Föregående avsnitt:
Följande avsnitt:
61r
N:o 20
Just: d:n
Exped:t d:n 8. Junii 1765.
til Riks:s Ständ:s Plena.
Riksens Högloflige Ständers Fiskeri-Deputations Betänckande om Præmiers indragande wid Fiskerierne i Riket. Gifwit wid Riksdagen i Stockholm d 15 Maij 1765.
När Deputationen på ena sidan öfwerwägat, den ömma upsigt och wård Riksens Höglofl:e Ständer, i alla tider haft för Fiskerierne i gemen, och hwahl Fiskefångsten, robben slageriet1, Torsk ock Cabelion2, samt Sillfisket i synnerhet, och huru Riksens Höglofl:e[61v] Ständer, wid de nästförflutne Riksdagar, tillika utsedt en särskild fon[d] af bewiljad afgift, på alla främmande Fiskewahror; en dahler Kopparmy[nt] på hwarje Tunna Salt; 24 öre Kopparmynt för hwarje Kanna win och brännewin som i Riket införes, jämte Tullafgif[t] af 50 000 Tunnor Salt årligen, hwara[f] efter reglementen wissa Fiskerie- insaltnings och exportations Præmie[r] under Kongl:e Commerce-Collegii tilsy[n] utdelte blifwit; finner Deputatione[n] de tydeligaste wedermählen3, af Riksens Högloflige Ständers osparda möda, att med dryg Kostnad, sök[a] öpna denna Rikets dyrbara Gullgrufwa.
Men när åter å den andra sidan granskas, sjelfwe Fiskeriernes tilstånd, belöningarnes wärckan, den dryga Känning Riket haft af bewillningar til denna fond, jämte dess förwaltning med flere wigtige omständigheter har62r Deputationen trodt sin skyldighet fordra, att efter en noga öfwerläggning, sin tanka i denna dehlen för Riksens Höglofl:e Ständers ögon framlägga. Hwad först Præmier i gemen beträffar, synes de aldrig til Rikets sanskylliga nytta, böra oftare äga rum, än då medlen därtil samlas, utaf mindre nödige wahror, til att uphjälpa de för Riket nyttiga nähringar. Deputationen, långt ifrån att räkna Fiskerierne ibland de mindre lönande nähringar, anser dem twärtom för en Rikedoms Kjälla, där Swenske män få ösa upp, en ymnog Guds wälsignelse; men holler och tillika betänckeligit, att genom någon tyngd på de öfriga, låcka för mycket Arbetare ifrån Hufwudnähringarne til denna handtering, dit egen winst förmår draga, ett så stort antahl menniskjor, som på ett lönande sätt där kunna föda sig, då ock den säkra[62v]ste jämnkningen til Rikets sanskyldiga fördehl skjer af sig sjelf.
Ingen ting kan wara beklageligare för wåra nähringar, än att tilwärckningarne blifwa oss för dyra, och därföre emot utländningens, osälgbare. Igenom Fiskeri Fondens insamlande har och en så nödwändig wahra, som Saltet är, öfwer hela Riket måst blifwa, En dahl:r Koppar:mt på Tunnan dyrare, och i följe däraf, gjort wåra behof och til wärckningar wid pass 200 000 D:r Kopp:rmt årligen Kostsamm[a]re, än de annars hade warit.
Wid sjelfwa förwaltningen af denne Fond, yppa sig äfwen så besynnerlige omständigheter, att Deputationen ej heller trodt sig de samma, för Riksens Högloflige Ständer böra förtiga.
Det är otroligit huru mycket Kongl:e Commerce-Collegium genom dem63r samma blifwit öfwerhopad med sysslor, Räkningar och Protocoller, på det alt skulle gå uti behörig ordning, som ej annat kunnat, än sätta Ämbetsmän, hwilcka utom dess ej hinna med sina öfriga wigtiga giöromåhl, uti willrådighet. Härtil kommer ett märckeligit afdrag, som af Præmii-Fonden måst skje, til Förwaltare, Betjäningens löhner med flere biutgifter, samt pappers consumtionen, hwilcken så ansenligen befinnes wara ökad, att på några åhr, nästan ett helt archiwum därmed blifwidt fyldt; men i synnerhet har Deputationen med särdeles rörelse ärhindradt sig de mångfaldige Eder4, som af Fiskare och Saltare wid Certificaters bestyrckande blifwit brukade, eller til äfwentyrs ofta missbrukade.
Deputationen går denna gången förbi owissheten huruwida de utfallne[63v] Præmier, ändoch kommit i rätta händer, eller någonsin kunna komma. En sak hwarom Deputationen framdeles, torde få närmare yttra sina tankar; men kan ej obemält lemna de betydande hinder, som Fiskerierne mött, genom den stränga tilsyn och widlyftiga omgång5, som för Præmiernes skuld måste i achttagas, wid denna handtering, ehuru wäl, en så angelägen och betydande, nähringsgre[n] icke det minsta twång tåla kan. När en Fiskeri Idkare, ser sig i äfwentyr, att af en Packare och Wräkare6 förolämpas, lakan7 af dess Kjäril förspillas, han med ett af sill lastad[t] Fartyg, under en god wind uppehollas flere dagar, under wäntan på en Packare från Staden, hwilken lätt kan förmås, att gilla en skjäm[d] wahra, eller och wara i stånd, en annans goda wahra och Kjäril skada, ehuru64r Utländingen aldrig kan bringas att blott anse wahran efter märcket, utan efter dess godhet, det kan ej annat, än afmatta en waksam och trefwen8 Fiskare.
Ytterligare har ej heller de bestådde belöningar efter tunnetahlet, haft den wärckan på wårt Sillfiskes i stånd bringande, som man gjärna önskat, i det Fiskeri Idkare därigenom blifwit låckade, att hafwa mera afseende på myckenheten än godheten af denna wahra, hwarföre husholdningen ej annat kunnadt än blifwa förwänd, då Fiskeri Idkare sett sig i stånd, att för en ärkjänd stämpel, endast winna de utsatte Export præmier.
Utom alt detta har Deputationen så wäl af de från orterna inkomne och til denna Deputation remitterade Riksdags Relationer, som af förfarna Fiskare, och i synnerhet af den i[64v] Götheborgs och Bohus Lähn, sista Riksdag öfwer Fiskerierne tilförordnade Deputationens grundeliga berättelse9 med all sorgfällighet sökt gjöra sig underrättad, om hwarje slags fiske i synnerhet, för hwilcket hitintils præmier bestådde blifwit och inhämtadt;
l:o Hwad hwalfiskefångsten och Robben slageriet på Grönland och straat Davis10 beträffar, det samma fänge ej utan märkelig förlust för deltagare och afsaknad för Fiskerie Fonden blifwit idkat, samt nu mera aldeles afstadnat, sedan ett därtil anwändt fartyg År 1761 förolyckats, såsom och huru osäker fångsten af hwalar är, och änteligen, att Utländske sjömagterne, som tilförene idkat detta fänge med stor fördehl, nu mera sedt sig föranlåtna att minska sina Fiskarefartyg: i anseende hwartil det blefwe för Swerige äfwentyrligt65r att genom några Publique Förlager11 eller belöningar, söka förmå någon til detta slags fiske, ehuru Deputationen önskar, att samma med andre drägelige wilckor för det allmänna kunde uptagas och fortsättas.
2:o Sillfisket med Buiser12 i Nordsjön och wid Hettland13 beträffande, så har det icke mindre nu aldeles afstadnat, sedan Sillen til så stor myckenhet, denna tiden besökt wåra egna strander, i anledning hwaraf och sålänge, en ymnog Guds wälsignelse af denna Fiskesort är närmare til fångs, Deputationen håller onödigt att någon til det samma genom Præmier upmuntra.
3:o Hwad åter Torsk- och Cabelion Fisket angår, som äfwen denna tiden blifwit fast ej til särdeles myckenhet idkadt, oacktadt wissa præmier på Backebåtar14 och Skutor därtil, sedan sista Riksdag bestådde warit så finner[65v] wäl Deputationen, att uti denna Fiskewahras beredningssätt, ännu ett och annat fel ofta förekommer, som giör att den sällan til fulkomlig godhet upbringas dymedelst, att de fläste Fiskare äro försedde med sådane Fartyg, där ingen insaltning kan gienast i Kjäril skje, utan den fångade Fisken ligger i en buncka15 så länge oansad och osaltad, til dess Fiskaren kommer til Lands, under hwilcken tid wahran ofta förskjämmes; men som en och annan i denna Landsort af berömligt nit för det allmänna redan på egit bewåg, med sitt efterdöme begynt att upmuntra andra, til det rätta berednings sättet är ingen twifwel, det en och hwar, af Fiskeri Idkare, som åstunda en god och Crediterad16 wahra, utan det Allmännas betungande följa deras exempel. Men hwad änteligen 4:o Sillfisket rörer wid Rikets egna strander, och i dess uti Giötheborgs och Bohus Lähn beläg66rne Skjärgård såsom det mäst betydande, så har wäl åtskillige Præmier hitintils bestådde blifwit, dels för Sillenotar och Trankokerier17, dels och för den Sill som utur Riket blifwit exporterad.
Deputationen, har wid denna så granlaga, som widsträckta dehl af fisket i synnerhet stadnat med sin upmärcksamhet, och fast Deputationen blifwit underrättad därom att en så stor myckenhet sill, kommer til wåra strander, att stundom fiskare kunna med sine notar uphämta, så mycket de åstunda, så hafwa likwäl några af de bäste Sillsalterier i orten redan gådt öfwer ända och andra ännu hotas med samma öde. Häröfwer har Deputationen ej annat kunnat, än stadna i bestörtning och willrådighet, då en så öfwerflödande den högstas wälsignelse understödd med dryga Præmier af Fiskeri Fonden ännu ej förmådt[66v] giöra denna nähring löhnande för dess Idkare.
Att antingen lemna den aldeles utan hjälp, eller genom ännu större belöningar af Publico18, än härtils skjedt, söka uphjälpa den samma, hafwa warit 2:ne lika swåra utwägar för Deputationen att wälja.
Deputationen har alltså sökt ordsakerne til denna nährings wahnmagt och trodt sig hafwa träffat den rätta som består i saknad af en fri rörelse, hwaraf stundom saltbrist eller dyrhet ibland en skjämd wahra, och nästan ständigt en swår och trög afsättning draga sin uprinnelse. Och ehuru gjärna Deputationen welat tilstyrcka Riksens Höglofl:e Ständer, att än widare bispringa denna handtering med wahnliga Præmier af det Allmänna, så har doch Deputationen så i anseende til Rikets gäldbundne19 tilstånd, som sin Instruktions 14 §: jämte det twång, hwarunder Fiskeri67r Idkare, för Præmierne, än framdeles skulle komma att stå, icke funnit därtil full anledning.
När nu Deputationen lägger härtil det Fiskeri-Fonden allaredan häftar i en ansenlig gjäld20 för obetalte Præmier bestigande sig för ingifne och gillade certificater, utom de, som dageligen införwäntas, til 4 415 735 Dahler 8 öre Kopparmynt, eller inemot Femton Tunnor Guld, och att en tid af 5 eller 6 åhr åtminstone åtgå måste, om Fiskeri Fonds medlen til den tiden på lika sätt som härtils, skulle inflyta, innan Fiskeri Idkare kunna komma til åtnjutande af det understöd, som dem för framtiden kunde bewiljas; blifwa betänckeligheterna därwid ännu mera betydande.
I anledning af alt detta förmodar Deputationen sig hafwa fulkomlig anledning Riksens Högloflige Ständer wördsammeligen tilstyrcka, det alla belöningar eller Præmier utaf Fiskerie-Fonden af hwad beskaffen[67v]het de wara måge, böra ifrån datum af den Kundgörelse, som skyndesammast därom utfärdas, och alt framgent uphöra, och det för alt slags Fiske med dess utskjeppning, jämte Tranberedning och hummerhukare Byggnad21; samt att endast den behåldne och widare inflytande Fiskeri Fonden, hädanefter anwändes, til deras afbetalningar, som af sådane Præmier hitintils efter Författningarne giort sig förtjänte, och hwilcka utan afseende på förra kundgiörelser därom, eller lidne sjöskador med Fiskeladdningar22, hwilcka bewisligt giöras kunna, böra innom detta Års slut, sina än felande Bewis och Certificater, til Kongl. Maij:ts och Riksens Commerce Collegii Bepröfwande ofelbart ingifwa, om de giälla skola, såsom en ultimat förelagd Termin23.
Ibland dem som dylike fordringar äga finner Deputationen, att sjelfwa Fiskare68r såsom de där för fisket hafwa största mödan för sine Fiske-Notar Backebåtar och Skutor, samt för Torsk och Långfisket24, å djup och för öppen sjö, böra framför alla andra, af först inflytande medel, äga företräde til de för dem utsatte belöningars utbekommande, så fort det sig giöra låter, för den tid de därtil berättigade warit, på det sådane medel, til Förlag wid Storfisket anwändas kunna, och hwilcket för de öfrige Fondens utgifter, til en ringa saknad anses; men i öfrigt förfares efter Kundgiörelsen af d 15 December 176125.
Deputationen kan ej heller härwid undgå, att Riksens Högloflige Ständers uplyste bepröfwande tillika underställa, att det med en god omtancka, och försigtigheten för en så Betydelig näring likwäl öfwerens stämmer, att Hans Kongl. Maij:t i underdåhnighet tilstyrckes det hwahl Fisket under Grönland och[68v] Robbenslageriet wid Straat Dawis, om det skulle å nyo fortsättjas, jämte sill och StorFisket uti öpna sjön, med sådane Fartyg, att insaltningen straxt efter fångsten wärckställas kan, med Sill Exporten til Medelhafwet och America, kunde emillan Riksdagarne njuta det biträde och annan upmuntran, som nödwändigheten fordrar, och Rikets tilstånd samt omständigheter, då anledning därtil gifwes, tåla och medgifwa kunna; hälst om Sillen beklageligen skulle draga sig ifrån wåra strander, och Fiskare blifwa sysslolöse.
På det Nordsjö Fiskerierne som om de kunna bibehållas i det stånd de nu äro, indraga för Riket flere Millioner dahl:r KopparMynt årligen, likwäl ej på en gång måge sakna all upmuntran sedan dem wid förra Riksdagar så mycken ömhet blifwit weder69rfaren; Så föranlåtes Deputationen Riksens Högloflige Ständer lika wälment tilstyrcka, att Nordsjö Fiskerierne i gemen få njuta frihet för Tull och andra umgiälder, Recognitionen26 undantagen, på alt det salt, som för dem oumgängeligen tarfwas i stället för de, dem hitintils bestådde Præmier, och med hwilcken Tullfrihet de fläste Fiskerier efter Kongl:e Förordningen af d 17 Martii 172427, för detta upmuntrade warit, som doch sedermera blifwit indragen då Præmierne för desse Fiskerier bewiljades. Deputationen finner dem så mycket häldre nu förtjäna denna frihet, som Salt införselen för deras behof ankommer på den idoghet och kostnad Fiskerie-Idkare sjelfwa på denna handtering anwända wilja, och således med den öfriga saltförtäringen uti landet, ingen likhet eller gemenskap hafwer[69v] samt det salt som anwändes på de Fiskewahror som utskjeppas, ej annorlunda, än såsom på nederlag inkommit28, anses bör, och således med det som obrukadt utgår förtjänar enahanda frihet; hälst sådant salt, som Swenska Fiskewahran til utrikes ort åtföljer, än mer gagnar det allmänna: Äfwen som Tull-Arrende Societeten29 för det quantum som til desse nye Fiskerie inrättningar tarfwas, icke kan wara berättigad til afskrifning eller ersättning, emedan saltinförseln för Fiskewarorne efter Contractets slutande desse senare Åren först stigit til det höga Tunnetahl som det nu befinnes.
Till förekommande af missbruk wid en dylik Tull frihet förbeholler sig Deputationen att få med sitt omständeliga Förslag inkomma70r så snart möijeligit är, och sedan Riksens Högloflige Ständer, behagat sig häröfwer först utlåta.
Deputationen har och funnit sig sluteligen befogad Riksens Höglofl:e Ständer tilstyrcka; det de Fiskeri Idkare och deras Folck, som för Krono utskylder befriade warit hädanefter, böra Mantahls och öfrige Personella afgifter ärlägga, til befordran af Kronans inkomst och hwaraf Hon, i flere Åhr uti mistning warit, samt til äfwentyrs hwarjehanda underslef30 kunnat förordsaka. Men för bakräkning31 eller ärsättning til Kronan, för de förflutne åhren, finner Deputationen, att Fiskare rättwisligen befrias böra, hwartil de efter förr utkomne författningar, berätti[70v]gade äro.
Widare får Deputationen, hos Riksens Höglofl:e Ständer inkomma med sitt Betänckande, öfwer den ordning och wård Fiskerierne fordra med undanrödjandet af de hinder och uppeholl, som dem i en och annan måtto i wägen ligga, samt hwad widare wid Fiskeri Fondens Disposition kommer att iachttagas.
Emedlertid hemställes detta wör[d]sammeligen til Riksens Höglofl. Ständers, egit närmare bepröfwande.
År och dag som förr skrifwit står
På Riksens Höglofl:e Ständers Fiskeri Deputations wägna[r]
Posse32 And. Chydenius Thomas Fehman33 Lars Larson34
61r
N:o 20
Just: d:n
Exped:t d:n 8. Junii 1765.
til Riks:s Ständ:s Plena.
Riksens Högloflige Ständers Fiskeri-Deputations Betänckande om Præmiers indragande wid Fiskerierne i Riket. Gifwit wid Riksdagen i Stockholm d 15 Maij 1765.
När Deputationen på ena sidan öfwerwägat, den ömma upsigt och wård Riksens Höglofl:e Ständer, i alla tider haft för Fiskerierne i gemen, och hwahl Fiskefångsten, robben slageriet35, Torsk ock Cabelion36, samt Sillfisket i synnerhet, och huru Riksens Höglofl:e[61v] Ständer, wid de nästförflutne Riksdagar, tillika utsedt en särskild fon[d] af bewiljad afgift, på alla främmande Fiskewahror; en dahler Kopparmy[nt] på hwarje Tunna Salt; 24 öre Kopparmynt för hwarje Kanna win och brännewin som i Riket införes, jämte Tullafgif[t] af 50 000 Tunnor Salt årligen, hwara[f] efter reglementen wissa Fiskerie- insaltnings och exportations Præmie[r] under Kongl:e Commerce-Collegii tilsy[n] utdelte blifwit; finner Deputatione[n] de tydeligaste wedermählen37, af Riksens Högloflige Ständers osparda möda, att med dryg Kostnad, sök[a] öpna denna Rikets dyrbara Gullgrufwa.
Men när åter å den andra sidan granskas, sjelfwe Fiskeriernes tilstånd, belöningarnes wärckan, den dryga Känning Riket haft af bewillningar til denna fond, jämte dess förwaltning med flere wigtige omständigheter har62r Deputationen trodt sin skyldighet fordra, att efter en noga öfwerläggning, sin tanka i denna dehlen för Riksens Höglofl:e Ständers ögon framlägga. Hwad först Præmier i gemen beträffar, synes de aldrig til Rikets sanskylliga nytta, böra oftare äga rum, än då medlen därtil samlas, utaf mindre nödige wahror, til att uphjälpa de för Riket nyttiga nähringar. Deputationen, långt ifrån att räkna Fiskerierne ibland de mindre lönande nähringar, anser dem twärtom för en Rikedoms Kjälla, där Swenske män få ösa upp, en ymnog Guds wälsignelse; men holler och tillika betänckeligit, att genom någon tyngd på de öfriga, låcka för mycket Arbetare ifrån Hufwudnähringarne til denna handtering, dit egen winst förmår draga, ett så stort antahl menniskjor, som på ett lönande sätt där kunna föda sig, då ock den säkra[62v]ste jämnkningen til Rikets sanskyldiga fördehl skjer af sig sjelf.
Ingen ting kan wara beklageligare för wåra nähringar, än att tilwärckningarne blifwa oss för dyra, och därföre emot utländningens, osälgbare. Igenom Fiskeri Fondens insamlande har och en så nödwändig wahra, som Saltet är, öfwer hela Riket måst blifwa, En dahl:r Koppar:mt på Tunnan dyrare, och i följe däraf, gjort wåra behof och til wärckningar wid pass 200 000 D:r Kopp:rmt årligen Kostsamm[a]re, än de annars hade warit.
Wid sjelfwa förwaltningen af denne Fond, yppa sig äfwen så besynnerlige omständigheter, att Deputationen ej heller trodt sig de samma, för Riksens Högloflige Ständer böra förtiga.
Det är otroligit huru mycket Kongl:e Commerce-Collegium genom dem63r samma blifwit öfwerhopad med sysslor, Räkningar och Protocoller, på det alt skulle gå uti behörig ordning, som ej annat kunnat, än sätta Ämbetsmän, hwilcka utom dess ej hinna med sina öfriga wigtiga giöromåhl, uti willrådighet. Härtil kommer ett märckeligit afdrag, som af Præmii-Fonden måst skje, til Förwaltare, Betjäningens löhner med flere biutgifter, samt pappers consumtionen, hwilcken så ansenligen befinnes wara ökad, att på några åhr, nästan ett helt archiwum därmed blifwidt fyldt; men i synnerhet har Deputationen med särdeles rörelse ärhindradt sig de mångfaldige Eder38, som af Fiskare och Saltare wid Certificaters bestyrckande blifwit brukade, eller til äfwentyrs ofta missbrukade.
Deputationen går denna gången förbi owissheten huruwida de utfallne[63v] Præmier, ändoch kommit i rätta händer, eller någonsin kunna komma. En sak hwarom Deputationen framdeles, torde få närmare yttra sina tankar; men kan ej obemält lemna de betydande hinder, som Fiskerierne mött, genom den stränga tilsyn och widlyftiga omgång39, som för Præmiernes skuld måste i achttagas, wid denna handtering, ehuru wäl, en så angelägen och betydande, nähringsgre[n] icke det minsta twång tåla kan. När en Fiskeri Idkare, ser sig i äfwentyr, att af en Packare och Wräkare40 förolämpas, lakan41 af dess Kjäril förspillas, han med ett af sill lastad[t] Fartyg, under en god wind uppehollas flere dagar, under wäntan på en Packare från Staden, hwilken lätt kan förmås, att gilla en skjäm[d] wahra, eller och wara i stånd, en annans goda wahra och Kjäril skada, ehuru64r Utländingen aldrig kan bringas att blott anse wahran efter märcket, utan efter dess godhet, det kan ej annat, än afmatta en waksam och trefwen42 Fiskare.
Ytterligare har ej heller de bestådde belöningar efter tunnetahlet, haft den wärckan på wårt Sillfiskes i stånd bringande, som man gjärna önskat, i det Fiskeri Idkare därigenom blifwit låckade, att hafwa mera afseende på myckenheten än godheten af denna wahra, hwarföre husholdningen ej annat kunnadt än blifwa förwänd, då Fiskeri Idkare sett sig i stånd, att för en ärkjänd stämpel, endast winna de utsatte Export præmier.
Utom alt detta har Deputationen så wäl af de från orterna inkomne och til denna Deputation remitterade Riksdags Relationer, som af förfarna Fiskare, och i synnerhet af den i[64v] Götheborgs och Bohus Lähn, sista Riksdag öfwer Fiskerierne tilförordnade Deputationens grundeliga berättelse43 med all sorgfällighet sökt gjöra sig underrättad, om hwarje slags fiske i synnerhet, för hwilcket hitintils præmier bestådde blifwit och inhämtadt;
l:o Hwad hwalfiskefångsten och Robben slageriet på Grönland och straat Davis44 beträffar, det samma fänge ej utan märkelig förlust för deltagare och afsaknad för Fiskerie Fonden blifwit idkat, samt nu mera aldeles afstadnat, sedan ett därtil anwändt fartyg År 1761 förolyckats, såsom och huru osäker fångsten af hwalar är, och änteligen, att Utländske sjömagterne, som tilförene idkat detta fänge med stor fördehl, nu mera sedt sig föranlåtna att minska sina Fiskarefartyg: i anseende hwartil det blefwe för Swerige äfwentyrligt65r att genom några Publique Förlager45 eller belöningar, söka förmå någon til detta slags fiske, ehuru Deputationen önskar, att samma med andre drägelige wilckor för det allmänna kunde uptagas och fortsättas.
2:o Sillfisket med Buiser46 i Nordsjön och wid Hettland47 beträffande, så har det icke mindre nu aldeles afstadnat, sedan Sillen til så stor myckenhet, denna tiden besökt wåra egna strander, i anledning hwaraf och sålänge, en ymnog Guds wälsignelse af denna Fiskesort är närmare til fångs, Deputationen håller onödigt att någon til det samma genom Præmier upmuntra.
3:o Hwad åter Torsk- och Cabelion Fisket angår, som äfwen denna tiden blifwit fast ej til särdeles myckenhet idkadt, oacktadt wissa præmier på Backebåtar48 och Skutor därtil, sedan sista Riksdag bestådde warit så finner[65v] wäl Deputationen, att uti denna Fiskewahras beredningssätt, ännu ett och annat fel ofta förekommer, som giör att den sällan til fulkomlig godhet upbringas dymedelst, att de fläste Fiskare äro försedde med sådane Fartyg, där ingen insaltning kan gienast i Kjäril skje, utan den fångade Fisken ligger i en buncka49 så länge oansad och osaltad, til dess Fiskaren kommer til Lands, under hwilcken tid wahran ofta förskjämmes; men som en och annan i denna Landsort af berömligt nit för det allmänna redan på egit bewåg, med sitt efterdöme begynt att upmuntra andra, til det rätta berednings sättet är ingen twifwel, det en och hwar, af Fiskeri Idkare, som åstunda en god och Crediterad50 wahra, utan det Allmännas betungande följa deras exempel. Men hwad änteligen 4:o Sillfisket rörer wid Rikets egna strander, och i dess uti Giötheborgs och Bohus Lähn beläg66rne Skjärgård såsom det mäst betydande, så har wäl åtskillige Præmier hitintils bestådde blifwit, dels för Sillenotar och Trankokerier51, dels och för den Sill som utur Riket blifwit exporterad.
Deputationen, har wid denna så granlaga, som widsträckta dehl af fisket i synnerhet stadnat med sin upmärcksamhet, och fast Deputationen blifwit underrättad därom att en så stor myckenhet sill, kommer til wåra strander, att stundom fiskare kunna med sine notar uphämta, så mycket de åstunda, så hafwa likwäl några af de bäste Sillsalterier i orten redan gådt öfwer ända och andra ännu hotas med samma öde. Häröfwer har Deputationen ej annat kunnat, än stadna i bestörtning och willrådighet, då en så öfwerflödande den högstas wälsignelse understödd med dryga Præmier af Fiskeri Fonden ännu ej förmådt[66v] giöra denna nähring löhnande för dess Idkare.
Att antingen lemna den aldeles utan hjälp, eller genom ännu större belöningar af Publico52, än härtils skjedt, söka uphjälpa den samma, hafwa warit 2:ne lika swåra utwägar för Deputationen att wälja.
Deputationen har alltså sökt ordsakerne til denna nährings wahnmagt och trodt sig hafwa träffat den rätta som består i saknad af en fri rörelse, hwaraf stundom saltbrist eller dyrhet ibland en skjämd wahra, och nästan ständigt en swår och trög afsättning draga sin uprinnelse. Och ehuru gjärna Deputationen welat tilstyrcka Riksens Höglofl:e Ständer, att än widare bispringa denna handtering med wahnliga Præmier af det Allmänna, så har doch Deputationen så i anseende til Rikets gäldbundne53 tilstånd, som sin Instruktions 14 §: jämte det twång, hwarunder Fiskeri67r Idkare, för Præmierne, än framdeles skulle komma att stå, icke funnit därtil full anledning.
När nu Deputationen lägger härtil det Fiskeri-Fonden allaredan häftar i en ansenlig gjäld54 för obetalte Præmier bestigande sig för ingifne och gillade certificater, utom de, som dageligen införwäntas, til 4 415 735 Dahler 8 öre Kopparmynt, eller inemot Femton Tunnor Guld, och att en tid af 5 eller 6 åhr åtminstone åtgå måste, om Fiskeri Fonds medlen til den tiden på lika sätt som härtils, skulle inflyta, innan Fiskeri Idkare kunna komma til åtnjutande af det understöd, som dem för framtiden kunde bewiljas; blifwa betänckeligheterna därwid ännu mera betydande.
I anledning af alt detta förmodar Deputationen sig hafwa fulkomlig anledning Riksens Högloflige Ständer wördsammeligen tilstyrcka, det alla belöningar eller Præmier utaf Fiskerie-Fonden af hwad beskaffen[67v]het de wara måge, böra ifrån datum af den Kundgörelse, som skyndesammast därom utfärdas, och alt framgent uphöra, och det för alt slags Fiske med dess utskjeppning, jämte Tranberedning och hummerhukare Byggnad55; samt att endast den behåldne och widare inflytande Fiskeri Fonden, hädanefter anwändes, til deras afbetalningar, som af sådane Præmier hitintils efter Författningarne giort sig förtjänte, och hwilcka utan afseende på förra kundgiörelser därom, eller lidne sjöskador med Fiskeladdningar56, hwilcka bewisligt giöras kunna, böra innom detta Års slut, sina än felande Bewis och Certificater, til Kongl. Maij:ts och Riksens Commerce Collegii Bepröfwande ofelbart ingifwa, om de giälla skola, såsom en ultimat förelagd Termin57.
Ibland dem som dylike fordringar äga finner Deputationen, att sjelfwa Fiskare68r såsom de där för fisket hafwa största mödan för sine Fiske-Notar Backebåtar och Skutor, samt för Torsk och Långfisket58, å djup och för öppen sjö, böra framför alla andra, af först inflytande medel, äga företräde til de för dem utsatte belöningars utbekommande, så fort det sig giöra låter, för den tid de därtil berättigade warit, på det sådane medel, til Förlag wid Storfisket anwändas kunna, och hwilcket för de öfrige Fondens utgifter, til en ringa saknad anses; men i öfrigt förfares efter Kundgiörelsen af d 15 December 176159.
Deputationen kan ej heller härwid undgå, att Riksens Högloflige Ständers uplyste bepröfwande tillika underställa, att det med en god omtancka, och försigtigheten för en så Betydelig näring likwäl öfwerens stämmer, att Hans Kongl. Maij:t i underdåhnighet tilstyrckes det hwahl Fisket under Grönland och[68v] Robbenslageriet wid Straat Dawis, om det skulle å nyo fortsättjas, jämte sill och StorFisket uti öpna sjön, med sådane Fartyg, att insaltningen straxt efter fångsten wärckställas kan, med Sill Exporten til Medelhafwet och America, kunde emillan Riksdagarne njuta det biträde och annan upmuntran, som nödwändigheten fordrar, och Rikets tilstånd samt omständigheter, då anledning därtil gifwes, tåla och medgifwa kunna; hälst om Sillen beklageligen skulle draga sig ifrån wåra strander, och Fiskare blifwa sysslolöse.
På det Nordsjö Fiskerierne som om de kunna bibehållas i det stånd de nu äro, indraga för Riket flere Millioner dahl:r KopparMynt årligen, likwäl ej på en gång måge sakna all upmuntran sedan dem wid förra Riksdagar så mycken ömhet blifwit weder69rfaren; Så föranlåtes Deputationen Riksens Högloflige Ständer lika wälment tilstyrcka, att Nordsjö Fiskerierne i gemen få njuta frihet för Tull och andra umgiälder, Recognitionen60 undantagen, på alt det salt, som för dem oumgängeligen tarfwas i stället för de, dem hitintils bestådde Præmier, och med hwilcken Tullfrihet de fläste Fiskerier efter Kongl:e Förordningen af d 17 Martii 172461, för detta upmuntrade warit, som doch sedermera blifwit indragen då Præmierne för desse Fiskerier bewiljades. Deputationen finner dem så mycket häldre nu förtjäna denna frihet, som Salt införselen för deras behof ankommer på den idoghet och kostnad Fiskerie-Idkare sjelfwa på denna handtering anwända wilja, och således med den öfriga saltförtäringen uti landet, ingen likhet eller gemenskap hafwer[69v] samt det salt som anwändes på de Fiskewahror som utskjeppas, ej annorlunda, än såsom på nederlag inkommit62, anses bör, och således med det som obrukadt utgår förtjänar enahanda frihet; hälst sådant salt, som Swenska Fiskewahran til utrikes ort åtföljer, än mer gagnar det allmänna: Äfwen som Tull-Arrende Societeten63 för det quantum som til desse nye Fiskerie inrättningar tarfwas, icke kan wara berättigad til afskrifning eller ersättning, emedan saltinförseln för Fiskewarorne efter Contractets slutande desse senare Åren först stigit til det höga Tunnetahl som det nu befinnes.
Till förekommande af missbruk wid en dylik Tull frihet förbeholler sig Deputationen att få med sitt omständeliga Förslag inkomma70r så snart möijeligit är, och sedan Riksens Högloflige Ständer, behagat sig häröfwer först utlåta.
Deputationen har och funnit sig sluteligen befogad Riksens Höglofl:e Ständer tilstyrcka; det de Fiskeri Idkare och deras Folck, som för Krono utskylder befriade warit hädanefter, böra Mantahls och öfrige Personella afgifter ärlägga, til befordran af Kronans inkomst och hwaraf Hon, i flere Åhr uti mistning warit, samt til äfwentyrs hwarjehanda underslef64 kunnat förordsaka. Men för bakräkning65 eller ärsättning til Kronan, för de förflutne åhren, finner Deputationen, att Fiskare rättwisligen befrias böra, hwartil de efter förr utkomne författningar, berätti[70v]gade äro.
Widare får Deputationen, hos Riksens Höglofl:e Ständer inkomma med sitt Betänckande, öfwer den ordning och wård Fiskerierne fordra med undanrödjandet af de hinder och uppeholl, som dem i en och annan måtto i wägen ligga, samt hwad widare wid Fiskeri Fondens Disposition kommer att iachttagas.
Emedlertid hemställes detta wör[d]sammeligen til Riksens Höglofl. Ständers, egit närmare bepröfwande.
År och dag som förr skrifwit står
På Riksens Höglofl:e Ständers Fiskeri Deputations wägna[r]
Posse66 And. Chydenius Thomas Fehman67 Lars Larson68
61r
Nro 20
Tarkastettu
Jätetty 8. kesäkuuta 1765 valtakunnan säätyjen täysistuntojen käsiteltäväksi.
Valtakunnan kunnianarvoisien säätyjen kalastusdeputaation mietintö tukipalkkioiden poistamisesta valtakunnan kalastuselinkeinolta. Luovutettu Tukholman valtiopäivillä 15. toukokuuta 1765.
Deputaatio on yhtäältä punninnut valtakunnan kunnianarvoisien säätyjen kaikkina aikoina kalastukselle yleensä sekä erityisesti valaan- ja hylkeenpyynnille, turskan ja kabeljon69 kalastukselle sekä sillinpyynnille osoittamaa valpasta huolenpitoa ja vaalintaa. Lisäksi valtakunnan kunnianarvoisat[61v] säädyt ovat muutamilla viimeksi kokoontuneilla valtiopäivillä luoneet rahaston, joka on koottu säätyjen hyväksymästä kaikkien ulkomaisten kalojen ja kalatuotteiden tuontimaksusta, jokaisesta suolatynnyristä peritystä yhden kuparitaalerin, jokaisesta valtakuntaan tuodusta viini- ja viinakannusta peritystä 24 kupariäyrin maksusta sekä 50 000 suolatynnyrin vuotuisista tullimaksuista. Rahastosta on sääntöjen mukaisesti jaettu tiettyjä kalastus-, suolaus- ja vientipalkkioita kuninkaallisen kauppakollegion valvonnassa. Edellä sanotun perusteella deputaatio toteaa mitä selvimpien todisteiden osoittavan valtakunnan kunnianarvoisien säätyjen pyrkineen vaivojaan säästämättä suurin kustannuksin avaamaan tämän valtakunnalle kallisarvoisen kultakaivoksen.
Kun sitten toisaalta tarkastellaan itse kalastuselinkeinon tilaa, palkkioiden vaikutusta, tälle rahastolle osoitetuista määrärahoista valtakunnalle aiheutuneita tuntuvia menoja sekä sen hallintoa ym. tärkeitä seikkoja, deputaatio on62r arvioinut velvollisuudekseen esittää huolellisen pohdinnan jälkeen mielipiteensä näistä asioista valtakunnan kunnianarvoisille säädyille. Ensinnäkin palkkioista voidaan yleensä sanoa, ettei niitä pidä jakaa – jotta valtakunnalle olisi niistä todellista hyötyä – muutoin kuin sellaisissa tapauksissa, joissa varat palkkioihin kootaan vähemmän tarpeellisista tavaroista perittävillä maksuilla valtakunnalle hyödyllisten elinkeinojen edistämiseksi. Deputaatio ei suinkaan lue kalastusta vähemmän kannattavien elinkeinojen joukkoon, vaan päinvastoin pitää sitä vaurauden lähteenä, josta Ruotsin miehet saavat ammentaa, Jumalan runsaana siunauksena. Deputaation käsityksen mukaan on samalla kuitenkin myös arveluttavaa, että jossakin määrin muita elinkeinoja rasittamalla houkutellaan liian paljon työntekijöitä pois pääelinkeinoista tähän toimintaan. Oman voiton saamisen mahdollisuus pystyy kyllä vetämään siihen sellaisen määrän ihmisiä kuin tuolla toimialalla pystyy kannattavasti itsensä elättämään, ja tällöin myös[63v] työvoima varmimmin jakautuu itsestään tasaisesti valtakunnan todelliseksi hyödyksi.
Mikään ei voi olla elinkeinojemme kannalta valitettavampaa kuin se, että tuotteidemme hinta nousee liian korkeaksi, niin etteivät ne voi kilpailla ostajista ulkomaisten tavaroiden kanssa. Kalastusrahaston kokoamisen takia sellainenkin välttämätön tavara kuin suola on väistämättä kallistunut koko valtakunnassa kuparitaalerin verran tynnyriltä, ja tämän seurauksena tarpeittemme täyttäminen ja tuotteemme ovat vuosittain suunnilleen 200 000 kuparitaaleria kalliimpia kuin ne olisivat muussa tapauksessa olleet.
Itse tämän rahaston hallinnossakin ilmenee niin kummallisia seikkoja, ettei deputaatio ole nähnyt voivansa olla kertomatta myöskin niistä valtakunnan kunnianarvoisille säädyille.
Kuninkaalliselle kauppakollegiolle on tämän rahaston takia kasattu uskomattoman63r valtavasti tehtäviä, tilinpitoa ja pöytäkirjojen laatimista, jotta kaikki sujuisi asianmukaisessa järjestyksessä, ja tämä on väistämättä saanut virkamiehet, jotka eivät tämän ohella ehdi suorittaa muita tärkeitä tehtäviään, tuntemaan itsensä neuvottomiksi. Tämän lisäksi tukipalkkiorahastosta on täytynyt vähentää merkittävä summa rahastonhoitajien ja virkamiesten palkkoihin ym. sivukuluihin, sekä paperinkulutukseen, jonka todetaan kasvaneen niin merkittävästi, että muutamassa vuodessa noista papereista on kertynyt jo kokonainen arkisto. Deputaatio on kuitenkin kiinnittänyt erityisen aktiivisesti huomiota niihin moninaisiin valoihin70, joita kalastajat ja kalansuolaajat ovat palkkioihin oikeuttavien todistusten vahvistamisen yhteydessä vannoneet, ehkä useinkin vilpillisesti.
Tällä kertaa deputaatio sivuuttaa epätietoisuuden siitä, ovatko maksettavaksi langenneet[63v] tukipalkkiot kuitenkaan päätyneet oikeisiin käsiin tai voivatko ne koskaan niihin päätyä. Deputaatio saanee myöhemmin tilaisuuden ilmaista käsityksensä perusteellisemmin, mutta ei voi jättää mainitsematta niitä merkittäviä haittoja, joita kalastuksen harjoittajat ovat joutuneet toiminnassaan kokemaan tukipalkkioiden vaatimien tiukkojen tarkastusten ja mutkikkaiden muodollisuuksien takia, vaikka näin tärkeä ja merkittävä elinkeino ei voi kestää vähäisimpiäkään pakkotoimia. Kun kalastaja saa vaikkapa todeta pakkausvalvojan71 tai tarkastajan esiintyvän loukkaavasti, suolaveden valuvan hukkaan tynnyreistään ja täyttä sillilastia kuljettavaa laivaansa viivytettävän useita päiviä suotuisan tuulen puhaltaessa, odoteltaessa kaupungista pakkausvalvojaa, joka voidaan helposti saada hyväksymään pilaantunutta tavaraa ja joka pystyy myös vahingoittamaan toiselle kuuluvaa hyvää tavaraa ja tynnyreitä, vaikka64r ulkomaalaista ei koskaan voida taivuttaa hyväksymään tavaraa pelkän tarkastusmerkin, vaan ainoastaan tavaran laadun perusteella, tämä kaikki väistämättä lamaannuttaa vireän ja uutteran kalastajan.
Tynnyrimäärän mukaan myönnetyt tukipalkkiot eivät tämän lisäksi myöskään ole vaikuttaneet sillinpyyntimme tehostumiseen toivotulla tavalla, koska kalastuksen harjoittajat on tällä tavoin houkuteltu kiinnittämään enemmän huomiota tämän tavaran määrään kuin sen laatuun, mikä on väistämättä johtanut nurinkuriseen tilanteeseen kalataloudessa, kun kalastuksen harjoittajat ovat havainneet, että he voivat saada luvatut vientipalkkiot ainoastaan hyväksymisleiman perusteella.
Kaiken tämän lisäksi deputaatio on sekä eri paikkakunnilta saapuneiden ja tämän deputaation käsiteltäväksi osoitettujen valtiopäiväkertomusten että kokeneiden kalastajien ja erityisesti[64v] Göteborgin ja Bohusin lääniin edellisillä valtiopäivillä asetetun kalastusdeputaation perusteellisen kertomuksen72 avulla pyrkinyt sangen huolellisesti saamaan selon erityisesti kaikista sellaisista kalastuksen muodoista, joille tähän mennessä on myönnetty ja maksettu tukipalkkioita.
1. Grönlannin vesillä ja Davisinsalmessa73 harjoitettavasta valaan- ja hylkeenpyynnistä todettakoon, ettei tätä pyyntiä ole harjoitettu ilman osallistuneille aiheutuneita merkittäviä tappioita ja kalastusrahaston kärsimiä menetyksiä ja että se on nyttemmin täysin loppunut, kun tähän toimintaan käytetty alus haaksirikkoutui 1761. Todettakoon myös valaanpyynnin epävarmuus ja lopuksi se, että vieraat merivallat, jotka ovat aiemmin harjoittaneet tätä pyyntiä hyvin tuottoisasti, ovat nyttemmin havainneet tarpeelliseksi vähentää pyyntialustensa määrää. Tämän takia Ruotsi vaarantaisi etunsa,65r jos se joillakin julkisista varoista maksetuilla tukimaksuilla tai palkkioilla pyrkisi houkuttelemaan ihmisiä tällaiseen pyyntitoimintaan, vaikka deputaatio toivookin, että tähän toimintaan voitaisiin ryhtyä ja sitä jatkaa julkisten varojen käytön kannalta siedettävämmillä ehdoilla.
2. Buiseilla74 Pohjanmerellä ja Shetlannin vesillä harjoitetusta sillinpyynnistä todettakoon, että sekin on nyt täysin loppunut, kun silliä on nykyään hyvin runsaasti ilmaantunut omille rannoillemme, mistä syystä deputaation käsityksen mukaan on tarpeetonta kannustaa tuota toimintaa tukipalkkioilla, niin kauan kuin Jumalan runsaan siunauksen ansiosta tuota kalalajia voidaan pyytää lähempää.
3. Turskan ja kabeljon pyynnistä, jota nykyisinkin on harjoitettu, vaikkakaan ei erityisen laajassa mitassa, siimapyyntialuksille75 ja pienemmille veneille edellisillä valtiopäivillä myönnetyistä tietyistä tukipalkkioista huolimatta, deputaatio taas toteaa,[65v] että tämän kalatavaran käsittelytavassa ilmenee usein joitakin virheitä, joiden takia tuotteesta saadaan harvoin täysin hyvälaatuista siitä syystä, että useimmilla kalastajilla on käytössään sellainen alus, jossa suolaamista tynnyreihin ei voida tehdä heti, vaan pyydetty kala makaa ruumassa perkaamattomana ja suolaamattomana, kunnes kalastaja tulee maihin. Tänä aikana tavara usein pilaantuu. Kun tällä seudulla kuitenkin muutamat ovat kiitoksen ansaitsevalla tavalla yhteisestä hyvästä huolehtien ryhtyneet omalla esimerkillään kannustamaan muita käsittelemään kalansa oikealla tavalla, ei ole lainkaan aihetta epäillä sitä, että jokainen kalastuselinkeinon harjoittaja, joka haluaa tuottaa hyvää ja hyvämaineista tavaraa, seuraa heidän esimerkkiään ilman julkisten varojen rasittamista. Kuitenkin lopuksi 4. asiana todettakoon, että sillinpyyntiin valtakunnan omilla rannikkovesillä, mikä on merkittävintä Göteborgin ja Bohusin lääniin66r kuuluvassa saaristossa, on tähän asti myönnetty jonkinmoinen määrä tukipalkkioita, osaksi sillinuottia ja öljynkeittämöitä76 varten, osaksi valtakunnasta viedylle sillille.
Deputaatio on kiinnittänyt erityistä huomiota tähän sekä tärkeään että laajamittaiseen kalastuksen osa-alueeseen, ja vaikka deputaatiolle on kerrottu rannoillemme saapuvan niin runsaasti silliä, että toisinaan kalastajat saavat nostaa sitä nuotillaan niin paljon kuin vain haluavat, muutamat seudun parhaista sillinsuolaamoista ovat kuitenkin jo menneet nurin ja vielä muitakin uhkaa sama kohtalo. Tässä tarkastelussa deputaatio on voinut ainoastaan jäädä hämmästyneeksi ja hämmentyneeksi, kun noin ylenpalttinen korkeimman siunaus kalastusrahaston kalliiden tukipalkkioiden tuellakaan ei ole vielä kyennyt[66v] nostamaan tätä elinkeinoa harjoittajilleen kannattavaksi.
Deputaation valittavina on ollut kaksi yhtä vaikeaa ratkaisuvaihtoehtoa: jättää sillinpyynti täysin vaille avustusta tai pyrkiä sen tukemiseen vielä tähänastisia suuremmilla julkisista varoista maksettavilla palkkioilla.
Niinpä deputaatio on etsinyt syitä tämän elinkeinon heikkoon tilaan ja on uskonut osuneensa oikeaan eli vapauden puuttumiseen tästä toiminnasta. Siitä juontuvat ajoittainen suolan puute tai sen kalleus ja toisinaan tavaran pilaantuminen ja melkein alituisesti se, että menekin saaminen tavaralle on vaikeaa ja hidasta. Ja vaikka deputaatio olisi mielellään halunnut suosittaa valtakunnan kunnianarvoisille säädyille tämän toiminnan tukemista edelleenkin tavallisilla julkisista varoista maksetuilla tukipalkkioilla, deputaatio ei ottaen huomioon sekä valtakunnan velkataakan että ohjesääntönsä 14. pykälän samoin kuin sen pakkotilan, jossa kalastuksen67r harjoittajat palkkioiden takia edelleenkin olisivat, kuitenkaan ole pitänyt tätä täysin tarkoituksenmukaisena.
Kun deputaatio vielä lisää tähän, että kalastusrahastoa rasittaa jo nyt varsin suuri velka maksamattomista tukipalkkioista, niin että se käsiteltäväksi saapuneiden ja hyväksyttyjen todistusten perusteella, ottamatta huomioon todistuksia, joita päivittäin odotetaan saapuviksi, on 4 415 735 kuparitaaleria 8 äyriä eli lähes 15 tynnyriä kultaa, ja että väistämättä kuluu ainakin 5–6 vuotta, mikäli kalastusrahastoon kertyy varoja tänä aikana samaan tapaan kuin tähän asti, ennen kuin kalastuksen harjoittajat pääsevät nauttimaan tukea, jota heille tulevaisuudessa voitaisiin myöntää, asia arveluttaa vieläkin voimakkaammin.
Kaiken tämän perusteella deputaatiolla on mielestään täysin pätevät perusteet esittää valtakunnan kunnianarvoisille säädyille, että kaikkien kalastusrahastosta maksettujen palkkioiden ja tukipalkkioiden maksaminen niiden perusteista[67v] riippumatta lakkaa pysyvästi asiasta mahdollisimman pikaisesti julkaistavan kuulutuksen päivämäärästä lähtien ja että tämä koskee kaikenlaista kalastusta, kalan vientiä sekä öljyn keittämistä ja hummerinkuljetusveneiden rakentamista ja että tähän asti kalastusrahastoon kertyneitä ja edelleen kertyviä varoja käytetään maksuihin ainoastaan niille, jotka ovat tähän mennessä saaneet säädösten mukaisesti oikeuden näihin tukipalkkioihin ja joiden samoin kuin merionnettomuuksissa kalalastin menetyksestä todistettavasti kärsineiden on asiasta aiemmin annetuista kuulutuksista riippumatta toimitettava vielä puuttuvat todistuksensa kuninkaalliselle majesteetille ja valtakunnan kauppakollegion tarkastettaviksi ehdottomasti tämän vuoden loppuun mennessä, jotta he säilyttäisivät oikeutensa.
Niistä, joilla on tällaisia saatavia, on deputaation käsityksen mukaan varsinaisille kalastajille,68r joilla kalastuksen harjoittamisessa on eniten rasitusta nuotistaan, siimapyyntialuksistaan ja pienemmistä veneistään, sekä syvissä vesissä ja avomerellä toimiville turskan- ja molvanpyytäjille on ennen kaikkia muita annettava etusija maksettaviksi määrättyjen palkkioiden mahdollisimman pikaiseen nostamiseen ensiksi kertyvistä varoista koko siltä ajalta, jolta heillä on ollut niihin oikeus, jotta noita varoja voidaan käyttää avomerikalastuksen rahoittamiseen. Tätä voidaan pitää vähäisenä eränä verrattuna rahaston muihin menoihin. Muuten menetellään 15. joulukuuta 1761 annetun kuulutuksen mukaisesti.77
Deputaatio pitää välttämättömänä alistaa valtakunnan kunnianarvoisien säätyjen valistuneeseen harkintaan myös sen, että hyvän asioista huolehtimisen sekä näin merkittävän elinkeinon edellyttämän hienovaraisen käsittelyn mukaista on kuitenkin alamaisesti esittää hänen kuninkaalliselle majesteetilleen, että jos valaanpyynti Grönlannin edustalla[68v] ja hylkeenpyynti Davisinsalmessa alkaisivat uudelleen, samoin kuin sillinpyynti ja avomerikalastus sellaisilla aluksilla, joissa kalat voidaan suolata heti saaliin nostamisen jälkeen, sekä sillin vienti Välimeren maihin ja Amerikkaan, niin nämä voisivat valtiopäivien välisenä aikana saada tarpeen vaatimaa avustusta ja muuta kannustusta sen mukaan kuin aihetta ilmenee ja valtakunnan tila sekä silloin ajankohtaiset seikat antavat tähän mahdollisuuksia, etenkin jos silli ikäväksemme kaikkoaisi omilta rannoiltamme ja kalastajat jäisivät työttömiksi.
Jotta Pohjanmerellä tapahtuva kalastus, joka nykyisellä tasollaan tuottaa valtakunnalle vuosittain useita miljoonia kuparitaalereita, ei kuitenkaan yhtäkkiä jäisi täysin vaille kannustimia, sen jälkeen kun se on aikaisemmilla valtiopäivillä saanut osakseen sangen suurta suopeutta,69r deputaatio näkee aiheelliseksi ehdottaa saman suopeuden hengessä valtakunnan kunnianarvoisille säädyille, että tähän asti maksettujen tukipalkkioiden sijasta Pohjanmerellä harjoitettu kalastus vapautetaan välttämättä tarvitsemansa suolan osalta yleisesti tulleista ja muista maksuista, rekognitiota78 lukuun ottamatta. 17. maaliskuuta 1724 annetun kuninkaallisen asetuksen79 nojalla kannustettiin tällaisella tullittomuudella aikaisemmin useimpia kalastuksen muotoja, mutta se peruutettiin kuitenkin sittemmin, kun näille kalastuksen muodoille ryhdyttiin myöntämään tukipalkkioita. Deputaation käsityksen mukaan ne ansaitsevat tämän vapauden nyt etenkin sillä perusteella, että suolan tuonti niiden tarpeisiin riippuu siitä, miten uutterasti kalastuksen harjoittajat toimivat ja miten suuria kustannuksia he itse haluavat toiminnastaan maksaa, eikä se siis ole mitenkään rinnastettavissa eikä yhteydessä muuhun suolan kulutukseen valtakunnassa,[69v] ja että maasta vietävien kalastuksen tuotteiden säilömiseen käytettyä suolaa voidaan pitää ainoastaan kauttakulkutavarana80, joka ansaitsee siis samanlaisen vapauden kuin se, joka käyttämättömänä viedään maasta, etenkin kun Ruotsin kalastuksen tuotteiden mukana maasta kulkeutuva suola hyödyttää yleistä hyvää sitäkin enemmän. Myöskään tullinvuokrausyhtiöllä81 ei voi olla oikeutta vähennykseen tai korvaukseen sen suolamäärän takia, joka näihin uusiin kalastusjärjestelyihin tarvitaan, koska suolan tuonti kalastuksen tuotteiden säilömiseen on vuokraussopimuksen allekirjoittamisen jälkeen vasta viime vuosina kasvanut nykyiseen suureen tynnyrimäärään.
Miten tällaisen tullittomuuden väärinkäyttö estetään, siitä deputaatio varaa itselleen oikeuden saada esittää yksityiskohtaisen ehdotuksensa70r mahdollisimman pian, sen jälkeen kun valtakunnan kunnianarvoisat säädyt ovat suvainneet ensin antaa tästä lausuntonsa.
Deputaatio on lopuksi myös pitänyt aiheellisena ehdottaa valtakunnan kunnianarvoisille säädyille, että niiden kalastuksen harjoittajien ja heidän palkkalaistensa, jotka ovat olleet kruunulle menevistä maksuista vapautettuja, on tästä lähtien kruunun tulojen lisäämiseksi maksettava henkirahansa ja muut henkilöön kohdistuvat maksut, jotka kruunulta ovat useilta vuosilta jääneet saamatta, mihin on saattanut liittyä monenmoista vilppiä. Deputaation käsityksen mukaan on kuitenkin oikeudenmukaista vapauttaa kalastajat maksujen perimisestä menneiltä vuosilta jälkikäteen tai kruunulle maksettavasta korvauksesta. Tähän heillä on aiemmin annettujen asetusten perusteella[70v] oikeus.
Lisäksi deputaatio saanee luovuttaa valtakunnan kunnianarvoisille säädyille mietintönsä kalastuselinkeinon tarvitsemasta järjestyksestä ja huolenpidosta, jotka voidaan saavuttaa poistamalla sitä vaihtelevassa määrässä haittaavat esteet ja pidäkkeet, sekä muusta, mitä kalastusrahaston käytössä on otettava huomioon.
Sillä välin tämä muistio jätetään kunnioittavasti valtakunnan kunnianarvoisien säätyjen omaan lähempään harkintaan.
Edellä mainittuna vuotena ja päivänä
Valtakunnan kunnianarvoisien säätyjen kalastusdeputaation puolesta
Posse82 And. Chydenius Thomas Fehman83 Lars Larsson84
Suom. Heikki Eskelinen
Unfortunately this content isn't available in English
61r
N:o 20
Just: d:n
Exped:t d:n 8. Junii 1765.
til Riks:s Ständ:s Plena.
Riksens Högloflige Ständers Fiskeri-Deputations Betänckande om Præmiers indragande wid Fiskerierne i Riket. Gifwit wid Riksdagen i Stockholm d 15 Maij 1765.
När Deputationen på ena sidan öfwerwägat, den ömma upsigt och wård Riksens Höglofl:e Ständer, i alla tider haft för Fiskerierne i gemen, och hwahl Fiskefångsten, robben slageriet85, Torsk ock Cabelion86, samt Sillfisket i synnerhet, och huru Riksens Höglofl:e[61v] Ständer, wid de nästförflutne Riksdagar, tillika utsedt en särskild fon[d] af bewiljad afgift, på alla främmande Fiskewahror; en dahler Kopparmy[nt] på hwarje Tunna Salt; 24 öre Kopparmynt för hwarje Kanna win och brännewin som i Riket införes, jämte Tullafgif[t] af 50 000 Tunnor Salt årligen, hwara[f] efter reglementen wissa Fiskerie- insaltnings och exportations Præmie[r] under Kongl:e Commerce-Collegii tilsy[n] utdelte blifwit; finner Deputatione[n] de tydeligaste wedermählen87, af Riksens Högloflige Ständers osparda möda, att med dryg Kostnad, sök[a] öpna denna Rikets dyrbara Gullgrufwa.
Men när åter å den andra sidan granskas, sjelfwe Fiskeriernes tilstånd, belöningarnes wärckan, den dryga Känning Riket haft af bewillningar til denna fond, jämte dess förwaltning med flere wigtige omständigheter har62r Deputationen trodt sin skyldighet fordra, att efter en noga öfwerläggning, sin tanka i denna dehlen för Riksens Höglofl:e Ständers ögon framlägga. Hwad först Præmier i gemen beträffar, synes de aldrig til Rikets sanskylliga nytta, böra oftare äga rum, än då medlen därtil samlas, utaf mindre nödige wahror, til att uphjälpa de för Riket nyttiga nähringar. Deputationen, långt ifrån att räkna Fiskerierne ibland de mindre lönande nähringar, anser dem twärtom för en Rikedoms Kjälla, där Swenske män få ösa upp, en ymnog Guds wälsignelse; men holler och tillika betänckeligit, att genom någon tyngd på de öfriga, låcka för mycket Arbetare ifrån Hufwudnähringarne til denna handtering, dit egen winst förmår draga, ett så stort antahl menniskjor, som på ett lönande sätt där kunna föda sig, då ock den säkra[62v]ste jämnkningen til Rikets sanskyldiga fördehl skjer af sig sjelf.
Ingen ting kan wara beklageligare för wåra nähringar, än att tilwärckningarne blifwa oss för dyra, och därföre emot utländningens, osälgbare. Igenom Fiskeri Fondens insamlande har och en så nödwändig wahra, som Saltet är, öfwer hela Riket måst blifwa, En dahl:r Koppar:mt på Tunnan dyrare, och i följe däraf, gjort wåra behof och til wärckningar wid pass 200 000 D:r Kopp:rmt årligen Kostsamm[a]re, än de annars hade warit.
Wid sjelfwa förwaltningen af denne Fond, yppa sig äfwen så besynnerlige omständigheter, att Deputationen ej heller trodt sig de samma, för Riksens Högloflige Ständer böra förtiga.
Det är otroligit huru mycket Kongl:e Commerce-Collegium genom dem63r samma blifwit öfwerhopad med sysslor, Räkningar och Protocoller, på det alt skulle gå uti behörig ordning, som ej annat kunnat, än sätta Ämbetsmän, hwilcka utom dess ej hinna med sina öfriga wigtiga giöromåhl, uti willrådighet. Härtil kommer ett märckeligit afdrag, som af Præmii-Fonden måst skje, til Förwaltare, Betjäningens löhner med flere biutgifter, samt pappers consumtionen, hwilcken så ansenligen befinnes wara ökad, att på några åhr, nästan ett helt archiwum därmed blifwidt fyldt; men i synnerhet har Deputationen med särdeles rörelse ärhindradt sig de mångfaldige Eder88, som af Fiskare och Saltare wid Certificaters bestyrckande blifwit brukade, eller til äfwentyrs ofta missbrukade.
Deputationen går denna gången förbi owissheten huruwida de utfallne[63v] Præmier, ändoch kommit i rätta händer, eller någonsin kunna komma. En sak hwarom Deputationen framdeles, torde få närmare yttra sina tankar; men kan ej obemält lemna de betydande hinder, som Fiskerierne mött, genom den stränga tilsyn och widlyftiga omgång89, som för Præmiernes skuld måste i achttagas, wid denna handtering, ehuru wäl, en så angelägen och betydande, nähringsgre[n] icke det minsta twång tåla kan. När en Fiskeri Idkare, ser sig i äfwentyr, att af en Packare och Wräkare90 förolämpas, lakan91 af dess Kjäril förspillas, han med ett af sill lastad[t] Fartyg, under en god wind uppehollas flere dagar, under wäntan på en Packare från Staden, hwilken lätt kan förmås, att gilla en skjäm[d] wahra, eller och wara i stånd, en annans goda wahra och Kjäril skada, ehuru64r Utländingen aldrig kan bringas att blott anse wahran efter märcket, utan efter dess godhet, det kan ej annat, än afmatta en waksam och trefwen92 Fiskare.
Ytterligare har ej heller de bestådde belöningar efter tunnetahlet, haft den wärckan på wårt Sillfiskes i stånd bringande, som man gjärna önskat, i det Fiskeri Idkare därigenom blifwit låckade, att hafwa mera afseende på myckenheten än godheten af denna wahra, hwarföre husholdningen ej annat kunnadt än blifwa förwänd, då Fiskeri Idkare sett sig i stånd, att för en ärkjänd stämpel, endast winna de utsatte Export præmier.
Utom alt detta har Deputationen så wäl af de från orterna inkomne och til denna Deputation remitterade Riksdags Relationer, som af förfarna Fiskare, och i synnerhet af den i[64v] Götheborgs och Bohus Lähn, sista Riksdag öfwer Fiskerierne tilförordnade Deputationens grundeliga berättelse93 med all sorgfällighet sökt gjöra sig underrättad, om hwarje slags fiske i synnerhet, för hwilcket hitintils præmier bestådde blifwit och inhämtadt;
l:o Hwad hwalfiskefångsten och Robben slageriet på Grönland och straat Davis94 beträffar, det samma fänge ej utan märkelig förlust för deltagare och afsaknad för Fiskerie Fonden blifwit idkat, samt nu mera aldeles afstadnat, sedan ett därtil anwändt fartyg År 1761 förolyckats, såsom och huru osäker fångsten af hwalar är, och änteligen, att Utländske sjömagterne, som tilförene idkat detta fänge med stor fördehl, nu mera sedt sig föranlåtna att minska sina Fiskarefartyg: i anseende hwartil det blefwe för Swerige äfwentyrligt65r att genom några Publique Förlager95 eller belöningar, söka förmå någon til detta slags fiske, ehuru Deputationen önskar, att samma med andre drägelige wilckor för det allmänna kunde uptagas och fortsättas.
2:o Sillfisket med Buiser96 i Nordsjön och wid Hettland97 beträffande, så har det icke mindre nu aldeles afstadnat, sedan Sillen til så stor myckenhet, denna tiden besökt wåra egna strander, i anledning hwaraf och sålänge, en ymnog Guds wälsignelse af denna Fiskesort är närmare til fångs, Deputationen håller onödigt att någon til det samma genom Præmier upmuntra.
3:o Hwad åter Torsk- och Cabelion Fisket angår, som äfwen denna tiden blifwit fast ej til särdeles myckenhet idkadt, oacktadt wissa præmier på Backebåtar98 och Skutor därtil, sedan sista Riksdag bestådde warit så finner[65v] wäl Deputationen, att uti denna Fiskewahras beredningssätt, ännu ett och annat fel ofta förekommer, som giör att den sällan til fulkomlig godhet upbringas dymedelst, att de fläste Fiskare äro försedde med sådane Fartyg, där ingen insaltning kan gienast i Kjäril skje, utan den fångade Fisken ligger i en buncka99 så länge oansad och osaltad, til dess Fiskaren kommer til Lands, under hwilcken tid wahran ofta förskjämmes; men som en och annan i denna Landsort af berömligt nit för det allmänna redan på egit bewåg, med sitt efterdöme begynt att upmuntra andra, til det rätta berednings sättet är ingen twifwel, det en och hwar, af Fiskeri Idkare, som åstunda en god och Crediterad100 wahra, utan det Allmännas betungande följa deras exempel. Men hwad änteligen 4:o Sillfisket rörer wid Rikets egna strander, och i dess uti Giötheborgs och Bohus Lähn beläg66rne Skjärgård såsom det mäst betydande, så har wäl åtskillige Præmier hitintils bestådde blifwit, dels för Sillenotar och Trankokerier101, dels och för den Sill som utur Riket blifwit exporterad.
Deputationen, har wid denna så granlaga, som widsträckta dehl af fisket i synnerhet stadnat med sin upmärcksamhet, och fast Deputationen blifwit underrättad därom att en så stor myckenhet sill, kommer til wåra strander, att stundom fiskare kunna med sine notar uphämta, så mycket de åstunda, så hafwa likwäl några af de bäste Sillsalterier i orten redan gådt öfwer ända och andra ännu hotas med samma öde. Häröfwer har Deputationen ej annat kunnat, än stadna i bestörtning och willrådighet, då en så öfwerflödande den högstas wälsignelse understödd med dryga Præmier af Fiskeri Fonden ännu ej förmådt[66v] giöra denna nähring löhnande för dess Idkare.
Att antingen lemna den aldeles utan hjälp, eller genom ännu större belöningar af Publico102, än härtils skjedt, söka uphjälpa den samma, hafwa warit 2:ne lika swåra utwägar för Deputationen att wälja.
Deputationen har alltså sökt ordsakerne til denna nährings wahnmagt och trodt sig hafwa träffat den rätta som består i saknad af en fri rörelse, hwaraf stundom saltbrist eller dyrhet ibland en skjämd wahra, och nästan ständigt en swår och trög afsättning draga sin uprinnelse. Och ehuru gjärna Deputationen welat tilstyrcka Riksens Höglofl:e Ständer, att än widare bispringa denna handtering med wahnliga Præmier af det Allmänna, så har doch Deputationen så i anseende til Rikets gäldbundne103 tilstånd, som sin Instruktions 14 §: jämte det twång, hwarunder Fiskeri67r Idkare, för Præmierne, än framdeles skulle komma att stå, icke funnit därtil full anledning.
När nu Deputationen lägger härtil det Fiskeri-Fonden allaredan häftar i en ansenlig gjäld104 för obetalte Præmier bestigande sig för ingifne och gillade certificater, utom de, som dageligen införwäntas, til 4 415 735 Dahler 8 öre Kopparmynt, eller inemot Femton Tunnor Guld, och att en tid af 5 eller 6 åhr åtminstone åtgå måste, om Fiskeri Fonds medlen til den tiden på lika sätt som härtils, skulle inflyta, innan Fiskeri Idkare kunna komma til åtnjutande af det understöd, som dem för framtiden kunde bewiljas; blifwa betänckeligheterna därwid ännu mera betydande.
I anledning af alt detta förmodar Deputationen sig hafwa fulkomlig anledning Riksens Högloflige Ständer wördsammeligen tilstyrcka, det alla belöningar eller Præmier utaf Fiskerie-Fonden af hwad beskaffen[67v]het de wara måge, böra ifrån datum af den Kundgörelse, som skyndesammast därom utfärdas, och alt framgent uphöra, och det för alt slags Fiske med dess utskjeppning, jämte Tranberedning och hummerhukare Byggnad105; samt att endast den behåldne och widare inflytande Fiskeri Fonden, hädanefter anwändes, til deras afbetalningar, som af sådane Præmier hitintils efter Författningarne giort sig förtjänte, och hwilcka utan afseende på förra kundgiörelser därom, eller lidne sjöskador med Fiskeladdningar106, hwilcka bewisligt giöras kunna, böra innom detta Års slut, sina än felande Bewis och Certificater, til Kongl. Maij:ts och Riksens Commerce Collegii Bepröfwande ofelbart ingifwa, om de giälla skola, såsom en ultimat förelagd Termin107.
Ibland dem som dylike fordringar äga finner Deputationen, att sjelfwa Fiskare68r såsom de där för fisket hafwa största mödan för sine Fiske-Notar Backebåtar och Skutor, samt för Torsk och Långfisket108, å djup och för öppen sjö, böra framför alla andra, af först inflytande medel, äga företräde til de för dem utsatte belöningars utbekommande, så fort det sig giöra låter, för den tid de därtil berättigade warit, på det sådane medel, til Förlag wid Storfisket anwändas kunna, och hwilcket för de öfrige Fondens utgifter, til en ringa saknad anses; men i öfrigt förfares efter Kundgiörelsen af d 15 December 1761109.
Deputationen kan ej heller härwid undgå, att Riksens Högloflige Ständers uplyste bepröfwande tillika underställa, att det med en god omtancka, och försigtigheten för en så Betydelig näring likwäl öfwerens stämmer, att Hans Kongl. Maij:t i underdåhnighet tilstyrckes det hwahl Fisket under Grönland och[68v] Robbenslageriet wid Straat Dawis, om det skulle å nyo fortsättjas, jämte sill och StorFisket uti öpna sjön, med sådane Fartyg, att insaltningen straxt efter fångsten wärckställas kan, med Sill Exporten til Medelhafwet och America, kunde emillan Riksdagarne njuta det biträde och annan upmuntran, som nödwändigheten fordrar, och Rikets tilstånd samt omständigheter, då anledning därtil gifwes, tåla och medgifwa kunna; hälst om Sillen beklageligen skulle draga sig ifrån wåra strander, och Fiskare blifwa sysslolöse.
På det Nordsjö Fiskerierne som om de kunna bibehållas i det stånd de nu äro, indraga för Riket flere Millioner dahl:r KopparMynt årligen, likwäl ej på en gång måge sakna all upmuntran sedan dem wid förra Riksdagar så mycken ömhet blifwit weder69rfaren; Så föranlåtes Deputationen Riksens Högloflige Ständer lika wälment tilstyrcka, att Nordsjö Fiskerierne i gemen få njuta frihet för Tull och andra umgiälder, Recognitionen110 undantagen, på alt det salt, som för dem oumgängeligen tarfwas i stället för de, dem hitintils bestådde Præmier, och med hwilcken Tullfrihet de fläste Fiskerier efter Kongl:e Förordningen af d 17 Martii 1724111, för detta upmuntrade warit, som doch sedermera blifwit indragen då Præmierne för desse Fiskerier bewiljades. Deputationen finner dem så mycket häldre nu förtjäna denna frihet, som Salt införselen för deras behof ankommer på den idoghet och kostnad Fiskerie-Idkare sjelfwa på denna handtering anwända wilja, och således med den öfriga saltförtäringen uti landet, ingen likhet eller gemenskap hafwer[69v] samt det salt som anwändes på de Fiskewahror som utskjeppas, ej annorlunda, än såsom på nederlag inkommit112, anses bör, och således med det som obrukadt utgår förtjänar enahanda frihet; hälst sådant salt, som Swenska Fiskewahran til utrikes ort åtföljer, än mer gagnar det allmänna: Äfwen som Tull-Arrende Societeten113 för det quantum som til desse nye Fiskerie inrättningar tarfwas, icke kan wara berättigad til afskrifning eller ersättning, emedan saltinförseln för Fiskewarorne efter Contractets slutande desse senare Åren först stigit til det höga Tunnetahl som det nu befinnes.
Till förekommande af missbruk wid en dylik Tull frihet förbeholler sig Deputationen att få med sitt omständeliga Förslag inkomma70r så snart möijeligit är, och sedan Riksens Högloflige Ständer, behagat sig häröfwer först utlåta.
Deputationen har och funnit sig sluteligen befogad Riksens Höglofl:e Ständer tilstyrcka; det de Fiskeri Idkare och deras Folck, som för Krono utskylder befriade warit hädanefter, böra Mantahls och öfrige Personella afgifter ärlägga, til befordran af Kronans inkomst och hwaraf Hon, i flere Åhr uti mistning warit, samt til äfwentyrs hwarjehanda underslef114 kunnat förordsaka. Men för bakräkning115 eller ärsättning til Kronan, för de förflutne åhren, finner Deputationen, att Fiskare rättwisligen befrias böra, hwartil de efter förr utkomne författningar, berätti[70v]gade äro.
Widare får Deputationen, hos Riksens Höglofl:e Ständer inkomma med sitt Betänckande, öfwer den ordning och wård Fiskerierne fordra med undanrödjandet af de hinder och uppeholl, som dem i en och annan måtto i wägen ligga, samt hwad widare wid Fiskeri Fondens Disposition kommer att iachttagas.
Emedlertid hemställes detta wör[d]sammeligen til Riksens Höglofl. Ständers, egit närmare bepröfwande.
År och dag som förr skrifwit står
På Riksens Höglofl:e Ständers Fiskeri Deputations wägna[r]
Posse116 And. Chydenius Thomas Fehman117 Lars Larson118
61r
Nro 20
Tarkastettu
Jätetty 8. kesäkuuta 1765 valtakunnan säätyjen täysistuntojen käsiteltäväksi.
Valtakunnan kunnianarvoisien säätyjen kalastusdeputaation mietintö tukipalkkioiden poistamisesta valtakunnan kalastuselinkeinolta. Luovutettu Tukholman valtiopäivillä 15. toukokuuta 1765.
Deputaatio on yhtäältä punninnut valtakunnan kunnianarvoisien säätyjen kaikkina aikoina kalastukselle yleensä sekä erityisesti valaan- ja hylkeenpyynnille, turskan ja kabeljon119 kalastukselle sekä sillinpyynnille osoittamaa valpasta huolenpitoa ja vaalintaa. Lisäksi valtakunnan kunnianarvoisat[61v] säädyt ovat muutamilla viimeksi kokoontuneilla valtiopäivillä luoneet rahaston, joka on koottu säätyjen hyväksymästä kaikkien ulkomaisten kalojen ja kalatuotteiden tuontimaksusta, jokaisesta suolatynnyristä peritystä yhden kuparitaalerin, jokaisesta valtakuntaan tuodusta viini- ja viinakannusta peritystä 24 kupariäyrin maksusta sekä 50 000 suolatynnyrin vuotuisista tullimaksuista. Rahastosta on sääntöjen mukaisesti jaettu tiettyjä kalastus-, suolaus- ja vientipalkkioita kuninkaallisen kauppakollegion valvonnassa. Edellä sanotun perusteella deputaatio toteaa mitä selvimpien todisteiden osoittavan valtakunnan kunnianarvoisien säätyjen pyrkineen vaivojaan säästämättä suurin kustannuksin avaamaan tämän valtakunnalle kallisarvoisen kultakaivoksen.
Kun sitten toisaalta tarkastellaan itse kalastuselinkeinon tilaa, palkkioiden vaikutusta, tälle rahastolle osoitetuista määrärahoista valtakunnalle aiheutuneita tuntuvia menoja sekä sen hallintoa ym. tärkeitä seikkoja, deputaatio on62r arvioinut velvollisuudekseen esittää huolellisen pohdinnan jälkeen mielipiteensä näistä asioista valtakunnan kunnianarvoisille säädyille. Ensinnäkin palkkioista voidaan yleensä sanoa, ettei niitä pidä jakaa – jotta valtakunnalle olisi niistä todellista hyötyä – muutoin kuin sellaisissa tapauksissa, joissa varat palkkioihin kootaan vähemmän tarpeellisista tavaroista perittävillä maksuilla valtakunnalle hyödyllisten elinkeinojen edistämiseksi. Deputaatio ei suinkaan lue kalastusta vähemmän kannattavien elinkeinojen joukkoon, vaan päinvastoin pitää sitä vaurauden lähteenä, josta Ruotsin miehet saavat ammentaa, Jumalan runsaana siunauksena. Deputaation käsityksen mukaan on samalla kuitenkin myös arveluttavaa, että jossakin määrin muita elinkeinoja rasittamalla houkutellaan liian paljon työntekijöitä pois pääelinkeinoista tähän toimintaan. Oman voiton saamisen mahdollisuus pystyy kyllä vetämään siihen sellaisen määrän ihmisiä kuin tuolla toimialalla pystyy kannattavasti itsensä elättämään, ja tällöin myös[63v] työvoima varmimmin jakautuu itsestään tasaisesti valtakunnan todelliseksi hyödyksi.
Mikään ei voi olla elinkeinojemme kannalta valitettavampaa kuin se, että tuotteidemme hinta nousee liian korkeaksi, niin etteivät ne voi kilpailla ostajista ulkomaisten tavaroiden kanssa. Kalastusrahaston kokoamisen takia sellainenkin välttämätön tavara kuin suola on väistämättä kallistunut koko valtakunnassa kuparitaalerin verran tynnyriltä, ja tämän seurauksena tarpeittemme täyttäminen ja tuotteemme ovat vuosittain suunnilleen 200 000 kuparitaaleria kalliimpia kuin ne olisivat muussa tapauksessa olleet.
Itse tämän rahaston hallinnossakin ilmenee niin kummallisia seikkoja, ettei deputaatio ole nähnyt voivansa olla kertomatta myöskin niistä valtakunnan kunnianarvoisille säädyille.
Kuninkaalliselle kauppakollegiolle on tämän rahaston takia kasattu uskomattoman63r valtavasti tehtäviä, tilinpitoa ja pöytäkirjojen laatimista, jotta kaikki sujuisi asianmukaisessa järjestyksessä, ja tämä on väistämättä saanut virkamiehet, jotka eivät tämän ohella ehdi suorittaa muita tärkeitä tehtäviään, tuntemaan itsensä neuvottomiksi. Tämän lisäksi tukipalkkiorahastosta on täytynyt vähentää merkittävä summa rahastonhoitajien ja virkamiesten palkkoihin ym. sivukuluihin, sekä paperinkulutukseen, jonka todetaan kasvaneen niin merkittävästi, että muutamassa vuodessa noista papereista on kertynyt jo kokonainen arkisto. Deputaatio on kuitenkin kiinnittänyt erityisen aktiivisesti huomiota niihin moninaisiin valoihin120, joita kalastajat ja kalansuolaajat ovat palkkioihin oikeuttavien todistusten vahvistamisen yhteydessä vannoneet, ehkä useinkin vilpillisesti.
Tällä kertaa deputaatio sivuuttaa epätietoisuuden siitä, ovatko maksettavaksi langenneet[63v] tukipalkkiot kuitenkaan päätyneet oikeisiin käsiin tai voivatko ne koskaan niihin päätyä. Deputaatio saanee myöhemmin tilaisuuden ilmaista käsityksensä perusteellisemmin, mutta ei voi jättää mainitsematta niitä merkittäviä haittoja, joita kalastuksen harjoittajat ovat joutuneet toiminnassaan kokemaan tukipalkkioiden vaatimien tiukkojen tarkastusten ja mutkikkaiden muodollisuuksien takia, vaikka näin tärkeä ja merkittävä elinkeino ei voi kestää vähäisimpiäkään pakkotoimia. Kun kalastaja saa vaikkapa todeta pakkausvalvojan121 tai tarkastajan esiintyvän loukkaavasti, suolaveden valuvan hukkaan tynnyreistään ja täyttä sillilastia kuljettavaa laivaansa viivytettävän useita päiviä suotuisan tuulen puhaltaessa, odoteltaessa kaupungista pakkausvalvojaa, joka voidaan helposti saada hyväksymään pilaantunutta tavaraa ja joka pystyy myös vahingoittamaan toiselle kuuluvaa hyvää tavaraa ja tynnyreitä, vaikka64r ulkomaalaista ei koskaan voida taivuttaa hyväksymään tavaraa pelkän tarkastusmerkin, vaan ainoastaan tavaran laadun perusteella, tämä kaikki väistämättä lamaannuttaa vireän ja uutteran kalastajan.
Tynnyrimäärän mukaan myönnetyt tukipalkkiot eivät tämän lisäksi myöskään ole vaikuttaneet sillinpyyntimme tehostumiseen toivotulla tavalla, koska kalastuksen harjoittajat on tällä tavoin houkuteltu kiinnittämään enemmän huomiota tämän tavaran määrään kuin sen laatuun, mikä on väistämättä johtanut nurinkuriseen tilanteeseen kalataloudessa, kun kalastuksen harjoittajat ovat havainneet, että he voivat saada luvatut vientipalkkiot ainoastaan hyväksymisleiman perusteella.
Kaiken tämän lisäksi deputaatio on sekä eri paikkakunnilta saapuneiden ja tämän deputaation käsiteltäväksi osoitettujen valtiopäiväkertomusten että kokeneiden kalastajien ja erityisesti[64v] Göteborgin ja Bohusin lääniin edellisillä valtiopäivillä asetetun kalastusdeputaation perusteellisen kertomuksen122 avulla pyrkinyt sangen huolellisesti saamaan selon erityisesti kaikista sellaisista kalastuksen muodoista, joille tähän mennessä on myönnetty ja maksettu tukipalkkioita.
1. Grönlannin vesillä ja Davisinsalmessa123 harjoitettavasta valaan- ja hylkeenpyynnistä todettakoon, ettei tätä pyyntiä ole harjoitettu ilman osallistuneille aiheutuneita merkittäviä tappioita ja kalastusrahaston kärsimiä menetyksiä ja että se on nyttemmin täysin loppunut, kun tähän toimintaan käytetty alus haaksirikkoutui 1761. Todettakoon myös valaanpyynnin epävarmuus ja lopuksi se, että vieraat merivallat, jotka ovat aiemmin harjoittaneet tätä pyyntiä hyvin tuottoisasti, ovat nyttemmin havainneet tarpeelliseksi vähentää pyyntialustensa määrää. Tämän takia Ruotsi vaarantaisi etunsa,65r jos se joillakin julkisista varoista maksetuilla tukimaksuilla tai palkkioilla pyrkisi houkuttelemaan ihmisiä tällaiseen pyyntitoimintaan, vaikka deputaatio toivookin, että tähän toimintaan voitaisiin ryhtyä ja sitä jatkaa julkisten varojen käytön kannalta siedettävämmillä ehdoilla.
2. Buiseilla124 Pohjanmerellä ja Shetlannin vesillä harjoitetusta sillinpyynnistä todettakoon, että sekin on nyt täysin loppunut, kun silliä on nykyään hyvin runsaasti ilmaantunut omille rannoillemme, mistä syystä deputaation käsityksen mukaan on tarpeetonta kannustaa tuota toimintaa tukipalkkioilla, niin kauan kuin Jumalan runsaan siunauksen ansiosta tuota kalalajia voidaan pyytää lähempää.
3. Turskan ja kabeljon pyynnistä, jota nykyisinkin on harjoitettu, vaikkakaan ei erityisen laajassa mitassa, siimapyyntialuksille125 ja pienemmille veneille edellisillä valtiopäivillä myönnetyistä tietyistä tukipalkkioista huolimatta, deputaatio taas toteaa,[65v] että tämän kalatavaran käsittelytavassa ilmenee usein joitakin virheitä, joiden takia tuotteesta saadaan harvoin täysin hyvälaatuista siitä syystä, että useimmilla kalastajilla on käytössään sellainen alus, jossa suolaamista tynnyreihin ei voida tehdä heti, vaan pyydetty kala makaa ruumassa perkaamattomana ja suolaamattomana, kunnes kalastaja tulee maihin. Tänä aikana tavara usein pilaantuu. Kun tällä seudulla kuitenkin muutamat ovat kiitoksen ansaitsevalla tavalla yhteisestä hyvästä huolehtien ryhtyneet omalla esimerkillään kannustamaan muita käsittelemään kalansa oikealla tavalla, ei ole lainkaan aihetta epäillä sitä, että jokainen kalastuselinkeinon harjoittaja, joka haluaa tuottaa hyvää ja hyvämaineista tavaraa, seuraa heidän esimerkkiään ilman julkisten varojen rasittamista. Kuitenkin lopuksi 4. asiana todettakoon, että sillinpyyntiin valtakunnan omilla rannikkovesillä, mikä on merkittävintä Göteborgin ja Bohusin lääniin66r kuuluvassa saaristossa, on tähän asti myönnetty jonkinmoinen määrä tukipalkkioita, osaksi sillinuottia ja öljynkeittämöitä126 varten, osaksi valtakunnasta viedylle sillille.
Deputaatio on kiinnittänyt erityistä huomiota tähän sekä tärkeään että laajamittaiseen kalastuksen osa-alueeseen, ja vaikka deputaatiolle on kerrottu rannoillemme saapuvan niin runsaasti silliä, että toisinaan kalastajat saavat nostaa sitä nuotillaan niin paljon kuin vain haluavat, muutamat seudun parhaista sillinsuolaamoista ovat kuitenkin jo menneet nurin ja vielä muitakin uhkaa sama kohtalo. Tässä tarkastelussa deputaatio on voinut ainoastaan jäädä hämmästyneeksi ja hämmentyneeksi, kun noin ylenpalttinen korkeimman siunaus kalastusrahaston kalliiden tukipalkkioiden tuellakaan ei ole vielä kyennyt[66v] nostamaan tätä elinkeinoa harjoittajilleen kannattavaksi.
Deputaation valittavina on ollut kaksi yhtä vaikeaa ratkaisuvaihtoehtoa: jättää sillinpyynti täysin vaille avustusta tai pyrkiä sen tukemiseen vielä tähänastisia suuremmilla julkisista varoista maksettavilla palkkioilla.
Niinpä deputaatio on etsinyt syitä tämän elinkeinon heikkoon tilaan ja on uskonut osuneensa oikeaan eli vapauden puuttumiseen tästä toiminnasta. Siitä juontuvat ajoittainen suolan puute tai sen kalleus ja toisinaan tavaran pilaantuminen ja melkein alituisesti se, että menekin saaminen tavaralle on vaikeaa ja hidasta. Ja vaikka deputaatio olisi mielellään halunnut suosittaa valtakunnan kunnianarvoisille säädyille tämän toiminnan tukemista edelleenkin tavallisilla julkisista varoista maksetuilla tukipalkkioilla, deputaatio ei ottaen huomioon sekä valtakunnan velkataakan että ohjesääntönsä 14. pykälän samoin kuin sen pakkotilan, jossa kalastuksen67r harjoittajat palkkioiden takia edelleenkin olisivat, kuitenkaan ole pitänyt tätä täysin tarkoituksenmukaisena.
Kun deputaatio vielä lisää tähän, että kalastusrahastoa rasittaa jo nyt varsin suuri velka maksamattomista tukipalkkioista, niin että se käsiteltäväksi saapuneiden ja hyväksyttyjen todistusten perusteella, ottamatta huomioon todistuksia, joita päivittäin odotetaan saapuviksi, on 4 415 735 kuparitaaleria 8 äyriä eli lähes 15 tynnyriä kultaa, ja että väistämättä kuluu ainakin 5–6 vuotta, mikäli kalastusrahastoon kertyy varoja tänä aikana samaan tapaan kuin tähän asti, ennen kuin kalastuksen harjoittajat pääsevät nauttimaan tukea, jota heille tulevaisuudessa voitaisiin myöntää, asia arveluttaa vieläkin voimakkaammin.
Kaiken tämän perusteella deputaatiolla on mielestään täysin pätevät perusteet esittää valtakunnan kunnianarvoisille säädyille, että kaikkien kalastusrahastosta maksettujen palkkioiden ja tukipalkkioiden maksaminen niiden perusteista[67v] riippumatta lakkaa pysyvästi asiasta mahdollisimman pikaisesti julkaistavan kuulutuksen päivämäärästä lähtien ja että tämä koskee kaikenlaista kalastusta, kalan vientiä sekä öljyn keittämistä ja hummerinkuljetusveneiden rakentamista ja että tähän asti kalastusrahastoon kertyneitä ja edelleen kertyviä varoja käytetään maksuihin ainoastaan niille, jotka ovat tähän mennessä saaneet säädösten mukaisesti oikeuden näihin tukipalkkioihin ja joiden samoin kuin merionnettomuuksissa kalalastin menetyksestä todistettavasti kärsineiden on asiasta aiemmin annetuista kuulutuksista riippumatta toimitettava vielä puuttuvat todistuksensa kuninkaalliselle majesteetille ja valtakunnan kauppakollegion tarkastettaviksi ehdottomasti tämän vuoden loppuun mennessä, jotta he säilyttäisivät oikeutensa.
Niistä, joilla on tällaisia saatavia, on deputaation käsityksen mukaan varsinaisille kalastajille,68r joilla kalastuksen harjoittamisessa on eniten rasitusta nuotistaan, siimapyyntialuksistaan ja pienemmistä veneistään, sekä syvissä vesissä ja avomerellä toimiville turskan- ja molvanpyytäjille on ennen kaikkia muita annettava etusija maksettaviksi määrättyjen palkkioiden mahdollisimman pikaiseen nostamiseen ensiksi kertyvistä varoista koko siltä ajalta, jolta heillä on ollut niihin oikeus, jotta noita varoja voidaan käyttää avomerikalastuksen rahoittamiseen. Tätä voidaan pitää vähäisenä eränä verrattuna rahaston muihin menoihin. Muuten menetellään 15. joulukuuta 1761 annetun kuulutuksen mukaisesti.127
Deputaatio pitää välttämättömänä alistaa valtakunnan kunnianarvoisien säätyjen valistuneeseen harkintaan myös sen, että hyvän asioista huolehtimisen sekä näin merkittävän elinkeinon edellyttämän hienovaraisen käsittelyn mukaista on kuitenkin alamaisesti esittää hänen kuninkaalliselle majesteetilleen, että jos valaanpyynti Grönlannin edustalla[68v] ja hylkeenpyynti Davisinsalmessa alkaisivat uudelleen, samoin kuin sillinpyynti ja avomerikalastus sellaisilla aluksilla, joissa kalat voidaan suolata heti saaliin nostamisen jälkeen, sekä sillin vienti Välimeren maihin ja Amerikkaan, niin nämä voisivat valtiopäivien välisenä aikana saada tarpeen vaatimaa avustusta ja muuta kannustusta sen mukaan kuin aihetta ilmenee ja valtakunnan tila sekä silloin ajankohtaiset seikat antavat tähän mahdollisuuksia, etenkin jos silli ikäväksemme kaikkoaisi omilta rannoiltamme ja kalastajat jäisivät työttömiksi.
Jotta Pohjanmerellä tapahtuva kalastus, joka nykyisellä tasollaan tuottaa valtakunnalle vuosittain useita miljoonia kuparitaalereita, ei kuitenkaan yhtäkkiä jäisi täysin vaille kannustimia, sen jälkeen kun se on aikaisemmilla valtiopäivillä saanut osakseen sangen suurta suopeutta,69r deputaatio näkee aiheelliseksi ehdottaa saman suopeuden hengessä valtakunnan kunnianarvoisille säädyille, että tähän asti maksettujen tukipalkkioiden sijasta Pohjanmerellä harjoitettu kalastus vapautetaan välttämättä tarvitsemansa suolan osalta yleisesti tulleista ja muista maksuista, rekognitiota128 lukuun ottamatta. 17. maaliskuuta 1724 annetun kuninkaallisen asetuksen129 nojalla kannustettiin tällaisella tullittomuudella aikaisemmin useimpia kalastuksen muotoja, mutta se peruutettiin kuitenkin sittemmin, kun näille kalastuksen muodoille ryhdyttiin myöntämään tukipalkkioita. Deputaation käsityksen mukaan ne ansaitsevat tämän vapauden nyt etenkin sillä perusteella, että suolan tuonti niiden tarpeisiin riippuu siitä, miten uutterasti kalastuksen harjoittajat toimivat ja miten suuria kustannuksia he itse haluavat toiminnastaan maksaa, eikä se siis ole mitenkään rinnastettavissa eikä yhteydessä muuhun suolan kulutukseen valtakunnassa,[69v] ja että maasta vietävien kalastuksen tuotteiden säilömiseen käytettyä suolaa voidaan pitää ainoastaan kauttakulkutavarana130, joka ansaitsee siis samanlaisen vapauden kuin se, joka käyttämättömänä viedään maasta, etenkin kun Ruotsin kalastuksen tuotteiden mukana maasta kulkeutuva suola hyödyttää yleistä hyvää sitäkin enemmän. Myöskään tullinvuokrausyhtiöllä131 ei voi olla oikeutta vähennykseen tai korvaukseen sen suolamäärän takia, joka näihin uusiin kalastusjärjestelyihin tarvitaan, koska suolan tuonti kalastuksen tuotteiden säilömiseen on vuokraussopimuksen allekirjoittamisen jälkeen vasta viime vuosina kasvanut nykyiseen suureen tynnyrimäärään.
Miten tällaisen tullittomuuden väärinkäyttö estetään, siitä deputaatio varaa itselleen oikeuden saada esittää yksityiskohtaisen ehdotuksensa70r mahdollisimman pian, sen jälkeen kun valtakunnan kunnianarvoisat säädyt ovat suvainneet ensin antaa tästä lausuntonsa.
Deputaatio on lopuksi myös pitänyt aiheellisena ehdottaa valtakunnan kunnianarvoisille säädyille, että niiden kalastuksen harjoittajien ja heidän palkkalaistensa, jotka ovat olleet kruunulle menevistä maksuista vapautettuja, on tästä lähtien kruunun tulojen lisäämiseksi maksettava henkirahansa ja muut henkilöön kohdistuvat maksut, jotka kruunulta ovat useilta vuosilta jääneet saamatta, mihin on saattanut liittyä monenmoista vilppiä. Deputaation käsityksen mukaan on kuitenkin oikeudenmukaista vapauttaa kalastajat maksujen perimisestä menneiltä vuosilta jälkikäteen tai kruunulle maksettavasta korvauksesta. Tähän heillä on aiemmin annettujen asetusten perusteella[70v] oikeus.
Lisäksi deputaatio saanee luovuttaa valtakunnan kunnianarvoisille säädyille mietintönsä kalastuselinkeinon tarvitsemasta järjestyksestä ja huolenpidosta, jotka voidaan saavuttaa poistamalla sitä vaihtelevassa määrässä haittaavat esteet ja pidäkkeet, sekä muusta, mitä kalastusrahaston käytössä on otettava huomioon.
Sillä välin tämä muistio jätetään kunnioittavasti valtakunnan kunnianarvoisien säätyjen omaan lähempään harkintaan.
Edellä mainittuna vuotena ja päivänä
Valtakunnan kunnianarvoisien säätyjen kalastusdeputaation puolesta
Posse132 And. Chydenius Thomas Fehman133 Lars Larsson134
Suom. Heikki Eskelinen
Unfortunately this content isn't available in English
Föregående avsnitt:
Följande avsnitt:
Platser: Amerika Baffinbukten Baffinön Bohuslän Davis sund (Straat Davis, Straat Dawis) Grönland Gäddvik Göteborgs (Götheborgs, Giötheborgs) och Bohus län Kungälv Labradorhavet Luleå Nordsjön Sverige (Swerige, Swerge, Ruotzi) Shetland, Shetlandsöarna (Hettland, Hittland) Medelhavet
Personer: Fehman, Thomas Petterson Larsson, Lars Posse, Knut Carlsson
Bibelställen:
Teman: