Edellinen jakso: Neljäs saarna käskyistä, § 3
Seuraava jakso: Neljäs saarna käskyistä, § 5
§ 4
Teksti: 2. Moos. 20:8.
Muista pyhittää lepopäivä.
Tämä lukemamme pyhä teksti, Herran lain kolmas käsky, antaa meille aiheen Herran nimessä tarkastella
Sapatti- eli lepopäivää.
Tässä me
1) Selvitämme, mitä se on, ja
2) miten se tulee pyhittää,
eli
Jumalan palvomiseen välttämätön ajankohta, jossa me
ensinnäkin haluamme osoittaa, mikä ajankohta tähän tulee käyttää, ja
toiseksi, miten se tapahtuu oikealla tavalla.
Anna sanasi loistaa niin,
että emme kulkisi pimeydessä,
vaan että pääsisimme tästä murheen laaksosta
Sinun taivaasi saleihin.1349
Ensimmäinen osa
Rakkaat Herrassa! Johdannossa koetimme, vakuuttaa teidät terveen järjen antamilla perusteilla siitä, että meidän on välttämättä käytettävä merkittävästi aikaa totisen Jumalan palvomiseen. Mutta luonnon valo ei osoita meille, minkä pituinen tämän ajan tulee olla ja mitä elämämme päiviä meidän tulee siihen käyttää, vaan siihen tarvitaan ilmoitusta. Terve järki sanoo vain sen, että vaikka olemme saaneet ajan ja kaiken muunkin Luojaltamme, ja meidän siksi on käytettävä kaikki hänen palvelemisekseen, niin suurimman osan ajastamme tarvitsemme kuitenkin ruumiilliseen työhön, ellemme halua jäädä vaille tässä elämässä välttämättä tarvittavia asioita. Suuret ja liian tiheät keskeytykset työssä aiheuttavat esteitä ja viivytystä ruumiillisten toimiemme asianmukaisessa ja järjestyneessä suorittamisessa. Samalla järki kuitenkin ikään kuin osoittaa, kuinka myös toimiamme tulee aina hoitaa Herran nimessä, ja tätä kautta se kehottaa kristittyjä päivittäiseen sapattiin, jota käsittelemme tuonnempana hieman tarkemmin. Toisaalta järki ei voi mitään muuta kuin hyväksyä Jumalan pyhässä sanassa määräämän seitsemännen päivän pyhittämisen. Siksi meidän on saadaksemme valaistusta ja vakuuttuaksemme asiasta käsiteltävä ensiksi tämän päivän omistamista tällaiseen tarkoitukseen Vanhassa350 testamentissa, ja sitten katsottava, millä perusteilla Uudessa testamentissa asetetaan viikon ensimmäinen päivä tähän tärkeään tarkoitukseen seitsemännen päivän sijaan.
§. 4.
Text: 2 Mos. B. 20:8.
Tänk uppå Sabbatsdagen at tu helgar honom.
Denna vår uplästa heliga Text, eller tredje Budet i Herrans Lag, gifver oss anledning, at i Herrans Namn betrakta:
Sabbats- eller Hvilodagen.
Hvarvid vi
1. Vilje förklara hvilken den samma är.
2. Huru den rätt skal helgas.
Eller:
Den til Guds dyrkan oumgängeliga tiden; så at vi
Först vilje visa, hvad det är för en tid, som härtil bör användas, och
För det andra: huru det rätt bör ske.
Gif at titt ord oss lyser så,
At vi i mörkret intet gå;
Men genom thenna jämmerdal
Må vandra til tin himmelssal.2349
Förra Delen.
I Ingången sökte vi, älskade i Herranom! öfvertyga Eder med skäl, hämtade af et sundt förnuft, derom, at en märkelig tid fordras af oss, som oumgängeligen bör användas til den sanna Gudens dyrkan, men huru stor den tiden skal vara, och hvilka dagar i vår lefnad därtil skola nyttjas, utstakar icke naturens ljus, därtil fordras uppenbarelsen; så mycket säger det allenast, at ehuru vi hafve sjelfva tiden och alt annat af Skaparen, och derföre äfven alt borde användas til Hans tjenst, erfordras likväl den mästa tiden til lekamligit arbete, om ej detta lifvets nödtorfter skola tryta, och at stora och alt för täta afbrytningar däraf lägga mångfaldiga hinder och uppehåll i vägen för lekamliga göromålens behöriga drift och ordning, hvarmed förnuftet likväl likasom utpekar huru äfven de altid böra ske i Herranom, och därmed påyrkar de Christnas dageliga Sabbat, hvarom vi längre fram få något närmare handla; men kan på andra sidan intet annat än billiga den i Guds heliga ord anbefalte sjunde dagens helgande. Lät oss därföre först til vår uplysning och öfvertygelse betrakta denna dagens invigning til et sådant företagande i Gamla Te350stamentet, och sedan tilse hvad grund vi i Nya Testamentet kunna äga, at i stället för den sjunde dagen använda den första i veckan til detta nödiga företagande.
§ 4
Teksti: 2. Moos. 20:8.
Muista pyhittää lepopäivä.
Tämä lukemamme pyhä teksti, Herran lain kolmas käsky, antaa meille aiheen Herran nimessä tarkastella
Sapatti- eli lepopäivää.
Tässä me
1) Selvitämme, mitä se on, ja
2) miten se tulee pyhittää,
eli
Jumalan palvomiseen välttämätön ajankohta, jossa me
ensinnäkin haluamme osoittaa, mikä ajankohta tähän tulee käyttää, ja
toiseksi, miten se tapahtuu oikealla tavalla.
Anna sanasi loistaa niin,
että emme kulkisi pimeydessä,
vaan että pääsisimme tästä murheen laaksosta
Sinun taivaasi saleihin.3349
Ensimmäinen osa
Rakkaat Herrassa! Johdannossa koetimme, vakuuttaa teidät terveen järjen antamilla perusteilla siitä, että meidän on välttämättä käytettävä merkittävästi aikaa totisen Jumalan palvomiseen. Mutta luonnon valo ei osoita meille, minkä pituinen tämän ajan tulee olla ja mitä elämämme päiviä meidän tulee siihen käyttää, vaan siihen tarvitaan ilmoitusta. Terve järki sanoo vain sen, että vaikka olemme saaneet ajan ja kaiken muunkin Luojaltamme, ja meidän siksi on käytettävä kaikki hänen palvelemisekseen, niin suurimman osan ajastamme tarvitsemme kuitenkin ruumiilliseen työhön, ellemme halua jäädä vaille tässä elämässä välttämättä tarvittavia asioita. Suuret ja liian tiheät keskeytykset työssä aiheuttavat esteitä ja viivytystä ruumiillisten toimiemme asianmukaisessa ja järjestyneessä suorittamisessa. Samalla järki kuitenkin ikään kuin osoittaa, kuinka myös toimiamme tulee aina hoitaa Herran nimessä, ja tätä kautta se kehottaa kristittyjä päivittäiseen sapattiin, jota käsittelemme tuonnempana hieman tarkemmin. Toisaalta järki ei voi mitään muuta kuin hyväksyä Jumalan pyhässä sanassa määräämän seitsemännen päivän pyhittämisen. Siksi meidän on saadaksemme valaistusta ja vakuuttuaksemme asiasta käsiteltävä ensiksi tämän päivän omistamista tällaiseen tarkoitukseen Vanhassa350 testamentissa, ja sitten katsottava, millä perusteilla Uudessa testamentissa asetetaan viikon ensimmäinen päivä tähän tärkeään tarkoitukseen seitsemännen päivän sijaan.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 4.
Text: 2 Mos. B. 20:8.
Tänk uppå Sabbatsdagen at tu helgar honom.
Denna vår uplästa heliga Text, eller tredje Budet i Herrans Lag, gifver oss anledning, at i Herrans Namn betrakta:
Sabbats- eller Hvilodagen.
Hvarvid vi
1. Vilje förklara hvilken den samma är.
2. Huru den rätt skal helgas.
Eller:
Den til Guds dyrkan oumgängeliga tiden; så at vi
Först vilje visa, hvad det är för en tid, som härtil bör användas, och
För det andra: huru det rätt bör ske.
Gif at titt ord oss lyser så,
At vi i mörkret intet gå;
Men genom thenna jämmerdal
Må vandra til tin himmelssal.4349
Förra Delen.
I Ingången sökte vi, älskade i Herranom! öfvertyga Eder med skäl, hämtade af et sundt förnuft, derom, at en märkelig tid fordras af oss, som oumgängeligen bör användas til den sanna Gudens dyrkan, men huru stor den tiden skal vara, och hvilka dagar i vår lefnad därtil skola nyttjas, utstakar icke naturens ljus, därtil fordras uppenbarelsen; så mycket säger det allenast, at ehuru vi hafve sjelfva tiden och alt annat af Skaparen, och derföre äfven alt borde användas til Hans tjenst, erfordras likväl den mästa tiden til lekamligit arbete, om ej detta lifvets nödtorfter skola tryta, och at stora och alt för täta afbrytningar däraf lägga mångfaldiga hinder och uppehåll i vägen för lekamliga göromålens behöriga drift och ordning, hvarmed förnuftet likväl likasom utpekar huru äfven de altid böra ske i Herranom, och därmed påyrkar de Christnas dageliga Sabbat, hvarom vi längre fram få något närmare handla; men kan på andra sidan intet annat än billiga den i Guds heliga ord anbefalte sjunde dagens helgande. Lät oss därföre först til vår uplysning och öfvertygelse betrakta denna dagens invigning til et sådant företagande i Gamla Te350stamentet, och sedan tilse hvad grund vi i Nya Testamentet kunna äga, at i stället för den sjunde dagen använda den första i veckan til detta nödiga företagande.
§ 4
Teksti: 2. Moos. 20:8.
Muista pyhittää lepopäivä.
Tämä lukemamme pyhä teksti, Herran lain kolmas käsky, antaa meille aiheen Herran nimessä tarkastella
Sapatti- eli lepopäivää.
Tässä me
1) Selvitämme, mitä se on, ja
2) miten se tulee pyhittää,
eli
Jumalan palvomiseen välttämätön ajankohta, jossa me
ensinnäkin haluamme osoittaa, mikä ajankohta tähän tulee käyttää, ja
toiseksi, miten se tapahtuu oikealla tavalla.
Anna sanasi loistaa niin,
että emme kulkisi pimeydessä,
vaan että pääsisimme tästä murheen laaksosta
Sinun taivaasi saleihin.5349
Ensimmäinen osa
Rakkaat Herrassa! Johdannossa koetimme, vakuuttaa teidät terveen järjen antamilla perusteilla siitä, että meidän on välttämättä käytettävä merkittävästi aikaa totisen Jumalan palvomiseen. Mutta luonnon valo ei osoita meille, minkä pituinen tämän ajan tulee olla ja mitä elämämme päiviä meidän tulee siihen käyttää, vaan siihen tarvitaan ilmoitusta. Terve järki sanoo vain sen, että vaikka olemme saaneet ajan ja kaiken muunkin Luojaltamme, ja meidän siksi on käytettävä kaikki hänen palvelemisekseen, niin suurimman osan ajastamme tarvitsemme kuitenkin ruumiilliseen työhön, ellemme halua jäädä vaille tässä elämässä välttämättä tarvittavia asioita. Suuret ja liian tiheät keskeytykset työssä aiheuttavat esteitä ja viivytystä ruumiillisten toimiemme asianmukaisessa ja järjestyneessä suorittamisessa. Samalla järki kuitenkin ikään kuin osoittaa, kuinka myös toimiamme tulee aina hoitaa Herran nimessä, ja tätä kautta se kehottaa kristittyjä päivittäiseen sapattiin, jota käsittelemme tuonnempana hieman tarkemmin. Toisaalta järki ei voi mitään muuta kuin hyväksyä Jumalan pyhässä sanassa määräämän seitsemännen päivän pyhittämisen. Siksi meidän on saadaksemme valaistusta ja vakuuttuaksemme asiasta käsiteltävä ensiksi tämän päivän omistamista tällaiseen tarkoitukseen Vanhassa350 testamentissa, ja sitten katsottava, millä perusteilla Uudessa testamentissa asetetaan viikon ensimmäinen päivä tähän tärkeään tarkoitukseen seitsemännen päivän sijaan.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Neljäs saarna käskyistä, § 3
Seuraava jakso: Neljäs saarna käskyistä, § 5
paikat:
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: