Viides saarna käskyistä, § 9

420

§. 9.

Nu böre vi närmare förklara, hvilka särskilta plikter i detta budet åläggas föräldrarna. De härflyta väl af denna421 näst förut omnämda högre grad af kärlek, hvarmed de böra omfatta sina barn, men de äro för ömma och vidsträkta, at med allmänna talesätt förbigås. De hafva sin grund uti vår text i det dyra faders och moders namnet och innefattas korteligen i et rätt bemödande, at til Skaparens ära och sin egen hugnad och nytta befordra sina barns sannskylliga lycksalighet. Men ack! hit höra flera ganska vigtiga göromål, dem vi likväl i anseende til ämnets vidd allenast måste korteligen omröra.

Det som här hos Christeliga föräldrar bör vara först och sidst, är en dagelig förbön hos Gud för sina barn. När vi taga til grund vår dyraste Frälsares heliga upmuntran och löfte: Beder och Eder skal gifvit varda, Luc. 11:9. Apostelen Jacobs på långlig ärfarenhet grundade försäkran, at en rättfärdig mans bön förmår mycket, ther hon alfvare är, Jac. 5:16. och Pauli allmänna förmaning, at för all ting hafva böner, åkallan, förböner och tacksägelse för alla menniskor, 1 Tim. 2:1. så är väl klart, huru nödvändigt och tillika gagnande det blifver för föräldrarna, at med dageliga böner ligga för sin Gud, om sina barns välsignelse. Föräldrar må med Hanna begära barn af Gudi, men de skola ock med henne gifva dem Herranom, så länge422 de lefva. 1 Sam. 1:11. Dit syftade Gamla Testamentets offer, som voro anbefalta, vid mödrarnas kyrkotagning,10Gamla Testamentets offer ... vid mödrarnas kyrkotagning: 3 Mos 12 skildrar de renings- och offerriter som Gamla testamentet anbefaller efter att en kvinna fött ett barn. dem vår dyre Frälsare genom sina föräldrars offer för sig fulländade, och införde i det stället det andeliga offrandet allena, som består i bönen. Så gjorde omtänksamma föräldrar redan i Christi tid. Ty Evangelisten Mattheus berättar, at de buro barn til Honom, at Han skulle lägga händer på them och bedja. Matth. 19:13. De tykte sig icke med egna förböner kunna nog befrämja sina barns väl, därföre anhålla de om denna stora bedjarens Jesu ännu långt kraftigare förbön. Och ehuru många vår tids Christna torde med lärjungarna anse sådant vara föga gagnande; må dock Gudfruktiga Föräldrar veta, at Jesus med innerlig kärlek tager deras barn i sin nådefamn, och välsignar dem. Marc. 10:16.

För det andra hörer hit en öm vård för barnens kropp, hälsa och lif. Denna skyldighet tilhörer redan mödrarna så länge de bära sina foster under sit bröst, at de icke igenom deras alt för stora maklighet försvagas, eller genom svåra och hastiga kropps eller sinnesrörelser fördärfvas, eller aldeles förloras. Deras späda kroppar behöfva en stundelig och noga skötsel: den bör vara intet mindre förnuftig än trägen, at barnen423 på ena sidan icke fördärfvas til hälsa och lemmar, genom brist på nödigt uppehälle, snygghet och kläder, eller annan hård medfart, eller på andra sidan genom klemighet och läcker föda blifva svaga och ömtåliga, utan tilvänjas ifrån barndomen vid tarflig föda och lindriga omskiften af köld och värma, at deras späda kroppar måga härda sig ifrån barndomen.

För det tredje åligger i synnerhet föräldrarna, at tildana sina barn, at blifva förnuftiga menniskor. Barnen födas med slätt inga begrep, ingen slutkonst, utan måste genom undervisningar, öfning och förfarenhet läras; ej heller kunna de något språk, at för andra uttrycka sin mening i något mål, det måste ock läras, sådant fordrar en trägen och outtröttelig möda; ty det som bör och behöfver läras är drygt, och tiden som de hafva at lära och lefva uti är kort. Det äro nästan otaliga många ting och göromål som böra kännas, och äro oumgängeliga i dageliga sammanlefnaden med andra menniskor; allehanda slags arbeten, snille- och handtvärk blifva nödiga, at kunna ärligen försörja sig med tiden; en rätt Christendom och Gudsfruktan, hvarigenom vår beständigaste lycksalighet vinnes i tid och i evighet, förutsätter äfven allehanda slags kunska424per, om det Allsmägtiga Väsendet, om oss sjelfva, om försoningen, om ordningen til delaktighet däruti och dess frukter, om den uselhet och olycka, som vi ådrage oss om vi ej annamma den, och om den ofelbara lycksalighet, som försoningens delaktighet förer oss uti, med mera; alt är nödigt at kännas, alt behöfver läras. Här blifver föräldrarnas skyldigheter stora, härtil fordras mycket och träget arbete, antingen af föräldrarna sjelfve, eller om de ei hinna eller förstå, at sjelfva lära dem sådant, fordrar det deras omtanka, anstalt och omkostnad, at låta dem i scholar och annorstädes i alt sådant undervisas.

Alt detta, som nu således är föräldrom ålagt, böra äfven alla andra, som bära faders namnet, i sin mån beflita sig om. Öfverheten, at uplysa sina undersåtare i alla för dem nödiga mål, och i synnerhet, at hålla allmänna scholar och lärohus vid magt, och tilhålla ungdomen, at där förvärfva sig allehanda kunskaper; husbönderna, at lära sina tjenare känna sina göromål och skyldigheter, men i synnerhet lärare, at genom trägna undervisningar gifva sina åhörare grundelig kunskap i salighetsläran; ty huru skola de annars tro på honom, som the hafva intet hört af? Rom. 10:14. må vi billigt fråga med Apostelen Paulo.425

Men det är ingalunda nog af för föräldrarna, at blott meddela sina barn allehanda slags kunskaper och förnuftiga begrep, de böra tillika ifrån spädare åren handledas til en lefvande Gudsfruktan, och däraf flytande dygde-öfning, och detta är den fjerde skyldigheten, som med rätta fordras af dem. Förståndets uplysning, och hjertats förbättring få ingalunda anses såsom tvenne från hvarandra skilda göromål, af hvilka det ena kunde företagas rätt utan det andra. Nej, utan de böra tätt följas åt med hvarandra. Grunden härtil ligger uti det naturliga hjertats förderf, som är aldeles så stort som förståndets mörker. Alla himmelska sanningarna böra straxt läggas barnen ömt uppå hjertat: Guds allvetenhet, Hans allestädes närvarelse, Hans rättfärdighet, Hans hämd och belöning böra göra lifliga intryck på dem, tillämpas på deras vandel och fel, och de tilvänjas, at bekänna sina förbrytelser, och at bedja Gud och nästan om förlåtelse, samt at framdeles blifva varsammare i sin vandel. Framför alt bör Jesu brinnande kärlek, Hans marter11lidande och död så lifligen målas för dem, at deras kärlek uptändes til Honom, med mera, som tiden ej tillåter at upräkna. Alt detta bör användas at dämpa barnens naturliga benägenhet til426 vrede, at kufva högmodet, at lära dem lyda sina föräldrar och älska sina medmenniskor! ack, detta är den tiden, då flästa barnen tilskapas at blifva antingen dygdiga eller lastfulla menniskor och medborgare, antingen lyckeliga eller olyckeliga för all sin tid och evighet. De likna i barnaåren et vekt vax, som antager hvad bildning som hälst det gifves, men blifva sedan ofta med åren berghårda och oföränderliga. Därföre förmanar Apostelen Paulus föräldrarna, at upföda sina barn i Herrans förmaning. Eph. 6:4. Och Konung David yttrar sig härom sålunda: Herren uprättade et vitnesbörd i Jacob, och gaf en lag ut i Israel, then Han våra fäder böd, til at lära theras barn - - - at the skulle sätta sit hopp til Gud, och icke förgäta Guds värk; och hålla hans bud. Ps. 79:5,712bör vara Ps 78:5,7 . Jemte denna skyldighet, at lära barnen dygd, är äfven högst nödigt at tilvänja dem straxt i barnaåren til flit och arbetsamhet i sådana syslor och göromål, som passa in med deras ålder, kön och tilämnade lefnadsart; ty de äro värkande väsenden, som altid måste göra något; tilhållas de icke at göra något godt, emedan man håller dem för barn, och tror, at de nog än hinna lära sig, så måste de värka något ondt, hvaraf snart upkommer en vana, som sedan svårli427gen står at rättas, och just ifrån denna pliktens försummelse får man beklageligen hänleda så många vräklingar i den arbetande hopen, och så många försummeliga ämbetsmän, til deras egen, och hela allmänhetens oboteliga skada.

Här deltaga åter Öfverhetspersoner, husbönder och lärare i denna faderliga plikt. Det tilkommer i synnerhet Öfverheten, at igenom skickeliga lärares tilsättande, och tilsyn öfver deras flit, hålla sina undersåtare til Gudsfruktan och dygd, och genom tjenliga upmuntringar til flit göra dem arbetsamma: husbönder, at sträcka sin omtanka och vård icke allenast til sina tjenares arbete, utan ock til deras vandel. Men aldramäst sträcker sig denna plikt til lärare; ty de äro Biskopar och upsyningsmän öfver folkets Christendoms kunskap, vandel och seder, at de skola handleda dem på dygdens bahn, igenom trägna Herrans förmaningar.

1. Gamla Testamentets offer ... vid mödrarnas kyrkotagning: 3 Mos 12 skildrar de renings- och offerriter som Gamla testamentet anbefaller efter att en kvinna fött ett barn.
2. lidande
3. bör vara Ps 78:5,7

§ 9

Nyt meidän tulee selvittää lähemmin, mitä erityisiä velvollisuuksia tämä käsky asettaa vanhemmille. Ne toki johtuvat tuosta421 juuri mainitusta suuremmasta rakkauden asteesta, jolla heidän tulee suhtautua lapsiinsa, mutta ne ovat liian herkkiä ja laajoja, jotta ne voisi sivuuttaa yleisillä maininnoilla. Niiden perustana tekstissämme on isän ja äidin kallis nimi, ja lyhyesti sanottuna ne ovat oikeanlaista pyrkimystä edistää lastensa todellista onnellisuutta Luojan kunniaksi sekä hyödyksi ja iloksi omalle itselle. Mutta voi! Siihen sisältyy monia varsin tärkeitä tehtäviä, joita meidän kuitenkin on asian laajuuden vuoksi käsiteltävä vain lyhyesti.

Se, mitä kristittyjen vanhempien tulee ensimmäiseksi ja viimeiseksi tehdä, on päivittäinen esirukous Jumalalle lastensa puolesta. Kun otamme lähtökohdaksi kalleimman Vapahtajamme pyhän rohkaisun ja lupauksen: Pyytäkää, niin teille annetaan Luuk. 11:9, apostoli Jaakobin pitkään kokemukseen perustuvan vakuutuksen, että vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan Jaak. 5:16 sekä Paavalin yleisen kehotuksen ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta 1. Tim. 2:1, niin on varsin selvää, kuinka välttämätöntä ja samalla hyödyllistä vanhempien on päivittäisillä rukouksilla tulla Jumalan eteen pyytämään siunausta lapsilleen. Vanhemmat voivat Hannan tavoin pyytää lapsia Jumalalta, mutta heidän tulee myös luovuttaa heidät Herralle koko422 elämänsä ajaksi131992/muokattu 1. Sam. 1:11. Tähän tähtäsivät Vanhan testamentin äitien kirkkoonottamiseen liittyvät uhrit,14Vanhan testamentin äitien kirkkoonottamiseen liittyvät uhrit: 3. Moos. 12 kuvaa lapsen synnyttäneeltä naiselta edellytettyjä puhdistautumis- ja uhririittejä. jotka meidän kallis Vapahtajamme omien vanhempiensa hänen puolestaan tekemän uhrauksen kautta täytti ja asetti niiden tilalle pelkästään hengellisen, rukouksista muodostuvan uhrin. Niin tekivät ajattelevaiset vanhemmat jo Kristuksen aikana. Kertoohan evankelista Matteus, miten Jeesuksen luo tuotiin lapsia, jotta hän panisi kätensä heidän päälleen ja rukoilisi Matt. 19:13. He eivät uskoneet voivansa omilla esirukouksillaan riittävästi edistää omien lastensa hyvää, ja siksi he pyysivät suuren rukoilijan Jeesuksen vielä paljon voimallisempaa esirukousta. Ja vaikka monet meidän aikamme kristityt opetuslasten tavoin arvelet, etteivät ne suurestikaan hyödytä, niin jumalaapelkäävät vanhemmat tietäkööt, että Jeesus ottaa heidän lapsensa hartaan rakastavasti armonsa syliin ja siunaa heidät Mark. 10:16.

Toiseksi tähän sisältyy hellä huolenpito lapsen kehosta, terveydestä ja elämästä. Tämä velvollisuus koskee äitejä jo siitä lähtien kun he kantavat sikiötään rintansa alla, niin etteivät he liiallista mukavuudenrakkauttaan heikentäisi lapsiaan tai raskaiden ja äkkinäisten ruumiinliikkeiden ja mielenliikutusten vuoksi vahingoittaisi tai kokonaan menettäisi heitä. Lasten hennot ruumiit tarvitsevat alinomaista ja runsasta hoitoa, ja sen tulee olla yhtälailla järkevää kuin uutteraakin, niin ettei lapsen423 terveyttä ja ruumiinjäseniä riittävän ravinnon, siisteyden ja vaatetuksen puutteen tai minkäänlaisen kovan kohtelun vuoksi turmella, tai ettei heistä toisaalta hemmottelun ja herkkuruokien seurauksena tule heikkoja ja arkoja. Lapset tulee varhaisista vuosista lähtien totuttaa yksinkertaiseen ravintoon sekä kylmän ja lämmön lieviin vaihteluihin, niin että heidän hennot ruumiinsa jo lapsuudesta alkaen karaistuvat.

Kolmanneksi vanhempien erityinen velvollisuus on muovata lapsiaan niin, että näistä tulee järkeviä ihmisiä. Lapset syntyvät täysin ilman tietoa ja päättelykykyä, joten heidät pitää saada omaksumaan ne opetuksen, harjoitusten ja kokemuksen avulla. He eivät myöskään osaa minkäänlaista kieltä, jolla ilmaista toisille ajatuksiaan mistään asioista, vaan sekin täytyy opettaa. Sellainen vaatii uutteraa ja väsymätöntä vaivannäköä, sillä tarpeellista opittavaa on paljon, ja aika, joka heillä on oppimiseen ja sen mukaan elämiseen, on lyhyt. On melkeinpä lukemattomia asioita ja tekemisiä, jotka pitää tuntea ja jotka ovat välttämättömiä päivittäisessä elämisessä muiden ihmisten kanssa. Kaikenlaiset kyvyt, hengen ja käden taidot ovat tarpeen, jotta voisi aikanaan rehellisesti elättää itsensä. Oikea kristinusko ja jumalanpelko, jonka avulla saavutamme kestävimmän onnellisuutemme ajassa ja ikuisuudessa, edellyttää myös monenlaista tietoa424 Kaikkivaltiaasta olemuksesta, meistä itsestämme, sovituksesta ja siitä osalliseksi pääsemisen järjestyksestä, sen hedelmistä, siitä kurjuudesta ja onnettomuudesta, jonka vedämme päällemme, ellemme ota sitä vastaan, samoin kuin siitä varmasta autuudesta, jonka sovituksen osallisuus meille tuottaa, sekä paljosta muusta. Kaikki on tarpeen tuntea, kaikki tarvitsee oppia. Tässä vanhempien velvollisuudeksi jää paljon, tässä vaaditaan paljon ankaraa työtä joko vanhemmilta itseltään, tai jos he eivät ehdi tai osaa opettaa tätä lapsilleen, niin vanhemmilta vaaditaan huolenpitoa, järjestelyjä ja kustannuksia, jotta lapset voivat koulussa ja muualla oppia kaiken tällaisen.

Kaikkeen tähän, mikä näin on asetettu vanhempien velvollisuudeksi, täytyy omalla tavallaan pyrkiä myös muiden, joita isän nimellä kutsutaan. Esivallan tulee valistaa alamaisiaan kaikissa näille tarpeellisissa asioissa ja ennen kaikkea sen tulee ylläpitää yleisiä kouluja ja oppihuoneita, niin että nuorisolla on niissä mahdollisuus hankkia kaikenlaista tietoa. Isäntien tulee opettaa palvelijansa tuntemaan tehtävänsä ja velvollisuutensa, mutta aivan erityisesti pappien on uutterasti opettamalla tarjottava kuulijoilleen perusteelliset tiedot autuuden opissa, sillä kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet Room. 10:14, voinemme aiheellisesti apostoli Paavalin tavoin kysyä.425

Mutta ei suinkaan riitä, että vanhemmat vain antavat lapsilleen kaikenlaisia tietoja ja järkeviä käsityksiä. Heidän on samalla varhaisista vuosista lähtien johdatettava heitä oikeaan jumalanpelkoon ja siitä nousevaan hyveen harjoittamiseen. Tämä onkin neljäs velvollisuus, joka heille on paikallaan asettaa. Ymmärryksen valaisemista ja sydämen parannusta ei suinkaan tule pitää kahtena toisistaan erillisenä tehtävänä, joista toisen voisi suorittaa oikein ilman toista. Ei, vaan niiden tulee liittyä kiinteästi toisiinsa. Syynä tähän on sydämen luontainen turmeltuneisuus, joka on aivan yhtä suurta kuin ymmärryksen pimeyskin. Kaikki taivaan totuudet tulee välittömästi juurruttaa hellästi lapsen sydämeen; Jumalan kaikkitietävyyden, hänen läsnäolonsa kaikkialla, hänen oikeamielisyytensä, hänen kostonsa ja palkkionsa tulee tehdä heihin elävä vaikutus, ja ne tulee soveltaa heidän elämänkulkuunsa ja rikkeisiinsä. Heidät on totutettava tunnustamaan rikkeensä, rukoilemaan Jumalalta sekä lähimmäisiltään anteeksiantoa ja olemaan vastedes varovaisempia vaelluksessaan. Ennen kaikkea tulee Jeesuksen palava rakkaus, hänen kärsimyksensä ja kuolemansa kuvata heille niin elävästi, että heissä syttyy rakkaus häneen, sekä muuta, mitä aika ei tässä anna myöten luetella. Kaiken tämän tulee tähdätä lapsen luonnollisen vihan taipumuksen kukistamiseen,426 ylpeyden nujertamiseen ja siihen, että he oppivat tottelemaan vanhempiaan ja rakastamaan muita ihmisiä! Voi, tämä on se ajankohta, jolloin useimmista lapsista tehdään joko hyveellisiä tai paheellisia ihmisiä ja kansalaisia, joko onnellisia tai onnettomia koko elinajakseen sekä ikuisuudessa. Lapsuusiässä he ovat kuin notkeaa vahaa, joka omaksuu minkä tahansa muodon, joka sille annetaan, mutta vuosien mittaan heistä tulee kivikovia ja muuttumattomia. Siksi apostoli Paavali kehottaakin vanhempia kasvattamaan lapsensa Herran nuhteessa15 1938/muokattu Ef. 6:4. Kuningas Daavid sanoo tästä asiasta näin: Herra sääti Jaakobille säädöksensä, hän antoi Israelille lakinsa ja käski meidän isiämme opettamaan ne lapsilleen – – – Jumalaan heidän tulee turvautua, muistaa, mitä hän on tehnyt, ja noudattaa hänen käskyjään Ps. 78:5,7. Tämän hyveen opettamisen lisäksi on erittäin tärkeä totuttaa lapset jo heti varhaisesta iästä lähtien ahkeriksi ja työteliäiksi sellaisissa askareissa ja puuhissa, jotka heidän ikäänsä, sukupuoleensa ja tulevaan elämänuraansa sopivat. He ovat toimivia olentoja, joiden aina täytyy tehdä jotakin, ja jos heitä ei kehoteta tekemään hyvää, koska heitä pidetään lapsina ja ajatellaan, että he kyllä ehtivät vielä oppia, niin silloin he väistämättä tekevät jotain pahaa. Siitä tulee pian tottumus, jota on sitten vaikea427 oikaista, ja juuri tästä velvollisuuksien laiminlyönnistä ovat valitettavasti seurauksena työtätekevän rahvaan monet vetelykset sekä niin monet leväperäiset virkamiehet, heidän omaksi ja koko yhteisön korvaamattomaksi vahingoksi.

Tässä tähän isälliseen velvollisuuteen osallistuvat myös esivallan edustajat, isännät ja papit. Esivalta voi erityisesti asettamalla virkoihin taitavia pappeja ja valvomalla heidän ahkeruuttaan pitää alamaiset jumalanpelossa ja hyveessä, ja työteliäiksi alamaiset voidaan tehdä sopivasti kannustamalla. Isäntien ei tule kohdistaa huomiotaan ja huolenpitoaan vain palvelijoidensa työhön, vaan myös heidän elämäntapaansa. Mutta ennen muuta tämä velvollisuus ulottuu pappeihin, sillä he ovat koko kansan kristinopin, elämäntavan ja tapojen piispoja ja tarkastusmiehiä, joiden tulee johdattaa kansaa hyveen tiellä Herran uutterien kehotusten avulla.

1. 1992/muokattu
2. Vanhan testamentin äitien kirkkoonottamiseen liittyvät uhrit: 3. Moos. 12 kuvaa lapsen synnyttäneeltä naiselta edellytettyjä puhdistautumis- ja uhririittejä.
3. 1938/muokattu

Unfortunately this content isn't available in English