Edellinen jakso: Viides saarna käskyistä, § 9
Seuraava jakso: Viides saarna käskyistä, § 11
§ 10
Mutta lasten luonnollinen vallattomuus johtaa heidät usein niin harhaan, että pelkät opetukset ja kehotukset eivät kykene pitämään heitä hyveen polulla. Siksi vanhempien velvollisuus onkin, viidenneksi, antaa lapsille hellää ja kohtuullista kuritusta. Se opetus, jota heille kristinuskosta ja hyveopista annetaan, uhkaa kyllä paheiden rankaisemisella, mutta se on usein liian kaukana, jotta se voisi ohjata tai kesyttää lapsen hätäistä ja epävakaata mieltä. Siksi Jumala onkin itsensä sijaan asettanut vanhemmat pitämään lapset vitsan avulla poissa pahasta ja saada heidät noudattamaan velvollisuuksiaan. Tästä sanoo Salomo painokkaasti: joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan. Tämä tarkoittaa, että hänen velttoutensa vahingoittaa ja turmelee lasta, kun taas se, joka rakastaa, kurittaa häntä jo varhain1 Sananl. 13:24. Apostoli Paavali kehottaa vanhempia kasvattamaan lapsiaan kurissa2 Ef. 6:4 eli kohtuullisesti kurittamalla, puhumattakaan monista muista tätä koskevista raamatunkohdista, joita meillä ei tässä ole aikaa esitellä. Mutta kurituksen tulee olla hellää, tasapuolista ja kohtuullista. Kun se on hellää, niin se kumpuaa aidosta rakkaudesta ja lapsen parannuksesta huolehtimisesta. Sen takana ei saa olla minkäänlaista katkeruutta tai vihaa. Tasapuolinen tarkoittaa, että se ei saa tapahtua vanhempien omien oikkujen ja sattumanvaraisten mielenmuutosten mukaan, niin että joskus rangaistaan vähäisestäkin teosta, kun taas toisella kertaa jokin suurempikin rikos tai jonkin toisen lapsen rikkomus sivuutetaan rankaisematta. Mutta ennen kaikkea kurituksen on oltava kohtuullista, niin ettei lapsia rangaista kaikista heidän lapsellisista rikkomuksistaan, vaan tarkoituksellisista väärinteoista, joita he tekevät vastoin kaikkia kehotuksia. Liiallinen ja etenkin perusteeton kuritus vain totuttaa lapset rankaisemiseen ja usein vain kovettaa heitä. Lapsen kurittaminen tapahtuu joko sanoilla, jolloin heitä vakavasti huomautetaan heidän virheestään ja sen seurauksista heille, vanhempien tavanomaisen rakkauden ja hellyyden jonkinlaisella vähentämisellä, jollain häpeärangaistuksella tai jos mikään muu ei auta, niin sitten vitsalla. Näiden käytössä vaaditaan suurta viisautta ja varovaisuutta, sillä lapset, jotka eivät koskaan kuule muuta kuin torumista, tulevat koviksi eivätkä hyvät sanat heihin tehoa. Lapset, joita usein joutuvat häpeämään, menettävät lopulta kaiken häpeäntajun, ja niistä, jotka joutuvat päivittäin kestämään iskuja ja lyöntejä, tulee orjamaisia ja tunteettomia. Rangaistusten aiheena ovat tietenkin kaikkinaiset rikkomukset, mutta vanhempien tulee myös oppia, etteivät he rasita lapsiaan liian monilla määräyksillä usein tarpeettomissakin tilanteissa, niin etteivät nämä voi muuta kuin alituiseen rikkoa niitä, vailla toivoa ja rohkaisua siihen, että he voisivat olla vanhemmilleen mieliksi tai täyttää velvollisuutensa. Etenkään heidän lapsellista huvitteluaan ja viatonta ajanvietettään ei tule pitää rikkomuksena. Viha ja omapäisyys sitävastoin ovat heissä ensimmäiset paheet, joiden tulee herättää vanhempien huomio, ja jotka on viisaasti ja tarkoin vaimennettava. Seuraavaksi tulee tottelemattomuus ja sitten laiskuus sekä kaikenlainen omavaltaisuus. Mutta minun täytyy jättää tämä aihe, jonka selvittämiseen niin sen laajuuden kuin sen tärkeydenkin vuoksi yksinään tarvittaisiin enemmän kuin yksi saarna, ja päättää se viisaan kuningas Salomon sanoihin vanhemmille: Älä jätä poikaa kurituksetta – – – ei hän kuole, jos saa keppiä. Kun annat hänelle keppiä, pelastat hänen sielunsa helvetistä3 Sananl. 23:13–14.
Tähän liittyy myös esivallan oikeus rangaista rikollisia alamaisiaan, sillä Jumalan sijaisena esivalta ei suinkaan kanna miekkaa turhaan. Se on Jumalan palvelija, joka kostaa ja panee täytäntöön väärintekijälle kuuluvan rangaistuksen4 Room. 13:4. Tässä vaaditaan kuitenkin varovaisuutta aivan yhtä lailla kuin vanhemmiltakin, niin ettei alamaisten niskaan lastata lähes loputtomasti lakeja ja että lait ovat sellaisia, että niitä voi noudattaa. Lainrikkojan saaman rangaistuksen tulee olla mahdollisimman lievä, mutta lakia on silti sovellettava henkilöön katsomatta. Tähän kuuluu myös isännän oikeus kohtuullisen kotikurin harjoittamiseen hänen talonväkensä syyllistyessä rikkomuksiin. Myös tämän tulee tapahtua järjestyksessä, varovaisesti ja armeliaasti, ei äkkipikaisuuksissa tai vihan vimmoissa, vaan rakkaudesta ja heidän parhaakseen. Palvelijaa, siis uppiniskaista ja nurjamielistä, ei puheella ojenneta, sanoo Salomo5 Sananl. 29:19, siksi siihen tarvitaan myös jonkinlaista kuritusta. Sirak sanoo ehkä hieman kovasti, mutta ei täysin aiheetta: Rehu, keppi ja taakka ovat aasin osa, leipä, kuri ja työnteko palvelijan6 Sir. 33:25.
Tähän velvollisuuteen sisältyy myös papin velvollisuus rangaista kuulijoidensa virheistä, mutta tämä ei oikeastaan ole mikään maallinen rangaistus, vaan se tapahtuu vakavasti puhutellen ja nuhdellen. Apostoli Paavali sanoo tästä oppilaalleen Timoteukselle lyhyesti ja selvästi: Nuhtele syntiä tekeviä – siis sellaisia, jotka tekevät sitä avoimesti ja tarkoituksella – kaikkien kuullen, jotta muutkin pelkäisivät 1. Tim. 5:20–21, ja vaatii häntä ikäänkuin vannomaan, että soveltaa näitä ohjeita puolueettomasti, niin ettei tee mitään omien mieltymystensä mukaan.7 Toisessa kohdassa hän sanoo samalle Timoteukselle: Nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen 2. Tim. 4:2.
Lopulta, kuudenneksi, vanhempien velvollisuuksiin kuuluu, että heidän tulee olla lapsilleen hyvänä ja kohottavana esikuvana ja pitää heidät pois syntisestä tai viettelevästä seurasta. Kaikki myöntävät ja koko maailman kokemus vahvistaa, että mikään ei vaikuta meihin yhtä vahvasti kuin esimerkki. Eihän lasten milloinkaan kuule oppivan tai puhuvan jotain muuta kieltä kuin sitä mitä vanhemmat tai muut heille puhuvat; kuinka he voisivat siis oppia muunlaisia tapoja kuin niitä, mitä vanhemmat heille tarjoavat? Jotta lapsista tulisi hyveellisiä ja hyväntapaisia, vanhemmilla ei siten ole parempaa ja suorempaa keinoa kuin tarjota heille hyveellistä esimerkkiä. Lapsethan jäljittelevät vanhempiaan varhaisimmasta vuosista lähtien; jos vanhemmat kiroilevat ja sättivät, on varmaa, että lapset puhuvat isän- ja äidinkieltään; jos he puhuvat kevytmielisiä ja harjoittavat senlaatuista seuraelämää niin heidän lapsensa jo varsin aikaisin, ennen kuin heidän vanhempansa uskovatkaan, edistyvät merkittävästi siveettömyyden tiellä. Vanhempien kostonhalu, viha ja epäoikeudenmukaisuus ovat jokseenkin varma perintö lapsille. Voi! kuinka vaarallista onkaan syöstä oman esimerkkinsä kautta itsensä, lapsensa ja koko sukunsa turmioon. Sellaiset vanhemmat ovat kuin spitaalisia, jotka eivät voi muuta kuin tuottaa spitaalisia lapsia maailmaan. Sanotaan, että huono esimerkki viettelee ja turmelee hyvyyden8 Viis. 4:12.
Tästä vanhempien velvollisuudesta johtuu myös esivallan velvollisuus olla jumalanpelossa ja hyveellisyydessä esimerkkinä alamaisilleen. Ruhtinaiden esimerkki vaikuttaa miljooniin ihmisiin. Heidän paheensa levittäytyvät koko heidän valtakuntaansa ja alamaiset omaksuvat heidän hyveensä, kuten myös heidän muut elämäntapansa. Aikakirjat tarjoavat esimerkkejä, kuinka Jumalaa pelkäävät ja hyveelliset hallitsijat ovat tehneet kokonaisesta kansasta hyveellisen. Täysin päinvastaisesta taas luemme kuningas Manassesta, jonka epäjumalanpalvonta vietteli israelilaiset tekemään enemmän pahaa kuin pakanat9 2. Kun. 21:9. Sama velvollisuus koskee myös isäntiä ja emäntiä, sillä jos heillä ei ole Jumalaa silmiensä edessä, niin turhaan he odottavat hyveitä palvelijoiltaan. Ennen muuta tämä on kuitenkin pappien velvollisuus, sillä he ovat paimenia, ja minne he menevät, sinne lauma seuraa yleensä perässä. Ylipaimen Jeesus asettaakin itseensä laumalleen hyveen esimerkiksi ja sanoo: Katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä Matt. 11:29. Tähän kehottaa myös apostoli Pietari alempia paimenia ja sanoo: Olkaa laumanne esikuvana 1. Piet. 5:3. Paavali sanoo kuuliaiselle oppilaalleen Timoteukselle: Näytä sinä uskoville hyvää esimerkkiä puheissasi ja elämäntavoissasi, rakkaudessa, uskossa ja puhtaudessa 1. Tim. 4:12. Ja niin kuin papin jumalaton ja paheellinen elämä mitätöi ja tekee tyhjäksi kaiken mielenylennyksen, kaikki opit ja kehotukset, niin ei myöskään mikään ole yhtä rohkaisevaa ja tehokasta kuin se, että pappi voi hyvällä omallatunnolla sanoa Paavalin tavoin kuulijoilleen: Seuratkaa minun esimerkkiäni, niin kuin minäkin seuraan Kristusta 1. Kor. 11:1, ja toisessa paikassa: Noudattakaa minun antamaani esimerkkiä, veljet, ja ottakaa oppia niistä, jotka elävät meidän tavallamme Fil. 3:17.
Edellinen jakso: Viides saarna käskyistä, § 9
Seuraava jakso: Viides saarna käskyistä, § 11
paikat:
Henkilöt: Jeesus Sirak Manasse Paavali Pietari Salomo Timoteus
Raamatunkohdat:
Aiheet: