Edellinen jakso: Valtakunnan heikkouden lähde
Seuraava jakso:
Jäljennös
Luettu kauppavaliokunnassa toukokuun 10. päivänä 1723.
Luettu komissiossa maaliskuun 5. päivänä 1726.
Alamainen muistio
Me allekirjoittaneet kunnianarvoiseen kauppavaliokuntaan nimetyt porvarisäädyn edustajat olemme lähemmin tutustuneet kunnianarvoisten kuninkaallisten kanslia-, vuori- ja kauppakollegioiden viime huhtikuun 10. päivänä jättämään muistioon, joka on tämän kuun 7. päivänä luettu valiokunnassa. Vaikka me kaikella asiaankuuluvalla kunnioituksella tunnustammekin sen suuren uutteruuden, huolenpidon ja huolellisuuden, jota edellä mainitut kollegiot ovat suvainneet kaupan menestystä ja edistymistä käsitellessään osoittaa, ja siinä yhteydessä esitetyt hyvin vankat, kypsät ja kouriintuntuvat perusteet, jotka kollegioille ovat voineet olla jo tuttuja, ilman että ne ovat käyneet keskustelua asiasta valtakunnan kaikkien kauppiaiden kanssa, katsomme silti, että asiassa saattaa olla vielä jotakin huomautettavaa. Haluamme näet mitä nöyrimmin, että seuraava mitä vilpittömin huomautuksemme saisi osakseen suopeaa huomiota ja otettaisiin käsittelyyn, koska se tähtää vain yleiseen hyötyyn. Mainituille kollegioille23 on varmaankin vakuutettu, että meillä on jo niin paljon laivoja, että niillä voidaan tuoda kaikki tarvitsemamme tavarat ja viedä kaikki oman maamme tuotteet oikeisiin määräsatamiin. Siksi kaikkia vieraita kansakuntia pitäisi kieltää tuomasta tänne muuta kuin maittensa omia tuotteita. Seuraavat seikat varmaankin osoittavat, miksi tämä on niin olennaista ja miten asian laita oikeastaan on. Monen muun tarvikkeen ohella kipeimmin tarvitsemamme tavarat ovat ennen muuta suola ja vilja, joita meidän on joka vuosi välttämättä saatava ulkomailta ja joudumme niitä sieltä tilaamaan. Omat tuotteemme rauta, kupari, messinkilanka, terva, piki, tuhka, aluna ja muut maan tuotteet on sitä vastoin vietävä ulkomaisiin satamiin, mitä omat laivamme eivät yksin pysty hoitamaan. Laivoja ei näet ole riittävästi, mistä seuraavassa annetaan päivänselvät todisteet. Ylijohtaja, jalosukuinen herra Johan Ehrenpreus on laatinut erityisen yhteenvedon tuontitavaroista ja siitä näkyy, että vuonna 1721 tullattiin pelkästään ulkomailta tuotua viljaa 157 792 tynnyriä ja suolaa 601 777 tynnyriä. Kaikki muut tarpeelliset tuontitavarat, kuten pellava, hamppu, tupakka, sillit, kapakala, viinit, galmeija, kivihiili ja monet muut samankaltaiset on jätetty yhteenvedosta, mistä näkyy mille perustalle laskelmat on tehty: ikään kuin meillä olisi koko kaupankäynnin hoitamiseen tarpeeksi omia laivoja, joilla voisimme viedä omat tuotteemme maasta ja sitten tuoda välttämättä tarvitsemiamme tavaroita. Tullille ilmoitettua vientirautaa on 250 000–260 000 kippuntaa, ja kun näinä rauhanaikoina maassa on aiempaa enemmän työväestöä ja rautaruukit voivat tästedes lisätä toimintaansa, raudanvalmistus kasvaa epäilemättä joka vuosi huomattavasti. Lisäksi tulevat kupari, messinkilanka, teräs, kanuunat, piki, terva, potaska, aluna ja monet muut valtakuntamme tuotteet.24
Kunnianarvoisan kuninkaallisen kauppakomission esittämän erittelyn mukaan koko maassa ei tällä hetkellä ole kuin sata kotimaista laivaa. Näistä espanjankävijöitä on vain seitsemän, jos suurimmat laivat, jotka pystyvät kuljettamaan yli 100 lästiä, sellaisiksi halutaan laskea. Ne pystyvät vuodessa tuomaan Ruotsiin ainoastaan 13 500 tynnyriä suolaa, minkä määrän toi aiemmin kolme laivaa. Jos halutaan väittää, että kaikki laivat, joilla kunnianarvoisan kuninkaallisen kauppakollegion kirjelmän mukaan on täysi tullivapaus, voisivat purjehtia Portugaliin ja Espanjaan hakemaan suolaa, niin näiden laivojen lukumäärä on seuraava:
|
25 |
laivaa |
50–60 |
lästiä |
|
5 |
--”-- |
60–70 |
--”-- |
|
6 |
--”-- |
70–80 |
--”-- |
|
9 |
--”-- |
80–90 |
--”-- |
|
3 |
--”-- |
90–100 |
--”-- |
|
1 |
laiva |
110 |
lästiin asti |
|
1 |
--”-- |
117 |
--”-- |
|
2 |
laivaa |
130 |
--”-- |
|
1 |
laiva |
133 |
--”-- |
|
2 |
laivaa |
140 |
--”-- |
On siis 55 laivaa, jotka erittelyn mukaan pystyvät kuljettamaan 3 956 1/2 lästiä tavaraa. Kaikki niistä eivät kylläkään sovellu Espanjan-purjehdukseen, mutta jos ne kaikki purjehtisivat sinne ja veisivät täydet rautalastit, ne eivät voisi ottaa kuin 59 340 kippuntaa. Vuodessa ne pystyisivät tekemään vain yhden matkan, etenkin jos ne joutuisivat purjehtimaan saattueessa ja osa raudasta pitäisi purkaa Englantiin ja Hollantiin, koska Portugaliin voitaisiin viedä vuodessa korkeintaan puolet siitä. Laivat eivät pystyisi tuomaan Ruotsiin kuin enintään 59 340 tynnyriä suolaa, vaikka maassa tiettävästi tarvitaan joka vuosi kaksi kertaa enemmän. Pienempiä laivoja on25 kunnianarvoisan kuninkaallisen kauppakollegion erittelyn mukaan seuraavasti:
|
4 |
laivaa |
6–10 |
lästiä |
|
16 |
--”-- |
10–20 |
--”-- |
|
16 |
--”-- |
20–30 |
--”-- |
|
9 |
--”-- |
30–37 |
--”-- |
Näitä laivoja on 45 ja ne voivat erittelyn mukaan kuljettaa yhteensä 1 028 lästiä. Jos kaikki nämä 45 laivaa lähtisivät hakemaan yksinomaan viljaa, eikä mitään muita tavaroita, ne pystyisivät tuomaan vain 37 000 tynnyriä kahdella purjehduksella vuodessa, kun sitä vuonna 1721 tullattiin todistettavasti 157 792 tynnyriä. Kahdella purjehduksella nämä laivat voisivat viedä maasta vain 30 840 kippuntaa rautaa, jos laivat lastattaisiin täyteen ja jos näin paljon rautaa saataisiin myydyksi kyseisissä satamissa. On pantava merkille, että kaikki koko valtakunnassa olevat laivat eivät pysty viemään vuodessa rautaa kuin vain 90 180 kippuntaa, kun sitä pelkästään vuonna 1721 on ilmoitettu viedyn 260 000 kippuntaa, ja nykyisenä rauhan aikana raudanvalmistuksen odotetaan kasvavan suuresti. Sama koskee kaikkia muita valtakunnan vientitavaroita, kuten kuparia, messinkilankaa, terästä, tervaa, pikeä, rikkiä, tuhkaa, alunaa ja muita valtakunnan tuotteita. Samoin on huomattava, että laivat eivät pysty tuomaan enempää kuin 37 008 tynnyriä viljaa ja 59 340 tynnyriä suolaa, vaikka vuonna 1721 ulkomailta tuli 157 792 tynnyriä viljaa ja 61 777 tynnyriä suolaa. Sekä viljaa että suolaa tarvittaneen tästedes yli kaksinkertainen määrä, ja puhumattakaan lukuisista välttämättömistä ulkomaisista tavaroista, kuten hampusta, pellavasta, lyijystä, tinasta, tupakasta, viineistä, silleistä, kapakalasta, kivihiilestä, galmeijasta, talista, voista, lääkeaineista, siirtomaatavaroista ja monista muista. Tässä on myös jätetty huomiotta kaikki valtakunnan kaupunkien välillä tapahtuva purjehdus ja kaupankäynti. Siksi jätetään nyt oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti arvioitavaksi, onko kuninkaalliselle majesteetille ja valtakunnalle ja myös jokaiselle alamaiselle eduksi, jos26 nyt päätettäisiin, että yhden tai kahden vuoden kuluessa kielletään ulkomaisia laivoja tuomasta maahan muita kuin omien maittensa tuotteita. Yleistä etua katsotaan siis eniten hyödyttävän, että tässä tarkoitettu kaupankäynti jatkuisi tavalliseen tapaan vapaana ja esteettömänä seuraaviin valtiopäiviin asti, jolloin tiedettäisiin, mille tasolle merenkulkumme siihen mennessä on kehittynyt, ja sen jälkeen ratkaistaisiin asia tavalla, joka voisi tuottaa etua valtakunnalle ja yleistä hyötyä alamaisille. Jotta merenkulku edistyisi, kaikki alamaiset saisivat sillä välin nauttia täyttä vapautta1 kaikkien heille kuuluvien alusten käytössä, sekä lästiluvultaan suurempien että pienempien. Näin meneteltäisiin edellä esitettyjen syiden ja asiantilojen johdosta, ja samalla seurattaisiin millaisia mainioita esimerkkejä on tarjottavana niillä vierailla valtioilla, jotka mielellään edistävät omien alamaistensa elinkeinoja ja hyvinvointia niin paljon kuin mahdollista. Samalla on erittäin tarpeellista, että Englannin kanssa solmittava kauppasopimus laadittaisiin kunnianarvoisien kuninkaallisten kanslia-, vuori- ja kauppakollegioiden hyvin perustellun esityksen ja niiden tekemien huomautusten pohjalta, ja saatettaisiin viivyttelemättä asianmukaiseen käsittelyyn ja päätökseen, jotta sen perusteella voidaan seuraavilla valtiopäivillä säätää ja antaa sellaisia määräyksiä, joista on eniten hyötyä yleisen edun, sekä kaupan menestymisen ja edistymisen että sen varmistamisen ja helpottamisen kannalta. Tukholmassa toukokuun 10. päivänä 1723.
Hans Lindstedt Olof Gallats B. Weduvar Anders Börch
Johan Palmberg Jurgen Folcker Jonas Lindberg J. Bårling
Edellä oleva vastaa sana sanalta kunnianarvoisan porvarisäädyn muistion alkuperäiskappaletta toukokuun 10. päivältä 1723, minkä todistavat
Jacob Stenius
Valtakunnan kunnianarvoisten säätyjen kalastusdeputaation notaari
Eric W. Kihlman
Kuninkaallisen Svean hovioikeuden ylimääräinen kanslisti
Suom. Antero Tiusanen
Afskrift.
Upl. i Commerce-Deputation d. 10. Maji 1723.
Upl. i Commissionen d. 5. Martii 1726.
Hörsamt Memorial.
Underteknade Borgare-Ståndets i den Höglofl. Commerce-Deputationen förordnade Ledamöter, hafwa närmare genomläst de Höglofl. Kongl. Cancellie- Bergs- och Commerce-Collegiernes ingifne betänkande af d. 10 April nästledne, som den 7 i denne Månad här i Deputationen upläst blifwit, och ehuruwäl wi med skyldigaste wördnad ärkänne den stora nit, wårdnad och sorgfällighet, som Högbemälte Collegier, om handelens upkomst och förkofring behagat betyga, och de däruti mycket solide, mogne och handgripelige skäl, til hwad som utan communication med samtel. Riksens Handlande, dem redan kunnat bekant wara; dock såsom härwid ännu något kan wara at påminna; ty hafwa wi hörsammast begära skolat, at följande wår oförgripligste2 påminnelse, i benägen consideration3, såsom endast på den allmänna nyttan syftande, uptagas och anses måtte. Det är wäl Högbemälte Col23legier förebragt4, at wåre skepp redan äro så många, at man därmed skulle kunna afhämta alla de oss nödiga Waror, och wåra Landsens Producter därmed hwar och en til sin ort utföra: därföre borde man alla främmande Nationer förbjuda, andra Waror än deras Länders egna Producter hitföra; men huru sådant så wäsendteligt och i sjelfwa werket är, lärer följande omständigheter wid handen gifwa. De för oss oumgängeligaste Waror, äro förutan flere andre, i synnerhet Salt och Spanmål, som wi årligen nödwändigt ifrån utländska orter behöfwa, och äro twungne at införskrifwa: däremot måste wårt Järn, Koppar, Mässings-Trå, Tjära, Beck, Aska, Ahlun5 och andra Landsens Producter til utländska orter blifwa utfördt, hwilket genom wåra egna Fartyg ensamt och allena intet ske kan; emedan de därtil intet tilräckelige äro, som med efterföljande skäl solklart bewisas skal. Under det genom Öfwer-Directeuren Wälborne Herr Johan Ehrenpreus inlefwererade Special-Persedel-Extract6, finner man, at år 1721 af spanmål allenast är förtullat wid inkommande af utländska orter 157 792 Tunnor och salt 601 777 Tunnor. Alla de andre nödwändige Waror ifrån utrikes orter, såsom Lin, Hampa, Tobak, Sill, Stock-Fisk, Win, Gallmeja7, Sten-Kol och flere dylike, som ändå behöfwas, oberäknade, hwaraf ses, på hwad fundament den uträkning är gjord, som skulle wi sjelfwe hafwa Fartyg nog af wåra egna, at kunna bestrida hela handelen, och därmed utföra wåra inrikes Producter, och de oss oumgängelige waror igen därmed införskaffa. Järnet, som wid Tullen warit angifwit til utförslen, bestiger sig til 250 à 260 000 Skepp:d, och som nu i dessa fredliga tider mera arbets-folk i Landet finnes, och Järn-Bruken med större drift nu hädanefter kan fortsättas, twiflas intet, at ju tilwerkningen sig härefter årligen til mycket ansenligare lärer bestiga. Förutan Koppar, Mässings-Trå, Stål, Canoner, Beck, Tjära, Påtaska, Ahlun och flere Riksens Producter.24
Efter den af det Höglofl. K. Commerce-Collegio inlefwererade Specification, befinnes til denna dato inge fler Swenske Fartyg i hela Riket, än 100 stycken, hwaraf, om man de största, som öfwer 100 Läster föra kunna, för Spanie-Farare8 räkna wille, intet ändå äro flere än 7 st. hwilka intet mera på et års tid kunde inskaffa och hit til Swerige öfwerföra, än 13 500 Tunnor Salt, hwilken quantitet i förra tider, genom trenne Fartyg är inbragt worden; men skulle man wilja föregifwa, at alla Fartygen, som efter det Höglofl. Kongl. Commerce-Collegii bref, hel-frihet njuta, kunde segla til Portugall och Spanien til Saltets afhämtande; så består däras antal i följande, näml.
|
25 |
Fartyg |
ifrån |
50 til |
60 |
Läster. |
|
5 |
D:o -”- |
|
60 -”- |
70 |
|
|
6 |
D:o -”- |
|
70 -”- |
80 |
|
|
9 |
D:o -”- |
|
80 -”- |
90 |
|
|
3 |
D:o -”- |
|
90 -”- |
100 |
|
|
1 |
D:o til |
-”- |
|
110 |
|
|
1 |
D:o -”- |
-”- |
|
117 |
|
|
2 |
D:o -”- |
-”- |
|
130 |
|
|
1 |
D:o -”- |
-”- |
|
133 |
|
|
2 |
D:o -”- |
-”- |
|
140 |
|
Femtiofem Fartyg, som efter Specification kunna föra 3 956 ½ Läst. Nu äro de intet alla beqwäme, at segla på Spanien; men skulle de alla segla dit, och intaga sin fulla last af järn, kunde de intet mera utföra, än 59 340 Skep:d, och mera än en resa kunna de intet göra om året, i synnerhet, om de med convoji måste segla, och en del af sitt järn i Ängland och Holland lossa, emedan knapt halfparten så stor quantitet i Portugall årligen kan afsättas. Däremot kunna de intet mera, än 59 340 T:r Salt införa; där likwäl dubbelt så mycket salt i Riket årligen lärer behöfwas. Af de mindre Fartyg, finnes efter det25 Höglofl. Kongl. Commerce-Collegii ingifne Specification, 45 st., neml.
|
4 |
ifrån |
6 |
til |
10 Läster. |
|
16 |
D:o |
10 |
-”- |
20 |
|
16 |
D:o |
20 |
-”- |
30 |
|
9 |
D:o |
30 |
-”- |
37 |
Fyratio fem st. hwilka efter förbemälte Specification, kunna bära 1 028 läster. Om nu alla dessa 45, endast och allenast skulle fara at afhämta spanmål och inga andra Waror; så kunde de intet mera föra än 37 000 T:r i 2:ne resor om året, där likwäl bewisligit är, at 157 792 T:r, 1721 äro förtullade, och i 2:ne resor kunde de intet mera utföra, än 30 840 Sk:pd Järn, om de woro fullastade och så mycket Järn på de orter säljas kunde. När man nu betraktar, at alla wåra i hela Riket befintelige Skepp intet kunne utföra mera årligen, än 90 180 Sk:pd Järn, hwaraf år 1721, allenast wid utförslen är angifwit 260 000 Sk:pd, och det nu i fredliga tider, sig til mycket högre tilwerkningar lärer bestiga. Förutan alla andra wåra Retourer9, såsom Koppar, Mässings-Trå, Stål, Tjära, Beck, Swafwel, Aska, Alun och andra Riksens Producter. Så ock, at de intet mera kunna införa, än 37 008 T:r Spanmål och 59 340 T:r Salt, där likwäl år 1721, 157 792 T:r Spanmål ifrån utrikes orter inkommit och 61 777 T:r Salt, ehuruwäl hädanefter wäl mer än dubbelt så mycket behöfwas lärer, förutan alla de flera ifrån främmande Länder omistelige Waror, såsom Hampa, Lin, Bly, Tenn, Tobak, Win, Sill, Stock-Fisk, Sten-Kohl, Gallmeja, Talg, Smör, Droguerier10, Specerier och flere dylika, all Seglation och Handel, Städerne i Riket imellan oberäknadt; Fördenskul lämnas til et rättwist och opartiskt omdömme, om det för Kongl. Maj:t och Riket, så ock för hwar och en undersåte i gemen, skulle wara gagneligit, at26 nu fastställas skulle, innom et eller 2 års tid förbjuda främmande Fartyg, med andra än deras egne Länders Producter hitkomma; man tycker altså tjänligast wara för Publici nytta, at handelen i detta mål, til nästa Riks-Dagen bör behålla sitt wanliga, fria och obehindrade lopp, då man får se i hwad tilstånd wår Navigation kan imedlertid blifwa bragt, och sedan därefter besluta det, som til Riksens gagn och undersåtarnes allmänna nytta tjäna kan, och at emedlertid alla undersåtare i gemen, til upmuntrande af Navigations befordran, måge njuta hela friheten på alla dem tilhöriga Fartyg, af större eller mindre läste-tal, och det i anledning af ofwanandragne skäl och omständigheter, samt främmande Puissancers11 lofliga exempel, som gärna i görlig måtto befrämja sine egne undersåtares näring och wälfärd. Imedlertid är högst angeläget, at Commerce-Tractaten med Ängland, ju förr ju häldre, efter de Höglofl. Kongl. Cancellie- Bergs- och Commerce-Collegiernes wälgrundade förslag och gjorde påminnelser, til behörigt företagande och slut fortskyndadt blefwe, så at sedan i anledning däraf, sådane Förordningar wid nästa Riks-Dag författas och utfärdas kunna, som til det allmänna bästa samt Handelens upkomst och förkofring, samt dess säkerhet och faciliterande12 tjänligast pröfwas. Stockholm d. 10 Maji 1723.
Hans Lindstedt.13 Olof Gallats.14 B. Weduvar.15 Anders Börch.16
Johan Palmberg.17 Jurgen Folcker.18 Jonas Lindberg.19 J. Bårling.20
Ofwanstående det Wällofl. Borgare-Ståndets Memorial af den 10 Maji 1723, wara med dess Original, ord ifrån ord lika lydande, intyga
Jacob Stenius.21
Not. i Riks. Högl. St:rs Fiskeri-Deput.
Eric W. Kihlman.22
Extr. Cancellist i K. Swea Hof-Rätt.
Jäljennös
Luettu kauppavaliokunnassa toukokuun 10. päivänä 1723.
Luettu komissiossa maaliskuun 5. päivänä 1726.
Alamainen muistio
Me allekirjoittaneet kunnianarvoiseen kauppavaliokuntaan nimetyt porvarisäädyn edustajat olemme lähemmin tutustuneet kunnianarvoisten kuninkaallisten kanslia-, vuori- ja kauppakollegioiden viime huhtikuun 10. päivänä jättämään muistioon, joka on tämän kuun 7. päivänä luettu valiokunnassa. Vaikka me kaikella asiaankuuluvalla kunnioituksella tunnustammekin sen suuren uutteruuden, huolenpidon ja huolellisuuden, jota edellä mainitut kollegiot ovat suvainneet kaupan menestystä ja edistymistä käsitellessään osoittaa, ja siinä yhteydessä esitetyt hyvin vankat, kypsät ja kouriintuntuvat perusteet, jotka kollegioille ovat voineet olla jo tuttuja, ilman että ne ovat käyneet keskustelua asiasta valtakunnan kaikkien kauppiaiden kanssa, katsomme silti, että asiassa saattaa olla vielä jotakin huomautettavaa. Haluamme näet mitä nöyrimmin, että seuraava mitä vilpittömin huomautuksemme saisi osakseen suopeaa huomiota ja otettaisiin käsittelyyn, koska se tähtää vain yleiseen hyötyyn. Mainituille kollegioille23 on varmaankin vakuutettu, että meillä on jo niin paljon laivoja, että niillä voidaan tuoda kaikki tarvitsemamme tavarat ja viedä kaikki oman maamme tuotteet oikeisiin määräsatamiin. Siksi kaikkia vieraita kansakuntia pitäisi kieltää tuomasta tänne muuta kuin maittensa omia tuotteita. Seuraavat seikat varmaankin osoittavat, miksi tämä on niin olennaista ja miten asian laita oikeastaan on. Monen muun tarvikkeen ohella kipeimmin tarvitsemamme tavarat ovat ennen muuta suola ja vilja, joita meidän on joka vuosi välttämättä saatava ulkomailta ja joudumme niitä sieltä tilaamaan. Omat tuotteemme rauta, kupari, messinkilanka, terva, piki, tuhka, aluna ja muut maan tuotteet on sitä vastoin vietävä ulkomaisiin satamiin, mitä omat laivamme eivät yksin pysty hoitamaan. Laivoja ei näet ole riittävästi, mistä seuraavassa annetaan päivänselvät todisteet. Ylijohtaja, jalosukuinen herra Johan Ehrenpreus on laatinut erityisen yhteenvedon tuontitavaroista ja siitä näkyy, että vuonna 1721 tullattiin pelkästään ulkomailta tuotua viljaa 157 792 tynnyriä ja suolaa 601 777 tynnyriä. Kaikki muut tarpeelliset tuontitavarat, kuten pellava, hamppu, tupakka, sillit, kapakala, viinit, galmeija, kivihiili ja monet muut samankaltaiset on jätetty yhteenvedosta, mistä näkyy mille perustalle laskelmat on tehty: ikään kuin meillä olisi koko kaupankäynnin hoitamiseen tarpeeksi omia laivoja, joilla voisimme viedä omat tuotteemme maasta ja sitten tuoda välttämättä tarvitsemiamme tavaroita. Tullille ilmoitettua vientirautaa on 250 000–260 000 kippuntaa, ja kun näinä rauhanaikoina maassa on aiempaa enemmän työväestöä ja rautaruukit voivat tästedes lisätä toimintaansa, raudanvalmistus kasvaa epäilemättä joka vuosi huomattavasti. Lisäksi tulevat kupari, messinkilanka, teräs, kanuunat, piki, terva, potaska, aluna ja monet muut valtakuntamme tuotteet.24
Kunnianarvoisan kuninkaallisen kauppakomission esittämän erittelyn mukaan koko maassa ei tällä hetkellä ole kuin sata kotimaista laivaa. Näistä espanjankävijöitä on vain seitsemän, jos suurimmat laivat, jotka pystyvät kuljettamaan yli 100 lästiä, sellaisiksi halutaan laskea. Ne pystyvät vuodessa tuomaan Ruotsiin ainoastaan 13 500 tynnyriä suolaa, minkä määrän toi aiemmin kolme laivaa. Jos halutaan väittää, että kaikki laivat, joilla kunnianarvoisan kuninkaallisen kauppakollegion kirjelmän mukaan on täysi tullivapaus, voisivat purjehtia Portugaliin ja Espanjaan hakemaan suolaa, niin näiden laivojen lukumäärä on seuraava:
|
25 |
laivaa |
50–60 |
lästiä |
|
5 |
--”-- |
60–70 |
--”-- |
|
6 |
--”-- |
70–80 |
--”-- |
|
9 |
--”-- |
80–90 |
--”-- |
|
3 |
--”-- |
90–100 |
--”-- |
|
1 |
laiva |
110 |
lästiin asti |
|
1 |
--”-- |
117 |
--”-- |
|
2 |
laivaa |
130 |
--”-- |
|
1 |
laiva |
133 |
--”-- |
|
2 |
laivaa |
140 |
--”-- |
On siis 55 laivaa, jotka erittelyn mukaan pystyvät kuljettamaan 3 956 1/2 lästiä tavaraa. Kaikki niistä eivät kylläkään sovellu Espanjan-purjehdukseen, mutta jos ne kaikki purjehtisivat sinne ja veisivät täydet rautalastit, ne eivät voisi ottaa kuin 59 340 kippuntaa. Vuodessa ne pystyisivät tekemään vain yhden matkan, etenkin jos ne joutuisivat purjehtimaan saattueessa ja osa raudasta pitäisi purkaa Englantiin ja Hollantiin, koska Portugaliin voitaisiin viedä vuodessa korkeintaan puolet siitä. Laivat eivät pystyisi tuomaan Ruotsiin kuin enintään 59 340 tynnyriä suolaa, vaikka maassa tiettävästi tarvitaan joka vuosi kaksi kertaa enemmän. Pienempiä laivoja on25 kunnianarvoisan kuninkaallisen kauppakollegion erittelyn mukaan seuraavasti:
|
4 |
laivaa |
6–10 |
lästiä |
|
16 |
--”-- |
10–20 |
--”-- |
|
16 |
--”-- |
20–30 |
--”-- |
|
9 |
--”-- |
30–37 |
--”-- |
Näitä laivoja on 45 ja ne voivat erittelyn mukaan kuljettaa yhteensä 1 028 lästiä. Jos kaikki nämä 45 laivaa lähtisivät hakemaan yksinomaan viljaa, eikä mitään muita tavaroita, ne pystyisivät tuomaan vain 37 000 tynnyriä kahdella purjehduksella vuodessa, kun sitä vuonna 1721 tullattiin todistettavasti 157 792 tynnyriä. Kahdella purjehduksella nämä laivat voisivat viedä maasta vain 30 840 kippuntaa rautaa, jos laivat lastattaisiin täyteen ja jos näin paljon rautaa saataisiin myydyksi kyseisissä satamissa. On pantava merkille, että kaikki koko valtakunnassa olevat laivat eivät pysty viemään vuodessa rautaa kuin vain 90 180 kippuntaa, kun sitä pelkästään vuonna 1721 on ilmoitettu viedyn 260 000 kippuntaa, ja nykyisenä rauhan aikana raudanvalmistuksen odotetaan kasvavan suuresti. Sama koskee kaikkia muita valtakunnan vientitavaroita, kuten kuparia, messinkilankaa, terästä, tervaa, pikeä, rikkiä, tuhkaa, alunaa ja muita valtakunnan tuotteita. Samoin on huomattava, että laivat eivät pysty tuomaan enempää kuin 37 008 tynnyriä viljaa ja 59 340 tynnyriä suolaa, vaikka vuonna 1721 ulkomailta tuli 157 792 tynnyriä viljaa ja 61 777 tynnyriä suolaa. Sekä viljaa että suolaa tarvittaneen tästedes yli kaksinkertainen määrä, ja puhumattakaan lukuisista välttämättömistä ulkomaisista tavaroista, kuten hampusta, pellavasta, lyijystä, tinasta, tupakasta, viineistä, silleistä, kapakalasta, kivihiilestä, galmeijasta, talista, voista, lääkeaineista, siirtomaatavaroista ja monista muista. Tässä on myös jätetty huomiotta kaikki valtakunnan kaupunkien välillä tapahtuva purjehdus ja kaupankäynti. Siksi jätetään nyt oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti arvioitavaksi, onko kuninkaalliselle majesteetille ja valtakunnalle ja myös jokaiselle alamaiselle eduksi, jos26 nyt päätettäisiin, että yhden tai kahden vuoden kuluessa kielletään ulkomaisia laivoja tuomasta maahan muita kuin omien maittensa tuotteita. Yleistä etua katsotaan siis eniten hyödyttävän, että tässä tarkoitettu kaupankäynti jatkuisi tavalliseen tapaan vapaana ja esteettömänä seuraaviin valtiopäiviin asti, jolloin tiedettäisiin, mille tasolle merenkulkumme siihen mennessä on kehittynyt, ja sen jälkeen ratkaistaisiin asia tavalla, joka voisi tuottaa etua valtakunnalle ja yleistä hyötyä alamaisille. Jotta merenkulku edistyisi, kaikki alamaiset saisivat sillä välin nauttia täyttä vapautta23 kaikkien heille kuuluvien alusten käytössä, sekä lästiluvultaan suurempien että pienempien. Näin meneteltäisiin edellä esitettyjen syiden ja asiantilojen johdosta, ja samalla seurattaisiin millaisia mainioita esimerkkejä on tarjottavana niillä vierailla valtioilla, jotka mielellään edistävät omien alamaistensa elinkeinoja ja hyvinvointia niin paljon kuin mahdollista. Samalla on erittäin tarpeellista, että Englannin kanssa solmittava kauppasopimus laadittaisiin kunnianarvoisien kuninkaallisten kanslia-, vuori- ja kauppakollegioiden hyvin perustellun esityksen ja niiden tekemien huomautusten pohjalta, ja saatettaisiin viivyttelemättä asianmukaiseen käsittelyyn ja päätökseen, jotta sen perusteella voidaan seuraavilla valtiopäivillä säätää ja antaa sellaisia määräyksiä, joista on eniten hyötyä yleisen edun, sekä kaupan menestymisen ja edistymisen että sen varmistamisen ja helpottamisen kannalta. Tukholmassa toukokuun 10. päivänä 1723.
Hans Lindstedt Olof Gallats B. Weduvar Anders Börch
Johan Palmberg Jurgen Folcker Jonas Lindberg J. Bårling
Edellä oleva vastaa sana sanalta kunnianarvoisan porvarisäädyn muistion alkuperäiskappaletta toukokuun 10. päivältä 1723, minkä todistavat
Jacob Stenius
Valtakunnan kunnianarvoisten säätyjen kalastusdeputaation notaari
Eric W. Kihlman
Kuninkaallisen Svean hovioikeuden ylimääräinen kanslisti
Suom. Antero Tiusanen
Unfortunately this content isn't available in English
Afskrift.
Upl. i Commerce-Deputation d. 10. Maji 1723.
Upl. i Commissionen d. 5. Martii 1726.
Hörsamt Memorial.
Underteknade Borgare-Ståndets i den Höglofl. Commerce-Deputationen förordnade Ledamöter, hafwa närmare genomläst de Höglofl. Kongl. Cancellie- Bergs- och Commerce-Collegiernes ingifne betänkande af d. 10 April nästledne, som den 7 i denne Månad här i Deputationen upläst blifwit, och ehuruwäl wi med skyldigaste wördnad ärkänne den stora nit, wårdnad och sorgfällighet, som Högbemälte Collegier, om handelens upkomst och förkofring behagat betyga, och de däruti mycket solide, mogne och handgripelige skäl, til hwad som utan communication med samtel. Riksens Handlande, dem redan kunnat bekant wara; dock såsom härwid ännu något kan wara at påminna; ty hafwa wi hörsammast begära skolat, at följande wår oförgripligste24 påminnelse, i benägen consideration25, såsom endast på den allmänna nyttan syftande, uptagas och anses måtte. Det är wäl Högbemälte Col23legier förebragt26, at wåre skepp redan äro så många, at man därmed skulle kunna afhämta alla de oss nödiga Waror, och wåra Landsens Producter därmed hwar och en til sin ort utföra: därföre borde man alla främmande Nationer förbjuda, andra Waror än deras Länders egna Producter hitföra; men huru sådant så wäsendteligt och i sjelfwa werket är, lärer följande omständigheter wid handen gifwa. De för oss oumgängeligaste Waror, äro förutan flere andre, i synnerhet Salt och Spanmål, som wi årligen nödwändigt ifrån utländska orter behöfwa, och äro twungne at införskrifwa: däremot måste wårt Järn, Koppar, Mässings-Trå, Tjära, Beck, Aska, Ahlun27 och andra Landsens Producter til utländska orter blifwa utfördt, hwilket genom wåra egna Fartyg ensamt och allena intet ske kan; emedan de därtil intet tilräckelige äro, som med efterföljande skäl solklart bewisas skal. Under det genom Öfwer-Directeuren Wälborne Herr Johan Ehrenpreus inlefwererade Special-Persedel-Extract28, finner man, at år 1721 af spanmål allenast är förtullat wid inkommande af utländska orter 157 792 Tunnor och salt 601 777 Tunnor. Alla de andre nödwändige Waror ifrån utrikes orter, såsom Lin, Hampa, Tobak, Sill, Stock-Fisk, Win, Gallmeja29, Sten-Kol och flere dylike, som ändå behöfwas, oberäknade, hwaraf ses, på hwad fundament den uträkning är gjord, som skulle wi sjelfwe hafwa Fartyg nog af wåra egna, at kunna bestrida hela handelen, och därmed utföra wåra inrikes Producter, och de oss oumgängelige waror igen därmed införskaffa. Järnet, som wid Tullen warit angifwit til utförslen, bestiger sig til 250 à 260 000 Skepp:d, och som nu i dessa fredliga tider mera arbets-folk i Landet finnes, och Järn-Bruken med större drift nu hädanefter kan fortsättas, twiflas intet, at ju tilwerkningen sig härefter årligen til mycket ansenligare lärer bestiga. Förutan Koppar, Mässings-Trå, Stål, Canoner, Beck, Tjära, Påtaska, Ahlun och flere Riksens Producter.24
Efter den af det Höglofl. K. Commerce-Collegio inlefwererade Specification, befinnes til denna dato inge fler Swenske Fartyg i hela Riket, än 100 stycken, hwaraf, om man de största, som öfwer 100 Läster föra kunna, för Spanie-Farare30 räkna wille, intet ändå äro flere än 7 st. hwilka intet mera på et års tid kunde inskaffa och hit til Swerige öfwerföra, än 13 500 Tunnor Salt, hwilken quantitet i förra tider, genom trenne Fartyg är inbragt worden; men skulle man wilja föregifwa, at alla Fartygen, som efter det Höglofl. Kongl. Commerce-Collegii bref, hel-frihet njuta, kunde segla til Portugall och Spanien til Saltets afhämtande; så består däras antal i följande, näml.
|
25 |
Fartyg |
ifrån |
50 til |
60 |
Läster. |
|
5 |
D:o -”- |
|
60 -”- |
70 |
|
|
6 |
D:o -”- |
|
70 -”- |
80 |
|
|
9 |
D:o -”- |
|
80 -”- |
90 |
|
|
3 |
D:o -”- |
|
90 -”- |
100 |
|
|
1 |
D:o til |
-”- |
|
110 |
|
|
1 |
D:o -”- |
-”- |
|
117 |
|
|
2 |
D:o -”- |
-”- |
|
130 |
|
|
1 |
D:o -”- |
-”- |
|
133 |
|
|
2 |
D:o -”- |
-”- |
|
140 |
|
Femtiofem Fartyg, som efter Specification kunna föra 3 956 ½ Läst. Nu äro de intet alla beqwäme, at segla på Spanien; men skulle de alla segla dit, och intaga sin fulla last af järn, kunde de intet mera utföra, än 59 340 Skep:d, och mera än en resa kunna de intet göra om året, i synnerhet, om de med convoji måste segla, och en del af sitt järn i Ängland och Holland lossa, emedan knapt halfparten så stor quantitet i Portugall årligen kan afsättas. Däremot kunna de intet mera, än 59 340 T:r Salt införa; där likwäl dubbelt så mycket salt i Riket årligen lärer behöfwas. Af de mindre Fartyg, finnes efter det25 Höglofl. Kongl. Commerce-Collegii ingifne Specification, 45 st., neml.
|
4 |
ifrån |
6 |
til |
10 Läster. |
|
16 |
D:o |
10 |
-”- |
20 |
|
16 |
D:o |
20 |
-”- |
30 |
|
9 |
D:o |
30 |
-”- |
37 |
Fyratio fem st. hwilka efter förbemälte Specification, kunna bära 1 028 läster. Om nu alla dessa 45, endast och allenast skulle fara at afhämta spanmål och inga andra Waror; så kunde de intet mera föra än 37 000 T:r i 2:ne resor om året, där likwäl bewisligit är, at 157 792 T:r, 1721 äro förtullade, och i 2:ne resor kunde de intet mera utföra, än 30 840 Sk:pd Järn, om de woro fullastade och så mycket Järn på de orter säljas kunde. När man nu betraktar, at alla wåra i hela Riket befintelige Skepp intet kunne utföra mera årligen, än 90 180 Sk:pd Järn, hwaraf år 1721, allenast wid utförslen är angifwit 260 000 Sk:pd, och det nu i fredliga tider, sig til mycket högre tilwerkningar lärer bestiga. Förutan alla andra wåra Retourer31, såsom Koppar, Mässings-Trå, Stål, Tjära, Beck, Swafwel, Aska, Alun och andra Riksens Producter. Så ock, at de intet mera kunna införa, än 37 008 T:r Spanmål och 59 340 T:r Salt, där likwäl år 1721, 157 792 T:r Spanmål ifrån utrikes orter inkommit och 61 777 T:r Salt, ehuruwäl hädanefter wäl mer än dubbelt så mycket behöfwas lärer, förutan alla de flera ifrån främmande Länder omistelige Waror, såsom Hampa, Lin, Bly, Tenn, Tobak, Win, Sill, Stock-Fisk, Sten-Kohl, Gallmeja, Talg, Smör, Droguerier32, Specerier och flere dylika, all Seglation och Handel, Städerne i Riket imellan oberäknadt; Fördenskul lämnas til et rättwist och opartiskt omdömme, om det för Kongl. Maj:t och Riket, så ock för hwar och en undersåte i gemen, skulle wara gagneligit, at26 nu fastställas skulle, innom et eller 2 års tid förbjuda främmande Fartyg, med andra än deras egne Länders Producter hitkomma; man tycker altså tjänligast wara för Publici nytta, at handelen i detta mål, til nästa Riks-Dagen bör behålla sitt wanliga, fria och obehindrade lopp, då man får se i hwad tilstånd wår Navigation kan imedlertid blifwa bragt, och sedan därefter besluta det, som til Riksens gagn och undersåtarnes allmänna nytta tjäna kan, och at emedlertid alla undersåtare i gemen, til upmuntrande af Navigations befordran, måge njuta hela friheten på alla dem tilhöriga Fartyg, af större eller mindre läste-tal, och det i anledning af ofwanandragne skäl och omständigheter, samt främmande Puissancers33 lofliga exempel, som gärna i görlig måtto befrämja sine egne undersåtares näring och wälfärd. Imedlertid är högst angeläget, at Commerce-Tractaten med Ängland, ju förr ju häldre, efter de Höglofl. Kongl. Cancellie- Bergs- och Commerce-Collegiernes wälgrundade förslag och gjorde påminnelser, til behörigt företagande och slut fortskyndadt blefwe, så at sedan i anledning däraf, sådane Förordningar wid nästa Riks-Dag författas och utfärdas kunna, som til det allmänna bästa samt Handelens upkomst och förkofring, samt dess säkerhet och faciliterande34 tjänligast pröfwas. Stockholm d. 10 Maji 1723.
Hans Lindstedt.35 Olof Gallats.36 B. Weduvar.37 Anders Börch.38
Johan Palmberg.39 Jurgen Folcker.40 Jonas Lindberg.41 J. Bårling.42
Ofwanstående det Wällofl. Borgare-Ståndets Memorial af den 10 Maji 1723, wara med dess Original, ord ifrån ord lika lydande, intyga
Jacob Stenius.43
Not. i Riks. Högl. St:rs Fiskeri-Deput.
Eric W. Kihlman.44
Extr. Cancellist i K. Swea Hof-Rätt.
Jäljennös
Luettu kauppavaliokunnassa toukokuun 10. päivänä 1723.
Luettu komissiossa maaliskuun 5. päivänä 1726.
Alamainen muistio
Me allekirjoittaneet kunnianarvoiseen kauppavaliokuntaan nimetyt porvarisäädyn edustajat olemme lähemmin tutustuneet kunnianarvoisten kuninkaallisten kanslia-, vuori- ja kauppakollegioiden viime huhtikuun 10. päivänä jättämään muistioon, joka on tämän kuun 7. päivänä luettu valiokunnassa. Vaikka me kaikella asiaankuuluvalla kunnioituksella tunnustammekin sen suuren uutteruuden, huolenpidon ja huolellisuuden, jota edellä mainitut kollegiot ovat suvainneet kaupan menestystä ja edistymistä käsitellessään osoittaa, ja siinä yhteydessä esitetyt hyvin vankat, kypsät ja kouriintuntuvat perusteet, jotka kollegioille ovat voineet olla jo tuttuja, ilman että ne ovat käyneet keskustelua asiasta valtakunnan kaikkien kauppiaiden kanssa, katsomme silti, että asiassa saattaa olla vielä jotakin huomautettavaa. Haluamme näet mitä nöyrimmin, että seuraava mitä vilpittömin huomautuksemme saisi osakseen suopeaa huomiota ja otettaisiin käsittelyyn, koska se tähtää vain yleiseen hyötyyn. Mainituille kollegioille23 on varmaankin vakuutettu, että meillä on jo niin paljon laivoja, että niillä voidaan tuoda kaikki tarvitsemamme tavarat ja viedä kaikki oman maamme tuotteet oikeisiin määräsatamiin. Siksi kaikkia vieraita kansakuntia pitäisi kieltää tuomasta tänne muuta kuin maittensa omia tuotteita. Seuraavat seikat varmaankin osoittavat, miksi tämä on niin olennaista ja miten asian laita oikeastaan on. Monen muun tarvikkeen ohella kipeimmin tarvitsemamme tavarat ovat ennen muuta suola ja vilja, joita meidän on joka vuosi välttämättä saatava ulkomailta ja joudumme niitä sieltä tilaamaan. Omat tuotteemme rauta, kupari, messinkilanka, terva, piki, tuhka, aluna ja muut maan tuotteet on sitä vastoin vietävä ulkomaisiin satamiin, mitä omat laivamme eivät yksin pysty hoitamaan. Laivoja ei näet ole riittävästi, mistä seuraavassa annetaan päivänselvät todisteet. Ylijohtaja, jalosukuinen herra Johan Ehrenpreus on laatinut erityisen yhteenvedon tuontitavaroista ja siitä näkyy, että vuonna 1721 tullattiin pelkästään ulkomailta tuotua viljaa 157 792 tynnyriä ja suolaa 601 777 tynnyriä. Kaikki muut tarpeelliset tuontitavarat, kuten pellava, hamppu, tupakka, sillit, kapakala, viinit, galmeija, kivihiili ja monet muut samankaltaiset on jätetty yhteenvedosta, mistä näkyy mille perustalle laskelmat on tehty: ikään kuin meillä olisi koko kaupankäynnin hoitamiseen tarpeeksi omia laivoja, joilla voisimme viedä omat tuotteemme maasta ja sitten tuoda välttämättä tarvitsemiamme tavaroita. Tullille ilmoitettua vientirautaa on 250 000–260 000 kippuntaa, ja kun näinä rauhanaikoina maassa on aiempaa enemmän työväestöä ja rautaruukit voivat tästedes lisätä toimintaansa, raudanvalmistus kasvaa epäilemättä joka vuosi huomattavasti. Lisäksi tulevat kupari, messinkilanka, teräs, kanuunat, piki, terva, potaska, aluna ja monet muut valtakuntamme tuotteet.24
Kunnianarvoisan kuninkaallisen kauppakomission esittämän erittelyn mukaan koko maassa ei tällä hetkellä ole kuin sata kotimaista laivaa. Näistä espanjankävijöitä on vain seitsemän, jos suurimmat laivat, jotka pystyvät kuljettamaan yli 100 lästiä, sellaisiksi halutaan laskea. Ne pystyvät vuodessa tuomaan Ruotsiin ainoastaan 13 500 tynnyriä suolaa, minkä määrän toi aiemmin kolme laivaa. Jos halutaan väittää, että kaikki laivat, joilla kunnianarvoisan kuninkaallisen kauppakollegion kirjelmän mukaan on täysi tullivapaus, voisivat purjehtia Portugaliin ja Espanjaan hakemaan suolaa, niin näiden laivojen lukumäärä on seuraava:
|
25 |
laivaa |
50–60 |
lästiä |
|
5 |
--”-- |
60–70 |
--”-- |
|
6 |
--”-- |
70–80 |
--”-- |
|
9 |
--”-- |
80–90 |
--”-- |
|
3 |
--”-- |
90–100 |
--”-- |
|
1 |
laiva |
110 |
lästiin asti |
|
1 |
--”-- |
117 |
--”-- |
|
2 |
laivaa |
130 |
--”-- |
|
1 |
laiva |
133 |
--”-- |
|
2 |
laivaa |
140 |
--”-- |
On siis 55 laivaa, jotka erittelyn mukaan pystyvät kuljettamaan 3 956 1/2 lästiä tavaraa. Kaikki niistä eivät kylläkään sovellu Espanjan-purjehdukseen, mutta jos ne kaikki purjehtisivat sinne ja veisivät täydet rautalastit, ne eivät voisi ottaa kuin 59 340 kippuntaa. Vuodessa ne pystyisivät tekemään vain yhden matkan, etenkin jos ne joutuisivat purjehtimaan saattueessa ja osa raudasta pitäisi purkaa Englantiin ja Hollantiin, koska Portugaliin voitaisiin viedä vuodessa korkeintaan puolet siitä. Laivat eivät pystyisi tuomaan Ruotsiin kuin enintään 59 340 tynnyriä suolaa, vaikka maassa tiettävästi tarvitaan joka vuosi kaksi kertaa enemmän. Pienempiä laivoja on25 kunnianarvoisan kuninkaallisen kauppakollegion erittelyn mukaan seuraavasti:
|
4 |
laivaa |
6–10 |
lästiä |
|
16 |
--”-- |
10–20 |
--”-- |
|
16 |
--”-- |
20–30 |
--”-- |
|
9 |
--”-- |
30–37 |
--”-- |
Näitä laivoja on 45 ja ne voivat erittelyn mukaan kuljettaa yhteensä 1 028 lästiä. Jos kaikki nämä 45 laivaa lähtisivät hakemaan yksinomaan viljaa, eikä mitään muita tavaroita, ne pystyisivät tuomaan vain 37 000 tynnyriä kahdella purjehduksella vuodessa, kun sitä vuonna 1721 tullattiin todistettavasti 157 792 tynnyriä. Kahdella purjehduksella nämä laivat voisivat viedä maasta vain 30 840 kippuntaa rautaa, jos laivat lastattaisiin täyteen ja jos näin paljon rautaa saataisiin myydyksi kyseisissä satamissa. On pantava merkille, että kaikki koko valtakunnassa olevat laivat eivät pysty viemään vuodessa rautaa kuin vain 90 180 kippuntaa, kun sitä pelkästään vuonna 1721 on ilmoitettu viedyn 260 000 kippuntaa, ja nykyisenä rauhan aikana raudanvalmistuksen odotetaan kasvavan suuresti. Sama koskee kaikkia muita valtakunnan vientitavaroita, kuten kuparia, messinkilankaa, terästä, tervaa, pikeä, rikkiä, tuhkaa, alunaa ja muita valtakunnan tuotteita. Samoin on huomattava, että laivat eivät pysty tuomaan enempää kuin 37 008 tynnyriä viljaa ja 59 340 tynnyriä suolaa, vaikka vuonna 1721 ulkomailta tuli 157 792 tynnyriä viljaa ja 61 777 tynnyriä suolaa. Sekä viljaa että suolaa tarvittaneen tästedes yli kaksinkertainen määrä, ja puhumattakaan lukuisista välttämättömistä ulkomaisista tavaroista, kuten hampusta, pellavasta, lyijystä, tinasta, tupakasta, viineistä, silleistä, kapakalasta, kivihiilestä, galmeijasta, talista, voista, lääkeaineista, siirtomaatavaroista ja monista muista. Tässä on myös jätetty huomiotta kaikki valtakunnan kaupunkien välillä tapahtuva purjehdus ja kaupankäynti. Siksi jätetään nyt oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti arvioitavaksi, onko kuninkaalliselle majesteetille ja valtakunnalle ja myös jokaiselle alamaiselle eduksi, jos26 nyt päätettäisiin, että yhden tai kahden vuoden kuluessa kielletään ulkomaisia laivoja tuomasta maahan muita kuin omien maittensa tuotteita. Yleistä etua katsotaan siis eniten hyödyttävän, että tässä tarkoitettu kaupankäynti jatkuisi tavalliseen tapaan vapaana ja esteettömänä seuraaviin valtiopäiviin asti, jolloin tiedettäisiin, mille tasolle merenkulkumme siihen mennessä on kehittynyt, ja sen jälkeen ratkaistaisiin asia tavalla, joka voisi tuottaa etua valtakunnalle ja yleistä hyötyä alamaisille. Jotta merenkulku edistyisi, kaikki alamaiset saisivat sillä välin nauttia täyttä vapautta45 kaikkien heille kuuluvien alusten käytössä, sekä lästiluvultaan suurempien että pienempien. Näin meneteltäisiin edellä esitettyjen syiden ja asiantilojen johdosta, ja samalla seurattaisiin millaisia mainioita esimerkkejä on tarjottavana niillä vierailla valtioilla, jotka mielellään edistävät omien alamaistensa elinkeinoja ja hyvinvointia niin paljon kuin mahdollista. Samalla on erittäin tarpeellista, että Englannin kanssa solmittava kauppasopimus laadittaisiin kunnianarvoisien kuninkaallisten kanslia-, vuori- ja kauppakollegioiden hyvin perustellun esityksen ja niiden tekemien huomautusten pohjalta, ja saatettaisiin viivyttelemättä asianmukaiseen käsittelyyn ja päätökseen, jotta sen perusteella voidaan seuraavilla valtiopäivillä säätää ja antaa sellaisia määräyksiä, joista on eniten hyötyä yleisen edun, sekä kaupan menestymisen ja edistymisen että sen varmistamisen ja helpottamisen kannalta. Tukholmassa toukokuun 10. päivänä 1723.
Hans Lindstedt Olof Gallats B. Weduvar Anders Börch
Johan Palmberg Jurgen Folcker Jonas Lindberg J. Bårling
Edellä oleva vastaa sana sanalta kunnianarvoisan porvarisäädyn muistion alkuperäiskappaletta toukokuun 10. päivältä 1723, minkä todistavat
Jacob Stenius
Valtakunnan kunnianarvoisten säätyjen kalastusdeputaation notaari
Eric W. Kihlman
Kuninkaallisen Svean hovioikeuden ylimääräinen kanslisti
Suom. Antero Tiusanen
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Valtakunnan heikkouden lähde
Seuraava jakso:
paikat: Englanti Espanja Hollanti Portugali Ruotsi
Henkilöt: Björck (Börch), Anders Bårling, Jöns Ehrenpreus, Johan Folcker, Göran (Jurgen) Gallats, Olof Kihlman, Eric Wilhelm Lindberg, Jonas Lindstedt, Hans Palmborg (Palmberg), Johan Stenius, Jakob Weduvar, Baltzar
Raamatunkohdat:
Aiheet: