Edellinen jakso: Ensimmäinen saarna käskyistä, § 17
Seuraava jakso: Ensimmäinen saarna käskyistä, § 19
§ 18
Kolmas osa
Kolmanneksi kiiruhdamme nyt vihdoin tarkastelemaan tämän moraalilain todellista hyötyä. Jos me, rakkaat Herrassa, yhä olisimme samassa tilanteessa, johon kaikkivaltias Jumala asetti esi-isämme paratiisissa, niin tässä sanottu riittäisi ilmaisemaan lain hyödyllisyyden. Silloin heillä ei ollut vain kaikkea tähän tarkoitukseen tarvittavaa tietoa Jumalasta, Luojastaan, ja hänen pyhistä vaatimuksistaan ihmisille. Heillä oli myös taipumus noudattaa niitä ja kyky täyttää ne. Mutta kuka meistä voisi hämmästymättä havaita sen sokeuden tilan, johon me olemme valitettavan syntiinlankeemuksen johdosta joutuneet?. Kuka voi ilman kyyneliä valittaa sitä vastahakoisuutta, jota tunnemme Luojaamme kohtaan, ja sitä kyvyttömyyttä, jota me hänen käskyjensä täyttämisessä osoitamme. Kuka voisi tarpeeksi surra sitä onnettomuutta, jota olemme aiheuttaneet niin ajassa kuin ikuisuudessakin rikkomuksillamme, kun meidän sydämestämme152 kumpuavat ajatukset ja pyrkimykset ovat kauttaaltaan pahat nuoruudesta saakka1 1. Moos. 6:5 ja 8:21. Ei ole yhtäkään vanhurskasta, ei ketään, joka kunnioittaa Jumalaa2 Room. 3:10–11. Meidän ylpeä sydämemme on loputtomiin taipuvaisempi hakemaan onnea niin, että jonkinlaisen kunniallisuuden ja lainkuuliaisuuden kautta hankimme oikeutuksen Jumalan edessä, sen sijaan että arvottoman syntisen tavoin vain heittäytyisimme Vapahtajan jalkoihin pyytämään armoa. Laki lupaakin onnen niille, jotka noudattavat sitä, mutta tämän kuuliaisuuden pitää olla täydellistä kaikkien Herran käskyjen suhteen. Apostoli Jaakob sanoo: Se, joka rikkoo sitä yhdessä kohdassa, hän on syypää kaikilta kohdin3 ja jatkaa: Hän, joka sanoi: ”Älä tee aviorikosta”, sanoi myös: ”Älä tapa” Jaak. 2:10–11. Eikä myöskään riitä, että osoittaa tätä kuuliaisuutta jonkinlaisen näennäisen jumalisuuden kautta ja ulkoisesti kunniallisena. Apostoli Paavali kehottaa Timoteusta karttamaan sellaisia, jotka ovat ulkonaisesti hurskaita mutta kieltävät uskon voiman4 2. Tim. 3:5. Suuri Lainsäätäjä, Vapahtajamme Jeesus osoitti selvästi, ettei väsymätön sydänten tutkistelija tyytynyt vain ulkonaisesti osoitettuun hyveeseen Matt. 5, vaan vaati täydellistä sydämen puhtautta, sillä laki on se, joka sanoo: ”Älä himoitse”5153 Room. 7:7. Mutta miten löytää puhtautta siellä missä kukaan ei ole puhdas? Miten syntinen voi käydä pyhästä, väärämielisyys oikeamielisyydestä? Näin jokainen suu tukitaan ja koko maailma tulee syylliseksi Jumalan edessä6 Room. 3:19–20. Ei liha tule vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja Gal. 2:16.
§. 18.
Tredje Delen.
Nu skynde vi oss, at ändteligen för det tredje betrakta denna Sedolagens värkeliga nytta. Vore vi, älskade i Herranom, ännu i det tilstånd, som den Allsmägtige Guden satte våra första föräldrar uti i Paradiset; så vore lagens nytta nog updagad af det som sagt är; ty då ägde de icke allenast all till detta ändamålet nödig kunskap om Gud, sin Skapare, och om Hans heliga fordringar af menniskan, utan ock tillika en benägenhet at följa dem, och förmåga at fullborda dem; men hvem af oss kan utan häpnad se den blindhet vi, genom det beklageliga syndafallet, råkat uti? Hvem kan utan tårar beklaga den ovilja vi känne hos oss emot vår Skapare, och den oförmögenhet, som vi finne hos oss at fullborda Hans befallningar? Hvem kan nog begråta det elände vi i tid och evighet råkat uti genom vår öfverträdelse, då all vår hjer152tans upsåt och tanke är altid benägen till det ondt är alt ifrån ungdomen. 1 Mos. B. 6:5. Cap. 8:21. Then är icke till, som rättfärdig är; icke en. Ingen är, som aktar Gud. Rom. 3:10,11. Vårt högmodiga hjerta är oändeligen mera benäget, at genom någon slags ärbarhet och laglydnad gjöra sig hos Gud berättigad at undfå lycksalighet, än at som en ovärdig syndare kasta sig ned för sin Försonares fötter, at blott tigga om nåd: Lagen tilsäger äfven lycksalighet åt dem, som hålla honom: men denna lydnad skall vara fullkomlig i alla Herrans bud; ty säger Apostelen Jacob: Om någor syndar på et, han är saker till alt,7 och upgifver grunden därtill i följande vers; ty then, som sade, tu skalt icke gjöra hor, han hafver ock sagt, tu skalt icke dräpa. Jac. 2:10,11. Det är ej eller nog, at man visar denna lydnad uti et någorlunda gudaktighets skjen, och en utvärtes ärbarhet; ty Apostelen Paulus befaller Timotheum fly sådana, som allenast hafva et skjen till gudaktighet; men försaka dess kraft, 2 Tim. 3:5. och den store Lagstiftaren, Frälsaren Jesus, visar tydeligen, at den oändelige hjertans ransakaren ingalunda var belåten med en utvärtes dygd allena, Matth 5. utan fordrade en fullkomlig hjertans renhet; ty lagen är den, som säger: Tu skalt intet begära.153 Rom. 7:7. Men hvar skal man finna en renan ther ingen ren är? Huru skal syndaren stå för den Helige; orättfärdigheten för den rättfärdige? Hvar och en mun skal tilstoppas, och all verlden skal för Gudi brottslig varda: Cap. 3:19,20. Therföre, at intet kött kan af lagsens gjerningar varda rättfärdigt för Honom. Gal. 2:16.
§ 18
Kolmas osa
Kolmanneksi kiiruhdamme nyt vihdoin tarkastelemaan tämän moraalilain todellista hyötyä. Jos me, rakkaat Herrassa, yhä olisimme samassa tilanteessa, johon kaikkivaltias Jumala asetti esi-isämme paratiisissa, niin tässä sanottu riittäisi ilmaisemaan lain hyödyllisyyden. Silloin heillä ei ollut vain kaikkea tähän tarkoitukseen tarvittavaa tietoa Jumalasta, Luojastaan, ja hänen pyhistä vaatimuksistaan ihmisille. Heillä oli myös taipumus noudattaa niitä ja kyky täyttää ne. Mutta kuka meistä voisi hämmästymättä havaita sen sokeuden tilan, johon me olemme valitettavan syntiinlankeemuksen johdosta joutuneet?. Kuka voi ilman kyyneliä valittaa sitä vastahakoisuutta, jota tunnemme Luojaamme kohtaan, ja sitä kyvyttömyyttä, jota me hänen käskyjensä täyttämisessä osoitamme. Kuka voisi tarpeeksi surra sitä onnettomuutta, jota olemme aiheuttaneet niin ajassa kuin ikuisuudessakin rikkomuksillamme, kun meidän sydämestämme152 kumpuavat ajatukset ja pyrkimykset ovat kauttaaltaan pahat nuoruudesta saakka8 1. Moos. 6:5 ja 8:21. Ei ole yhtäkään vanhurskasta, ei ketään, joka kunnioittaa Jumalaa9 Room. 3:10–11. Meidän ylpeä sydämemme on loputtomiin taipuvaisempi hakemaan onnea niin, että jonkinlaisen kunniallisuuden ja lainkuuliaisuuden kautta hankimme oikeutuksen Jumalan edessä, sen sijaan että arvottoman syntisen tavoin vain heittäytyisimme Vapahtajan jalkoihin pyytämään armoa. Laki lupaakin onnen niille, jotka noudattavat sitä, mutta tämän kuuliaisuuden pitää olla täydellistä kaikkien Herran käskyjen suhteen. Apostoli Jaakob sanoo: Se, joka rikkoo sitä yhdessä kohdassa, hän on syypää kaikilta kohdin10 ja jatkaa: Hän, joka sanoi: ”Älä tee aviorikosta”, sanoi myös: ”Älä tapa” Jaak. 2:10–11. Eikä myöskään riitä, että osoittaa tätä kuuliaisuutta jonkinlaisen näennäisen jumalisuuden kautta ja ulkoisesti kunniallisena. Apostoli Paavali kehottaa Timoteusta karttamaan sellaisia, jotka ovat ulkonaisesti hurskaita mutta kieltävät uskon voiman11 2. Tim. 3:5. Suuri Lainsäätäjä, Vapahtajamme Jeesus osoitti selvästi, ettei väsymätön sydänten tutkistelija tyytynyt vain ulkonaisesti osoitettuun hyveeseen Matt. 5, vaan vaati täydellistä sydämen puhtautta, sillä laki on se, joka sanoo: ”Älä himoitse”12153 Room. 7:7. Mutta miten löytää puhtautta siellä missä kukaan ei ole puhdas? Miten syntinen voi käydä pyhästä, väärämielisyys oikeamielisyydestä? Näin jokainen suu tukitaan ja koko maailma tulee syylliseksi Jumalan edessä13 Room. 3:19–20. Ei liha tule vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja Gal. 2:16.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Ensimmäinen saarna käskyistä, § 17
Seuraava jakso: Ensimmäinen saarna käskyistä, § 19
paikat:
Henkilöt: Jaakob (UT) Paavali Timoteus
Raamatunkohdat:
Aiheet: