Edellinen jakso: Yhdestoista saarna käskyistä, § 13
Seuraava jakso: Yhdestoista saarna käskyistä, § 15
§ 14
Sovellutus
Tämän viimeisen käskyn tarkastelumme Herran pyhässä nimessä on päättynyt, mutta sen sisältö on niin tärkeä, että emme saa sitä koko elinaikanamme unohtaa. Kuulemme ankaran vanhurskauden kiellon koskevan kaikkea meissä synnynnäisenä olevaa pahaa, joka ylittää kaikki voimamme sen vastustamiseen. Saamme ankaran määräyksen täydellisestä pyhyydestä, tai kadotetun Jumalan kaltaisuuden palauttamisesta, mikä meille on täysin mahdotonta. Tässä ei ole sijaa selittelyille tai verukkeille. Järkemme velvoittaa meitä, omatuntomme tuomitsee meidät, meidän täytyy valittaa: Koko pää on haavoilla, koko sydän sairas. Jalkapohjista päälakeen ei tervettä paikkaa, vain320 mustelmaa ja juomua ja verestä haavaa. Ei niitä ole puhdistettu, ei sidottu eikä öljyllä pehmitetty Jes. 1:5–6. Mitä siis voimme tehdä? Älkäämme rohjetko nurista Kaikkivaltiasta vastaan, ei meitä auta syyllisyyden sysääminen ensimmäisten vanhempiemme niskaan. On epävarmaa, olisimmeko me heidän asemassaan olleet sen parempia. Riittää kun toteamme, että turmelus on varsin tuntuva ja suuri ja että Jumalan vanhurskaus on ikuinen ja rajaton eikä se voi milloinkaan jättää syntiä tai sen myrkyllistä juurta rankaisematta. Kirous on päällämme, kosto on kannoillamme. Meidän ja isiemme täytyy hävetä, että olemme tehneet syntiä Herraa kohtaan Dan. 9:8. Meillä ei luonnostaan ole tietoa todellisesta onnellisuudesta eikä keinoja sen saavuttamiseen. Sen paremmin tahto kuin kykykään eivät meitä tässä auta; sydän on kaiken sen inhottavan pesäpaikka, mikä turmelee ja saastuttaa sekä ruumiin että sielun Matt. 15:19–20. Aisteihin vetoavat ja katoavat asiat kiehtovat meitä, ja vihollisemme paholainen koettaa saada meidät käyttämään koko kalliin ja lyhyen armonaikamme vain tuollaisten pikkuasioiden parissa tehdäkseen meidät onnettomiksi ikuisiksi ajoiksi. Eivätkä useimmat meistä edes huomaa tätä viekkautta tai osaa pelätä uhkaavaa vaaraa. Voimme silloin valittaa Jeremiaan tavoin ja sanoa: Seppele on pudonnut päästämme. Voi meitä, paljon olemme tehneet syntiä! Valit. 5:16.
§. 14.
Tillämpningen.
Vår Betraktelse är således öfver detta sidsta budet, i Herrans heliga namn, slutad; men dess innehåll är mera märkeligit, än at det af oss må, i hela vår lefnadstid förgätas. Vi höra et hårdt rättfärdighets förbud uppå alt detta onda, som oss är medfödt, och öfvergår alla våra krafter at undvika: vi få en sträng befallning til fullkomlig helighet, eller uprättelse af det förlorade Guds beläte, som aldeles för oss blifver omöjelig. Här hafva inga ursäkter eller undanflygter rum. Vårt eget förnuft binder oss, och vårt samvete dömer oss, vi måste klaga: Hela hufvudet är krankt.1 Hela hjertat är försmägtadt,2 ifrån fotabjället3 alt up til hufvudet, är intet helt uppå oss, utan320 sår,4 svulnad och etterböld,5 the ther intet plåstrade, förbundne, eller med oljo mökte6 äro. Es. 1:5,6. Hvad står då at göra? Vi må ej understå oss at knota emot den Alsmägtige, det hjälper oss icke at skjuta skulden på våra första föräldrar; det är ovist om vi i deras ställe varit bättre: nog af, förderfvet är ganska känbart och stort, och Guds rättfärdighet är evig och oinskränkt, och kan aldrig lämna synden eller dess förgiftiga rot ostraffad. Förbannelsen står öfver oss, hämden hänger oss på hälarna. Vi och våra fäder måste skämma oss, at vi hafva syndat emot Herren. Dan. 9:8. Oss felar af naturen kännedom af den sanna lycksaligheten, och medlen at kunna ernå den samma; här finnes hvarken vilja eller förmåga at hjelpa oss; hjertat är en vederstyggelig sammelplats af alt ondt, som förderfvar och orenar både kropp och själ. Matth. 15:19,20. Sinliga och förgängeliga ting intaga oss, och vår fiende djefvulen söker at här sysselsätta oss hela vår dyra och korta nådetid med idel småsaker, för at göra oss i evighet olyckeliga, utan at de flästa af oss en gång kunna märka denna list, eller frukta för den hotande faran. Vi må då gråta med en Jeremias, och säga: Af vårt hufvud är kronan fallen; ack! ve oss, at vi så syndat hafva. Klag. Vis. 5:16.
§ 14
Sovellutus
Tämän viimeisen käskyn tarkastelumme Herran pyhässä nimessä on päättynyt, mutta sen sisältö on niin tärkeä, että emme saa sitä koko elinaikanamme unohtaa. Kuulemme ankaran vanhurskauden kiellon koskevan kaikkea meissä synnynnäisenä olevaa pahaa, joka ylittää kaikki voimamme sen vastustamiseen. Saamme ankaran määräyksen täydellisestä pyhyydestä, tai kadotetun Jumalan kaltaisuuden palauttamisesta, mikä meille on täysin mahdotonta. Tässä ei ole sijaa selittelyille tai verukkeille. Järkemme velvoittaa meitä, omatuntomme tuomitsee meidät, meidän täytyy valittaa: Koko pää on haavoilla, koko sydän sairas. Jalkapohjista päälakeen ei tervettä paikkaa, vain320 mustelmaa ja juomua ja verestä haavaa. Ei niitä ole puhdistettu, ei sidottu eikä öljyllä pehmitetty Jes. 1:5–6. Mitä siis voimme tehdä? Älkäämme rohjetko nurista Kaikkivaltiasta vastaan, ei meitä auta syyllisyyden sysääminen ensimmäisten vanhempiemme niskaan. On epävarmaa, olisimmeko me heidän asemassaan olleet sen parempia. Riittää kun toteamme, että turmelus on varsin tuntuva ja suuri ja että Jumalan vanhurskaus on ikuinen ja rajaton eikä se voi milloinkaan jättää syntiä tai sen myrkyllistä juurta rankaisematta. Kirous on päällämme, kosto on kannoillamme. Meidän ja isiemme täytyy hävetä, että olemme tehneet syntiä Herraa kohtaan Dan. 9:8. Meillä ei luonnostaan ole tietoa todellisesta onnellisuudesta eikä keinoja sen saavuttamiseen. Sen paremmin tahto kuin kykykään eivät meitä tässä auta; sydän on kaiken sen inhottavan pesäpaikka, mikä turmelee ja saastuttaa sekä ruumiin että sielun Matt. 15:19–20. Aisteihin vetoavat ja katoavat asiat kiehtovat meitä, ja vihollisemme paholainen koettaa saada meidät käyttämään koko kalliin ja lyhyen armonaikamme vain tuollaisten pikkuasioiden parissa tehdäkseen meidät onnettomiksi ikuisiksi ajoiksi. Eivätkä useimmat meistä edes huomaa tätä viekkautta tai osaa pelätä uhkaavaa vaaraa. Voimme silloin valittaa Jeremiaan tavoin ja sanoa: Seppele on pudonnut päästämme. Voi meitä, paljon olemme tehneet syntiä! Valit. 5:16.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 14.
Tillämpningen.
Vår Betraktelse är således öfver detta sidsta budet, i Herrans heliga namn, slutad; men dess innehåll är mera märkeligit, än at det af oss må, i hela vår lefnadstid förgätas. Vi höra et hårdt rättfärdighets förbud uppå alt detta onda, som oss är medfödt, och öfvergår alla våra krafter at undvika: vi få en sträng befallning til fullkomlig helighet, eller uprättelse af det förlorade Guds beläte, som aldeles för oss blifver omöjelig. Här hafva inga ursäkter eller undanflygter rum. Vårt eget förnuft binder oss, och vårt samvete dömer oss, vi måste klaga: Hela hufvudet är krankt.7 Hela hjertat är försmägtadt,8 ifrån fotabjället9 alt up til hufvudet, är intet helt uppå oss, utan320 sår,10 svulnad och etterböld,11 the ther intet plåstrade, förbundne, eller med oljo mökte12 äro. Es. 1:5,6. Hvad står då at göra? Vi må ej understå oss at knota emot den Alsmägtige, det hjälper oss icke at skjuta skulden på våra första föräldrar; det är ovist om vi i deras ställe varit bättre: nog af, förderfvet är ganska känbart och stort, och Guds rättfärdighet är evig och oinskränkt, och kan aldrig lämna synden eller dess förgiftiga rot ostraffad. Förbannelsen står öfver oss, hämden hänger oss på hälarna. Vi och våra fäder måste skämma oss, at vi hafva syndat emot Herren. Dan. 9:8. Oss felar af naturen kännedom af den sanna lycksaligheten, och medlen at kunna ernå den samma; här finnes hvarken vilja eller förmåga at hjelpa oss; hjertat är en vederstyggelig sammelplats af alt ondt, som förderfvar och orenar både kropp och själ. Matth. 15:19,20. Sinliga och förgängeliga ting intaga oss, och vår fiende djefvulen söker at här sysselsätta oss hela vår dyra och korta nådetid med idel småsaker, för at göra oss i evighet olyckeliga, utan at de flästa af oss en gång kunna märka denna list, eller frukta för den hotande faran. Vi må då gråta med en Jeremias, och säga: Af vårt hufvud är kronan fallen; ack! ve oss, at vi så syndat hafva. Klag. Vis. 5:16.
§ 14
Sovellutus
Tämän viimeisen käskyn tarkastelumme Herran pyhässä nimessä on päättynyt, mutta sen sisältö on niin tärkeä, että emme saa sitä koko elinaikanamme unohtaa. Kuulemme ankaran vanhurskauden kiellon koskevan kaikkea meissä synnynnäisenä olevaa pahaa, joka ylittää kaikki voimamme sen vastustamiseen. Saamme ankaran määräyksen täydellisestä pyhyydestä, tai kadotetun Jumalan kaltaisuuden palauttamisesta, mikä meille on täysin mahdotonta. Tässä ei ole sijaa selittelyille tai verukkeille. Järkemme velvoittaa meitä, omatuntomme tuomitsee meidät, meidän täytyy valittaa: Koko pää on haavoilla, koko sydän sairas. Jalkapohjista päälakeen ei tervettä paikkaa, vain320 mustelmaa ja juomua ja verestä haavaa. Ei niitä ole puhdistettu, ei sidottu eikä öljyllä pehmitetty Jes. 1:5–6. Mitä siis voimme tehdä? Älkäämme rohjetko nurista Kaikkivaltiasta vastaan, ei meitä auta syyllisyyden sysääminen ensimmäisten vanhempiemme niskaan. On epävarmaa, olisimmeko me heidän asemassaan olleet sen parempia. Riittää kun toteamme, että turmelus on varsin tuntuva ja suuri ja että Jumalan vanhurskaus on ikuinen ja rajaton eikä se voi milloinkaan jättää syntiä tai sen myrkyllistä juurta rankaisematta. Kirous on päällämme, kosto on kannoillamme. Meidän ja isiemme täytyy hävetä, että olemme tehneet syntiä Herraa kohtaan Dan. 9:8. Meillä ei luonnostaan ole tietoa todellisesta onnellisuudesta eikä keinoja sen saavuttamiseen. Sen paremmin tahto kuin kykykään eivät meitä tässä auta; sydän on kaiken sen inhottavan pesäpaikka, mikä turmelee ja saastuttaa sekä ruumiin että sielun Matt. 15:19–20. Aisteihin vetoavat ja katoavat asiat kiehtovat meitä, ja vihollisemme paholainen koettaa saada meidät käyttämään koko kalliin ja lyhyen armonaikamme vain tuollaisten pikkuasioiden parissa tehdäkseen meidät onnettomiksi ikuisiksi ajoiksi. Eivätkä useimmat meistä edes huomaa tätä viekkautta tai osaa pelätä uhkaavaa vaaraa. Voimme silloin valittaa Jeremiaan tavoin ja sanoa: Seppele on pudonnut päästämme. Voi meitä, paljon olemme tehneet syntiä! Valit. 5:16.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Yhdestoista saarna käskyistä, § 13
Seuraava jakso: Yhdestoista saarna käskyistä, § 15
paikat:
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: