Edellinen jakso: Suomen maatalous, § 36
Seuraava jakso: Suomen maatalous, § 38
§ 37
Kun kyse on rälssitalonpojista ja heidän hallintaoikeudestaan asumaansa maahan, minulla ei ole mitään muistutettavaa kunnianarvoisan ritariston ja aatelin privilegioita vastaan, [mutta] olen täysin vakuuttunut siitä, että jos rälssimaa jaettaisiin osiin ja näitä vuokrattaisiin 50, 60 tai 70 vuoden sopimuksella, jona aikana asukkaalla olisi kiinteätä ei aivan sietämättömän korkeata vuokraa vastaan täydellinen hallintaoikeus viljelemäänsä maahan eikä häntä voitaisi siltä häätää, ellei hän ole jättänyt sen hoitoa retuperälle, ilmaantuisi ilman muuta useita henkilöitä, jotka haluaisivat solmia maanomistajan kanssa edullisen sopimuksen. Näin rälssimaan omistaja voisi saada merkittävästi runsaamman tuoton kuin hän pystyy nykyisin mitenkään hankkimaan, sillä silloin maan hallintaansa saanut viljelijä tekisi työtä omaksi edukseen ja lastensa eduksi.
Sanomalehdissä kerrottiin äskettäin, että aivan Tukholman Norrtullin edustalla sijaitsevan Frösundan rälssitilan mailla suoritettaisiin jakotoimitus ja sen jälkeen annettaisiin 25. heinäkuuta vuokralle 50 vuoden ajaksi maita, joilla olisi peltoa, niittyä, metsää, kalastusoikeus ja alue, jolta voi kerätä meriruokoja, ja olen täysin varma siitä, että tilan omistaja on tehnyt neuvokkaan ratkaisun ja saa siitä merkittävän suuren hyödyn.
Ehkäpä suurten säterikartanoiden maita voitaisiin pienemmiksi tiloiksi jaettuina604 vuokrata samaan tapaan. Tai vielä parempi ratkaisu olisi, jos kunnianarvoisa ritaristo ja aateli myisi niitä suoraan veromaaksi, mistä maan herrat voisivat saada merkittävää tuottoa, joka olisi herrasväkien oman turvallisuuden vuoksi mieluimmin maksettava kulutettavina tuotteina, koska rahan arvo vaihtelee alituisesti. Ritaristo ja aateli saisi tästä itselleen varsin suuria etuja, ja säterikartanon todellinen tuotto olisi varmastikin 40–50 prosenttia suurempi kuin herralle itselleen pehtorin käsien kautta kertynyt tulo, mutta kukaan ei pysty kertomaan, miten paljon tuollainen ratkaisu vaikuttaa viljelyn tehostamiseen ja kuinka monta tuhatta Suomen lasta säästyisi koko valtakunnan hyödyksi. Ehdotus ei ole suinkaan uusi, sitä toteutetaan jo monilla seuduilla, ellei Ruotsissa niin ainakin Tanskassa, jossa uskollisesti seurataan suuren ministeri Bernstorffin esimerkkiä.1 Kuvitellaanpa, että kuninkaankartanot, joita kruunu käyttää hyödykseen harvoin jos koskaan, myytäisiin samaan tapaan veromaaksi, ei kokonaisina, vaan pieniin tilkkusiin jaettuina. Silloin kuningas voisi niin halutessaan pitää ylijäämän pienellä osalla yllä jonkin määrän rakennuksia ja puutarhoja.
§ 37.
Hvad Frälse [b]önd[er]na beträffar och deras besittning af den jord de bebo, har jag hvad Höglofliga Ridderskapet [och A]delens Privilegier beträffar intet något at påmi[nna, men] den fulla öfvertygelse äger jag, at om en frälse jor[d blef]ve fördelt, och utarrenderades på 50, 60, 70 år, under hvilcken tid innehafvaren emot en faststäld ränta, [so]m [ei] vore altför odrägelig hade fullkomlig besittnings r[ätt] af den jord han brukar, och utan en total vanrykt2 ei kund[e] skiljas ifrån, så skulle ofelbart flera finnas som ville med ägaren af jorden sluta ett förmånligt accord, hvarigenom rätta ägaren af Frälse jorden märkeligen kunde skörda mera än han nu möjeligen kan ärhålla, ty då arbetade innehafvaren af jorden på sin och sina barns egen förmån.
Nyligen läste man i Tidningarna at Frösunda Frälse hemmans ägor, straxt utan för Norrtull i Stockholm skulle, sedan de blifvit fördelta, utarrenderas d:n 25 Julii på 50 års tid, bestående uti åker, äng, Skogs mark, fiske och rörtäkt,3 och jag är fult öfvertygad derom, at ägaren deraf fattat ett godt råd til sin märkeliga förmån.
Mån icke stora Säteriers ägor äfven kunde antingen på hela hundrade åren, sedan de blifvit fördelta i smärre hemman,604 på samma sätt utarrenderas, eller hvad ännu bättre vore straxt til Skatte af Höglåfliga Ridderskapet och Adelen försäljas, emot en betydelig ränta til sina Herrar, som doch för Herrskapets egen säkerhet borde hälst ärläggas uti tilgängeliga persedlar,4 då penningarna äro uti en ständig välfning. Förmånerna för sielfva Ridderskapet och Adelen vore häraf ganska stora, och verckeliga behållningen af Säteriet vist 40 a 50 proCent högre än den genom en Inspectors hand kunnat komm[a] sielfva Herren til godo, men huru mycket sådant verc[kar p]å upodlingar [a]f jorden kan ingen beskrifva, och huru många tusende Finlands barn derigenom blefve behållne för hela Riket. Förslaget är ingalunda nytt, det värkställes redan på flera ställen om ei [i] Sverige doch i Danmark hvarest den stora Ministern Berensdorfs ef[terd]öme5 troligen följes. Tänk om kungsgårdarna dem Kronan sällan eller aldrig nytjar blefve på lika sätt til skatte försålde, intet hela utan i små låtter fördelta, då med en liten del af öfverskottet Konungen kunde om han ville vid macht hålla några bygnader och Trägårdar.
§ 37
Kun kyse on rälssitalonpojista ja heidän hallintaoikeudestaan asumaansa maahan, minulla ei ole mitään muistutettavaa kunnianarvoisan ritariston ja aatelin privilegioita vastaan, [mutta] olen täysin vakuuttunut siitä, että jos rälssimaa jaettaisiin osiin ja näitä vuokrattaisiin 50, 60 tai 70 vuoden sopimuksella, jona aikana asukkaalla olisi kiinteätä ei aivan sietämättömän korkeata vuokraa vastaan täydellinen hallintaoikeus viljelemäänsä maahan eikä häntä voitaisi siltä häätää, ellei hän ole jättänyt sen hoitoa retuperälle, ilmaantuisi ilman muuta useita henkilöitä, jotka haluaisivat solmia maanomistajan kanssa edullisen sopimuksen. Näin rälssimaan omistaja voisi saada merkittävästi runsaamman tuoton kuin hän pystyy nykyisin mitenkään hankkimaan, sillä silloin maan hallintaansa saanut viljelijä tekisi työtä omaksi edukseen ja lastensa eduksi.
Sanomalehdissä kerrottiin äskettäin, että aivan Tukholman Norrtullin edustalla sijaitsevan Frösundan rälssitilan mailla suoritettaisiin jakotoimitus ja sen jälkeen annettaisiin 25. heinäkuuta vuokralle 50 vuoden ajaksi maita, joilla olisi peltoa, niittyä, metsää, kalastusoikeus ja alue, jolta voi kerätä meriruokoja, ja olen täysin varma siitä, että tilan omistaja on tehnyt neuvokkaan ratkaisun ja saa siitä merkittävän suuren hyödyn.
Ehkäpä suurten säterikartanoiden maita voitaisiin pienemmiksi tiloiksi jaettuina604 vuokrata samaan tapaan. Tai vielä parempi ratkaisu olisi, jos kunnianarvoisa ritaristo ja aateli myisi niitä suoraan veromaaksi, mistä maan herrat voisivat saada merkittävää tuottoa, joka olisi herrasväkien oman turvallisuuden vuoksi mieluimmin maksettava kulutettavina tuotteina, koska rahan arvo vaihtelee alituisesti. Ritaristo ja aateli saisi tästä itselleen varsin suuria etuja, ja säterikartanon todellinen tuotto olisi varmastikin 40–50 prosenttia suurempi kuin herralle itselleen pehtorin käsien kautta kertynyt tulo, mutta kukaan ei pysty kertomaan, miten paljon tuollainen ratkaisu vaikuttaa viljelyn tehostamiseen ja kuinka monta tuhatta Suomen lasta säästyisi koko valtakunnan hyödyksi. Ehdotus ei ole suinkaan uusi, sitä toteutetaan jo monilla seuduilla, ellei Ruotsissa niin ainakin Tanskassa, jossa uskollisesti seurataan suuren ministeri Bernstorffin esimerkkiä.6 Kuvitellaanpa, että kuninkaankartanot, joita kruunu käyttää hyödykseen harvoin jos koskaan, myytäisiin samaan tapaan veromaaksi, ei kokonaisina, vaan pieniin tilkkusiin jaettuina. Silloin kuningas voisi niin halutessaan pitää ylijäämän pienellä osalla yllä jonkin määrän rakennuksia ja puutarhoja.
Unfortunately this content isn't available in English
§ 37.
Hvad Frälse [b]önd[er]na beträffar och deras besittning af den jord de bebo, har jag hvad Höglofliga Ridderskapet [och A]delens Privilegier beträffar intet något at påmi[nna, men] den fulla öfvertygelse äger jag, at om en frälse jor[d blef]ve fördelt, och utarrenderades på 50, 60, 70 år, under hvilcken tid innehafvaren emot en faststäld ränta, [so]m [ei] vore altför odrägelig hade fullkomlig besittnings r[ätt] af den jord han brukar, och utan en total vanrykt7 ei kund[e] skiljas ifrån, så skulle ofelbart flera finnas som ville med ägaren af jorden sluta ett förmånligt accord, hvarigenom rätta ägaren af Frälse jorden märkeligen kunde skörda mera än han nu möjeligen kan ärhålla, ty då arbetade innehafvaren af jorden på sin och sina barns egen förmån.
Nyligen läste man i Tidningarna at Frösunda Frälse hemmans ägor, straxt utan för Norrtull i Stockholm skulle, sedan de blifvit fördelta, utarrenderas d:n 25 Julii på 50 års tid, bestående uti åker, äng, Skogs mark, fiske och rörtäkt,8 och jag är fult öfvertygad derom, at ägaren deraf fattat ett godt råd til sin märkeliga förmån.
Mån icke stora Säteriers ägor äfven kunde antingen på hela hundrade åren, sedan de blifvit fördelta i smärre hemman,604 på samma sätt utarrenderas, eller hvad ännu bättre vore straxt til Skatte af Höglåfliga Ridderskapet och Adelen försäljas, emot en betydelig ränta til sina Herrar, som doch för Herrskapets egen säkerhet borde hälst ärläggas uti tilgängeliga persedlar,9 då penningarna äro uti en ständig välfning. Förmånerna för sielfva Ridderskapet och Adelen vore häraf ganska stora, och verckeliga behållningen af Säteriet vist 40 a 50 proCent högre än den genom en Inspectors hand kunnat komm[a] sielfva Herren til godo, men huru mycket sådant verc[kar p]å upodlingar [a]f jorden kan ingen beskrifva, och huru många tusende Finlands barn derigenom blefve behållne för hela Riket. Förslaget är ingalunda nytt, det värkställes redan på flera ställen om ei [i] Sverige doch i Danmark hvarest den stora Ministern Berensdorfs ef[terd]öme10 troligen följes. Tänk om kungsgårdarna dem Kronan sällan eller aldrig nytjar blefve på lika sätt til skatte försålde, intet hela utan i små låtter fördelta, då med en liten del af öfverskottet Konungen kunde om han ville vid macht hålla några bygnader och Trägårdar.
§ 37
Kun kyse on rälssitalonpojista ja heidän hallintaoikeudestaan asumaansa maahan, minulla ei ole mitään muistutettavaa kunnianarvoisan ritariston ja aatelin privilegioita vastaan, [mutta] olen täysin vakuuttunut siitä, että jos rälssimaa jaettaisiin osiin ja näitä vuokrattaisiin 50, 60 tai 70 vuoden sopimuksella, jona aikana asukkaalla olisi kiinteätä ei aivan sietämättömän korkeata vuokraa vastaan täydellinen hallintaoikeus viljelemäänsä maahan eikä häntä voitaisi siltä häätää, ellei hän ole jättänyt sen hoitoa retuperälle, ilmaantuisi ilman muuta useita henkilöitä, jotka haluaisivat solmia maanomistajan kanssa edullisen sopimuksen. Näin rälssimaan omistaja voisi saada merkittävästi runsaamman tuoton kuin hän pystyy nykyisin mitenkään hankkimaan, sillä silloin maan hallintaansa saanut viljelijä tekisi työtä omaksi edukseen ja lastensa eduksi.
Sanomalehdissä kerrottiin äskettäin, että aivan Tukholman Norrtullin edustalla sijaitsevan Frösundan rälssitilan mailla suoritettaisiin jakotoimitus ja sen jälkeen annettaisiin 25. heinäkuuta vuokralle 50 vuoden ajaksi maita, joilla olisi peltoa, niittyä, metsää, kalastusoikeus ja alue, jolta voi kerätä meriruokoja, ja olen täysin varma siitä, että tilan omistaja on tehnyt neuvokkaan ratkaisun ja saa siitä merkittävän suuren hyödyn.
Ehkäpä suurten säterikartanoiden maita voitaisiin pienemmiksi tiloiksi jaettuina604 vuokrata samaan tapaan. Tai vielä parempi ratkaisu olisi, jos kunnianarvoisa ritaristo ja aateli myisi niitä suoraan veromaaksi, mistä maan herrat voisivat saada merkittävää tuottoa, joka olisi herrasväkien oman turvallisuuden vuoksi mieluimmin maksettava kulutettavina tuotteina, koska rahan arvo vaihtelee alituisesti. Ritaristo ja aateli saisi tästä itselleen varsin suuria etuja, ja säterikartanon todellinen tuotto olisi varmastikin 40–50 prosenttia suurempi kuin herralle itselleen pehtorin käsien kautta kertynyt tulo, mutta kukaan ei pysty kertomaan, miten paljon tuollainen ratkaisu vaikuttaa viljelyn tehostamiseen ja kuinka monta tuhatta Suomen lasta säästyisi koko valtakunnan hyödyksi. Ehdotus ei ole suinkaan uusi, sitä toteutetaan jo monilla seuduilla, ellei Ruotsissa niin ainakin Tanskassa, jossa uskollisesti seurataan suuren ministeri Bernstorffin esimerkkiä.11 Kuvitellaanpa, että kuninkaankartanot, joita kruunu käyttää hyödykseen harvoin jos koskaan, myytäisiin samaan tapaan veromaaksi, ei kokonaisina, vaan pieniin tilkkusiin jaettuina. Silloin kuningas voisi niin halutessaan pitää ylijäämän pienellä osalla yllä jonkin määrän rakennuksia ja puutarhoja.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Suomen maatalous, § 36
Seuraava jakso: Suomen maatalous, § 38
paikat: Frösunda Norrtull (Tukholmassa) Ruotsi Suomi Tanska Tukholma
Henkilöt: Bernstorff, Andreas Peter
Raamatunkohdat:
Aiheet: