Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Neljäs saarna Jumalan kymmenestä käskystä

Neljäs saarna käskyistä, § 4

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

§ 4

Teksti: 2. Moos. 20:8.

Muista pyhittää lepopäivä.

 

Tämä lukemamme pyhä teksti, Herran lain kolmas käsky, antaa meille aiheen Herran nimessä tarkastella

 

Sapatti- eli lepopäivää.

 

Tässä me

1) Selvitämme, mitä se on, ja

2) miten se tulee pyhittää,

eli

Jumalan palvomiseen välttämätön ajankohta, jossa me

ensinnäkin haluamme osoittaa, mikä ajankohta tähän tulee käyttää, ja

toiseksi, miten se tapahtuu oikealla tavalla.

 

Anna sanasi loistaa niin,

että emme kulkisi pimeydessä,

vaan että pääsisimme tästä murheen laaksosta

Sinun taivaasi saleihin.1

 

Ensimmäinen osa

Rakkaat Herrassa! Johdannossa koetimme, vakuuttaa teidät terveen järjen antamilla perusteilla siitä, että meidän on välttämättä käytettävä merkittävästi aikaa totisen Jumalan palvomiseen. Mutta luonnon valo ei osoita meille, minkä pituinen tämän ajan tulee olla ja mitä elämämme päiviä meidän tulee siihen käyttää, vaan siihen tarvitaan ilmoitusta. Terve järki sanoo vain sen, että vaikka olemme saaneet ajan ja kaiken muunkin Luojaltamme, ja meidän siksi on käytettävä kaikki hänen palvelemisekseen, niin suurimman osan ajastamme tarvitsemme kuitenkin ruumiilliseen työhön, ellemme halua jäädä vaille tässä elämässä välttämättä tarvittavia asioita. Suuret ja liian tiheät keskeytykset työssä aiheuttavat esteitä ja viivytystä ruumiillisten toimiemme asianmukaisessa ja järjestyneessä suorittamisessa. Samalla järki kuitenkin ikään kuin osoittaa, kuinka myös toimiamme tulee aina hoitaa Herran nimessä, ja tätä kautta se kehottaa kristittyjä päivittäiseen sapattiin, jota käsittelemme tuonnempana hieman tarkemmin. Toisaalta järki ei voi mitään muuta kuin hyväksyä Jumalan pyhässä sanassa määräämän seitsemännen päivän pyhittämisen. Siksi meidän on saadaksemme valaistusta ja vakuuttuaksemme asiasta käsiteltävä ensiksi tämän päivän omistamista tällaiseen tarkoitukseen Vanhassa testamentissa, ja sitten katsottava, millä perusteilla Uudessa testamentissa asetetaan viikon ensimmäinen päivä tähän tärkeään tarkoitukseen seitsemännen päivän sijaan.


  1. Alkutekstissä on vuoden 1695 ruotsalaisen virsikirjan virsi 229, säkeistö 9. Se on suomennettu myös vuoden 1986 suomenkielisessä virsikirjassa, virsi 189, säkeistö 8: ”Sanasi valkeudessa suo aina meidän kulkea, ja viimein surun laaksosta taivaaseen, kotiin, johdata”.

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: