Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Suomen maatalous

Suomen maatalous, § 37

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

§ 37

Kun kyse on rälssitalonpojista ja heidän hallintaoikeudestaan asumaansa maahan, minulla ei ole mitään muistutettavaa kunnianarvoisan ritariston ja aatelin privilegioita vastaan, [mutta] olen täysin vakuuttunut siitä, että jos rälssimaa jaettaisiin osiin ja näitä vuokrattaisiin 50, 60 tai 70 vuoden sopimuksella, jona aikana asukkaalla olisi kiinteätä ei aivan sietämättömän korkeata vuokraa vastaan täydellinen hallintaoikeus viljelemäänsä maahan eikä häntä voitaisi siltä häätää, ellei hän ole jättänyt sen hoitoa retuperälle, ilmaantuisi ilman muuta useita henkilöitä, jotka haluaisivat solmia maanomistajan kanssa edullisen sopimuksen. Näin rälssimaan omistaja voisi saada merkittävästi runsaamman tuoton kuin hän pystyy nykyisin mitenkään hankkimaan, sillä silloin maan hallintaansa saanut viljelijä tekisi työtä omaksi edukseen ja lastensa eduksi.

Sanomalehdissä kerrottiin äskettäin, että aivan Tukholman Norrtullin edustalla sijaitsevan Frösundan rälssitilan mailla suoritettaisiin jakotoimitus ja sen jälkeen annettaisiin 25. heinäkuuta vuokralle 50 vuoden ajaksi maita, joilla olisi peltoa, niittyä, metsää, kalastusoikeus ja alue, jolta voi kerätä meriruokoja, ja olen täysin varma siitä, että tilan omistaja on tehnyt neuvokkaan ratkaisun ja saa siitä merkittävän suuren hyödyn.

Ehkäpä suurten säterikartanoiden maita voitaisiin pienemmiksi tiloiksi jaettuina vuokrata samaan tapaan. Tai vielä parempi ratkaisu olisi, jos kunnianarvoisa ritaristo ja aateli myisi niitä suoraan veromaaksi, mistä maan herrat voisivat saada merkittävää tuottoa, joka olisi herrasväkien oman turvallisuuden vuoksi mieluimmin maksettava kulutettavina tuotteina, koska rahan arvo vaihtelee alituisesti. Ritaristo ja aateli saisi tästä itselleen varsin suuria etuja, ja säterikartanon todellinen tuotto olisi varmastikin 40–50 prosenttia suurempi kuin herralle itselleen pehtorin käsien kautta kertynyt tulo, mutta kukaan ei pysty kertomaan, miten paljon tuollainen ratkaisu vaikuttaa viljelyn tehostamiseen ja kuinka monta tuhatta Suomen lasta säästyisi koko valtakunnan hyödyksi. Ehdotus ei ole suinkaan uusi, sitä toteutetaan jo monilla seuduilla, ellei Ruotsissa niin ainakin Tanskassa, jossa uskollisesti seurataan suuren ministeri Bernstorffin esimerkkiä.1 Kuvitellaanpa, että kuninkaankartanot, joita kruunu käyttää hyödykseen harvoin jos koskaan, myytäisiin samaan tapaan veromaaksi, ei kokonaisina, vaan pieniin tilkkusiin jaettuina. Silloin kuningas voisi niin halutessaan pitää ylijäämän pienellä osalla yllä jonkin määrän rakennuksia ja puutarhoja.


  1. ministeri Bernstorffin esimerkkiä: Kreivi Andreas Peter Bernstorff vaikutti aikakauden keskei­senä poliitikkona merkittävästi Tanskan 1780- ja 1790-lukujen maareformeihen. Tässä Chyde­nius viittaa ilmeisesti siihen esimerkkiin, jota Bernstorff osoitti helpottamalla oman sukutilansa talonpoikien asemaa, mitä on pidetty ensimmäisenä askeleena kohti maareformia.

Alkuperäisdokumentit

Jaksot

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: