Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Kalastusdeputaation mietintö

Kalastusdeputaation mietintö

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

Nro 20

Tarkastettu

Jätetty 8. kesäkuuta 1765 valtakunnan säätyjen täysistuntojen käsiteltäväksi.

Valtakunnan kunnianarvoisien säätyjen kalastusdeputaation mietintö tukipalkkioiden poistamisesta valtakunnan kalastuselinkeinolta. Luovutettu Tukholman valtiopäivillä 15. toukokuuta 1765.

Deputaatio on yhtäältä punninnut valtakunnan kunnianarvoisien säätyjen kaikkina aikoina kalastukselle yleensä sekä erityisesti valaan- ja hylkeenpyynnille, turskan ja kabeljon1 kalastukselle sekä sillinpyynnille osoittamaa valpasta huolenpitoa ja vaalintaa. Lisäksi valtakunnan kunnianarvoisat säädyt ovat muutamilla viimeksi kokoontu­neilla valtiopäivillä luoneet rahaston, joka on koottu säätyjen hyväksymästä kaikkien ulkomaisten kalojen ja kalatuotteiden tuontimaksusta, jokaisesta suolatynnyristä peritystä yhden kuparitaalerin, jokaisesta valtakuntaan tuodusta viini- ja viinakannusta peritystä 24 kupariäyrin maksusta sekä 50 000 suolatynnyrin vuotuisista tullimaksuista. Rahastosta on sääntöjen mukaisesti jaettu tiettyjä kalastus-, suolaus- ja vientipalkkioita kuninkaallisen kauppakollegion valvonnassa. Edellä sanotun perusteella deputaatio toteaa mitä selvimpien todisteiden osoittavan valtakunnan kunnianarvoisien säätyjen pyrkineen vaivojaan säästämättä suurin kustannuksin avaamaan tämän valtakunnalle kallisarvoisen kultakaivoksen.

Kun sitten toisaalta tarkastellaan itse kalastuselinkeinon tilaa, palk­kioi­den vaikutusta, tälle rahastolle osoitetuista määrärahoista valtakunnalle aiheutuneita tuntuvia menoja sekä sen hallintoa ym. tärkeitä seikkoja, deputaatio on arvioinut velvollisuudekseen esittää huolellisen pohdinnan jälkeen mielipiteensä näistä asioista valtakunnan kunnianarvoisille säädyille. Ensinnäkin palkkioista voidaan yleensä sanoa, ettei niitä pidä jakaa – jotta valtakunnalle olisi niistä todellista hyötyä – muutoin kuin sellaisissa tapauksissa, joissa varat palkkioihin kootaan vähemmän tarpeellisista tavaroista perittävillä maksuilla valtakunnalle hyödyllisten elinkeinojen edistämiseksi. Deputaatio ei suinkaan lue kalastusta vähemmän kannattavien elinkeinojen joukkoon, vaan päinvastoin pitää sitä vaurauden lähteenä, josta Ruotsin miehet saavat ammentaa, Jumalan runsaana siunauksena. Deputaation käsityksen mukaan on samalla kuitenkin myös arveluttavaa, että jossakin määrin muita elinkeinoja rasittamalla houkutellaan liian paljon työntekijöitä pois pääelinkeinoista tähän toimintaan. Oman voiton saamisen mahdollisuus pystyy kyllä vetämään siihen sellaisen määrän ihmisiä kuin tuolla toimialalla pystyy kannattavasti itsensä elättämään, ja tällöin myös työvoima varmimmin jakautuu itsestään tasaisesti valtakunnan todelliseksi hyödyksi.

Mikään ei voi olla elinkeinojemme kannalta valitettavampaa kuin se, että tuotteidemme hinta nousee liian korkeaksi, niin etteivät ne voi kilpailla ostajista ulkomaisten tavaroiden kanssa. Kalastusrahaston kokoamisen takia sellainenkin välttämätön tavara kuin suola on väistämättä kallistunut koko valtakunnassa kuparitaalerin verran tynnyriltä, ja tämän seurauksena tarpeittemme täyttäminen ja tuotteemme ovat vuosittain suunnilleen 200 000 kuparitaaleria kalliimpia kuin ne olisivat muussa tapauksessa ­olleet.

Itse tämän rahaston hallinnossakin ilmenee niin kummallisia seikkoja, ettei deputaatio ole nähnyt voivansa olla kertomatta myöskin niistä valtakunnan kunnianarvoisille säädyille.

Kuninkaalliselle kauppakollegiolle on tämän rahaston takia kasattu uskomattoman valtavasti tehtäviä, tilinpitoa ja pöytäkirjojen laatimista, jotta kaikki sujuisi asianmukaisessa järjestyksessä, ja tämä on väistämättä saanut virkamiehet, jotka eivät tämän ohella ehdi suorittaa muita tärkeitä tehtäviään, tuntemaan itsensä neuvottomiksi. Tämän lisäksi tukipalkkio­rahastosta on täytynyt vähentää merkittävä summa rahastonhoitajien ja virkamiesten palkkoihin ym. sivukuluihin, sekä paperinkulutukseen, jonka todetaan kasvaneen niin merkittävästi, että muutamassa vuodessa noista papereista on kertynyt jo kokonainen arkisto. Deputaatio on kuitenkin kiinnittänyt erityisen aktiivisesti huomiota niihin moninaisiin valoihin2, joita kalastajat ja kalansuolaajat ovat palkkioihin oikeuttavien todistusten vahvistamisen yhteydessä vannoneet, ehkä useinkin vilpillisesti.

Tällä kertaa deputaatio sivuuttaa epätietoisuuden siitä, ovatko maksettavaksi langenneet tukipalkkiot kuitenkaan päätyneet oikeisiin käsiin tai voivatko ne koskaan niihin päätyä. Deputaatio saanee myöhemmin tilaisuuden ilmaista käsityksensä perusteellisemmin, mutta ei voi jättää mainitsematta niitä merkittäviä haittoja, joita kalastuksen harjoittajat ovat joutuneet toiminnassaan kokemaan tukipalkkioiden vaatimien tiukkojen tarkastusten ja mutkikkaiden muodollisuuksien takia, vaikka näin tärkeä ja merkittävä elinkeino ei voi kestää vähäisimpiäkään pakkotoimia. Kun kalastaja saa vaikkapa todeta pakkausvalvojan3 tai tarkastajan esiintyvän loukkaavasti, suolaveden valuvan hukkaan tynnyreistään ja täyttä sillilastia kuljettavaa laivaansa viivytettävän useita päiviä suotuisan tuulen puhaltaessa, odoteltaessa kaupungista pakkausvalvojaa, joka voidaan helposti saada hyväksymään pilaantunutta tavaraa ja joka pystyy myös vahingoittamaan toiselle kuuluvaa hyvää tavaraa ja tynnyreitä, vaikka ulkomaalaista ei koskaan voida taivuttaa hyväksymään tavaraa pelkän tarkastusmerkin, vaan ainoastaan tavaran laadun perusteella, tämä kaikki väistämättä lamaannuttaa vireän ja uutteran kalastajan.

Tynnyrimäärän mukaan myönnetyt tukipalkkiot eivät tämän lisäksi myöskään ole vaikuttaneet sillinpyyntimme tehostumiseen toivotulla tavalla, koska kalastuksen harjoittajat on tällä tavoin houkuteltu kiinnittämään enemmän huomiota tämän tavaran määrään kuin sen laatuun, mikä on väistämättä johtanut nurinkuriseen tilanteeseen kalataloudessa, kun kalastuksen harjoittajat ovat havainneet, että he voivat saada luvatut vientipalkkiot ainoastaan hyväksymisleiman perusteella.

Kaiken tämän lisäksi deputaatio on sekä eri paikkakunnilta saapuneiden ja tämän deputaation käsiteltäväksi osoitettujen valtiopäiväkertomusten että kokeneiden kalastajien ja erityisesti Göteborgin ja Bohusin lääniin edellisillä valtiopäivillä asetetun kalastusdeputaation perusteellisen kertomuksen4 avulla pyrkinyt sangen huolellisesti saamaan selon erityisesti kaikista sellaisista kalastuksen muodoista, joille tähän mennessä on myönnetty ja maksettu tukipalkkioita.

1. Grönlannin vesillä ja Davisinsalmessa5 harjoitettavasta valaan- ja hylkeenpyynnistä todettakoon, ettei tätä pyyntiä ole harjoitettu ilman osallistuneille aiheutuneita merkittäviä tappioita ja kalastusrahaston kärsimiä menetyksiä ja että se on nyttemmin täysin loppunut, kun tähän toimintaan käytetty alus haaksirikkoutui 1761. Todettakoon myös valaanpyynnin epävarmuus ja lopuksi se, että vieraat merivallat, jotka ovat aiemmin harjoittaneet tätä pyyntiä hyvin tuottoisasti, ovat nyttemmin havainneet tarpeelliseksi vähentää pyyntialustensa määrää. Tämän takia Ruotsi vaarantaisi etunsa, jos se joillakin julkisista varoista maksetuilla tukimaksuilla tai palkkioilla pyrkisi houkuttelemaan ihmisiä tällaiseen pyyntitoimintaan, vaikka deputaatio toivookin, että tähän toimintaan voitaisiin ryhtyä ja sitä jatkaa julkisten varojen käytön kannalta siedettävämmillä ehdoilla.

2. Buiseilla6 Pohjanmerellä ja Shetlannin vesillä harjoitetusta sillinpyynnistä todettakoon, että sekin on nyt täysin loppunut, kun silliä on nykyään hyvin runsaasti ilmaantunut omille rannoillemme, mistä syystä deputaation käsityksen mukaan on tarpeetonta kannustaa tuota toimintaa tukipalkkioilla, niin kauan kuin Jumalan runsaan siunauksen ansiosta tuota kalalajia voidaan pyytää lähempää.

3. Turskan ja kabeljon pyynnistä, jota nykyisinkin on harjoitettu, vaikkakaan ei erityisen laajassa mitassa, siimapyyntialuksille7 ja pienemmille veneille edellisillä valtiopäivillä myönnetyistä tietyistä tukipalkkioista huolimatta, deputaatio taas toteaa, että tämän kalatavaran käsittelytavassa ilmenee usein joitakin virheitä, joiden takia tuotteesta saadaan harvoin täysin hyvälaatuista siitä syystä, että useimmilla kalastajilla on käytössään sellainen alus, jossa suolaamista tynnyreihin ei voida tehdä heti, vaan pyydetty kala makaa ruumassa perkaamattomana ja suolaamattomana, kunnes kalastaja tulee maihin. Tänä aikana tavara usein pilaantuu. Kun tällä seudulla kuitenkin muutamat ovat kiitoksen ansaitsevalla tavalla yhteisestä hyvästä huolehtien ryhtyneet omalla esimerkillään kannustamaan muita käsittelemään kalansa oikealla tavalla, ei ole lainkaan aihetta epäillä sitä, että jokainen kalastuselinkeinon harjoittaja, joka haluaa tuottaa hyvää ja hyvämaineista tavaraa, seuraa heidän esimerkkiään ilman julkisten varojen rasittamista. Kuitenkin lopuksi 4. asiana todettakoon, että sillinpyyntiin valtakunnan omilla rannikkovesillä, mikä on merkittävintä Göteborgin ja Bohusin lääniin kuuluvassa saaristossa, on tähän asti myönnetty jonkinmoinen määrä tukipalkkioita, osaksi sillinuottia ja öljynkeittämöitä8 varten, osaksi valtakunnasta viedylle sillille.

Deputaatio on kiinnittänyt erityistä huomiota tähän sekä tärkeään että laajamittaiseen kalastuksen osa-alueeseen, ja vaikka deputaatiolle on kerrottu rannoillemme saapuvan niin runsaasti silliä, että toisinaan kalastajat saavat nostaa sitä nuotillaan niin paljon kuin vain haluavat, muutamat seudun parhaista sillinsuolaamoista ovat kuitenkin jo menneet nurin ja vielä muitakin uhkaa sama kohtalo. Tässä tarkastelussa deputaatio on voinut ainoastaan jäädä hämmästyneeksi ja hämmentyneeksi, kun noin ylenpalttinen korkeimman siunaus kalastusrahaston kalliiden tukipalkkioiden tuel­lakaan ei ole vielä kyennyt nostamaan tätä elinkeinoa harjoittajilleen kannattavaksi.

Deputaation valittavina on ollut kaksi yhtä vaikeaa ratkaisuvaihtoehtoa: jättää sillinpyynti täysin vaille avustusta tai pyrkiä sen tukemiseen vielä tähänastisia suuremmilla julkisista varoista maksettavilla palkkioilla.

Niinpä deputaatio on etsinyt syitä tämän elinkeinon heikkoon tilaan ja on uskonut osuneensa oikeaan eli vapauden puuttumiseen tästä toiminnasta. Siitä juontuvat ajoittainen suolan puute tai sen kalleus ja toisinaan tavaran pilaantuminen ja melkein alituisesti se, että menekin saaminen tavaralle on vaikeaa ja hidasta. Ja vaikka deputaatio olisi mielellään halunnut suosittaa valtakunnan kunnianarvoisille säädyille tämän toiminnan tukemista edelleenkin tavallisilla julkisista varoista maksetuilla tukipalkkioilla, deputaatio ei ottaen huomioon sekä valtakunnan velkataakan että ohjesääntönsä 14. pykälän samoin kuin sen pakkotilan, jossa kalastuksen harjoittajat palkkioiden takia edelleenkin olisivat, kuitenkaan ole pitänyt tätä täysin tarkoituksenmukaisena.

Kun deputaatio vielä lisää tähän, että kalastusrahastoa rasittaa jo nyt varsin suuri velka maksamattomista tukipalkkioista, niin että se käsiteltäväksi saapuneiden ja hyväksyttyjen todistusten perusteella, ottamatta huomioon todistuksia, joita päivittäin odotetaan saapuviksi, on 4 415 735 kuparitaaleria 8 äyriä eli lähes 15 tynnyriä kultaa, ja että väistämättä kuluu ainakin 5–6 vuotta, mikäli kalastusrahastoon kertyy varoja tänä aikana samaan tapaan kuin tähän asti, ennen kuin kalastuksen harjoittajat pääsevät nauttimaan tukea, jota heille tulevaisuudessa voitaisiin myöntää, asia arveluttaa vieläkin voimakkaammin.

Kaiken tämän perusteella deputaatiolla on mielestään täysin pätevät perusteet esittää valtakunnan kunnianarvoisille säädyille, että kaikkien kalastusrahastosta maksettujen palkkioiden ja tukipalkkioiden maksaminen niiden perusteista riippumatta lakkaa pysyvästi asiasta mahdollisimman pikaisesti julkaistavan kuulutuksen päivämäärästä lähtien ja että tämä koskee kaikenlaista kalastusta, kalan vientiä sekä öljyn keittämistä ja hummerinkuljetusveneiden rakentamista ja että tähän asti kalastusrahastoon kertyneitä ja edelleen kertyviä varoja käytetään maksuihin ainoastaan niille, jotka ovat tähän mennessä saaneet säädösten mukaisesti oikeuden näihin tukipalkkioihin ja joiden samoin kuin merionnettomuuksissa kala­lastin menetyksestä todistettavasti kärsineiden on asiasta aiemmin annetuista kuulutuksista riippumatta toimitettava vielä puuttuvat todistuksensa kuninkaalliselle majesteetille ja valtakunnan kauppakollegion tarkastettaviksi ehdottomasti tämän vuoden loppuun mennessä, jotta he säilyttäisivät oikeutensa.

Niistä, joilla on tällaisia saatavia, on deputaation käsityksen mukaan varsinaisille kalastajille, joilla kalastuksen harjoittamisessa on eniten rasitusta nuotistaan, siimapyyntialuksistaan ja pienemmistä veneistään, sekä syvissä vesissä ja avomerellä toimiville turskan- ja molvanpyytäjille on ennen kaikkia muita annettava etusija maksettaviksi määrättyjen palkkioiden mahdollisimman pikaiseen nostamiseen ensiksi kertyvistä varoista koko siltä ajalta, jolta heillä on ollut niihin oikeus, jotta noita varoja voidaan käyttää avomerikalastuksen rahoittamiseen. Tätä voidaan pitää vähäisenä eränä verrattuna rahaston muihin menoihin. Muuten menetellään 15. joulukuuta 1761 annetun kuulutuksen mukaisesti.9

Deputaatio pitää välttämättömänä alistaa valtakunnan kunnianarvoi­sien säätyjen valistuneeseen harkintaan myös sen, että hyvän asioista huolehtimisen sekä näin merkittävän elinkeinon edellyttämän hienovaraisen käsittelyn mukaista on kuitenkin alamaisesti esittää hänen kuninkaalliselle majesteetilleen, että jos valaanpyynti Grönlannin edustalla ja hylkeenpyynti Davisinsalmessa alkaisivat uudelleen, samoin kuin sillinpyynti ja avomerikalastus sellaisilla aluksilla, joissa kalat voidaan suolata heti saaliin nostamisen jälkeen, sekä sillin vienti Välimeren maihin ja Amerikkaan, niin nämä voisivat valtiopäivien välisenä aikana saada tarpeen vaatimaa avustusta ja muuta kannustusta sen mukaan kuin aihetta ilmenee ja valtakunnan tila sekä silloin ajankohtaiset seikat antavat tähän mahdollisuuksia, etenkin jos silli ikäväksemme kaikkoaisi omilta rannoiltamme ja kalastajat jäisivät työttömiksi.

Jotta Pohjanmerellä tapahtuva kalastus, joka nykyisellä tasollaan tuottaa valtakunnalle vuosittain useita miljoonia kuparitaalereita, ei kuitenkaan yhtäkkiä jäisi täysin vaille kannustimia, sen jälkeen kun se on aikaisemmilla valtiopäivillä saanut osakseen sangen suurta suopeutta, deputaatio näkee aiheelliseksi ehdottaa saman suopeuden hengessä valtakunnan kunnianarvoisille säädyille, että tähän asti maksettujen tukipalkkioiden sijasta Pohjanmerellä harjoitettu kalastus vapautetaan välttämättä tarvitsemansa suolan osalta yleisesti tulleista ja muista maksuista, rekognitiota10 lukuun ottamatta. 17. maaliskuuta 1724 annetun kuninkaallisen asetuksen11 nojalla kannustettiin tällaisella tullittomuudella aikaisemmin useimpia kalastuksen muotoja, mutta se peruutettiin kuitenkin sittemmin, kun näille kalastuksen muodoille ryhdyttiin myöntämään tukipalkkioita. Deputaation käsityksen mukaan ne ansaitsevat tämän vapauden nyt etenkin sillä perusteella, että suolan tuonti niiden tarpeisiin riippuu siitä, miten uutterasti kalastuksen harjoittajat toimivat ja miten suuria kustannuksia he itse halua­vat toiminnastaan maksaa, eikä se siis ole mitenkään rinnastettavissa eikä yhteydessä muuhun suolan kulutukseen valtakunnassa, ja että maasta vietävien kalastuksen tuotteiden säilömiseen käytettyä suolaa voidaan pitää ainoastaan kauttakulkutavarana12, joka ansaitsee siis samanlaisen vapauden kuin se, joka käyttämättömänä viedään maasta, etenkin kun Ruotsin kalastuksen tuotteiden mukana maasta kulkeutuva suola hyödyttää yleistä hyvää sitäkin enemmän. Myöskään tullinvuokrausyhtiöllä13 ei voi olla oikeut­ta vähennykseen tai korvaukseen sen suolamäärän takia, joka näihin uusiin kalastusjärjestelyihin tarvitaan, koska suolan tuonti kalastuksen tuotteiden säilömiseen on vuokraussopimuksen allekirjoittamisen jälkeen vasta viime vuosina kasvanut nykyiseen suureen tynnyrimäärään.

Miten tällaisen tullittomuuden väärinkäyttö estetään, siitä deputaatio varaa itselleen oikeuden saada esittää yksityiskohtaisen ehdotuksensa mahdollisimman pian, sen jälkeen kun valtakunnan kunnianarvoisat säädyt ovat suvainneet ensin antaa tästä lausuntonsa.

Deputaatio on lopuksi myös pitänyt aiheellisena ehdottaa valtakunnan kunnianarvoisille säädyille, että niiden kalastuksen harjoittajien ja heidän palkkalaistensa, jotka ovat olleet kruunulle menevistä maksuista vapautettuja, on tästä lähtien kruunun tulojen lisäämiseksi maksettava henkirahansa ja muut henkilöön kohdistuvat maksut, jotka kruunulta ovat useilta vuosilta jääneet saamatta, mihin on saattanut liittyä monenmoista vilppiä. Deputaation käsityksen mukaan on kuitenkin oikeudenmukaista vapauttaa kalastajat maksujen perimisestä menneiltä vuosilta jälkikäteen tai kruunulle maksettavasta korvauksesta. Tähän heillä on aiemmin annettujen asetusten perusteella oikeus.

Lisäksi deputaatio saanee luovuttaa valtakunnan kunnianarvoisille säädyille mietintönsä kalastuselinkeinon tarvitsemasta järjestyksestä ja huolenpidosta, jotka voidaan saavuttaa poistamalla sitä vaihtelevassa määrässä haittaavat esteet ja pidäkkeet, sekä muusta, mitä kalastusrahaston käytössä on otettava huomioon.

Sillä välin tämä muistio jätetään kunnioittavasti valtakunnan kunnianarvoisien säätyjen omaan lähempään harkintaan.

Edellä mainittuna vuotena ja päivänä

Valtakunnan kunnianarvoisien säätyjen kalastusdeputaation puolesta

Posse14 And. Chydenius  Thomas Fehman15 Lars Larsson16

Suom. Heikki Eskelinen

  1. Käsitys kalalajeista ja niiden keskinäisestä sukulaisuudesta oli 1700-luvulla horjuva, ja ka­loja kutsuttiin usein niiden käyttötarkoituksen mukaan. Tässä kabeljo tarkoittaa kaloja, joista samanniminen kalatuote valmistettiin. Kabeljolla ymmärrettiin halkaistua, ­astiassa (kevyesti) suolattua ja sen jälkeen kuivattua kalaa. Kabeljon raaka-aineena oli usein molva, mutta kabeljoksi kutsuttiin myös Pohjanmerestä pyydettyjä suurikokoisia turskia. Suolaamatonta ilmakuivattua kalatuotetta (ja tähän käytettyjä kaloja) kutsuttiin nimityksellä stockfisk, vaikka myös se usein valmistettiin molvasta. Kun on kyse lopputuotteesta, kabeljo ja stockfisk vastaavat suomen kielen kapakala-termiä.
  2. Vuonna 1754 annetun määräyksen (Kongl. maj:ts nådige reglemente för hafs- och skjär-fiskerierne i riket 8.4.1754) mukaan kaupunkeihin tuotavan kalan laatua ja säännöstenmukaisuutta valvovien tarkastajien ja pakkauksenvalvojien tuli olla valanvannoneita. Kalastusaluksen kapteenin ja perämiehen tuli pitää pyyntimatkoilla erityistä päiväkirjaa kaikesta kalastukseen liittyvästä, matkan jälkeen jättää se maistraatille ja valalla vahvistaa sen tiedot oikeiksi. Maistraatin antaman todistuksen perusteella maksettiin sitten tukipalkkiota.
  3. Kaupunkiin tuodun ja sieltä viedyn kalan pakkaamista valvoi kaupungin tätä tarkoitusta varten palkkaama virkailija (packare).
  4. Vuosien 1760–1762 valtiopäivillä päätettiin asettaa kalastusdeputaatio jokaiseen lääniin. ­Niiden tehtävänä oli selvittää kalastuselinkeinon tila läänissään ja antaa lausunto luonnoksesta uudeksi kalastusasetukseksi.
  5. Grönlannin ja Baffininsaaren välissä sijaitseva Davisinsalmi yhdistää Labradorinmeren ja Baffininlahden.
  6. Laivatyypin nimi buis on hollanninkielinen; ne olivat kaksi- tai kolmimastoisia kannellisia kalastusaluksia, jotka soveltuivat erityisen hyvin sillinpyyntiin avomerellä.
  7. Nämä alukset käyttivät pitkiä siimoja, joihin koukut oli kiinnitetty tapseilla määräetäisyyden päähän toisistaan.
  8. Näissä keitettiin hylkeiden, valaiden ym. meripyynnin saaliiden rasvaa öljyksi mm. lamp­puihin. Vuosina 1753–1809 pelkästään Bohusläänissä toimi yli 500 öljynkeittämöä.
  9. 15. joulukuuta 1761 annetun kuulutuksen mukaisesti: Viittaa asetukseen Kongl. maj:ts och riksens commerce-collegii kundgörelse, af hans kongl. maj:ts ytterligare nådiga förordnande, angående fiske-praemiers betalande, med mera, 15.12.1761. Asetuksessa lueteltiin pyyntitavat, joille myönnettiin tukea sekä tuen suuruus saalisyksikköä kohti.
  10. vähäinen maksu, joka oli suoritettava eräistä tavaroista, joista ei peritty tuontitullia
  11. Förordning, angående fiskerierne i riket 17.3.1724. Asetuksessa myönnettiin Pohjanmeren kalastajille monia helpotuksia, mm. suolan verovapaus.
  12. Kauttakulkutavarasta ei tarvinnut maksaa tullimaksuja.
  13. Tull-Arrende Societet, yksityinen yhtiö, joka hankki 1726 oikeuden kantaa valtakunnan tullitulot tiettyä korvausta vastaan.
  14. kreivi Knut Carlsson Posse, deputaation puheenjohtaja 
  15. Thomas Petterson Fehman, Kungälvin silkkitehtaan johtaja ja saman kaupungin edustaja porvarissäädyssä valtiopäivillä 1765–1766 ja 1769–1770
  16. Lars Larsson, talonpoikaissäädyn valtiopäivämies Luulajan Gäddvikistä

Alkuperäisdokumentit

Jaksot

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: