Edellinen jakso: Suomen maatalous, § 38
Seuraava jakso: Suomen maatalous, § 40
605
§ 39
Maanteittemme ja kestikievareidemme osalta on [osoitettu], että maamiehille on varsin ankara rasitus pitää kunnossa maantietä, jonka ylläpidosta vain sen käyttäjien pitäisi huolehtia, mutta millä tavalla tämä oikeastaan pitäisi järjestää? Se onkin helpommin sanottu kuin tehty. Näyttää siltä, ettei tämä ole mahdollista muuten kuin puomittamalla maantiet niin, ettei kukaan pääse kulkemaan tiellä maksamatta puomien kohdalla tiettyä maksua tien korjaustöitä varten siten, että ratsastaja, kuorma- tai kyytikärryillä ajava ja vaunuilla ajava maksavat kukin oman taksansa mukaan, ja näillä rahoilla sitten palkataan työläisiä panemaan tie keväisin kuntoon ja tarvittaessa korjaamaan sitä. Tämä ehdotus ei ole suinkaan ongelmaton: esim. missä tuollaisten puomien pitäisi sijaita? Eiköhän sopivin paikka olisi kestikievareiden luona, ja nämä voisivat myös huolehtia puomien valvonnasta, periä maksut ja joko säilyttää omassa kassassaan tai erityisessä säästölippaassa varat, joilla siltavoudin pitäisi sitten pitää huolta tien hoitamisesta. Eihän toki riitä se, että vain kievarihevosen käyttäjät maksavat. Paljon useammat ajavat omilla hevosillaan, ja heidänkin on maksettava tien käyttämisestä. Mutta jos joku voisi esittää vielä sopivamman tavan tämän maksun perimiseen, hän palvelisi hyvin isänmaataan ja ansaitsisi kunniaa.
Kyytivelvollisuudesta on kohtuullista huomauttaa, että sen jälkeen kun kyytimaksu on korotettu tämän vuosisadan keskivaiheesta kahden killingin tasolta nelinkertaiseksi,1 näyttävät kievarinpitäjät näin kallista maksua vastaan pystyvän pitämään tarvittavan määrän hevosia, etenkin kuin varalla olevat hevoset hoitavat pidemmät kyydit, ja suurempien saattueiden2 liikkuessa kyytihevosia kootaan rahvaalta, joten useissa paikoissa saa todeta, ettei kievarissa päivystämässä ole yhtään rahvaan hevosta, vaan kievarinpitäjät huolehtivat kyydeistä omilla hevosillaan ja rahvaanmiehet joutuvat kautta vuoden jatkuvien päivystysvuorojensa korvaukseksi maksamaan merkittävän suuria maksuja kievarinpitäjille, mikä on jälleen uusi rasitus maamiehelle. Eikä tässä yhteydessä voi sivuuttaa myöskään epäinhimillistä ajotapaa, jolla rahvaan hevoset hyvin usein ajetaan loppuun, niin että ne useimmiten uupuvat kesken matkan. Sanon ajotapaa epäinhimilliseksi, koska virkun hevosen juostessa täyttä laukkaa niin hyvää vauhtia kuin kavioista lähtee, joko herra itse tai hänen renkinsä antaa [hevoselle] tämän tästä hirmuisen sivalluksen parforce-ruoskallaan,3 niin että inhimillisyys vuodattaa pakostakin606 kyyneleitä meille palvelustaan tarjoavan eläimen tuollaisen kohtelun takia. Käsitykseni mukaan sitä ei voida koskaan estää, niin kauan kuin ohjakset ja piiska saavat jäädä tuollaisten tyrannien käsiin. Merkille pantavaa on, että ulkomailta tulleet matkustajat ovat usein vakuuttaneet, ettei matkustaja voi millään seudulla koko maailmassa kulkea yhtä halvalla ja päästä perille yhtä nopeasti kuin Ruotsissa. Eiköhän tämäkin ole todiste maamiehen kokemasta sorrosta?
605
§ 39.
Hvad våra Landsvägar och Gästgifverier beträffar, så är det [vis]t at Landtmannen genom dem är ganska svårt b[etryck]t, at hålla vid macht en Landsväg, den resande allena bor[de u]nder hålla; men på hvad sätt sådant e[gen]teligen bör ske är lättare sagt än värkstält. Sådant syne[s ei lå]ta sig göra annorlunda, än då bomar göras öfver Lan[dsvägen] at ingen får passera den uta[n] at derföre betala vid bo[marna] viss afgift til Landsvägens reparation, olika för R[idande,] olika med Kärra eller Chaise4 och olika med vagn, för [hvilcka] peningar sedan måste legas5 arbetare, at sä[tta v]ägen om [vå]rarna i stånd, och vid bristfälligheter reparera den, [men detta] förslag är ingalunda utan sina svårigheter: Såsom hvarest så[dana] bomar borde stå? mån ei hälst vid gästgifvare gårdarna, och hvil[cka] sedan passade up de samma, som kunde emottaga medlen och antingen förvara dem sielf eller uti en sparbössa för hvilcka Brofogden borde anstalta om väga lagningen; ty det är ingalunda nog dermed, at de betala, som nytja Gästgifvare häst. Långt flera köra med egna hästar, som äfven böra betala för vägen. Men om någon kunde upgifva ett mera antageligit sätt til denna afgiftens ärläggande, vore han vist väl förtient af sitt Fädernesland, och ära värd.
Om hållskiutsen må man billigt6 anmärcka, at sedan Skiutslegan blifvit högd från 2:ne skillingar midt i detta hundrade tal, til 4 dubbel,7 så synas Gästgifvarena för en så dyr lega kunna bestå sig så många hästar som betarfvas, hälst vid större skiutsfärder reserverna8 komma at draga försorg för skiutsen, och vid större tåg9 skiutshästar upbådas af allmogen, hvarföre man äfven ser på flera ställen, at inga hållhästar finnas upbådade, utan skiutsa Gestgifvarena sielfva, för hvilcka allmogens Håll tourer hela året igenom den måste ärlägga betydeliga afgifter til Gästgif[va]rena, åter en ny tunga10 för Landtmannen; Och må man ei heller här förbigå det omenniskliga Körande hvarmed Allmogens hästar esomoftast11 förderfvas, och oftast tröt[na p]å halfva vägen. Jag kallar det derföre omen[ni]skligit, at då en qvick häst far i fult Curir,12 så mycket han n[ågon]sin förmår, så gifver antingen Herren sielf [hästen] eller hans dreng [det e]na grufveliga slaget af perforce pi[skan]13 på det andra, så at mennisklig[hete]n måste fälla606 tårar öfver en så grufvelig medfart med diur som tilbiuda oss sin tienst. Hvilcket efter min tancka a[l]drig kan motas så länge tömmar och piska få blifva i sådanna tyranners hän[der.] Det är märckeligit at resande från utrikes orter ofta betygat, at uti ingen Landsort i hela verlden en resande kan med så liten kostnad och så fort komma fram, som uti Sverige. Mån icke detta äfven vitnar om Landtmannens förtryck?
605
§ 39
Maanteittemme ja kestikievareidemme osalta on [osoitettu], että maamiehille on varsin ankara rasitus pitää kunnossa maantietä, jonka ylläpidosta vain sen käyttäjien pitäisi huolehtia, mutta millä tavalla tämä oikeastaan pitäisi järjestää? Se onkin helpommin sanottu kuin tehty. Näyttää siltä, ettei tämä ole mahdollista muuten kuin puomittamalla maantiet niin, ettei kukaan pääse kulkemaan tiellä maksamatta puomien kohdalla tiettyä maksua tien korjaustöitä varten siten, että ratsastaja, kuorma- tai kyytikärryillä ajava ja vaunuilla ajava maksavat kukin oman taksansa mukaan, ja näillä rahoilla sitten palkataan työläisiä panemaan tie keväisin kuntoon ja tarvittaessa korjaamaan sitä. Tämä ehdotus ei ole suinkaan ongelmaton: esim. missä tuollaisten puomien pitäisi sijaita? Eiköhän sopivin paikka olisi kestikievareiden luona, ja nämä voisivat myös huolehtia puomien valvonnasta, periä maksut ja joko säilyttää omassa kassassaan tai erityisessä säästölippaassa varat, joilla siltavoudin pitäisi sitten pitää huolta tien hoitamisesta. Eihän toki riitä se, että vain kievarihevosen käyttäjät maksavat. Paljon useammat ajavat omilla hevosillaan, ja heidänkin on maksettava tien käyttämisestä. Mutta jos joku voisi esittää vielä sopivamman tavan tämän maksun perimiseen, hän palvelisi hyvin isänmaataan ja ansaitsisi kunniaa.
Kyytivelvollisuudesta on kohtuullista huomauttaa, että sen jälkeen kun kyytimaksu on korotettu tämän vuosisadan keskivaiheesta kahden killingin tasolta nelinkertaiseksi,14 näyttävät kievarinpitäjät näin kallista maksua vastaan pystyvän pitämään tarvittavan määrän hevosia, etenkin kuin varalla olevat hevoset hoitavat pidemmät kyydit, ja suurempien saattueiden15 liikkuessa kyytihevosia kootaan rahvaalta, joten useissa paikoissa saa todeta, ettei kievarissa päivystämässä ole yhtään rahvaan hevosta, vaan kievarinpitäjät huolehtivat kyydeistä omilla hevosillaan ja rahvaanmiehet joutuvat kautta vuoden jatkuvien päivystysvuorojensa korvaukseksi maksamaan merkittävän suuria maksuja kievarinpitäjille, mikä on jälleen uusi rasitus maamiehelle. Eikä tässä yhteydessä voi sivuuttaa myöskään epäinhimillistä ajotapaa, jolla rahvaan hevoset hyvin usein ajetaan loppuun, niin että ne useimmiten uupuvat kesken matkan. Sanon ajotapaa epäinhimilliseksi, koska virkun hevosen juostessa täyttä laukkaa niin hyvää vauhtia kuin kavioista lähtee, joko herra itse tai hänen renkinsä antaa [hevoselle] tämän tästä hirmuisen sivalluksen parforce-ruoskallaan,16 niin että inhimillisyys vuodattaa pakostakin606 kyyneleitä meille palvelustaan tarjoavan eläimen tuollaisen kohtelun takia. Käsitykseni mukaan sitä ei voida koskaan estää, niin kauan kuin ohjakset ja piiska saavat jäädä tuollaisten tyrannien käsiin. Merkille pantavaa on, että ulkomailta tulleet matkustajat ovat usein vakuuttaneet, ettei matkustaja voi millään seudulla koko maailmassa kulkea yhtä halvalla ja päästä perille yhtä nopeasti kuin Ruotsissa. Eiköhän tämäkin ole todiste maamiehen kokemasta sorrosta?
Unfortunately this content isn't available in English
605
§ 39.
Hvad våra Landsvägar och Gästgifverier beträffar, så är det [vis]t at Landtmannen genom dem är ganska svårt b[etryck]t, at hålla vid macht en Landsväg, den resande allena bor[de u]nder hålla; men på hvad sätt sådant e[gen]teligen bör ske är lättare sagt än värkstält. Sådant syne[s ei lå]ta sig göra annorlunda, än då bomar göras öfver Lan[dsvägen] at ingen får passera den uta[n] at derföre betala vid bo[marna] viss afgift til Landsvägens reparation, olika för R[idande,] olika med Kärra eller Chaise17 och olika med vagn, för [hvilcka] peningar sedan måste legas18 arbetare, at sä[tta v]ägen om [vå]rarna i stånd, och vid bristfälligheter reparera den, [men detta] förslag är ingalunda utan sina svårigheter: Såsom hvarest så[dana] bomar borde stå? mån ei hälst vid gästgifvare gårdarna, och hvil[cka] sedan passade up de samma, som kunde emottaga medlen och antingen förvara dem sielf eller uti en sparbössa för hvilcka Brofogden borde anstalta om väga lagningen; ty det är ingalunda nog dermed, at de betala, som nytja Gästgifvare häst. Långt flera köra med egna hästar, som äfven böra betala för vägen. Men om någon kunde upgifva ett mera antageligit sätt til denna afgiftens ärläggande, vore han vist väl förtient af sitt Fädernesland, och ära värd.
Om hållskiutsen må man billigt19 anmärcka, at sedan Skiutslegan blifvit högd från 2:ne skillingar midt i detta hundrade tal, til 4 dubbel,20 så synas Gästgifvarena för en så dyr lega kunna bestå sig så många hästar som betarfvas, hälst vid större skiutsfärder reserverna21 komma at draga försorg för skiutsen, och vid större tåg22 skiutshästar upbådas af allmogen, hvarföre man äfven ser på flera ställen, at inga hållhästar finnas upbådade, utan skiutsa Gestgifvarena sielfva, för hvilcka allmogens Håll tourer hela året igenom den måste ärlägga betydeliga afgifter til Gästgif[va]rena, åter en ny tunga23 för Landtmannen; Och må man ei heller här förbigå det omenniskliga Körande hvarmed Allmogens hästar esomoftast24 förderfvas, och oftast tröt[na p]å halfva vägen. Jag kallar det derföre omen[ni]skligit, at då en qvick häst far i fult Curir,25 så mycket han n[ågon]sin förmår, så gifver antingen Herren sielf [hästen] eller hans dreng [det e]na grufveliga slaget af perforce pi[skan]26 på det andra, så at mennisklig[hete]n måste fälla606 tårar öfver en så grufvelig medfart med diur som tilbiuda oss sin tienst. Hvilcket efter min tancka a[l]drig kan motas så länge tömmar och piska få blifva i sådanna tyranners hän[der.] Det är märckeligit at resande från utrikes orter ofta betygat, at uti ingen Landsort i hela verlden en resande kan med så liten kostnad och så fort komma fram, som uti Sverige. Mån icke detta äfven vitnar om Landtmannens förtryck?
605
§ 39
Maanteittemme ja kestikievareidemme osalta on [osoitettu], että maamiehille on varsin ankara rasitus pitää kunnossa maantietä, jonka ylläpidosta vain sen käyttäjien pitäisi huolehtia, mutta millä tavalla tämä oikeastaan pitäisi järjestää? Se onkin helpommin sanottu kuin tehty. Näyttää siltä, ettei tämä ole mahdollista muuten kuin puomittamalla maantiet niin, ettei kukaan pääse kulkemaan tiellä maksamatta puomien kohdalla tiettyä maksua tien korjaustöitä varten siten, että ratsastaja, kuorma- tai kyytikärryillä ajava ja vaunuilla ajava maksavat kukin oman taksansa mukaan, ja näillä rahoilla sitten palkataan työläisiä panemaan tie keväisin kuntoon ja tarvittaessa korjaamaan sitä. Tämä ehdotus ei ole suinkaan ongelmaton: esim. missä tuollaisten puomien pitäisi sijaita? Eiköhän sopivin paikka olisi kestikievareiden luona, ja nämä voisivat myös huolehtia puomien valvonnasta, periä maksut ja joko säilyttää omassa kassassaan tai erityisessä säästölippaassa varat, joilla siltavoudin pitäisi sitten pitää huolta tien hoitamisesta. Eihän toki riitä se, että vain kievarihevosen käyttäjät maksavat. Paljon useammat ajavat omilla hevosillaan, ja heidänkin on maksettava tien käyttämisestä. Mutta jos joku voisi esittää vielä sopivamman tavan tämän maksun perimiseen, hän palvelisi hyvin isänmaataan ja ansaitsisi kunniaa.
Kyytivelvollisuudesta on kohtuullista huomauttaa, että sen jälkeen kun kyytimaksu on korotettu tämän vuosisadan keskivaiheesta kahden killingin tasolta nelinkertaiseksi,27 näyttävät kievarinpitäjät näin kallista maksua vastaan pystyvän pitämään tarvittavan määrän hevosia, etenkin kuin varalla olevat hevoset hoitavat pidemmät kyydit, ja suurempien saattueiden28 liikkuessa kyytihevosia kootaan rahvaalta, joten useissa paikoissa saa todeta, ettei kievarissa päivystämässä ole yhtään rahvaan hevosta, vaan kievarinpitäjät huolehtivat kyydeistä omilla hevosillaan ja rahvaanmiehet joutuvat kautta vuoden jatkuvien päivystysvuorojensa korvaukseksi maksamaan merkittävän suuria maksuja kievarinpitäjille, mikä on jälleen uusi rasitus maamiehelle. Eikä tässä yhteydessä voi sivuuttaa myöskään epäinhimillistä ajotapaa, jolla rahvaan hevoset hyvin usein ajetaan loppuun, niin että ne useimmiten uupuvat kesken matkan. Sanon ajotapaa epäinhimilliseksi, koska virkun hevosen juostessa täyttä laukkaa niin hyvää vauhtia kuin kavioista lähtee, joko herra itse tai hänen renkinsä antaa [hevoselle] tämän tästä hirmuisen sivalluksen parforce-ruoskallaan,29 niin että inhimillisyys vuodattaa pakostakin606 kyyneleitä meille palvelustaan tarjoavan eläimen tuollaisen kohtelun takia. Käsitykseni mukaan sitä ei voida koskaan estää, niin kauan kuin ohjakset ja piiska saavat jäädä tuollaisten tyrannien käsiin. Merkille pantavaa on, että ulkomailta tulleet matkustajat ovat usein vakuuttaneet, ettei matkustaja voi millään seudulla koko maailmassa kulkea yhtä halvalla ja päästä perille yhtä nopeasti kuin Ruotsissa. Eiköhän tämäkin ole todiste maamiehen kokemasta sorrosta?
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Suomen maatalous, § 38
Seuraava jakso: Suomen maatalous, § 40
paikat: Ruotsi
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: