Edellinen jakso: Ensimmäinen saarna käskyistä, § 21
Seuraava jakso: Ensimmäinen saarna käskyistä, § 23
Sovellutus
§ 22
Olemme nyt, rakkaat kuulijat, tarkastelleet lakia yleisesti ja siinä ensinnäkin osoittaneet sen korkeuden, toiseksi tuoneet esille sen sitovuuden ja kolmanneksi sen kolminkertaisen hyödyn. Olisinpa voinut tänään olla niin onnekas, että olisin kyennyt antamaan teille elävän käsityksen kaikesta tästä! Meidän aikamme halveksii Herran lakia, erityisesti kahdesta syystä. Kysytään, missä suhteessa tämä laki on parempi kuin viisaiden pakanoiden moraalilait? Niidenhän havaitsee usein olevan yhtä ankaria, yhtä sitovia ja yhtä hyvin laadittuja kuin nämä jumalalliset lait. Mutta hyvä kristitty (vaikka nurjamielisyytesi suurta Lainsäätäjää kohtaan ei anna sinulle oikeutta tähän kalliiseen nimeen), salli minun kertoa sinulle, kuinka pahoin sinä ja kaltaisesti tässä kohden erehdytte totuudesta. Täytyyhän sinun myöntää, että on kaikkitietävä, pyhä ja kaikkivaltias olemus, joka on sinun ja minun olemassaolon syy ja jonka ansiosta sielussamme on käsitys hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä1 oli siihen liian pieni ja mitätön tehdäkseen tästä ilmestyksestä jumalallisen. Mutta, sinä sanot lopuksi, Mooseshan on kuitenkin yksin kirjoittanut muistiin koko tämän tapahtuman? Se on totta. Mutta Herra itse on kirjoittanut lain sanat kivitauluihin, ja koko Israelin kansa kuuli ne. Ja mitä Mooseksen uskottavuuteen tulee, niin jos tarkastelemme häntä pelkästään muistiinmerkitsijänä, niin hänellä on kuitenkin vahvimmat todisteet historiallisesta totuudesta, mitä noin kaukaiselta ajalta ylipäätään voi olla olemassa. Hän kuvaa aikansa tapahtumia tarkasti nimineen, päivämäärineen ja vuosilukuineen, tarkkaavaisen, epäileväisen ja usein napisevan kansan silmien alla, aikana jolloin heidän koko jumalanpalveluksensa sai uuden muodon ja järjestyksen tabernaakkeleineen, uhreineen ja puhdistautumisineen, jotka säilyivät sukupolvesta toiseen 1 560 vuotta, ja joista meidän aikanammekin 3 300 vuotta myöhemmin nähdään juutalaisten keskuudessa selviä merkkejä. Se kansa ei varmasti sietänyt mitään runoilua, kaiken vähiten näin merkittävässä asiassa. Kaiken sen kansa oli itse nähnyt ja kuullut ja kunnioittaen se puhui siitä lastenlapsilleen. Ja jos lisäksi tarkastelemme häntä suurena Jumalan miehenä ja todistajana, joka osoitti totuuden niin faaraolle kuin Israelin lapsillekin, niin nämä tapahtumat Siinainvuorella tulee sitäkin kiistattomammiksi. Mitä sinun sitten pitääkään ajatella laista, jonka itse Jahve on majesteettisuudessaan antanut? Voi, mitä voimmekaan odottaa tältä suurelta Lainsäätäjältä? Uteliaisuus ei saa tässä johtaa meitä tunkeutumaan lähemmäksi Herraa2 2. Moos. 19:21.
ja joka on osallinen meidän menestykseemme tai onnettomuuteemme. Eikö tällainen kaikkein täydellisin Jumala silloin ole joka suhteessa myös kaikkein täydellisin Lainsäätäjä? Et voi kieltää hänen oikeuttaan tai viisauttaan sen suhteen. Ja kun näet, miten tietämätön meidän sukukuntamme luonnostaan on omista velvollisuuksistaan, jollei sillä ole kristillistä johdatusta, jonka kautta sinäkin olet saanut kaikki ne moraaliopilliset käsitykset, jotka sinulla nyt on ja joita ehkä kuvittelet synnynnäisiksi, niin omantuntosi täytyy vakuuttaa sinut myös tällaisten määräysten välttämättömyydestä. Voitko osoittaa joitain sellaisia käsityksiä, jotka ovat jumalallista alkuperää? Ei, sellaisia ei ole. Mutta tule ja kokoa kuitenkin kaikki muinaiset kirjoitukset ja uuden ajan moraaliopit Koraanista, aseta ne kaikki yhteen tai tarkastele kutakin erikseen, niin minä kysyn, sopivatko ne yhteen? Osoittavatko ne tien autuuteen? Mikä sekasotku ja millaisia surkeita järjettömyyksiä, joihin sinun itsekin täytyy tympääntyä. Mutta nyt minun täytyy sanoa sinulle: Minulla on tässä, Jumalan kiitos, niin kuin kaikilla kristityillä ja myös juutalaisilla, sellainen lainsäädäntö muassani. Käykäämme hetkeksi Siinainvuorelle ja katselkaamme suurta näkyä. Vuoren huippu peittyy paksuun pilveen, alkaa jylistä ja salamoida, koko vuori savuaa, tuli hehkuu ja pilvestä kuuluu kauhistuttava pasuunan ääni, joka voimistuu koko ajan. Minä kysyn sinulta, mikä se oli? Arvelet, että Mooseksen siellä täytyi puhaltaa pasuunaan, mutta minä vastaan: ei, Mooses ei edes ollut vuorella. Tai ehkä se, mitä hän kertoo, ei olekaan totta? Mooses ei yksin sitä nähnyt, siellä oli miljoonia ihmisiä, jotka näkivät ja kuulivat sen ja vapisivat. Mooses johdatti seurakunnan lähemmäs vuorta. Kaikkivaltias Herra puhui. Voitko tarkastella tätä kaikkea vapisematta? Voitko ajatella sitä tuntematta väristyksiä? Tässä ei ollut petokselle sijaa, ei ollut kysymys epäjumalten pappien juonista kansan harhauttamiseksi. Ei se ollut ihminen, joka siinä puhui, eikä kukaan olisi voinut niin puhua. Muhammadin kyyhkySiitä, mitä olemme osoittaneet, näemme selkeästi, millaista mestariteosta me tältä suurelta Lainsäätäjältä voimmekaan odottaa. Se onkin täysin korkean alkuunpanijansa kaltainen. Olemme edellä jo osoittaneet, miten suuri ero tämän jumalallisen säädöksen ja ihmisen säädöksien välillä on. Kuinka heikkoja ja häilyviä ovatkaan jälkimmäiset edelliseen verrattuna. Voi ihminen! Kunnioita siis
ajoissa tätä mestariteosta, joka menee sinun käsityskykysi yli, äläkä luule julkeasti pystyväsi mestaroimaan sellaista, joka ilmaisee täydellisyyttä. Riennä antamaan Jumalalle kunnia ennen kuin sydänten tuomitsija äkkiarvaamatta tuomitsee sinut sen lain mukaan, jonka poljit jalkoihisi.
Edellinen jakso: Ensimmäinen saarna käskyistä, § 21
Seuraava jakso: Ensimmäinen saarna käskyistä, § 23
paikat: Eurooppa Siinainvuori
Raamatunkohdat:
Aiheet: