Edellinen jakso: Viides saarna käskyistä, § 5
Seuraava jakso: Viides saarna käskyistä, § 7
§ 6
Näiden yleisten suuntaviivojen jälkeen meidän on osoitettava tarkemmin, miten kaikki nämä käskijöiden ja alamaisten velvollisuudet sisältyvät neljänteen käskyyn. Mutta siinä asiassa meiltä ei todisteita puutu, kunhan vain ajattelemme, että käskijät ovat tavallaan vanhempien asemassa, siinä mielessä missä Pyhä kirja puhuu isistä, ja että he nauttivat isällisiä oikeuksia, kun taas alamaiset sitä vastoin ovat lapsen asemassa, ja he voivat odottaa lasten etuisuuksia, jolloin voimme asettaa heille myös vastaavia velvollisuuksia. Meidän ei tarvitse laajasti tutkia, kuuluvatko luonnolliset vanhemmat tämän käskyn puitteisiin vai ei, sillä413 heidät mainitaan tässä nimenomaisesti: kunnioita isääsi ja äitiäsi, ja varsinkin kun itse luonnon ääni samoin kuin kaikkien kansojen esimerkki puhuu tästä asiasta niin selvästi. Tähän tuleekin sisällyttää appivanhemmat, isä- ja äitipuolet ja kasvatusvanhemmat, sillä heillä on myös sama velvollisuus helliä, hoitaa ja vaalia kasvattilapsiaan tai lapsipuoliaan. Näemmehän miten uskollisesti Joosef kasvatti kasvattipoikansa Jeesuksen, ja kuinka Jeesuksen äiti Maria kutsui Joosefia hänen isäkseen, ja kuinka hän Marian kanssa huolissaan etsi häntä, ja niin edelleen. Tärkeää on myös se, mitä luemme Raguelista, kun hän erotessaan tyttärestään Saarasta lopuksi kehotti tätä: Kunnioita appivanhempiasi, he ovat nyt sinun vanhempasi1 Tob. 10:12.2
Mutta miten laajalti esivallan haltijat, isännät ja papit tulee sisällyttää tähän, sitä meidän on tutkittava tarkemmin. Huomatkaa, hyvät kuulijani, eikö esivallan haltijoita pitäisikin kutsua isän nimityksellä, sillä heille miljoonat ihmiset eivät ole muuta kuin lapsia, joiden velvollisuus on kunnioittaa, totella ja ylläpitää esivaltaa?
Lähes kaikkien kansojen keskuudessa tätä asemaa onkin pidetty isällisenä. Voimme lukea, että kun faaraokuningas jätti koko Egyptin valtionhallinnon Joosefin käsiin, hän salli414 hänelle huudettavan: Tämä on maan isä3 1. Moos. 41:43. Joosef todellakin ansaitsi tämän nimen, kun hän viisaudellaan ja varovaisuudellaan säästi seitsemän vauraan vuoden aikana Egyptissä niin paljon viljaa, että hän saattoi ruokkia koko maan asukkaat seuraavien seitsemän laihan vuoden ajan. Saman nimen antoi Jumala itse profeetta Jesajan kautta Eljakimille, Hilkiaan pojalle, josta tuli Juudan maan vouti omaa etuaan tavoitelleen Sebnan sijaan ja sanoi: hänestä tulee isä Jerusalemin asukkaille ja koko Juudan sukukunnalle Jes. 22:21. Näin pyhän isä-nimityksen täytyykin ehdottomasti velvoittaa hallitsijaa ja hänen asiamiehiään sitoutumaan suuren nimen asettamiin velvollisuuksiin.
Samasta syystä tähän kuuluvat myös isännät ja emännät, sillä palvelusväki on asettunut samaan yhteisöön ja talouteen isäntiensä kanssa sillä ehdoilla, että korvaukseksi isäntiensä hyväksi tekemästään työstä he saavat näiltä turvan, palkan ja ylläpidon. Siksi palvelijat perustellusti kutsuvatkin heitä isäksi. Tällaisella nimityksellä puhutteli syyrialaisen sotapäällikkö Naamanin palvelija isäntäänsä, kun hän koetti saada tämän profeetta Elisan neuvon mukaisesti peseytymään Jordanvirrassa ja sanoo: Isämme! Jos profeetta olisi määrännyt sinulle jonkin vaikean tehtävän, etkö olisi täyttänyt sitä?415 Saati sitten, kun hän sanoo, että sinun on puhdistuaksesi vain peseydyttävä4 2. Kun. 5:13. Ja samaa nimitystä käytetään edelleenkin niistä, joita kutsutaan isänniksi ja emänniksi,5 sillä eikö heidän velvollisuutensa ole suhtautua vanhempien tavoin palvelijoihinsa, joiden velvollisuus on lasten tavoin kunnioittaa ja totella isäntäväkeään ja uhrata kykynsä heidän palvelemisekseen?
Ja mitä vihdoin pappeihin tulee, niin he kuuluvat tämän käskyn puitteisiin sitäkin varmemmin, koska heidän tekemisensä hengellisessä mielessä ovat paljolti samankaltaisia kuin fyysisten vanhempien. Juuri siksi heitä kutsutaan isiksi ja heidän kuulijoitaan lapsiksi. Apostoli Paavali puhuu tästä painokkaasti: Vaikka teillä olisi kymmenentuhatta kasvattajaa Kristuksessa, niin ei teillä kuitenkaan ole monta isää; sillä minä teidät synnytin evankeliumin kautta Kristuksessa Jeesuksessa6 1. Kor. 4:15. Näissä sanoissaan hän kasvattajilla tai johdattajilla myös tarkoittaa oikeita pappeja, mutta muistuttaa korinttilaisia siitä, miksi hänelle ennen kaikkea kuuluu isän nimitys, eli siksi, että hän synnytti heidät uudestaan. Hän ei vain valmistellut tietä heidän kääntymykselleen ja uudelleensyntymiselle vaan Jumalan siunauksella sai sen myös aikaan, Jumalan sanassa olevan voiman avulla. Samassa tarkoituksessa ja samoin perustein hän kutsuu galatalaisiaan lapsikseen ja sanoo: Rakkaat lapseni, teidän vuoksenne minun on416 jälleen kärsittävä synnytystuskia Gal. 4:19. Tästä syystä myöskään rakkaalla apostoli Johanneksella ei ollut hellempää nimeä antaa rakkaille kuulijoilleen, kun hän kerran toisensa jälkeen rakkaan ja hengellisen isän tavoin kutsuu heitä lapsiksi ja sanoo lapseni 1. Joh. 2:12,14,18,287 ja toisessa kohdassa rakkaat lapset 1. Joh. 2:18 rakkautta ja intoa tulvivissa kirjeissään. Näemme miten myös ruhtinaat ovat antaneet opettajilleen isän nimen. Luemme, miten Israelin jumalaton kuningas Joas puhutteli kuolinvuoteellaan makaavaa profeetta Elisaa tällä nimityksellä ja sanoi: Isäni, isäni! Missä nyt on Israelin tuki ja turva? 2. Kun. 13:14.
Kun me siis, rakkaat Herrassa, olemme osoittaneet, että isällä ja äidillä ei tässä tarkoiteta vain luonnollisia vanhempia vaan myös esivallan haltijoita, isäntiä ja pappeja, niin tästä kaikesta selviää, että sama käsky sisältää yhtä hyvin lapsille kuin alamaisille, palvelusväelle ja kuulijoillekin ohjeen siitä, kuinka heidän pitää suhtautua maallisiin ja hengellisiin isiinsä. Sillä jos kaikki nämä voivat vaatia lapsen etuja, on selvää, että heiltä kaikilta voidaan vaatia lapsen velvollisuuksia. Näin sitäkin paremmin, koska itse käsky nimenomaisesti tai mitä selvimmin määrää heille tämän aseman.
§. 6.
Efter denna allmänna utstakning komma vi nu närmare at visa, huru alla dessas plikter, befallandes och lydandes innefattas i detta fjerde budet. Men dertil kunna oss icke saknas bevis, om vi allenast eftersinne, at de befallande äro på visst sätt i föräldrars ställe, eller i sådan afsikt i den Heliga Skrift kallas fäder, och åtnjuta faderliga rättigheter, och de lydande däremot äro såsom barn, och kunna vänta barna förmåner; ty i sådant fall åligga dem ock deremot svarande skyldigheter. Vi behöfve ej vidlöftigt undersöka, huru vida naturliga föräldrar höra under detta budet, ty413 de nämnas här uttryckeligen, tu skalt hedra fader och moder, hälst då sjelfva naturens röst, och alla folkslags exempel tala så tydeligen häruti. Hit måste ock höra svärföräldrar, stjuf-9 och fosterfäder, ty dem äro ock samma skyldigheter ålagda, at ömma, vårda och sköta sina foster- och stjufbarn; således se vi med hvad trohet Joseph upfostrade Jesum sin fosterson, huru han af Jesu moder Maria kallas Hans fader, huru han med Maria sörjande sökte Honom, med mera. Och det är märkeligt hvad vi läse om Raguel, huru han vid sit afskedstagande af sin dotter Sara sluteligen förmanade henne, at hon ju skulle hålla sin mans föräldrar i äro, såsom sina egna föräldrar. Tob. 10:13.
Men huru vida Öfverhetspersoner, husbönder och lärare10 höra hit, därom böre vi anställa närmare undersökning. Märker, mine Åhörare; skulle icke Öfverhetspersoner innefattas under fadersnamnet, för hvilka millioner menniskor icke annat äro än barn, hvilkom åligger at vörda, lyda och uprätthålla sin öfverhet?
Aldeles för faderlig har denna värdigheten blifvit hållen nästan bland alla folkslag; således läsa vi när Konung Pharao öfverlämnade hela Egyptiska riksstyrelsen i Josephs händer, lät han414 utropa honom: Thenne är landsens fader. 1 Mos. 41:43. Han gjorde ock värkeligen skäl för det namnet, i det han genom sin visdom och försiktighet sammansparde på sju ymnoga år, så mycken säd i Egypten, at han kunde föda detta landets inbyggare hela de följande sju hårda år. Sådant namn gaf Gud sjelf genom Propheten Esaiam åt Eliakim Helckiæ son, som skulle blifva räntomästare i Juda land efter den egennyttige Sebna och säger, at han skal vara theras fader, som i Jerusalem och Juda hus bo. Es. 22:21. Så helgadt namn af fäder måste ock ofelbart förbinda Regenter och deras ombud til mot så stort namn svarande skyldigheter.
Af samma grund höra äfven husbönder och matmödrar hit; ty under sådana vilkor hafva tjenarena ingått i samfund och hushåll med sina husbönder, at de för sit arbete til deras bästa skulle af sina husbönder njuta försvar, lön och uppehälle. Därföre bära de ock med rätta faders namn af sina tjenare. Under et sådant namn tiltalar Syriska Härhöfvitsmannen11 Naamans tjenare denna sin husbonde, då han sökte förmå honom, at efter Propheten Elisæ råd två sig i Jordans flod, och säger: Min fader, om Propheten hade sagt tig något dråpeligt12 före, skulle tu icke hafva gjordt thet?415 Huru mycket mer, medan han säger til tig; två tig så varder tu ren? 2 Kon. B. 5:13. Och samma namn behålla de ännu, och heta matfader och matmoder; skulle de då icke med det samma vara bundna at utöfva föräldrars plikter emot sina tjenare, hvilkom såsom barn åligger, at vörda och lyda sina husbönder, och upoffra sin förmåga til deras tjenst?
Och hvad änteligen lärare beträffar, höra de så mycket vissare under detta budet, som deras göromål i andelig måtto äro i mycken likhet med lekamliga föräldrars, och de just därföre kallas fäder, och deras åhörare barn. Apostelen Paulus talar härom märkeligen: Om i än hade tio tusende tucktomästare i Christo, så hafven i dock icke många fäder: jag hafver födt Eder i Christo Jesu, genom Evangelium. 1 Cor. 4:15. Uti hvilka ord han väl med tucktomästare, eller ledare, äfven förstår rätta lärare, men påminner de Corinthier, hvaruti honom framför andra lärare tilkom faders namnet, nemligen, emedan han hade födt dem på nytt, det är, icke allenast arbetat på deras omvändelse och nya födelse, utan ock under Guds välsignelse åstadkommit den, genom Guds kraft i ordet. I samma afsigt och af samma grund kallar han sina Galater, sina barn, och säger, Mine kära barn, hvilka jag på416 nytt föder med ångest. Gal. 4:19. Af denna grund hade ock den kära Apostelen Johannes intet ömmare namn at gifva sina kära Åhörare, än då han ena gången efter den andra som en kär och andelig fader kallar dem barn och säger ena gången, mina barn, 1 Joh. 2:1,3,18.13 andra gången kära barn, Cap. 2:12,2814. i sina af kärlek och nit öfverflödande bref. Och vi finna huru äfven Förstar tilärkänt faders namnet sina lärare; såsom vi läsa om den ogudaktiga Israëls Konung Joas, huru han tiltalade Propheten Elisa då denna låg på sin sotesäng15 med detta namn, och sade: Min fader, min fader, Israëls vagn och hans resenärer.16 2 Kon. B. 13:14.
När vi således, älskade i Herranom, hafve bevist, at icke allenast naturliga föräldrar här förstås under faders och moders namnet, utan ock öfverhetspersoner, husfäder och lärare, blifver af alt detta tydeligt, at samma bud innefattar tillika en föreskrift så väl för barn, som ock för undersåtare, tjenstehjon och åhörare, huru de emot dessa sina lekamliga och andeliga fäder skola förhålla sig; ty hafva alla dessa til at fordra barna förmåner, så är ock klart, at dem alla åligga barnsliga plikter,17 så mycket mera, som sjelfva budet egenteligen eller tydeligast föreskrifver dem deras förhållande.
§ 6
Näiden yleisten suuntaviivojen jälkeen meidän on osoitettava tarkemmin, miten kaikki nämä käskijöiden ja alamaisten velvollisuudet sisältyvät neljänteen käskyyn. Mutta siinä asiassa meiltä ei todisteita puutu, kunhan vain ajattelemme, että käskijät ovat tavallaan vanhempien asemassa, siinä mielessä missä Pyhä kirja puhuu isistä, ja että he nauttivat isällisiä oikeuksia, kun taas alamaiset sitä vastoin ovat lapsen asemassa, ja he voivat odottaa lasten etuisuuksia, jolloin voimme asettaa heille myös vastaavia velvollisuuksia. Meidän ei tarvitse laajasti tutkia, kuuluvatko luonnolliset vanhemmat tämän käskyn puitteisiin vai ei, sillä413 heidät mainitaan tässä nimenomaisesti: kunnioita isääsi ja äitiäsi, ja varsinkin kun itse luonnon ääni samoin kuin kaikkien kansojen esimerkki puhuu tästä asiasta niin selvästi. Tähän tuleekin sisällyttää appivanhemmat, isä- ja äitipuolet ja kasvatusvanhemmat, sillä heillä on myös sama velvollisuus helliä, hoitaa ja vaalia kasvattilapsiaan tai lapsipuoliaan. Näemmehän miten uskollisesti Joosef kasvatti kasvattipoikansa Jeesuksen, ja kuinka Jeesuksen äiti Maria kutsui Joosefia hänen isäkseen, ja kuinka hän Marian kanssa huolissaan etsi häntä, ja niin edelleen. Tärkeää on myös se, mitä luemme Raguelista, kun hän erotessaan tyttärestään Saarasta lopuksi kehotti tätä: Kunnioita appivanhempiasi, he ovat nyt sinun vanhempasi18 Tob. 10:12.19
Mutta miten laajalti esivallan haltijat, isännät ja papit tulee sisällyttää tähän, sitä meidän on tutkittava tarkemmin. Huomatkaa, hyvät kuulijani, eikö esivallan haltijoita pitäisikin kutsua isän nimityksellä, sillä heille miljoonat ihmiset eivät ole muuta kuin lapsia, joiden velvollisuus on kunnioittaa, totella ja ylläpitää esivaltaa?
Lähes kaikkien kansojen keskuudessa tätä asemaa onkin pidetty isällisenä. Voimme lukea, että kun faaraokuningas jätti koko Egyptin valtionhallinnon Joosefin käsiin, hän salli414 hänelle huudettavan: Tämä on maan isä20 1. Moos. 41:43. Joosef todellakin ansaitsi tämän nimen, kun hän viisaudellaan ja varovaisuudellaan säästi seitsemän vauraan vuoden aikana Egyptissä niin paljon viljaa, että hän saattoi ruokkia koko maan asukkaat seuraavien seitsemän laihan vuoden ajan. Saman nimen antoi Jumala itse profeetta Jesajan kautta Eljakimille, Hilkiaan pojalle, josta tuli Juudan maan vouti omaa etuaan tavoitelleen Sebnan sijaan ja sanoi: hänestä tulee isä Jerusalemin asukkaille ja koko Juudan sukukunnalle Jes. 22:21. Näin pyhän isä-nimityksen täytyykin ehdottomasti velvoittaa hallitsijaa ja hänen asiamiehiään sitoutumaan suuren nimen asettamiin velvollisuuksiin.
Samasta syystä tähän kuuluvat myös isännät ja emännät, sillä palvelusväki on asettunut samaan yhteisöön ja talouteen isäntiensä kanssa sillä ehdoilla, että korvaukseksi isäntiensä hyväksi tekemästään työstä he saavat näiltä turvan, palkan ja ylläpidon. Siksi palvelijat perustellusti kutsuvatkin heitä isäksi. Tällaisella nimityksellä puhutteli syyrialaisen sotapäällikkö Naamanin palvelija isäntäänsä, kun hän koetti saada tämän profeetta Elisan neuvon mukaisesti peseytymään Jordanvirrassa ja sanoo: Isämme! Jos profeetta olisi määrännyt sinulle jonkin vaikean tehtävän, etkö olisi täyttänyt sitä?415 Saati sitten, kun hän sanoo, että sinun on puhdistuaksesi vain peseydyttävä21 2. Kun. 5:13. Ja samaa nimitystä käytetään edelleenkin niistä, joita kutsutaan isänniksi ja emänniksi,22 sillä eikö heidän velvollisuutensa ole suhtautua vanhempien tavoin palvelijoihinsa, joiden velvollisuus on lasten tavoin kunnioittaa ja totella isäntäväkeään ja uhrata kykynsä heidän palvelemisekseen?
Ja mitä vihdoin pappeihin tulee, niin he kuuluvat tämän käskyn puitteisiin sitäkin varmemmin, koska heidän tekemisensä hengellisessä mielessä ovat paljolti samankaltaisia kuin fyysisten vanhempien. Juuri siksi heitä kutsutaan isiksi ja heidän kuulijoitaan lapsiksi. Apostoli Paavali puhuu tästä painokkaasti: Vaikka teillä olisi kymmenentuhatta kasvattajaa Kristuksessa, niin ei teillä kuitenkaan ole monta isää; sillä minä teidät synnytin evankeliumin kautta Kristuksessa Jeesuksessa23 1. Kor. 4:15. Näissä sanoissaan hän kasvattajilla tai johdattajilla myös tarkoittaa oikeita pappeja, mutta muistuttaa korinttilaisia siitä, miksi hänelle ennen kaikkea kuuluu isän nimitys, eli siksi, että hän synnytti heidät uudestaan. Hän ei vain valmistellut tietä heidän kääntymykselleen ja uudelleensyntymiselle vaan Jumalan siunauksella sai sen myös aikaan, Jumalan sanassa olevan voiman avulla. Samassa tarkoituksessa ja samoin perustein hän kutsuu galatalaisiaan lapsikseen ja sanoo: Rakkaat lapseni, teidän vuoksenne minun on416 jälleen kärsittävä synnytystuskia Gal. 4:19. Tästä syystä myöskään rakkaalla apostoli Johanneksella ei ollut hellempää nimeä antaa rakkaille kuulijoilleen, kun hän kerran toisensa jälkeen rakkaan ja hengellisen isän tavoin kutsuu heitä lapsiksi ja sanoo lapseni 1. Joh. 2:12,14,18,2824 ja toisessa kohdassa rakkaat lapset 1. Joh. 2:125 rakkautta ja intoa tulvivissa kirjeissään. Näemme miten myös ruhtinaat ovat antaneet opettajilleen isän nimen. Luemme, miten Israelin jumalaton kuningas Joas puhutteli kuolinvuoteellaan makaavaa profeetta Elisaa tällä nimityksellä ja sanoi: Isäni, isäni! Missä nyt on Israelin tuki ja turva? 2. Kun. 13:14.
Kun me siis, rakkaat Herrassa, olemme osoittaneet, että isällä ja äidillä ei tässä tarkoiteta vain luonnollisia vanhempia vaan myös esivallan haltijoita, isäntiä ja pappeja, niin tästä kaikesta selviää, että sama käsky sisältää yhtä hyvin lapsille kuin alamaisille, palvelusväelle ja kuulijoillekin ohjeen siitä, kuinka heidän pitää suhtautua maallisiin ja hengellisiin isiinsä. Sillä jos kaikki nämä voivat vaatia lapsen etuja, on selvää, että heiltä kaikilta voidaan vaatia lapsen velvollisuuksia. Näin sitäkin paremmin, koska itse käsky nimenomaisesti tai mitä selvimmin määrää heille tämän aseman.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 6.
Efter denna allmänna utstakning komma vi nu närmare at visa, huru alla dessas plikter, befallandes och lydandes innefattas i detta fjerde budet. Men dertil kunna oss icke saknas bevis, om vi allenast eftersinne, at de befallande äro på visst sätt i föräldrars ställe, eller i sådan afsikt i den Heliga Skrift kallas fäder, och åtnjuta faderliga rättigheter, och de lydande däremot äro såsom barn, och kunna vänta barna förmåner; ty i sådant fall åligga dem ock deremot svarande skyldigheter. Vi behöfve ej vidlöftigt undersöka, huru vida naturliga föräldrar höra under detta budet, ty413 de nämnas här uttryckeligen, tu skalt hedra fader och moder, hälst då sjelfva naturens röst, och alla folkslags exempel tala så tydeligen häruti. Hit måste ock höra svärföräldrar, stjuf-26 och fosterfäder, ty dem äro ock samma skyldigheter ålagda, at ömma, vårda och sköta sina foster- och stjufbarn; således se vi med hvad trohet Joseph upfostrade Jesum sin fosterson, huru han af Jesu moder Maria kallas Hans fader, huru han med Maria sörjande sökte Honom, med mera. Och det är märkeligt hvad vi läse om Raguel, huru han vid sit afskedstagande af sin dotter Sara sluteligen förmanade henne, at hon ju skulle hålla sin mans föräldrar i äro, såsom sina egna föräldrar. Tob. 10:13.
Men huru vida Öfverhetspersoner, husbönder och lärare27 höra hit, därom böre vi anställa närmare undersökning. Märker, mine Åhörare; skulle icke Öfverhetspersoner innefattas under fadersnamnet, för hvilka millioner menniskor icke annat äro än barn, hvilkom åligger at vörda, lyda och uprätthålla sin öfverhet?
Aldeles för faderlig har denna värdigheten blifvit hållen nästan bland alla folkslag; således läsa vi när Konung Pharao öfverlämnade hela Egyptiska riksstyrelsen i Josephs händer, lät han414 utropa honom: Thenne är landsens fader. 1 Mos. 41:43. Han gjorde ock värkeligen skäl för det namnet, i det han genom sin visdom och försiktighet sammansparde på sju ymnoga år, så mycken säd i Egypten, at han kunde föda detta landets inbyggare hela de följande sju hårda år. Sådant namn gaf Gud sjelf genom Propheten Esaiam åt Eliakim Helckiæ son, som skulle blifva räntomästare i Juda land efter den egennyttige Sebna och säger, at han skal vara theras fader, som i Jerusalem och Juda hus bo. Es. 22:21. Så helgadt namn af fäder måste ock ofelbart förbinda Regenter och deras ombud til mot så stort namn svarande skyldigheter.
Af samma grund höra äfven husbönder och matmödrar hit; ty under sådana vilkor hafva tjenarena ingått i samfund och hushåll med sina husbönder, at de för sit arbete til deras bästa skulle af sina husbönder njuta försvar, lön och uppehälle. Därföre bära de ock med rätta faders namn af sina tjenare. Under et sådant namn tiltalar Syriska Härhöfvitsmannen28 Naamans tjenare denna sin husbonde, då han sökte förmå honom, at efter Propheten Elisæ råd två sig i Jordans flod, och säger: Min fader, om Propheten hade sagt tig något dråpeligt29 före, skulle tu icke hafva gjordt thet?415 Huru mycket mer, medan han säger til tig; två tig så varder tu ren? 2 Kon. B. 5:13. Och samma namn behålla de ännu, och heta matfader och matmoder; skulle de då icke med det samma vara bundna at utöfva föräldrars plikter emot sina tjenare, hvilkom såsom barn åligger, at vörda och lyda sina husbönder, och upoffra sin förmåga til deras tjenst?
Och hvad änteligen lärare beträffar, höra de så mycket vissare under detta budet, som deras göromål i andelig måtto äro i mycken likhet med lekamliga föräldrars, och de just därföre kallas fäder, och deras åhörare barn. Apostelen Paulus talar härom märkeligen: Om i än hade tio tusende tucktomästare i Christo, så hafven i dock icke många fäder: jag hafver födt Eder i Christo Jesu, genom Evangelium. 1 Cor. 4:15. Uti hvilka ord han väl med tucktomästare, eller ledare, äfven förstår rätta lärare, men påminner de Corinthier, hvaruti honom framför andra lärare tilkom faders namnet, nemligen, emedan han hade födt dem på nytt, det är, icke allenast arbetat på deras omvändelse och nya födelse, utan ock under Guds välsignelse åstadkommit den, genom Guds kraft i ordet. I samma afsigt och af samma grund kallar han sina Galater, sina barn, och säger, Mine kära barn, hvilka jag på416 nytt föder med ångest. Gal. 4:19. Af denna grund hade ock den kära Apostelen Johannes intet ömmare namn at gifva sina kära Åhörare, än då han ena gången efter den andra som en kär och andelig fader kallar dem barn och säger ena gången, mina barn, 1 Joh. 2:1,3,18.30 andra gången kära barn, Cap. 2:12,2831. i sina af kärlek och nit öfverflödande bref. Och vi finna huru äfven Förstar tilärkänt faders namnet sina lärare; såsom vi läsa om den ogudaktiga Israëls Konung Joas, huru han tiltalade Propheten Elisa då denna låg på sin sotesäng32 med detta namn, och sade: Min fader, min fader, Israëls vagn och hans resenärer.33 2 Kon. B. 13:14.
När vi således, älskade i Herranom, hafve bevist, at icke allenast naturliga föräldrar här förstås under faders och moders namnet, utan ock öfverhetspersoner, husfäder och lärare, blifver af alt detta tydeligt, at samma bud innefattar tillika en föreskrift så väl för barn, som ock för undersåtare, tjenstehjon och åhörare, huru de emot dessa sina lekamliga och andeliga fäder skola förhålla sig; ty hafva alla dessa til at fordra barna förmåner, så är ock klart, at dem alla åligga barnsliga plikter,34 så mycket mera, som sjelfva budet egenteligen eller tydeligast föreskrifver dem deras förhållande.
§ 6
Näiden yleisten suuntaviivojen jälkeen meidän on osoitettava tarkemmin, miten kaikki nämä käskijöiden ja alamaisten velvollisuudet sisältyvät neljänteen käskyyn. Mutta siinä asiassa meiltä ei todisteita puutu, kunhan vain ajattelemme, että käskijät ovat tavallaan vanhempien asemassa, siinä mielessä missä Pyhä kirja puhuu isistä, ja että he nauttivat isällisiä oikeuksia, kun taas alamaiset sitä vastoin ovat lapsen asemassa, ja he voivat odottaa lasten etuisuuksia, jolloin voimme asettaa heille myös vastaavia velvollisuuksia. Meidän ei tarvitse laajasti tutkia, kuuluvatko luonnolliset vanhemmat tämän käskyn puitteisiin vai ei, sillä413 heidät mainitaan tässä nimenomaisesti: kunnioita isääsi ja äitiäsi, ja varsinkin kun itse luonnon ääni samoin kuin kaikkien kansojen esimerkki puhuu tästä asiasta niin selvästi. Tähän tuleekin sisällyttää appivanhemmat, isä- ja äitipuolet ja kasvatusvanhemmat, sillä heillä on myös sama velvollisuus helliä, hoitaa ja vaalia kasvattilapsiaan tai lapsipuoliaan. Näemmehän miten uskollisesti Joosef kasvatti kasvattipoikansa Jeesuksen, ja kuinka Jeesuksen äiti Maria kutsui Joosefia hänen isäkseen, ja kuinka hän Marian kanssa huolissaan etsi häntä, ja niin edelleen. Tärkeää on myös se, mitä luemme Raguelista, kun hän erotessaan tyttärestään Saarasta lopuksi kehotti tätä: Kunnioita appivanhempiasi, he ovat nyt sinun vanhempasi35 Tob. 10:12.36
Mutta miten laajalti esivallan haltijat, isännät ja papit tulee sisällyttää tähän, sitä meidän on tutkittava tarkemmin. Huomatkaa, hyvät kuulijani, eikö esivallan haltijoita pitäisikin kutsua isän nimityksellä, sillä heille miljoonat ihmiset eivät ole muuta kuin lapsia, joiden velvollisuus on kunnioittaa, totella ja ylläpitää esivaltaa?
Lähes kaikkien kansojen keskuudessa tätä asemaa onkin pidetty isällisenä. Voimme lukea, että kun faaraokuningas jätti koko Egyptin valtionhallinnon Joosefin käsiin, hän salli414 hänelle huudettavan: Tämä on maan isä37 1. Moos. 41:43. Joosef todellakin ansaitsi tämän nimen, kun hän viisaudellaan ja varovaisuudellaan säästi seitsemän vauraan vuoden aikana Egyptissä niin paljon viljaa, että hän saattoi ruokkia koko maan asukkaat seuraavien seitsemän laihan vuoden ajan. Saman nimen antoi Jumala itse profeetta Jesajan kautta Eljakimille, Hilkiaan pojalle, josta tuli Juudan maan vouti omaa etuaan tavoitelleen Sebnan sijaan ja sanoi: hänestä tulee isä Jerusalemin asukkaille ja koko Juudan sukukunnalle Jes. 22:21. Näin pyhän isä-nimityksen täytyykin ehdottomasti velvoittaa hallitsijaa ja hänen asiamiehiään sitoutumaan suuren nimen asettamiin velvollisuuksiin.
Samasta syystä tähän kuuluvat myös isännät ja emännät, sillä palvelusväki on asettunut samaan yhteisöön ja talouteen isäntiensä kanssa sillä ehdoilla, että korvaukseksi isäntiensä hyväksi tekemästään työstä he saavat näiltä turvan, palkan ja ylläpidon. Siksi palvelijat perustellusti kutsuvatkin heitä isäksi. Tällaisella nimityksellä puhutteli syyrialaisen sotapäällikkö Naamanin palvelija isäntäänsä, kun hän koetti saada tämän profeetta Elisan neuvon mukaisesti peseytymään Jordanvirrassa ja sanoo: Isämme! Jos profeetta olisi määrännyt sinulle jonkin vaikean tehtävän, etkö olisi täyttänyt sitä?415 Saati sitten, kun hän sanoo, että sinun on puhdistuaksesi vain peseydyttävä38 2. Kun. 5:13. Ja samaa nimitystä käytetään edelleenkin niistä, joita kutsutaan isänniksi ja emänniksi,39 sillä eikö heidän velvollisuutensa ole suhtautua vanhempien tavoin palvelijoihinsa, joiden velvollisuus on lasten tavoin kunnioittaa ja totella isäntäväkeään ja uhrata kykynsä heidän palvelemisekseen?
Ja mitä vihdoin pappeihin tulee, niin he kuuluvat tämän käskyn puitteisiin sitäkin varmemmin, koska heidän tekemisensä hengellisessä mielessä ovat paljolti samankaltaisia kuin fyysisten vanhempien. Juuri siksi heitä kutsutaan isiksi ja heidän kuulijoitaan lapsiksi. Apostoli Paavali puhuu tästä painokkaasti: Vaikka teillä olisi kymmenentuhatta kasvattajaa Kristuksessa, niin ei teillä kuitenkaan ole monta isää; sillä minä teidät synnytin evankeliumin kautta Kristuksessa Jeesuksessa40 1. Kor. 4:15. Näissä sanoissaan hän kasvattajilla tai johdattajilla myös tarkoittaa oikeita pappeja, mutta muistuttaa korinttilaisia siitä, miksi hänelle ennen kaikkea kuuluu isän nimitys, eli siksi, että hän synnytti heidät uudestaan. Hän ei vain valmistellut tietä heidän kääntymykselleen ja uudelleensyntymiselle vaan Jumalan siunauksella sai sen myös aikaan, Jumalan sanassa olevan voiman avulla. Samassa tarkoituksessa ja samoin perustein hän kutsuu galatalaisiaan lapsikseen ja sanoo: Rakkaat lapseni, teidän vuoksenne minun on416 jälleen kärsittävä synnytystuskia Gal. 4:19. Tästä syystä myöskään rakkaalla apostoli Johanneksella ei ollut hellempää nimeä antaa rakkaille kuulijoilleen, kun hän kerran toisensa jälkeen rakkaan ja hengellisen isän tavoin kutsuu heitä lapsiksi ja sanoo lapseni 1. Joh. 2:12,14,18,2841 ja toisessa kohdassa rakkaat lapset 1. Joh. 2:142 rakkautta ja intoa tulvivissa kirjeissään. Näemme miten myös ruhtinaat ovat antaneet opettajilleen isän nimen. Luemme, miten Israelin jumalaton kuningas Joas puhutteli kuolinvuoteellaan makaavaa profeetta Elisaa tällä nimityksellä ja sanoi: Isäni, isäni! Missä nyt on Israelin tuki ja turva? 2. Kun. 13:14.
Kun me siis, rakkaat Herrassa, olemme osoittaneet, että isällä ja äidillä ei tässä tarkoiteta vain luonnollisia vanhempia vaan myös esivallan haltijoita, isäntiä ja pappeja, niin tästä kaikesta selviää, että sama käsky sisältää yhtä hyvin lapsille kuin alamaisille, palvelusväelle ja kuulijoillekin ohjeen siitä, kuinka heidän pitää suhtautua maallisiin ja hengellisiin isiinsä. Sillä jos kaikki nämä voivat vaatia lapsen etuja, on selvää, että heiltä kaikilta voidaan vaatia lapsen velvollisuuksia. Näin sitäkin paremmin, koska itse käsky nimenomaisesti tai mitä selvimmin määrää heille tämän aseman.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Viides saarna käskyistä, § 5
Seuraava jakso: Viides saarna käskyistä, § 7
paikat: Egypti Jordanvirta Juudan maa
Henkilöt: Elisa Eljakim Hilkia Jesaja Joas Johannes Joosef (UT) Maria Naaman Paavali Raguel Saara Sebna
Raamatunkohdat:
Aiheet: