Edellinen jakso: Neljäs saarna käskyistä, § 15
Seuraava jakso: Neljäs saarna käskyistä, § 17
§ 16
Tässä kiellettyjen asioiden joukkoon on myös perusteltua lukea ne monenlaiset ajanvietteet, joihin kallista aikaa muutoinkin, mutta erityisesti sapatinpäivänä usein tuhlataan. Nautinnonhalu ja toimettomuus ovat synnyttäneet monia ja moninaisia huvituksia karkottamaan ikävää niiltä, jotka eivät halua käyttää päiviään mihinkään hyödylliseen työhön. Niitä on milteipä lukemattoman paljon, ja kun niitä ei mitenkään voi saada näyttämään jumalisuuden harjoittamiselta, niin niille on koetettu antaa edes viattoman ajanvietteen nimi. Lähemmin tarkasteltuna suuri osa niistä on kuitenkin kaikkea muuta kuin viatonta, vaikka tässä yhteydessä tätä asiaa ei olekaan aihetta lähemmin tutkia. Niiden joukosta voidaan erikseen mainita kaikenlaiset pelit, kevytmieliset ja turhamaiset tanssit ja juhlat sekä hyödyttömät vierailut. Kun suurin osa ihmisistä arkipäivinä hoitaa maallisia askareitaan, heillä ei ole paljoakaan mahdollisuutta harjoittaa huvituksia, vaan ne lykätään yleisesti lepopäiväksi, joka suuremmaksi tai pienemmäksi osaksi, joskus kokonaankin, käytetään niihin. Sitten luullaan, että tällä tavoin ei häpäistä Herran sapattia. Huvitusten yleistymisen ja korkeiden tahojen näyttäminen esimerkkien ansiosta on ikään kuin jo tullut tavaksi olla puuttumatta niihin. Mutta pitäisikö ne silti jättää kaiken puolueettoman arvioinnin ulkopuolelle? Ei suinkaan. Suola ei saa menettää makuaan1 Matt. 5:13. Israelin vartijan tehtäväksi on tarkoin annettu, että hänen tulee varoittaa heitä minun puolestani2 Hes. 3:17. Kuinka siis Herra voisi suosia tällaista sapattinsa viettämistä? Sanotaanhan käskyssä, että se tulee pyhittää, ja silloin sydän on irrotettava kaikesta turhasta ja syntisestä, ja uhrattava se kokonaan Herralle. Mutta sanokoot meidän aikamme kristityt minulle, missä heidän sydämensä ovat tällaisten ajanvietteiden aikana? Rohkeneekohan kukaan väittää, että kaiken tämän aikana heidän sydämensä on kohotettu Jumalan puoleen, kun silmät, suu ja eleet kuitenkin selvästi osoittavat, että he ovat täysin antautuneet turhuuteen, usein jopa niin pitkälle, että he tuskin näkevät tai kuulevat, mitä muuta he voisivat tehdä. He väittävät tähän, että täytyyhän ihmisen keventää mieltään, kun koko viikon raataa monien huolten ja ongelmien keskellä. Minä vastaan, että miksi ette karkota huolia luottavaisessa kanssakäymisessä Jumalan kanssa ja hänen sanansa avulla, joka todella voi ilahduttaa sydäntämme ja rohkaista sieluamme. Mutta tiedän, etteivät he sitä tunne eivätkä ole koskaan nauttineet Jumalan hyvää sanaa Hepr. 6:5 tai maistaneet ja katsoneet Herran hyvyyttä, eivätkä he tiedä, kuinka suloinen ja ihana Herra on, ja kuinka autuas on se, joka turvaa häneen3 Ps. 34:9. He eivät ymmärrä kuningas Daavidin sapattilaulua: Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, Herra Sebaot! Minun sydämeni nääntyy kaipauksesta, kun se ikävöi Herran temppelin esipihoille. Minun sieluni ja ruumiini kohottaa riemuhuudon, kun tulen elävän Jumalan eteen. Herra Sebaot, minun kuninkaani ja Jumalani! Sinun alttarisi luota on varpunenkin löytänyt kodin, pääskynen pesäpaikan, jossa se kasvattaa poikasensa. Ps. 84:2–4. Mutta mistähän nämä sitten ovat löytäneet pesänsä? Aivan, pelipöydästä, tanssisaleista ja huvitusten helmasta. Voiko sellaista kutsua sapatintyöksi? Ei toki. He voivat toki vielä yrittää puolustautua ja sanoa että kun on sapattina käynyt yhdessä tai useammassa jumalanpalveluksessa, ei enää pysty kokoamaan ajatuksiaan Jumalan palvomiseen. Mieli tarvitsee myös huvien ja ajanvietteen suomaa kevennystä. Mutta minä kysyn tällaisilta: miksi koetatte tällä tavoin väkisin salata lihallisen mielenne käärimällä se hyveen manttelin kulmaan? Vakuutan teille, että se ei koskaan kykene sitä peittämään. Tai sanokaa rehellisesti, kuinka tarkkaavaiset ja keskittyneet teidän ajatuksenne kirkossa ovat olleet, kun ne jo ovat niin väsyneet? Todenmukaisempaa olisi sanoa, että olette ikävystyneet. Kuinka innokkaita olivat rukouksenne, kuinka uutteria huokauksenne, kun kerran hartautenne on viilentynyt? Eikö uupunutta mieltäsi voisi paremmin keventää viaton sapatin rauha perheesi ja talonväkesi kanssa, kun kerrot heille Herran suurista ihmeistä, kehotat heitä ja rohkaistut samalla itsekin virsien ja ylistyslaulujen puhuteltavaksi. Kaikessa tässä, mikä ei suinkaan tarkoita jatkuvaa lukemista ja laulamista, voi saada myös kaiken ulkoisten aistien tarvitseman virkistyksen. Lihallista ajanvietettä ei voi kutsua muuksi kuin synnin teoiksi, jotka vakavasti häpäisevät ja käyttävät väärin sapattia. Siksi ne on tässä ankarasti kiellettävä.
Edellinen jakso: Neljäs saarna käskyistä, § 15
Seuraava jakso: Neljäs saarna käskyistä, § 17
paikat:
Henkilöt: Daavid
Raamatunkohdat:
Aiheet: