Edellinen jakso: Yhdestoista saarna käskyistä, § 1
Seuraava jakso: Yhdestoista saarna käskyistä, § 3
§ 2
Tätä arvoitusta maailman kaikki viisaat eivät ole kyenneet ratkaisemaan ja heidän arvailunsa ovat tältä osiin olleet niin kelvottomia, etteivät ne juuri ansaitse huomiota sen jälkeen kun Jumala ilmoituksellaan on tehnyt asian niin selväksi. Viisaimmat285 heistä ovat toki havainneet meissä jonkinlaista turmelusta, joka tällaista on aiheuttanut, mutta he eivät ole tunteneet sen alkuperää eivätkä luonnetta, vaikka Mooses kuitenkin Jumalan välittömän ilmoituksen avulla kuvaa ensin sen onnellisen aseman, johon Jumala ihmisen asetti ja jossa ihminen oli tavallaan hänen itsensä kaltainen, josta syystä ihmistä kutsutaan Jumalan kuvaksi 1. Moos. 1. Tässä tilassa hän sai osakseen Jumalalta kaiken autuuden. Heti sen jälkeen hän kuvaa, miten tämä autuus menetettiin Jumalan käskyn rikkomisen vuoksi ja minkä kirouksen tämä lankeemus toi tullessaan, 1. Moos. 3, ja lopuksi 1. Moos. 6:3,5; 8:21, miten ihmiset tämän syntiinlankeemuksen vuoksi turmeltuivat pohjiaan myöten. Eivätkä he ole vain sokeita autuuden tiellä vaan myös saamattomia kaiken hyvän suhteen mutta sitävastoin taipuvaisia pahaan niin että he eräänlaisessa synnin houreessa etsivät onnellisuutta, heidän aisteihin vetoavat himonsa eksyttivät heidät rikkomaan lakia ja sen kautta he suistuivat kurjuuteen.
§. 2.
Denna gåta hafva alla verldenes vise icke varit i stånd at uplösa, och deras gissningar i denna delen hafva varit så oformliga,1 at de förtjena föga upmärksamhet, sedan Gud genom uppenbarelsen så tydeligen updagat saken. De vi285saste af dem hafva väl blifvit varse något förderf hos oss, som därtil varit vållande, men hafva hvarken kändt dess uprinnelse eller beskaffenhet, då Moses likväl, genom Guds omedelbara ingifvande förtäljer, först den lycksaliga ställning Gud satte människan uti, som bestod uti en slags likhet med honom, och därföre kallas Guds beläte, 1 Mos. B. 1. uti hvilken hon af Gud åtnjöt alsköns sällhet, och straxt därpå huru den samma förlorades genom öfverträdandet af Guds bud, och hvad förbannelse et sådant fall medförde, Cap. 3. och änteligen längre fram, Cap. 6:3,5. Cap. 8:21. huru människorna genom detta syndafallet blifvit i grund förderfvade, och icke allenast blinda på lycksalighetenes väg, utan ock tröga til alt godt, men däremot benägne til det onda; så at de uti en slags synda-yrsla, fikande efter lycksaligheten, af sina sinliga begär förvillades til lagens öfverträdande, och därigenom störtade sig i elände.
§ 2
Tätä arvoitusta maailman kaikki viisaat eivät ole kyenneet ratkaisemaan ja heidän arvailunsa ovat tältä osiin olleet niin kelvottomia, etteivät ne juuri ansaitse huomiota sen jälkeen kun Jumala ilmoituksellaan on tehnyt asian niin selväksi. Viisaimmat285 heistä ovat toki havainneet meissä jonkinlaista turmelusta, joka tällaista on aiheuttanut, mutta he eivät ole tunteneet sen alkuperää eivätkä luonnetta, vaikka Mooses kuitenkin Jumalan välittömän ilmoituksen avulla kuvaa ensin sen onnellisen aseman, johon Jumala ihmisen asetti ja jossa ihminen oli tavallaan hänen itsensä kaltainen, josta syystä ihmistä kutsutaan Jumalan kuvaksi 1. Moos. 1. Tässä tilassa hän sai osakseen Jumalalta kaiken autuuden. Heti sen jälkeen hän kuvaa, miten tämä autuus menetettiin Jumalan käskyn rikkomisen vuoksi ja minkä kirouksen tämä lankeemus toi tullessaan, 1. Moos. 3, ja lopuksi 1. Moos. 6:3,5; 8:21, miten ihmiset tämän syntiinlankeemuksen vuoksi turmeltuivat pohjiaan myöten. Eivätkä he ole vain sokeita autuuden tiellä vaan myös saamattomia kaiken hyvän suhteen mutta sitävastoin taipuvaisia pahaan niin että he eräänlaisessa synnin houreessa etsivät onnellisuutta, heidän aisteihin vetoavat himonsa eksyttivät heidät rikkomaan lakia ja sen kautta he suistuivat kurjuuteen.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 2.
Denna gåta hafva alla verldenes vise icke varit i stånd at uplösa, och deras gissningar i denna delen hafva varit så oformliga,2 at de förtjena föga upmärksamhet, sedan Gud genom uppenbarelsen så tydeligen updagat saken. De vi285saste af dem hafva väl blifvit varse något förderf hos oss, som därtil varit vållande, men hafva hvarken kändt dess uprinnelse eller beskaffenhet, då Moses likväl, genom Guds omedelbara ingifvande förtäljer, först den lycksaliga ställning Gud satte människan uti, som bestod uti en slags likhet med honom, och därföre kallas Guds beläte, 1 Mos. B. 1. uti hvilken hon af Gud åtnjöt alsköns sällhet, och straxt därpå huru den samma förlorades genom öfverträdandet af Guds bud, och hvad förbannelse et sådant fall medförde, Cap. 3. och änteligen längre fram, Cap. 6:3,5. Cap. 8:21. huru människorna genom detta syndafallet blifvit i grund förderfvade, och icke allenast blinda på lycksalighetenes väg, utan ock tröga til alt godt, men däremot benägne til det onda; så at de uti en slags synda-yrsla, fikande efter lycksaligheten, af sina sinliga begär förvillades til lagens öfverträdande, och därigenom störtade sig i elände.
§ 2
Tätä arvoitusta maailman kaikki viisaat eivät ole kyenneet ratkaisemaan ja heidän arvailunsa ovat tältä osiin olleet niin kelvottomia, etteivät ne juuri ansaitse huomiota sen jälkeen kun Jumala ilmoituksellaan on tehnyt asian niin selväksi. Viisaimmat285 heistä ovat toki havainneet meissä jonkinlaista turmelusta, joka tällaista on aiheuttanut, mutta he eivät ole tunteneet sen alkuperää eivätkä luonnetta, vaikka Mooses kuitenkin Jumalan välittömän ilmoituksen avulla kuvaa ensin sen onnellisen aseman, johon Jumala ihmisen asetti ja jossa ihminen oli tavallaan hänen itsensä kaltainen, josta syystä ihmistä kutsutaan Jumalan kuvaksi 1. Moos. 1. Tässä tilassa hän sai osakseen Jumalalta kaiken autuuden. Heti sen jälkeen hän kuvaa, miten tämä autuus menetettiin Jumalan käskyn rikkomisen vuoksi ja minkä kirouksen tämä lankeemus toi tullessaan, 1. Moos. 3, ja lopuksi 1. Moos. 6:3,5; 8:21, miten ihmiset tämän syntiinlankeemuksen vuoksi turmeltuivat pohjiaan myöten. Eivätkä he ole vain sokeita autuuden tiellä vaan myös saamattomia kaiken hyvän suhteen mutta sitävastoin taipuvaisia pahaan niin että he eräänlaisessa synnin houreessa etsivät onnellisuutta, heidän aisteihin vetoavat himonsa eksyttivät heidät rikkomaan lakia ja sen kautta he suistuivat kurjuuteen.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Yhdestoista saarna käskyistä, § 1
Seuraava jakso: Yhdestoista saarna käskyistä, § 3
paikat:
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: