Edellinen jakso: Ensimmäinen saarna käskyistä, § 20
Seuraava jakso: Ensimmäinen saarna käskyistä, § 22
21 §
Mutta kolmas hyöty, jonka Herran pyhä laki meille tarjoaa on se, että siitä tulee meille oppimestari etsiessämme sovitusta. Tästä meitä vakuuttaa Pyhän kirjan selkeä sanoma, kuten myös asian oma luonne. Galatalaisten keskuudessa laki ja evankeliumi oli täysin sekoitettu toisiinsa vahingollisin seurauksin, minkä vuoksi apostoli Paavali asetti kumpaisenkin oikealle paikalleen, ja sanoi: Laki oli meidän oppimestarimme Kristuksen tuloon asti1 Gal. 3:24. Oppimestari tarkoittaa alkukielessä2 lastenopettajaa tai johdattajaa, joka opetusten, silmälläpidon ja rangaistusten avulla johdattaa alaikäisiä lapsia hyveen tielle. Vanhan testamentin juutalaisille seremoniallinen laki oli tällainen oppimestari. Kaikki heidän uhrinsa ja puhdistautumisensa viittasivat Kristuksen suureen uhriin ja hänen kalliiseen sovintovereensä. Tällainen oppimestari oli myös moraalilaki, jonka monia pyhiä vaatimuksia he eivät koskaan kyenneet täyttämään ja joka huusi kirousta ja kuolemaa heidän päälleen. Se ei ainoastaan osoittanut heille, kuinka välttämätön Sovittaja heille oli, vaan antoi myös kyvyn kääntyä hänen puoleensa. Mitä ensin mainittuun tulee, niin heidän johdattamisensa Vapahtajan luo päättyi hänen ilmestyessään maailmaan, mutta jälkimmäinen säilyy aina samana niin kauan kuin maailma pysyy.
Itse asian luonne osoittaa selkeäsi samaa. Itsensä varaan jätetty ihminen ei tietenkään hae apua ja sovitusta halveksitulta ja ristiinnaulitulta Jeesukselta. Ei, pikemmin hän kerää viikunanlehtiä, vastaväitteitä ja selityksiä peittääkseen ja kaunistellakseen vikojaan. Mutta kun laki paljastaa hänet ja riistää häneltä kaikki verukkeet, ja hän huomaa olevansa hukassa, niin vasta silloin hän joutuu hätään ja ahdinkoon ja huutaa: Mihin voisi paeta syntien mustaa mutaa? Mistä saisin lohtua moniin puutteisiini? Mikään tässä maailmassa ei voi antaa lohtua valitukseeni.3 Siitä, miten moraalilaki johdattaa meitä Kristukseen, sanoo autuas tohtori Rambach4 nimenomaisesti: ”Laki johdattaa meitä, hän sanoo, Kristukseen sillä tavoin, että se osoittaa meille meidän nurjamielisyytemme ja syntimme sekä Jumalan vihan, jonka synneillämme olemme vetäneet puoleemme. Se huutaa meille kirousta ja kuolemaa, jotta me rakkaudesta omaa itseämme, sen selviytymistä ja sen hyvää kohtaan, minkä Jumala on meihin asettanut, ajattelisimme Vapahtajaa, ja kun hän evankeliumissa (eli siinä opissa, jossa usko Jeesukseen tarjoaa sovituksen) ilmenee meille, me voimme sydämestämme jättää itsemme hänelle.” Rambachin kommentti galatalaiskirjeeseen.5 Tällä tavoin lain kolme tärkeää vaikutusta toimivat siis samansuuntaisesti. Syntien tunteminen edellyttää aina tietoa lain vaatimuksista, eikä lain tuomitseva voima vaikuta meihin mitenkään muuten kuin sen mukaan, missä määrin me tunnemme rikkoneemme lakia. Laki ei tuomitse muita kuin lainrikkojat, ja juuri tämä tuomio, tai uhkaava rangaistus on se, joka saa syntisen karttamaan onnettomuutta ja ikuista turmiota. Siunattu on siis meille tämä oppimestari, sillä ilman häntä emme koskaan olisi tulleet pyytäneeksi Vapahtajaamme eikä meitä myöskään olisi vapahdettu. Hän on kyllä jonkin verran kovakourainen meidän vanhaa Aatamiamme6 kohtaan, mutta sitä meidän paha sydämemme juuri tarvitseekin. Voi! Hyvä on sen osa, jota Jumala ojentaa. Älä väheksy Kaikkivaltiaan kuritusta Job 5:17 tai koveta sydäntäsi pelkosi vuoksi. Oi ihminen! Kun tunnet tämän kurituksen, älä ryhdy mihinkään hullutuksiin! Älä hiiskahdakaan Luojaasi vastaan tai laastaroi haavoitettua omaatuntoasi hyveen kaapuun puetuilla iljetyksilläsi. Voi, siinä ei ole muuta neuvoa kuin pako. Pakene siis niin kauan kuin vielä on aikaa, niin ettet vahingossa nukahda uudestaan ja armonaikasi kalliit hetket kuluvat niin kuin nukkuvan ihmisen hetket kuluvat hujauksessa loppuun. Käskin paeta, mutta minne? Sinun ja koko maailman Vapahtajan luokse, synnin kauhussa ja helvetin pelossa, ja pyytäen hartaasti apua tältä Armahtajaltasi.
Edellinen jakso: Ensimmäinen saarna käskyistä, § 20
Seuraava jakso: Ensimmäinen saarna käskyistä, § 22
paikat:
Henkilöt: Paavali Rambach, Johann Jakob
Raamatunkohdat:
Aiheet: