Edellinen jakso: Viides saarna käskyistä, § 11
Seuraava jakso: Viides saarna käskyistä, § 13
§ 12
Tämän osa tarkoitus ei suinkaan ole täyttää aivojanne millään uusia käsitteillä tai ymmärrystänne millään kylmällä tiedolla, ei, vaan jos mahdollista, koskettaa tällaisessa tärkeässä asiassa teidän sydämiänne, hyvät kuulijani. Mutta miten minä voisinkaan toivoa onnistuvani siinä, kun niin monet ahkerat Herran palvelijat ovat tässä asiassa tehneet melkeinpä turhaa työtä? Pois kuitenkin se, että työskentelisin vailla toivoa. Sanoohan apostoli Paavali: Kyntäjän tulee kyntää toivossa1 1. Kor. 9:10. Kunpa toiveeni voisi silti täyttyä teidän kohdallanne tänään! Tässä on monia seikkoja, jotka voisivat auttaa rohkaisemaan teitä, mutta yhden saarnan ankarat puitteet eivät salli minun tänään teroittaa mieliin niitä kaikkia. Meidän on esitettävä vain tärkeimmät.
Ensimmäinen peruste, jonka pitäisi saada teidät, sekä vanhemmat että lapset, tarkoin noudattamaan edellä mainittuja velvollisuuksianne, on Jumalan nimenomainen määräys. Tämä käsky, kuten kaikki muutkin, käskee noudattamaan. Se on suuren ja kaikkivaltiaan443 Jumalan vakava ja ehdoton velvoite ihmisille, hänen kättensä töille. Tämä käsky näyttää tosin koskevan ensisijaisesti lapsia, mutta lapsen velvollisuudet riippuvat siitä, ovatko vanhemmat aikanaan ensin noudattaneet omiaan ja ovatko he lapsiaan kristillisesti kasvattamalla opettaneet ja heidän sydämiinsä juurruttaneet sitä rakkautta, kuuliaisuutta ja tottelevaisuutta, jota lasten tulee vanhempiaan kohtaan osoittaa. Muutenhan he eivät tiedä eivätkä osaa yhtään mitään. Siksi onkin selvää, että tämän käskyn täytyy koskea myös vanhempia, niin että Herra ikään kuin puhuttelee heitä ja sanoo: te ruumiilliset isät ja äidit, joille olen antanut nämä kalliit taimet ja uskonut ne teidän huomaanne, kuulkaa mitä minä, teidän Jumalanne sanon, minä joka yksin olen oikea isä sen kaiken yli, mitä isäksi kutsutaan taivaassa ja maan päällä. Minä velvoitan teitä, minä vaadin ja määrään: hoitakaa heitä, ei niin kuin teidän omianne vaan niin kuin minulta saamanne lainana, jonka te viimeisenä päivänä jälleen luovutatte minun käsiini. Voi teitä, jos te hukkaatte heidät: heidän verensä tullaan silloin velkomaan teidän kädestänne. Jos ette ole opettaneet ja kehottaneet heitä jumalanpelkoon ja hyveeseen ja pitäneet heitä siinä, niin te maksatte tällaisesta iankaikkisesti viimeisessä pimeydessä, missä vallitsee itku ja hammastenkiristys, etenkin jos te omalla esimerkillänne444 johditte heitä pahaan, sillä jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä – – – hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen, ja voi sitä ihmistä jonka kautta viettelykset tulevat Matt. 18:6–7. Ja te isät, älkää herättäkö lapsissanne vihaa, vaan kasvattakaa ja ojentakaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa2 Ef. 6:4. Vanhemmat! Voitteko liikuttumatta kuunnella tällaista käskyä? Eikö se tunkeudu teillä luihin ja ytimiin saakka? Teidän tähän asti laiminlyömänne ja huonosti hoitamanne lastenkasvatuksen täytyy varmaan herättää kauhua sielussanne, mutta Jumalan kiitos! Te elätte vielä armon ajassa. Heittäytykää siis heti sovittajanne Jeesuksen jalkoihin ja etsikää puhdistusta suurista synneistänne hänen kalliissa sovintoveressään, ja alkakaa tästä päivästä alkaen uudella tarmolla, teille ylhäältä annetun viisauden mukaan, hoitaa käsissänne olevia taimia.
Mutta te lapset! Nyt käännyn teidän puoleenne Herran käskyn sanoin: Kunnioita isääsi ja äitiäsi. Tämä käsky ei tule vanhemmiltanne, joita teillä sangen usein on tapana halveksia, vaan se tulee suurelta ja kaikkivaltiaalta taivaan joukkojen Jumalalta, taivaan ja maan Luojalta, jolta sekä te että teidän vanhempanne olette olemassaolonne saaneet. Hänen käskynsä445 on ehdoton, niin että tähän ei nyt lainkaan vaikuta se, haluatteko te vai ette, tai se, mistä asiasta on kysymys, vaan teidän velvollisuutenne on aina ja kaikessa se, että poika kunnioittakoon isäänsä ja palvelija isäntäänsä3 Mal. 1:6. Älkää siis tohtiko rikkoa näin pyhää käskyä ja osoittaa vanhemmillenne minkäänlaista epäkunnioitusta tai tottelemattomuutta. He ovat Jumalan sijassa, siksi teidän tulee myös kunnioittaa ja palvella heitä. Heidän ärsyttämisensä on Jumalan itsensä ärsyttämistä, ja hänen vihansa vimma kohdistuu tottelemattomiin tai uppiniskaisiin lapsiin. Katsokaa toki elämäänne ja tutkikaa tilannettanne; teidän omantuntonne tulee todistamaan teitä vastaan, että te ette ole kunnioittaneet heitä oikein, ja tietäkää, että Herran kosto riippuu niiden yllä, jotka rikkovat hänen pyhiä käskyjään ja määräyksiään. Voi! Tulkaa järkiinne ja tehkää kääntymys, langetkaa tuhlaajapojan tavoin vanhempienne kaulaan ja sanokaa: Olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan Luuk. 15:18–19. Me olemme menettäneet lapsenoikeutemme. Voi! Suokaa meille vielä anteeksi Jeesuksen kuuliaisuuden vuoksi, niin tästä lähin me kunnioittaen ja uskollisesti palvelemme teitä niin kauan kuin elämme.
§. 12.
Afsigten med denna Del är ingalunda at upfylla Eder hjerna med några nya begrep, eller förståndet med några kalla kunskaper: nej! utan om det vore möjeligit at i et ämne af så stor vigt röra Edert hjerta, mine åhörare: men hvad hopp må jag väl kunna göra mig härom, då så många nitiska Herrans tjenare härvid nästan förlorat all sin möda? Dock bort det, at jag arbetade utan hopp: Apostelen Paulus säger ju: at then som plöjer, han skal plöja på en förhoppning. 1 Cor. 9:10. Måtte dock min önskan och mitt hopp upfyllas på Eder i dag! de skäl äro ganska många som här kunde tjena at upmuntra Eder, men trånga gränsorna af en predikan tillåta mig icke, at i dag inskärpa dem alla: vi måste allenast anföra de hufvudsakeligaste.
Det första skälet, som bör förmå Eder, både föräldrar och barn til Edra omnämda plikters noga i akttagande, är Guds uttryckeliga befallning. Det heter i detta budet, såsom i alla andra: Tu skalt: det är en alfvarlig och ovil443korlig pålaga af den stora och allsmägtiga Guden til menniskorna, sina händers värk. Denna befallning synes väl förnämligast röra barnen, men som barnens plikter bero därpå, om föräldrarna på sin sida hafva förut i akttagit sina, och om föräldrarna genom en Christelig barna upfostran hafva lärt och i deras hjertan inplantat den kärlek, vördnad och lydnad, som de böra utöfva emot dem, ty annars veta eller kunna de ingen ting, så är klart, at denna befallning äfven måste angå dem; så at Herren lika som tiltalar dem och säger: I lekamliga fäder och mödrar, hvilkom jag lämnat dessa dyra plantor, och anförtrodt dem i Eder vård, hörer dock hvad jag Eder Gud, som allena är den rätte Fadren öfver alt det fader heter i himmelen och på jordene säger: jag pålägger Eder, jag bjuder och befaller: vårder dem, icke såsom Edra egna, utan såsom et lån af mig, det I åter på den sidsta dagen skola aflämna i mina händer. Ack! ve Eder, om I förlorat dem; deras blod skal då kräfjas utur Eder hand. Hafven I försummat, at undervisa, förmana och tilhålla dem til Gudsfruktan och dygd, skolen I sådant umgälla i alla evighet, i det yttersta mörkret, hvarest skal vara gråt och tandagnislan, hälst om I med eget efterdöme444 förledt dem til det onda, ty hvilken som förargar en af thessa små - - honom vore bättre at en qvarnsten vore bunden vid hans hals, och han sänktes ned i hafsens djup, och ve then mennisko, genom hvilka förargelse kommer. Matth. 18:6,7. I fäder, reter icke Edor barn til vrede, utan upföder dem i tuckt och Herrans förmaning. Ephes. 6:4. Föräldrar! kunnen I dock afhöra en sådan befallning, utan rörelse? må den icke hos Eder tränga sig igenom märg och ben? Eder härtils försummade och vårdslösade barnaupfostran, måste ju upväcka en ångest i Eder själ; men Gud vare lof! I lefven än i nådetiden; kaster Eder då straxt ned för medlarens Jesu fötter, och söker rening ifrån Edra stora synder i hans dyra försonings blod, och begynner ifrån denna dagen, med nytt alfvare, efter en Eder åfvan ifrån lämnad visdom, vårda de än under Edra händer stående plantor.
Men I barn! nu vänder jag mig til Eder, med denna Herrans befallning: Tu skalt hedra tin fader och tina moder. Den är icke ifrån Edra föräldrar, dem I nog ofta vant Eder vid at förakta, den är ifrån den stora och alsmägtiga Härarnas Gud, himmelens och jordenes Skapare, af hvilken både I och Edra föräldrar hafva sin varelse. Hans be445fallning är ovilkorlig, så at det icke kommer derpå an, om I viljen eller icke, ej heller i hvad mål, utan altid och allestädes är det en skyldighet, at en son skal hedra sin Fader, och en tjenare sin Herre; Mal. 1:6. I mågen då ej understå Eder, at öfverträda et så heligt bud, och visa Edra föräldrar någon sidvördnad4 eller olydna. De stå i Guds ställe, därföre böra de ock af Eder hedras och tjenas: at förtörna dem, är at förtörna Gud sjelf, och hans vrede förgrymmar sig öfver olydiga och halsstarriga barn.5 Betrakter dock Eder vandel och pröfver Edart förhållande: Edart samvete måste vitna emot Eder, at I icke hedrat dem rätt, och veten, at Herrans hämd hänger öfver dem, som öfverträda hans heliga bud och befallningar; Ack! besinner Eder då och vänder om, faller Edra föräldrar med förlorade sonen om halsen och säger: vi hafve syndat i himmelen och för Eder; Luc. 15:18,19. vi hafva förvärkat vår barnarätt, ack! skänker oss än tilgift för Jesu lydnads skul, så vilje vi härefter med all vördnad och trohet tjena Eder så länge vi lefva.
§ 12
Tämän osa tarkoitus ei suinkaan ole täyttää aivojanne millään uusia käsitteillä tai ymmärrystänne millään kylmällä tiedolla, ei, vaan jos mahdollista, koskettaa tällaisessa tärkeässä asiassa teidän sydämiänne, hyvät kuulijani. Mutta miten minä voisinkaan toivoa onnistuvani siinä, kun niin monet ahkerat Herran palvelijat ovat tässä asiassa tehneet melkeinpä turhaa työtä? Pois kuitenkin se, että työskentelisin vailla toivoa. Sanoohan apostoli Paavali: Kyntäjän tulee kyntää toivossa6 1. Kor. 9:10. Kunpa toiveeni voisi silti täyttyä teidän kohdallanne tänään! Tässä on monia seikkoja, jotka voisivat auttaa rohkaisemaan teitä, mutta yhden saarnan ankarat puitteet eivät salli minun tänään teroittaa mieliin niitä kaikkia. Meidän on esitettävä vain tärkeimmät.
Ensimmäinen peruste, jonka pitäisi saada teidät, sekä vanhemmat että lapset, tarkoin noudattamaan edellä mainittuja velvollisuuksianne, on Jumalan nimenomainen määräys. Tämä käsky, kuten kaikki muutkin, käskee noudattamaan. Se on suuren ja kaikkivaltiaan443 Jumalan vakava ja ehdoton velvoite ihmisille, hänen kättensä töille. Tämä käsky näyttää tosin koskevan ensisijaisesti lapsia, mutta lapsen velvollisuudet riippuvat siitä, ovatko vanhemmat aikanaan ensin noudattaneet omiaan ja ovatko he lapsiaan kristillisesti kasvattamalla opettaneet ja heidän sydämiinsä juurruttaneet sitä rakkautta, kuuliaisuutta ja tottelevaisuutta, jota lasten tulee vanhempiaan kohtaan osoittaa. Muutenhan he eivät tiedä eivätkä osaa yhtään mitään. Siksi onkin selvää, että tämän käskyn täytyy koskea myös vanhempia, niin että Herra ikään kuin puhuttelee heitä ja sanoo: te ruumiilliset isät ja äidit, joille olen antanut nämä kalliit taimet ja uskonut ne teidän huomaanne, kuulkaa mitä minä, teidän Jumalanne sanon, minä joka yksin olen oikea isä sen kaiken yli, mitä isäksi kutsutaan taivaassa ja maan päällä. Minä velvoitan teitä, minä vaadin ja määrään: hoitakaa heitä, ei niin kuin teidän omianne vaan niin kuin minulta saamanne lainana, jonka te viimeisenä päivänä jälleen luovutatte minun käsiini. Voi teitä, jos te hukkaatte heidät: heidän verensä tullaan silloin velkomaan teidän kädestänne. Jos ette ole opettaneet ja kehottaneet heitä jumalanpelkoon ja hyveeseen ja pitäneet heitä siinä, niin te maksatte tällaisesta iankaikkisesti viimeisessä pimeydessä, missä vallitsee itku ja hammastenkiristys, etenkin jos te omalla esimerkillänne444 johditte heitä pahaan, sillä jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä – – – hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen, ja voi sitä ihmistä jonka kautta viettelykset tulevat Matt. 18:6–7. Ja te isät, älkää herättäkö lapsissanne vihaa, vaan kasvattakaa ja ojentakaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa7 Ef. 6:4. Vanhemmat! Voitteko liikuttumatta kuunnella tällaista käskyä? Eikö se tunkeudu teillä luihin ja ytimiin saakka? Teidän tähän asti laiminlyömänne ja huonosti hoitamanne lastenkasvatuksen täytyy varmaan herättää kauhua sielussanne, mutta Jumalan kiitos! Te elätte vielä armon ajassa. Heittäytykää siis heti sovittajanne Jeesuksen jalkoihin ja etsikää puhdistusta suurista synneistänne hänen kalliissa sovintoveressään, ja alkakaa tästä päivästä alkaen uudella tarmolla, teille ylhäältä annetun viisauden mukaan, hoitaa käsissänne olevia taimia.
Mutta te lapset! Nyt käännyn teidän puoleenne Herran käskyn sanoin: Kunnioita isääsi ja äitiäsi. Tämä käsky ei tule vanhemmiltanne, joita teillä sangen usein on tapana halveksia, vaan se tulee suurelta ja kaikkivaltiaalta taivaan joukkojen Jumalalta, taivaan ja maan Luojalta, jolta sekä te että teidän vanhempanne olette olemassaolonne saaneet. Hänen käskynsä445 on ehdoton, niin että tähän ei nyt lainkaan vaikuta se, haluatteko te vai ette, tai se, mistä asiasta on kysymys, vaan teidän velvollisuutenne on aina ja kaikessa se, että poika kunnioittakoon isäänsä ja palvelija isäntäänsä8 Mal. 1:6. Älkää siis tohtiko rikkoa näin pyhää käskyä ja osoittaa vanhemmillenne minkäänlaista epäkunnioitusta tai tottelemattomuutta. He ovat Jumalan sijassa, siksi teidän tulee myös kunnioittaa ja palvella heitä. Heidän ärsyttämisensä on Jumalan itsensä ärsyttämistä, ja hänen vihansa vimma kohdistuu tottelemattomiin tai uppiniskaisiin lapsiin. Katsokaa toki elämäänne ja tutkikaa tilannettanne; teidän omantuntonne tulee todistamaan teitä vastaan, että te ette ole kunnioittaneet heitä oikein, ja tietäkää, että Herran kosto riippuu niiden yllä, jotka rikkovat hänen pyhiä käskyjään ja määräyksiään. Voi! Tulkaa järkiinne ja tehkää kääntymys, langetkaa tuhlaajapojan tavoin vanhempienne kaulaan ja sanokaa: Olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan Luuk. 15:18–19. Me olemme menettäneet lapsenoikeutemme. Voi! Suokaa meille vielä anteeksi Jeesuksen kuuliaisuuden vuoksi, niin tästä lähin me kunnioittaen ja uskollisesti palvelemme teitä niin kauan kuin elämme.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 12.
Afsigten med denna Del är ingalunda at upfylla Eder hjerna med några nya begrep, eller förståndet med några kalla kunskaper: nej! utan om det vore möjeligit at i et ämne af så stor vigt röra Edert hjerta, mine åhörare: men hvad hopp må jag väl kunna göra mig härom, då så många nitiska Herrans tjenare härvid nästan förlorat all sin möda? Dock bort det, at jag arbetade utan hopp: Apostelen Paulus säger ju: at then som plöjer, han skal plöja på en förhoppning. 1 Cor. 9:10. Måtte dock min önskan och mitt hopp upfyllas på Eder i dag! de skäl äro ganska många som här kunde tjena at upmuntra Eder, men trånga gränsorna af en predikan tillåta mig icke, at i dag inskärpa dem alla: vi måste allenast anföra de hufvudsakeligaste.
Det första skälet, som bör förmå Eder, både föräldrar och barn til Edra omnämda plikters noga i akttagande, är Guds uttryckeliga befallning. Det heter i detta budet, såsom i alla andra: Tu skalt: det är en alfvarlig och ovil443korlig pålaga af den stora och allsmägtiga Guden til menniskorna, sina händers värk. Denna befallning synes väl förnämligast röra barnen, men som barnens plikter bero därpå, om föräldrarna på sin sida hafva förut i akttagit sina, och om föräldrarna genom en Christelig barna upfostran hafva lärt och i deras hjertan inplantat den kärlek, vördnad och lydnad, som de böra utöfva emot dem, ty annars veta eller kunna de ingen ting, så är klart, at denna befallning äfven måste angå dem; så at Herren lika som tiltalar dem och säger: I lekamliga fäder och mödrar, hvilkom jag lämnat dessa dyra plantor, och anförtrodt dem i Eder vård, hörer dock hvad jag Eder Gud, som allena är den rätte Fadren öfver alt det fader heter i himmelen och på jordene säger: jag pålägger Eder, jag bjuder och befaller: vårder dem, icke såsom Edra egna, utan såsom et lån af mig, det I åter på den sidsta dagen skola aflämna i mina händer. Ack! ve Eder, om I förlorat dem; deras blod skal då kräfjas utur Eder hand. Hafven I försummat, at undervisa, förmana och tilhålla dem til Gudsfruktan och dygd, skolen I sådant umgälla i alla evighet, i det yttersta mörkret, hvarest skal vara gråt och tandagnislan, hälst om I med eget efterdöme444 förledt dem til det onda, ty hvilken som förargar en af thessa små - - honom vore bättre at en qvarnsten vore bunden vid hans hals, och han sänktes ned i hafsens djup, och ve then mennisko, genom hvilka förargelse kommer. Matth. 18:6,7. I fäder, reter icke Edor barn til vrede, utan upföder dem i tuckt och Herrans förmaning. Ephes. 6:4. Föräldrar! kunnen I dock afhöra en sådan befallning, utan rörelse? må den icke hos Eder tränga sig igenom märg och ben? Eder härtils försummade och vårdslösade barnaupfostran, måste ju upväcka en ångest i Eder själ; men Gud vare lof! I lefven än i nådetiden; kaster Eder då straxt ned för medlarens Jesu fötter, och söker rening ifrån Edra stora synder i hans dyra försonings blod, och begynner ifrån denna dagen, med nytt alfvare, efter en Eder åfvan ifrån lämnad visdom, vårda de än under Edra händer stående plantor.
Men I barn! nu vänder jag mig til Eder, med denna Herrans befallning: Tu skalt hedra tin fader och tina moder. Den är icke ifrån Edra föräldrar, dem I nog ofta vant Eder vid at förakta, den är ifrån den stora och alsmägtiga Härarnas Gud, himmelens och jordenes Skapare, af hvilken både I och Edra föräldrar hafva sin varelse. Hans be445fallning är ovilkorlig, så at det icke kommer derpå an, om I viljen eller icke, ej heller i hvad mål, utan altid och allestädes är det en skyldighet, at en son skal hedra sin Fader, och en tjenare sin Herre; Mal. 1:6. I mågen då ej understå Eder, at öfverträda et så heligt bud, och visa Edra föräldrar någon sidvördnad9 eller olydna. De stå i Guds ställe, därföre böra de ock af Eder hedras och tjenas: at förtörna dem, är at förtörna Gud sjelf, och hans vrede förgrymmar sig öfver olydiga och halsstarriga barn.10 Betrakter dock Eder vandel och pröfver Edart förhållande: Edart samvete måste vitna emot Eder, at I icke hedrat dem rätt, och veten, at Herrans hämd hänger öfver dem, som öfverträda hans heliga bud och befallningar; Ack! besinner Eder då och vänder om, faller Edra föräldrar med förlorade sonen om halsen och säger: vi hafve syndat i himmelen och för Eder; Luc. 15:18,19. vi hafva förvärkat vår barnarätt, ack! skänker oss än tilgift för Jesu lydnads skul, så vilje vi härefter med all vördnad och trohet tjena Eder så länge vi lefva.
§ 12
Tämän osa tarkoitus ei suinkaan ole täyttää aivojanne millään uusia käsitteillä tai ymmärrystänne millään kylmällä tiedolla, ei, vaan jos mahdollista, koskettaa tällaisessa tärkeässä asiassa teidän sydämiänne, hyvät kuulijani. Mutta miten minä voisinkaan toivoa onnistuvani siinä, kun niin monet ahkerat Herran palvelijat ovat tässä asiassa tehneet melkeinpä turhaa työtä? Pois kuitenkin se, että työskentelisin vailla toivoa. Sanoohan apostoli Paavali: Kyntäjän tulee kyntää toivossa11 1. Kor. 9:10. Kunpa toiveeni voisi silti täyttyä teidän kohdallanne tänään! Tässä on monia seikkoja, jotka voisivat auttaa rohkaisemaan teitä, mutta yhden saarnan ankarat puitteet eivät salli minun tänään teroittaa mieliin niitä kaikkia. Meidän on esitettävä vain tärkeimmät.
Ensimmäinen peruste, jonka pitäisi saada teidät, sekä vanhemmat että lapset, tarkoin noudattamaan edellä mainittuja velvollisuuksianne, on Jumalan nimenomainen määräys. Tämä käsky, kuten kaikki muutkin, käskee noudattamaan. Se on suuren ja kaikkivaltiaan443 Jumalan vakava ja ehdoton velvoite ihmisille, hänen kättensä töille. Tämä käsky näyttää tosin koskevan ensisijaisesti lapsia, mutta lapsen velvollisuudet riippuvat siitä, ovatko vanhemmat aikanaan ensin noudattaneet omiaan ja ovatko he lapsiaan kristillisesti kasvattamalla opettaneet ja heidän sydämiinsä juurruttaneet sitä rakkautta, kuuliaisuutta ja tottelevaisuutta, jota lasten tulee vanhempiaan kohtaan osoittaa. Muutenhan he eivät tiedä eivätkä osaa yhtään mitään. Siksi onkin selvää, että tämän käskyn täytyy koskea myös vanhempia, niin että Herra ikään kuin puhuttelee heitä ja sanoo: te ruumiilliset isät ja äidit, joille olen antanut nämä kalliit taimet ja uskonut ne teidän huomaanne, kuulkaa mitä minä, teidän Jumalanne sanon, minä joka yksin olen oikea isä sen kaiken yli, mitä isäksi kutsutaan taivaassa ja maan päällä. Minä velvoitan teitä, minä vaadin ja määrään: hoitakaa heitä, ei niin kuin teidän omianne vaan niin kuin minulta saamanne lainana, jonka te viimeisenä päivänä jälleen luovutatte minun käsiini. Voi teitä, jos te hukkaatte heidät: heidän verensä tullaan silloin velkomaan teidän kädestänne. Jos ette ole opettaneet ja kehottaneet heitä jumalanpelkoon ja hyveeseen ja pitäneet heitä siinä, niin te maksatte tällaisesta iankaikkisesti viimeisessä pimeydessä, missä vallitsee itku ja hammastenkiristys, etenkin jos te omalla esimerkillänne444 johditte heitä pahaan, sillä jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä – – – hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen, ja voi sitä ihmistä jonka kautta viettelykset tulevat Matt. 18:6–7. Ja te isät, älkää herättäkö lapsissanne vihaa, vaan kasvattakaa ja ojentakaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa12 Ef. 6:4. Vanhemmat! Voitteko liikuttumatta kuunnella tällaista käskyä? Eikö se tunkeudu teillä luihin ja ytimiin saakka? Teidän tähän asti laiminlyömänne ja huonosti hoitamanne lastenkasvatuksen täytyy varmaan herättää kauhua sielussanne, mutta Jumalan kiitos! Te elätte vielä armon ajassa. Heittäytykää siis heti sovittajanne Jeesuksen jalkoihin ja etsikää puhdistusta suurista synneistänne hänen kalliissa sovintoveressään, ja alkakaa tästä päivästä alkaen uudella tarmolla, teille ylhäältä annetun viisauden mukaan, hoitaa käsissänne olevia taimia.
Mutta te lapset! Nyt käännyn teidän puoleenne Herran käskyn sanoin: Kunnioita isääsi ja äitiäsi. Tämä käsky ei tule vanhemmiltanne, joita teillä sangen usein on tapana halveksia, vaan se tulee suurelta ja kaikkivaltiaalta taivaan joukkojen Jumalalta, taivaan ja maan Luojalta, jolta sekä te että teidän vanhempanne olette olemassaolonne saaneet. Hänen käskynsä445 on ehdoton, niin että tähän ei nyt lainkaan vaikuta se, haluatteko te vai ette, tai se, mistä asiasta on kysymys, vaan teidän velvollisuutenne on aina ja kaikessa se, että poika kunnioittakoon isäänsä ja palvelija isäntäänsä13 Mal. 1:6. Älkää siis tohtiko rikkoa näin pyhää käskyä ja osoittaa vanhemmillenne minkäänlaista epäkunnioitusta tai tottelemattomuutta. He ovat Jumalan sijassa, siksi teidän tulee myös kunnioittaa ja palvella heitä. Heidän ärsyttämisensä on Jumalan itsensä ärsyttämistä, ja hänen vihansa vimma kohdistuu tottelemattomiin tai uppiniskaisiin lapsiin. Katsokaa toki elämäänne ja tutkikaa tilannettanne; teidän omantuntonne tulee todistamaan teitä vastaan, että te ette ole kunnioittaneet heitä oikein, ja tietäkää, että Herran kosto riippuu niiden yllä, jotka rikkovat hänen pyhiä käskyjään ja määräyksiään. Voi! Tulkaa järkiinne ja tehkää kääntymys, langetkaa tuhlaajapojan tavoin vanhempienne kaulaan ja sanokaa: Olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan Luuk. 15:18–19. Me olemme menettäneet lapsenoikeutemme. Voi! Suokaa meille vielä anteeksi Jeesuksen kuuliaisuuden vuoksi, niin tästä lähin me kunnioittaen ja uskollisesti palvelemme teitä niin kauan kuin elämme.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Viides saarna käskyistä, § 11
Seuraava jakso: Viides saarna käskyistä, § 13
paikat:
Henkilöt: Paavali
Raamatunkohdat:
Aiheet: