kaiken keskellä he tietävät, että ne tulevat rakkaalta Isältä, joka ei kiusaa heitä yli heidän voimiensa vaan vahvistaa heidän kärsivällisyyttään ja koettelemuksissa aina kääntää murheet iloksi.
Unfortunately this content isn't available in English