Edellinen jakso: Ensimmäinen saarna käskyistä, § 8
Seuraava jakso: Ensimmäinen saarna käskyistä, § 10
Ensimmäinen osa
§ 9
Tunnistaaksemme tämän lain korkeuden meidän tarvitsee vain kohdistaa huomiomme kahteen asiaan, nimittäin sen julkituojaan sekä siihen majesteettisuuteen, jolla se annettiin. Kun käännämme katseemme tuohon korkeaan julkituojaan, havaitsemme kaikkien luotujen olentojen suuren kantaisän, joka äärettömässä viisaudessaan132 ja kaikkivaltiudessaan on valmistellut ja tyhjästä luonut niin suuria ja lukemattomia olioita ja olentoja. Ajatuskyvyllämme emme koskaan edes opi tuntemaan niitä ja vielä vähemmän ymmärtämään niiden syitä ja vaikutuksia. Pienimmässäkin luodussa oliossa näemme niin selvästi hänen mahtavuutensa merkit, että meidän täytyy hämmästyä. Ja kun me niiden perusteella teemme päätelmiä kaiken muun suhteen, meidän täytyy sanoa, että siihen ymmärryksemme ei yllä. Tämä suuri Jumala onkin meidän moraalioppimme ainoa alkuunpanija, sillä kuten sanotaan, suuri ja korkea kolmiyhteinen Jumala puhui kaiken tämän 2. Moos. 20:1, mihin apostoli Jaakob viittaa, kun hän sanoo: Yksi ainoa on lainsäätäjä ja tuomari, hän, jolla on valta pelastaa ja valta tuomita kadotukseen Jaak. 4:12. Sama itsenäinen Jahve, joka kulki Israelin kansan edessä päiväsaikaan pilvipatsaassa heidän edellään ja yöllä tulipatsaassa, niin että he saattoivat kulkea sekä päivällä että yöllä1 2. Moos. 13:21. Niin korkeasta kädestä lähtenyt laki ei voi olla muuta kuin Suuren Alkuunpanijansa kaltainen. Kuule taivas, kuuntele, maa! Herra puhuu Jes. 1:2. Ja sinä ihmislapsi, sinä maan tomu, laskeudu alas ylpeytesi valtaistuimelta ja polvistu hämmästyksestä maahan, sillä Kaikkivaltias puhuu sinulle.
Första Delen.
§. 9.
At känna igen högden af denna lag, behöfve vi allenast vända vår upmärksamhet på tvänne ting, nemligen Utgifvaren af den samma, och det Majestät, hvarmed den utgafs. När vi vände våra ögon til denna höga Utgifvaren, få vi här igen den Stora Ätte-fadren för alla skapade ting; som med sin oändeliga vishet132 och allmagt hafver tilredt, och af intet frambragt så stora och oräkneliga ting och varelser, at vi med vår eftertanka aldrig hinne til kännedomen en gång af dem, än mindre til deras ordsaker och värkningar. I de minsta af skapade tingen förekomma oss så tydeliga spår af Hans Majestät, at vi måste häpna däröfver, och när vi af dem slute til det öfriga, måste vi säga: det är oss för högt. Denne store Guden är nu enda uphofvet til vår Sedolära; ty det heter, at Gud den stora och högtlåfvade Treenigheten talade desse orden, 2. M. B. 20:1. hvaruppå Apostelen Jacob syftar, då han säger: En är laggifvaren, som kan salig gjöra, och fördömma. Jac: 4:12. Den samme sjelfständige Jehovah, som gick för Israëls menighet om dagen uti en molnstod, och om nattena uti en eldstod, til at vandra både dag och nat. 2 M. B. 13:21. En lag ifrån så hög hand kan ju ej annat än vara lik sin Store Uphofsman. Ack! hörer i himlar, och tu jord fattat med öronen;2 ty Herren talar. Es: 1:2. Du menniskobarn, du jordenes stoft, stig ned ifrån ditt stolthets säte, och buga dig med häpnad til jorden; ty den Allsmägtige talar dig til.
Ensimmäinen osa
§ 9
Tunnistaaksemme tämän lain korkeuden meidän tarvitsee vain kohdistaa huomiomme kahteen asiaan, nimittäin sen julkituojaan sekä siihen majesteettisuuteen, jolla se annettiin. Kun käännämme katseemme tuohon korkeaan julkituojaan, havaitsemme kaikkien luotujen olentojen suuren kantaisän, joka äärettömässä viisaudessaan132 ja kaikkivaltiudessaan on valmistellut ja tyhjästä luonut niin suuria ja lukemattomia olioita ja olentoja. Ajatuskyvyllämme emme koskaan edes opi tuntemaan niitä ja vielä vähemmän ymmärtämään niiden syitä ja vaikutuksia. Pienimmässäkin luodussa oliossa näemme niin selvästi hänen mahtavuutensa merkit, että meidän täytyy hämmästyä. Ja kun me niiden perusteella teemme päätelmiä kaiken muun suhteen, meidän täytyy sanoa, että siihen ymmärryksemme ei yllä. Tämä suuri Jumala onkin meidän moraalioppimme ainoa alkuunpanija, sillä kuten sanotaan, suuri ja korkea kolmiyhteinen Jumala puhui kaiken tämän 2. Moos. 20:1, mihin apostoli Jaakob viittaa, kun hän sanoo: Yksi ainoa on lainsäätäjä ja tuomari, hän, jolla on valta pelastaa ja valta tuomita kadotukseen Jaak. 4:12. Sama itsenäinen Jahve, joka kulki Israelin kansan edessä päiväsaikaan pilvipatsaassa heidän edellään ja yöllä tulipatsaassa, niin että he saattoivat kulkea sekä päivällä että yöllä3 2. Moos. 13:21. Niin korkeasta kädestä lähtenyt laki ei voi olla muuta kuin Suuren Alkuunpanijansa kaltainen. Kuule taivas, kuuntele, maa! Herra puhuu Jes. 1:2. Ja sinä ihmislapsi, sinä maan tomu, laskeudu alas ylpeytesi valtaistuimelta ja polvistu hämmästyksestä maahan, sillä Kaikkivaltias puhuu sinulle.
Unfortunately this content isn't available in English
Första Delen.
§. 9.
At känna igen högden af denna lag, behöfve vi allenast vända vår upmärksamhet på tvänne ting, nemligen Utgifvaren af den samma, och det Majestät, hvarmed den utgafs. När vi vände våra ögon til denna höga Utgifvaren, få vi här igen den Stora Ätte-fadren för alla skapade ting; som med sin oändeliga vishet132 och allmagt hafver tilredt, och af intet frambragt så stora och oräkneliga ting och varelser, at vi med vår eftertanka aldrig hinne til kännedomen en gång af dem, än mindre til deras ordsaker och värkningar. I de minsta af skapade tingen förekomma oss så tydeliga spår af Hans Majestät, at vi måste häpna däröfver, och när vi af dem slute til det öfriga, måste vi säga: det är oss för högt. Denne store Guden är nu enda uphofvet til vår Sedolära; ty det heter, at Gud den stora och högtlåfvade Treenigheten talade desse orden, 2. M. B. 20:1. hvaruppå Apostelen Jacob syftar, då han säger: En är laggifvaren, som kan salig gjöra, och fördömma. Jac: 4:12. Den samme sjelfständige Jehovah, som gick för Israëls menighet om dagen uti en molnstod, och om nattena uti en eldstod, til at vandra både dag och nat. 2 M. B. 13:21. En lag ifrån så hög hand kan ju ej annat än vara lik sin Store Uphofsman. Ack! hörer i himlar, och tu jord fattat med öronen;4 ty Herren talar. Es: 1:2. Du menniskobarn, du jordenes stoft, stig ned ifrån ditt stolthets säte, och buga dig med häpnad til jorden; ty den Allsmägtige talar dig til.
Ensimmäinen osa
§ 9
Tunnistaaksemme tämän lain korkeuden meidän tarvitsee vain kohdistaa huomiomme kahteen asiaan, nimittäin sen julkituojaan sekä siihen majesteettisuuteen, jolla se annettiin. Kun käännämme katseemme tuohon korkeaan julkituojaan, havaitsemme kaikkien luotujen olentojen suuren kantaisän, joka äärettömässä viisaudessaan132 ja kaikkivaltiudessaan on valmistellut ja tyhjästä luonut niin suuria ja lukemattomia olioita ja olentoja. Ajatuskyvyllämme emme koskaan edes opi tuntemaan niitä ja vielä vähemmän ymmärtämään niiden syitä ja vaikutuksia. Pienimmässäkin luodussa oliossa näemme niin selvästi hänen mahtavuutensa merkit, että meidän täytyy hämmästyä. Ja kun me niiden perusteella teemme päätelmiä kaiken muun suhteen, meidän täytyy sanoa, että siihen ymmärryksemme ei yllä. Tämä suuri Jumala onkin meidän moraalioppimme ainoa alkuunpanija, sillä kuten sanotaan, suuri ja korkea kolmiyhteinen Jumala puhui kaiken tämän 2. Moos. 20:1, mihin apostoli Jaakob viittaa, kun hän sanoo: Yksi ainoa on lainsäätäjä ja tuomari, hän, jolla on valta pelastaa ja valta tuomita kadotukseen Jaak. 4:12. Sama itsenäinen Jahve, joka kulki Israelin kansan edessä päiväsaikaan pilvipatsaassa heidän edellään ja yöllä tulipatsaassa, niin että he saattoivat kulkea sekä päivällä että yöllä5 2. Moos. 13:21. Niin korkeasta kädestä lähtenyt laki ei voi olla muuta kuin Suuren Alkuunpanijansa kaltainen. Kuule taivas, kuuntele, maa! Herra puhuu Jes. 1:2. Ja sinä ihmislapsi, sinä maan tomu, laskeudu alas ylpeytesi valtaistuimelta ja polvistu hämmästyksestä maahan, sillä Kaikkivaltias puhuu sinulle.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Ensimmäinen saarna käskyistä, § 8
Seuraava jakso: Ensimmäinen saarna käskyistä, § 10
paikat:
Henkilöt: Jaakob (UT)
Raamatunkohdat:
Aiheet: