Edellinen jakso: Neljäs saarna käskyistä, § 1
Seuraava jakso: Neljäs saarna käskyistä, § 3
§ 2
Vähäisinkin järkevä harkinta osoittaa, että monet ihmisen toimet ovat hänen luonnollisen elämänsä ylläpidon kannalta täysin välttämättömiä. Työtä ja vaivaa meidän on nähtävä, ellemme halua piankin joutua puutteeseen välttämättömimpien tarpeidemme, eli ruoan ja vaatteiden suhteen. Ihminen tuntee siten varsin hyvin, miten painava on luonnon Herran ensimmäinen käsky langenneelle ihmiselle: Otsa hiessä sinun on syötävä leipäsi 1. Moos. 3:19. Yksistään tämä huoli riittää täyttämään monien koko elinajan, ja se laajenee loputtomiin monille työn ja vaivannäön alueille. Ja kun sen lisäksi ihmisen synnynnäinen onnellisuuden halu saa hänet etsimään mukavuutta, niin sen ansiosta sekä huolien että työn määrä moninkertaistuu. Villit ja ne, jotka eivät mitään Jumalaa tunne, eivätkä myöskään tunne kuolemattoman sielunsa arvoa, jäävät usein tähän eivätkä ymmärrä käyttää ohikiitävää aikaansa mihinkään muuhun tekemiseen kuin siihen, joka johtaa tällaiseen melkeinpä pelkästään eläimelliseen hyvinvointiin. Mutta meille kristityille, jotka emme ainoastaan tunne Jumalan olemusta ja korkeita ominaisuuksia sekä hänen suoranaista huolenpitoaan maailmasta, vaan jotka olemme myös täysin vakuuttuneita Jumalaan kohdistuvista velvollisuuksistamme, joita
meidän Jumalaa hartaasti palvelemalla tulee harjoittaa, meille esitän tässä erittäin tärkeän kysymyksen: Mikä aika siihen sitten on käytettävä? Niin suurta asiaa ja keskeistä velvollisuutta kuin se, että luodun olennon tulee palvella tai palvoa Luojaansa, ei voi mitenkään täyttää, ellei siihen käytetä jotain merkittävää osaa meidän lyhyestä ajastamme. Mutta kuinka paljon tätä aikaa täytyy olla, ja miten me sen oikealla tavalla tällaiseen tarkoitukseen käytämme, sitä asiaa meidän on nyt ensisijaisen tärkeä tutkia.
Edellinen jakso: Neljäs saarna käskyistä, § 1
Seuraava jakso: Neljäs saarna käskyistä, § 3
paikat:
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: