Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Ensimmäinen saarna Jumalan kymmenestä käskystä

Ensimmäinen saarna käskyistä, § 26

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

§ 26

Ei voida kuitenkaan kieltää, että tätä lakia käytetään meidän keskuudessamme monella tapaa väärin. Itse lakia käytetään usein synninpeittona oman teeskentelyn ja sydämen pahuuden verhoamiseksi niin kauan kuin kykenee välttymään karkeilta rikkomuksilta sitä vastaan ja voi itseensä tyytyväisenä usein toistaa: Jumalan kiitos, etten ole niin kuin nuo muut ihmiset. Samalla kuitenkin usein ruoditaan mitä tarkimmin lähimmäisen tekoja, jopa aikomuksia ja ajatuksia, samalla kun omat jätetään kokonaan huomiotta. Jotkut taas, joiden omantunnon laki on kaikista Kristus-saarnoista huolimatta herättänyt, koettavat sovittaa rikkomuksiaan pakotetulla ja kehnolla lainkuuliaisuudella. Näyttää siltä kuin he toisinaan eivät ylpeyttään suostuisi lankeamaan niin alas kuin Armahtajansa jalkojen juureen, ja toisinaan he taas tuntevat itsensä niin vähäisiksi, etteivät tässä surkeassa tilassaan uskalla edes ottaa vastaan täysin ansaitsematonta armoa, ennen kuin jonkin huomattavan parannuksen ansiosta ovat hankkineet itselleen siihen jonkinlaisen oikeuden. Ja usein käy niin, että he ponnistelevat pitkään ennen kuin huomaavat joutuneensa harhateille, joita pitkin he eivät koskaan pääse perille, ainakaan jolleivat saa apua muilta kokeneilta Jumalan lapsilta ja uskollisilta johdattajilta. Ja käy niinkin, että tällaiset, jotka pitkään ovat kokeneet paremmaksi tulemisen mahdottomaksi, epätoivossaan rikkovat kaikki lain siteet ja kolkuttavan omantunnon levottomuudesta sekä kuoleman ja helvetin kauhujen pelosta huolimatta antautuvat kokonaan hillittömien halujensa vietäviksi. Toiset taas joutuvat voimattomuutensa paineessa ja kalvavan tuskan vallassa turmioon. Voi, kuinka kaikki sellaiset voitaisiinkaan johdattaa irti kaikesta omastaan, tuskassaan vain ahkerasti huutamaan Jeesuksen nimeä, joka on syntisille hunajanmakea, ja ajattelemaan, mitä se merkitsee. Voi, kunpa he nostaisivat katseensa ylös ja Pietarin tavoin näkisivät, miten hänen rakastava katseensa kohdistuu heihin ja miten hän tarjoaa heille vanhurskauden viittaa, jolla hän haluaa peittää kaiken heidän saastaisuutensa, niin että he voisivat pian Vapahtajansa käsivarsilla sanoa: Jumalan kiitos. Paula katkesi, ja me pääsimme irti. Meidän auttajamme on Herra, hän, joka on luonut taivaan ja maan Ps. 124:7–8. Mutta tässä saa usein kokea, ettei sokea voi johdattaa sokeaa. Voi käydä niin, että hädänalainen kohtaa paimenen, joka sanoo, että sinun pitää huolehtia enemmän, sinun pitää taistella ja kuolettaa vanha Aatami, vaikka hän itse olisi vielä aivan kuollut. Toinen taas saattaa sanoa, että sinua piinaavat varmaankin paholaisen kiusaukset, mutta sinullahan ei ole mitään erityistä omallatunnollasi, sinä et ole elänyt sen huonommin kuin toisetkaan, päinvastoin paremmin kuin monet, jätä tuollaiset houreet ja elä niin kuin muutkin. Sielultaan sairas syntinen kohtaa usein kokemattomia lääkäreitä, jotka eivät tunnista sairautta oikein vaan antavat sille eri nimiä kukin oman käsityksensä mukaan. He eivät ymmärrä syntisen tilannetta ja määräävät siksi keskenään täysin ristiriitaisia lääkkeitä. Hoidosta tulee joka tapauksessa riskialtis, ja se päättyy huonosti, mikäli johdattajat eivät itse ole kulkeneet samaa tietä, jota he osoittavat toisille. Voi Herra, armahda Siioniasi ja lähetä armossa viisaita ja valppaita vartijoita sen muureille. Papin huulten pitää tallettaa oppi, ja hänen suustaan voi aina varmuudella saada lain opetusta1 Mal. 2:7. Aamen.

Suom. Eero Ojanen


  1. 1933/muokattu

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: