Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Suomen maatalous

Suomen maatalous, § 32

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

§ 32

Mutta koska aito ja selvä kokemus on etenkin poliittisissa kiistoissa kaikkein vahvin todiste, en voi olla esittämättä tässä Firenzestä jo 15. huhtikuuta 1777 saatua uutisraporttia. Se on tällainen: ”Täällä on väestön määrä kasvanut muutamassa vuodessa hyvin näkyvästi. Missä ihmiset vain saavat elää vailla pakottamista ja sortoa, siellä väestö väistämättä kasvaa. Valistunut hallituksemme pitää tämän periaatteen mielessään koko ajan. Viljakauppa on rajoituksitta vapaata, eikä ketään estetä hyödyllisistä hankkeista. Jokainen toimii ja elää täällä lakien suojassa mielensä mukaan. Hallitus pyrkii pitämään hyvää huolta kansan terveydestä ja torjuu soveltuvien säädösten avulla kaikkien kulkutautien leviämistä. Toscanassa kuoli 1767 hyvin paljon ihmisiä, joista osa ei pystynyt ostamaan tavattoman kallista viljaa ja osan terveyden turmeli sen kehno laatu. Hallitus oli kuitenkin mitä kiitettävintä laupeutta osoittaen tuottanut omaan laskuunsa ulkomailta ja toimittanut hätää kärsivälle kansalle jaettavaksi viljaa yli 500 000 Rooman taalerin arvosta. Sittemmin monienkin vuosien sadot ovat olleet vielä huonompia, mutta Toscanassa on silti aina näinä vuosina ollut yllin kyllin laadultaan hyvää viljaa; myöskään samanlaiset yleiset taudit eivät ole tehneet maassa tuhojaan. Mitä voidaan pitää syynä tähän tietyssä mielessä samankaltaisten aikojen ihmeelliseen erilaisuuteen? Ensiksi mainittuna vuotena Toscanassa yhä noudatettiin tuohon aikaan Euroopassa vielä yleistä kaiken kaupankäynnin ja erityisesti viljakaupan rajoittamisen periaatetta, ja viljan kuljetuksia ja myyntiä rasitettiin mitä sietämättömimmillä esteillä. Lempeä hallitsijamme1 on viime vuosina irrottanut kaikki nämä kahleet, ja tätä vapautta Toscana saa kiittää nykyisestä onnentilastaan.”2 Miten kauan oikein voidaan toimia täysin päinvastaisesti? Hallitsijoilla ei ole aikaa meidän vähäisten tutkielmiemme lukemiseen, ja tuskin sitä on heidän esilukijoillaankaan. Meidän asiantuntevat isämme ja kuninkaallisten kollegioiden jäsenet eivät pitäne arvolleen sopivana mielipiteensä muuttamista, ovatpa perustelut millaiset tahansa, ja ehkä pitävät liian vaivalloisena täydellistä vanhoista tavoista luopumista, ja pelätään monia aristokraattien aivoissa syntyneitä kummituksia, joita ei todellisessa maailmassa kuitenkaan ole lainkaan olemassa. Täytyykö siis maakaupan yllä lepäävän kirouksen jatkua loputtomiin, vaikka se on rikastuttanut Suomea kiellon voimassaoloaikanakin kasvattamalla niin väestön kun tavarankin määrää?


  1. Lempeä hallitsijamme: Leopold I, Toscanan suurherttua 1765–90 ja nimellä Leopold II Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari 1790–1792
  2. Chydenius esittää saman esimerkin Toscanan tilanteesta Maakaupassa, § 16 ja yhdessä Dagligt Allehandaan kirjoittamassaan puheenvuorossa 28.5.1779, Huomautuksia asiamiehen vastaukseen.

Alkuperäisdokumentit

Jaksot

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: