Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Opastus vastaukseksi

Opastus vastaukseksi

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

Opastus vastaukseksi maisteri Chydeniukselle esitettyihin 14 kysymykseen koskien teosta Valtakunnan heikkouden lähde.

Painettu Tukholmassa johtaja Lars Salviuksen kirjapainossa 1766.

Painoluvan antanut N. v. Oelreich.

Syystä kutsuttakoon tätä opastukseksi, sillä herra kriitikon esittämät kysymykset1 eivät todellakaan kaipaa mitään vastausta. Ajatteleva lukija havaitsee, että kritisoiduissa kirjoituksissa hälvennetään ja kumotaan kaikki esitetyt epäilyt, kun ne puolueettomasti luetaan omassa asiayhteydessään.

Luettuani nämä kysymykset päätin mielessäni ensin, että en edes vastaa niihin. Mutta kun suosijani ja ystäväni olivat moneen kertaan muistuttaneet minua, että en totuuden vuoksi jättäisi mitään huomioimatta, on minun täytynyt muuttaa aikomustani. En myöskään voi hyvällä syyllä kieltää herra kriitikolta sitä lohtua, että hän saa vastauksen kysymyksiinsä. Olisin tosin mielelläni toivonut, että ne olisivat voineet antaa enemmän aihetta uusiin löydöksiin, joita niin uudessa ja tärkeässä aiheessa on runsaasti tarjolla.

Opastus vastaukseksi on myös vastaus.

On tarpeetonta toistaa kritisoiduista kirjoituksista sitä, mikä voisi valaista asiaa. Vaikka täten opastuksilla tavallaan lisään totuutta etsivän lukijan vaivaa, kun hän joutuu katsomaan asiat aiemmista kirjoituksista, niin toisaalta säästän jonkin verran hänen kustannuksiaan, mikä näinä köyhinä aikoinamme näyttää olevan suuri päämäärä.

Ensimmäistä kysymystä valaistaan melko hyvin kirjoitukseni Seikkaperäinen vastaus2 viidennen pykälän alussa ja 14. pykälässä, mutta siihen vastataan selvästi omistuskirjoituksessa valtakunnan korkea-arvoisille säädyille, jonka voi lukea kirjotukseni Vastaus Kuninkaallisen tiedeakatemian esittämään kysymykseen: mikä voi olla syynä siihen, että suuri joukko ruotsalaisia muuttaa joka vuosi maasta3 alusta.

Jos pappi on Ruotsin alamainen ja vapaa kansalainen, saako hän omaatuntoaan ja valtiopäivämiehen velvollisuuttaan loukkaamatta peittää mitään, minkä hän luulee auttavan pelastamaan köyhtyneen isänmaansa?

Niin rakas velvollisuus kuin papille onkin oikean jumalisuuden pohjalta työskennellä kuulijoidensa tapojen parantamiseksi, niin paljon esteitä hän kohtaa valtion auttamisen suhteen, ellei korkein valta samalla raivaa pois niitä asetuksia, jotka kasvattavat vapaan kansan keskelle kansakunnan päällepäsmäreitä.

On täysin platoninen4 ajatus, että Ruotsi ei voisi vaurastua ja tulla ajallisessa elämässä onnelliseksi, ennen kuin kaikki sen asukkaat ovat muuttuneet oikeamielisen jumalanpelon kautta niin hyveellisiksi, että aittoihin ja arkkuihin ei enää tarvita lukkoja, ja että yksikään niistä monista henkilöistä, jotka asetusten nojalla ovat saaneet yksityisten kassojen avaimet, ei käyttäisi niitä.

Jos tämä käsitys saa jalansijaa kansakunnan piirissä, on Ruotsin tuho kovin lähellä. Mahdottomuudet työllistävät enemmistöä ja sellaisen intohimon vallitessa kansakunnassa juonittelijat saavat hyvää aikaa kaikessa rauhassa takoa sille kahleita.

Jos hyvä kriitikkomme tuntee jonkin luotettavan tavan, jolla hänen ehdottamansa yleinen tapojen parannus saadaan aikaan, olkoon hyvä ja ilmoittakoon sen. Mutta mikäli ehdotusten edessä aina lukee välttämätön jos, niin niille ei ole paljoakaan käyttöä. Esimerkiksi: Jos lasten kasvatus olisi parempaa. Jos professorit ahkeroisivat opinahjoissa. Jos papit ensiksi itse pelkäisivät Jumalaa ja pitäisivät muutkin siinä pelossa. Jos parempi väki näyttäisi vähäisemmälle hyvää esimerkkiä. Jos paheista rangaistaisiin esimerkin vuoksi, henkilöistä riippumatta. Jos virkamiesten antamat selvitykset aina olisivat luotettavia, ynnä muuta sellaista. Kuitenkin vähän näitä ajatellaan ja vielä vähemmän voidaan tehdä niiden suhteen. Optandum, sed non sperandum.5

Hyvä herra kriitikko! Kilpailkaamme keskenämme jumalanpelossa, taidossa ja hyveessä. Mutta älkäämme koskaan pyytäkö, että yhteisön tulisi luottaa niihin ja meidän kunnollisuutemme varaan rakentaa suuria suunnitelmia. On epävarmaa jaksaako selkämme kannattaa niin raskasta taakkaa. On yleisesti ottaen kovin uhkarohkeaa perustaa poliittinen toimi jonkun hyveellisyyden varaan, eikä kukaan laskumestari osaa sanoa miten monen miljoonan vahingot tämä yksi ainoa harhakäsitys on Ruotsille aiheuttanut.

Toinen kysymys on kirjoitukseni Seikkaperäinen vastaus pykälissä 6 ja 29 selvästi selitetty.

Ne säädyt, jotka ovat sitoneet ulkomaalaisen, ovat olleet yhtä valistuneita ja puolueettomia, kuin ne, jotka ovat tehneet pääsyn kruunun ja kansalaisten omaisuuteen helpoksi. Ja vaikka tehdään miten paljon eroa käytön ja väärinkäytön välillä, on vapaan kansalaisen velvollisuus aina tutkia ne asetukset, jotka ovat tasoittaneet tietä väärinkäytöksille. Hänen tulee myös tutkia, että ulkomaalaisten estämisen varjolla ei ole loukattu kansalaisten luontoon perustuvia oikeuksia.

Kolmanteen kysymykseen on vastattu pykälissä 9 ja 19. Herra kriitikko on tässä kysymyksessä tuntematta ruukkitoimintaa perusteellisesti takertunut ulkokuoreen, kun hän pelkästään valmistusmäärien perusteella haluaa tehdä johtopäätöksiä kankiraudan hyvästä menekistä.

Kukaan tuskin voi kieltää, etteikö 260 000 kippuntaa kankirautaa vuoden 1724 korkeimman hinnan mukaan, nimittäin 7 riikintaaleria kippunnalta, tuottaisi valtakunnalle vuosittain 153 500 riikintaaleria suuremman voiton kuin 333 300 kippuntaa à 5 riikintaaleria kippunta, joka on ollut raudan korkein hinta vuosina 1739, 1740 ja 1741.

Etuoikeuksien avulla on kai mahdollista kasvattaa tätä valmistusmäärää vielä moninkertaisesti ja muuttaa suurin osa valtakunnasta vuorikunnaksi. Tästä ei kuitenkaan saa päätellä, että ruukkitoiminta on vapaata tai että alijäämämme siten pienenisi. Tästä voi lukea enemmän kirjoitusteni Maastamuutto 16. pykälässä ja Kansallinen voitto pykälissä 5 ja 6.

Väite, jonka mukaan ulkomaalaiset asiamiehet tekisivät Bergslagenissa kauppaa takkiraudalla eikä kankiraudalla, on kriitikon oman ajattelun tuote. Siksi vastatkoon hän itse kaikesta mitä siitä on esittänyt.

On omituinen kysymys, olisiko kuningas Kaarle XI tai painetun muistion kirjoittaja ollut parempi taloudenpitäjä. Tässä eivät päde auktoriteettiperiaatteet, vaan totuudet ja puhtaat johtopäätökset. Et nos homines, et vos homines.6

Neljänneksi herra kriitikko kysyy: Eikö ole perusteeton olettamus, että ulkomaisilla paikkakunnilla on maannut paljon rautaa varastossa ruotsalaisten laskuun?

Minä arvelen, että hän mielellään uskoo sen, mitä muutkin uskovat. Vuonna 1747 salainen valiokunta rakensi koko rautakonttorin perustamisen sen varaan, että rautavarastot saataisiin vedettyä ulkomaisilta paikkakunnilta omien tapulikaupunkiemme vaaoille. Herra kriitikon on siten mahdoton kieltää tämä asia. Mutta jos vuoden 1747 salainen valiokunta on rakentanut niin suuren laitoksen väärällä perusteella, älköön kukaan harmistuko, jos saan nauttia samaa kunniaa toistaiseksi pienestä yrityksestäni.

Kiertävätkö sitten ulkomaalaiset tuoteplakaattia, kuten herra kriitikko myöntää? Ruotsalaisista kauppiaista, joiden yhteenliittymä oli vahvempi kuin se mitä ulkomaalaisten asiamiehet saivat aikaan, on tullut heidän asioitsijoitaan, ja samalla kansakunnan lähes ainoat kauppaväylät kulkevat heidän käsiensä kautta. Eiköhän jo ole korkea aika luopua kaikista keinotekoisista toimenpiteistä ja antaa luonnon itsensä pyörittää sitä tärkeää laitosta, jossa ihmiskunnan suurimmat mestarit ovat pelkkiä nurkkamestareita. Lue tästä 28. pykälässä sivuilla 78, 79 jne. kirjoituksessa Maastamuutto.

Viides kysymys on erikoinen: Ikään kuin olisin ryhtynyt herra kriitikolle koulumestariksi. Yksi --- kysyy enemmän kuin mihin kymmenen --- ehtii vastata.

Kun herra kriitikko kieltää sen minkä olen tuonut esille, on minulla kyllä aikaa, mutta silloin kehotan häntä jättämään sadut sikseen ja esittämään perusteluja ja selviä totuuksia.

Kuudes kysymys on itse asiassa sama kuin ensimmäinen, mutta toisin sanoin esitetty, ja siksi se ei kaipaa mitään lisävastausta.

Herra kriitikon on täytynyt joko pitää tätä kardinaalikysymyksenä tai luulla, että hän kysymysten lukumäärällä voisi pelottaa kirjoittajaa.

Seitsemäs kysymys kuulostaa aluksi hieman oudolta, mutta lukijani, katso asiaa tarkoin, ja huomannet, että se on vain lumetta.

Minua syytetään siitä, että olen pykälässä 15 ollut kansallisen voiton vihaaja, koska se sekoitetaan harvojen kansalaisten voittoon. Herra kriitikko on tässä kohdassa syyllistynyt valheeseen. Sillä minä väitän ainoastaan, että sellainen voitto, jota käytetään kanssa-alamaisten sortamiseksi, on vahingollista. Tai kun eräät asetusten avulla johtavat veden toisten kansalaisten myllyistä omiinsa.

Kaikki muu tässä kysymyksessä on rakennettu yksinomaan auktoriteettiperiaatteen varaan. Kun kriitikko ei uskalla koskea perusteisiin, ei kannata myöskään nähdä vastaamisen vaivaa.

Ajattelevien nerojen ei tule antaa muiden vetää itseään nenästä. Perusteet ja totuudet pätevät vapaan kansan parissa, mutta jotkut ovat niin heikkoja, että heitä ei saada vakuuttuneiksi ennen kuin joku Suuri Mies on lausunut ne. Ja jos sen jälkeen vielä epäilee jotakin, kutsutaan sitä kerettiläisyydeksi.

Syyt, joiden takia olen asettunut eri kannalle kuin suuret ja hyvin ajattelevat miehemme, käyvät selvästi ilmi pykälistä 18, 19, 20 ja 52.

Kahdeksas kysymys on turhan helppo vastattavaksi: Siteeratussa kohdassa esitetään kyllä jotakin teoksesta nimeltä Betydande Frågor om ­Handelen,7 mutta siitä ei oteta esille mitään syitä purjehdusplakaatin hylkäämisen puolesta. Mikäli kaikki omassa yhteydessään tarkasteltuna johtaa siihen, niin tämä on totuuden syytä. Se hallitsee ihmisen sydäntä, ellei se lakkaa olemasta järkevä. Mutta tämä kaikki ei mitenkään voi olla sen enempää näiden kysymysten kuin minunkaan vikani.

Voikohan ihmiskunnan yhden hallitsevan osan8 otaksua olevan niin järkevä, että pelkästään siitä syystä pitää uskoa sen omaksumia asetuksia järkeviksi, vaikka muita syitä ei ole?

Eiköhän pääsyy vekselipuolueen9 huonontuneille tavoille ole ensisijaisesti löydettävissä Englannin papiston laiminlyönneistä, kun se ei tosissaan ole ajanut tapojen parannusta? Ja eikö syy pikemminkin löydy puolueen kansakunnan kustannuksella hankkimissa suurissa omaisuuksissa, jotka ovat avanneet ovet sellaiselle omavaltaisuudelle? Edellisessä tapauksessa täytyy Englannissa olla parempia ja tunnollisempia pappeja maalla kuin kaupungeissa, koska huomaa, että maapuolue10 kohtuullisuudessa ja isänmaanrakkaudessa selvästi ylittää toisen puolueen. Tästä puolueesta herra kriitikko itse sanoo, että se oli häilyväinen ja mielenlaadultaan turmeltunut.

Ei ole niin helppoa päästä käsiksi hallitsevaan puolueeseen, joka on ehtinyt hankkia omaisuuden. Whig-puolue11 oli kai jonkin aikaa syrjäytettynä hallituksesta, mutta ei koskaan vallasta suhteessa kansakuntaan. Sillä heillä itsellään oli hallituksen suuri vaikutin, nimittäin rahat käsissään. Sellaisissa olosuhteissa englantilaisen vapauden pitää hengissä ainoastaan yksi ainoa suoni. Nimittäin se, että yleisöllä on täysi tieto parlamentin tekemisistä. Mikäli tämä tukahdutetaan, on vapaus samalla menetetty.

Tämän kysymyksen kolmas kappale ei kaipaa edes vastausta, se löytyy pykälästä 27, josta kriitikko todennäköisesti on poiminut epäilyksensä.

On vaikea ymmärtää, mistä herra kriitikko on saanut aiheen kysyä, mitä mieltä minä olen asiasta, josta en ole lausunut mitään, eli: Saako ulkomaalainen purkaa laivojensa lastin kaikissa Ruotsin satamissa ennen kuin niihin on perustettu tullikamarit? En ole maininnut muita kaupunkeja kuin ne missä täällä todennäköisesti on tullikamarit, enkä myöskään ole halunnut asettaa esteitä uusien perustamiselle.

Kruunun tullin kavaltaminen, salakuljetus ja maakauppa ovat ne kääreet, joihin oman edun tavoittelu usein kiedotaan, jotta se ei pistäisi turhan kovasti kansakunnan silmiin.

Kruunun oikeuden puolustaminen siten, että tukahdutetaan kansalaisen oikeus, on sama kuin lehmän teurastaminen hyvän ydinluun takia. Kruunuhan on alamaisia varten, ei alamaiset kruunua varten.

Kruunu itsessään ei ole mitään eikä tarvitse mitään. Mutta kaikissa valtioissa on enemmän tai vähemmän välttämätön ryhmä ihmisiä, joiden tämän nimikkeen alla on nautittava kansalaistensa elatusta. Mitä suurempi tämä ryhmä on, sitä laajemmat ovat kruunun tarpeet. Ja mitä runsaammat ja mitä helpommin saatavissa kruunun rahavarat ovat, sitä suuremmaksi kasvaa vapaissa valtioissa niiden määrä, jotka haluavat elää niistä. Mutta mitä harvempi kansakunnassa tekee työtä, ja mitä enemmän työtä tekeviä verotetaan tai tarkastuksilla ja oikeudenkäynneillä viivytetään ja painostetaan, sitä vähäisemmiksi, kalliimmiksi ja heikommin myytäviksi kansakunnan valmisteet vääjäämättä muuttuvat. Tästä voi lukea lisää Seikkaperäisen vastaukseni 83. pykälässä.

Minulla ei myöskään ole mitään tekemistä yhdeksännen kysymyksen kanssa, koska en ole väittänyt mitään mastojen, raakapuiden ja laivarakennukseen tarvittavan puutavaran maasta viennistä. Olen 17. pykälässä ainoastaan esittänyt kappaleen kauppa- ja vuorideputaatioiden mietinnöistä.

Herra kriitikon päähänpisto teinien ja ylioppilaiden maastamuutosta on melko terävä. Hän pitää heitä valtakunnan raaka-aineina. Jos opiskeleva nuorisomme saisi ulkomaalaisissa akatemioissa parempaa opetusta halvemmalla kuin kotona, ja kriitikon puhetapaa seuraten jalostuisivat ulkomailla enemmän, niin tälle en löydä mitään kieltoa asetuksistamme.

Mutta kun herra kriitikko pitää teinejä ja ylioppilaita raaka-aineina, niin sivistymättömät renkimme kuuluvat epäilemättä paljon suuremmalla syyllä tähän herra kriitikon raaka-aineluokkaan. Toivon siksi suuresti, että herra kriitikko kantaisi huolta siitä, että tämä mielestäni kallisarvoisin raaka-­aine voitaisiin pitää valtakunnassa, koska se on lähes ainoa perusta kaikelle muulle viljelykselle. Koska jos sitä hoidetaan huonosti ja se tuhotaan, ei muiden raaka-aineiden jalostaminen yllä kovin paljon pidemmälle kuin silmänkääntäjien aivoihin. Lisää tästä kirjoitukseni Maastamuutto pykälissä 20 ja 28 sekä Seikkaperäisen vastauksen sivulla 134 jne.

Mitä kymmenenteen kysymykseen tulee, voidaan sitä vastoin jälleen kysyä: Kuka voi mitään sille, että herra kriitikko ei voi ymmärtää Värmlannin vuorikunnan hyvinvointia vuonna 1723? Riittää, että asia kuitenkin on todellisuudessa ollut niin, kuten Seikkaperäisen vastauksen 13. pykälästä voi nähdä. Se joka lukee asian oikeassa yhteydessään, ei voi olla tietämätön tämän taustalla olevista syistä.

Ellei lisäksi tiedä miten rahan määrän vaihtelu, horjuva laskenta-arvo,12 setelien määrä sekä liiketoiminnan vapauden vaihtelu vaikuttavat tavaroiden hintaan, ei ole ihme, ettei ymmärrä valtakunnan finanssioloja.

Yhdenteentoista kysymykseen vastataan, että kauppias, joka huomattavia väen ja kustannusten säästöjä tehden voi sekä viedä että tuoda suurilla aluksilla enemmän tavaraa kuin pienillä, ja jolla sen lisäksi on varaa ottaa luottoa, mutta joka silti käyttää pieniä aluksia tällaisiin tarpeisiin, ei minun kaiken käsitykseni mukaan voi olla täysin viisas. Miten herra kriitikko voi odottaa sellaista tapulikauppialtamme?

Jos varakas kauppias saa suurilla aluksilla jonkin edun, niin hänen tavaroittensa rahti muuttuu heti kohtuullisemmaksi ja hän kykenee siten myymään edullisemmin kuin muut, jotka kuljettavat samoja tavaroita pienemmillä aluksilla eivätkä pysty lentämään korkeammalle kuin siivet kantavat. Jos tähän sitten lisätään kokovapaus13 suuremmille aluksille, niin on selvää, että jos köyhemmän on pidettävä sama hintataso kuin suuria aluksia varustavan, niin hän uupuu yhä enemmän. Kauppa hakeutuu siten pakosta varakkaimpien käsiin ja valtion muut kansalaiset joutuvat uusien maksujen muodossa korvaamaan sen osan tullista, jonka kauppias saa nauttia hyödykseen. Viimeksi mainitun Vastauksen14 25. ja 31. pykälissä asiaa valaistaan vielä enemmän.

Kahdennentoista kysymyksen myötä kriitikko paljastaa, että hän ei ole edes ymmärtänyt todisteluani pykälissä 35, 36 ja 37. Siksi tähän ei voida antaa muuta vastausta kuin että herra kriitikko lukekoon sen uudelleen ja muistakoon, että siinä mainitut summat ovat hypoteettisia ja esitetty vain siksi, että asia olisi helpommin ymmärrettävissä. Todistelu on yhtä pitävä vaikka sanottaisiin, että mainitut 248 alusta todellisuudessa maksoivat 1 tai 24 miljoonaa, koska se ei perustu lukuihin vaan tukkukauppiaiden seuran15 omaan väitteeseen, jonka mukaan kauppiaat kärsisivät tappiota monista laivoistaan ellei tuoteplakaattia säädetä. Tämä on esitetty 35. pykälän lopussa. En kuitenkaan voi jättää mainitsematta, että herra kriitikko on ollut kovin aulis ja korottanut näiden alusten arvoa laskiessaan jokaisen arvoksi 100 000 taaleria. Kuitenkin 248 aluksesta ainoastaan 41 oli yli 100 lästin vetoisia. Nämä suuremmat alukset olivat sen aikaisen matalan laskenta-arvon mukaan tuskin yli 100 000 taalerin arvoisia ylipäänsä. Siten kaikki muut alukset olivat paljon sen alle, koska niitä ei minun tietääkseni ollut pankin toimesta arvioitu tai niitä vastaan ei ollut myönnetty mitään pankkilainaa.

Kolmannestatoista kysymyksestä voi todeta, että kun kriitikkojeni korvissa kaikuu huuto, että Ruotsin koko merenkulku ollaan tukahduttamassa, niin sen täytyy olla metsien huminaa. Tässä yhteydessä viimeisin kriitikkoni kuulee vielä toisenkin huudon, että kaikki ruukkimme yritetään tuhota ja annetaan ulkomaisten asiamiesten laivata takkirautamme maasta.

Herrat kriitikot voisivat siksi pyytää metsien kaiulta vastauksen tähän kysymykseen, koska minulle se ei kuulu.

Olen yksinkertaisesti pyrkinyt noudattamaan tervettä järkeä ja kansa­kunnan todellista etua. Jos se jossain määrin on loukannut joidenkin yksityistä etua, en kuitenkaan hyvällä omallatunnolla ole voinut poiketa totuudesta. Olen tänä aikana puhunut, kirjoittanut ja työskennellyt Ruotsin merenkulun helpottamisen ja laajentamisen puolesta yhtä paljon kuin muutkin.

Siitä mitä ajattelen ruukkiemme hoitamisesta, voi lukija saada tarkat tiedot niin kirjoitukseni Maastamuutto 16. pykälästä kuin kirjoitukseni Seikkaperäinen vastaus pykälistä 10–14.

Mutta minun on rehellisesti myönnettävä virheekseni se, että en ole osannut olla tarpeeksi juonikas, jotta olisin aikamme maun mukaisesti ja hyvän tavoitteen saavuttamiseksi sokeasti uskoen hyväksynyt tarjolla olevien keinojen joukosta sen, mitä muut ovat pitäneet hyvänä. En ole myöskään saanut mahtumaan päähäni, että valtiosta voi tulla mahtava ja väkirikas, niin kauan kuin asetukset antavat toisille etuoikeuden imeä itsensä kylläisiksi kansalaisten hiestä.

Neljännestätoista kysymyksestä pääsen helpoiten, kun kysymysten kautta käytän enimmäkseen herra kriitikon omia sanoja muutamilla pienillä tiedoilla täydennettyinä.

Raudantuotanto on tuoteplakaatin antamisen (vuonna 1724) jälkeen noussut 260 000 kippunnasta 333 300 kippuntaa takorautaa vuodessa, ja siten se työllistää useampia työläisiä vähemmillä ansioilla, kuten kolmanteen kysymykseen annetussa vastauksessa on todistettu. Jos Ruotsi on aikaisempina vuosina menettänyt reippaimman miehistönsä maastamuuttojen kautta samassa suhteessa kuin taulustojen tietojen tultua esille;16 jos niin monet, ja vielä paljon useammat tuhannet tynnyrinalat, joita maaherrojen kertomuksissa sanotaan viljellyiksi, ovat jääneet rappiolle tai pantu kesannolle uudelleen viljelykseen otettujen tilalle; niin miksi sitten pidetään loukkaavana, että tutkitaan onko syy kaikkeen sellaiseen tuoteplakaatissa tai joissain muissa asetuksissa?

Lopuksi sulkeudun lukijan suosioon ja haluan kannustaa häntä tarkkaan tutkimaan kiistaa aiheuttaneet aiheet. Älä usko, että kyse on pelkästään tuoteplakaatista. Tämä koskee taloudellista asemaamme kokonaisuudessaan, eikä kenenkään tule olla siitä tietämätön, paitsi sen joka ei tiedä tai halua tietää, että hän on vapaa Ruotsin alamainen.

Tukholmassa, 29. maaliskuuta 1766.

Anders Chydenius.

Suom. Veli-Matti Pussinen

  1. Charles Emil Lewenhauptin kirjoitus Neljätoista Valtakunnan heikkouden lähdettä koskevaa kysymystä maisteri Anders Chydeniukselle (Fjorton frågor til Herr Mag. Anders Chydenius, rörande Källan til Rikets Wanmakt, 1766).
  2. Seikkaperäinen vastaus painosta tulleeseen vastineeseen kirjoitukselle nimeltä Valtakunnan heikkouden lähde, sekä Huomautuksia samasta lähteestä otetuista vesinäytteistä
  3. Vastaus Kuninkaallisen tiedeakatemian esittämään kysymykseen: mikä voi olla syynä siihen, että suuri joukko ruotsalaisia muuttaa joka vuosi maasta ja millä keinoin maastamuuttoa voitaisiin parhaiten torjua?
  4. utopistinen
  5. Optandum, sed non sperandum: lat. ”Toivottavaa, mutta ei odotettavissa.”
  6. Et nos homines, et vos homines: lat. ”Me olemme ihmisiä, ja niin olette tekin.”
  7. Viittaa Josiah Tuckerin kirjoitukseen Betydande frågor om handelen, wid tilfälle af de motsäjelser, som skedde emot den sista billen, om utlänningars naturalisation (1763). Ruotsinkielinen käännös perustuu Tuckerin alkuteoksen Reflections on the expediency of a law for the naturalization of foreign Protestants: in two parts. Part II. Containing important queries relating to commerce (1752) ranskannokseen. Chydenius lainaa kirjoitusta Seikkaperäisessä vastauksessa, § 26.
  8. ihmiskunnan yhden hallitsevan osan: Alkutekstin ”et rådande Parti i människligheten” sisältää sanaleikin, koska parti voidaan ymmärtää sekä merkityksessä ”osa” että ”puolue”.
  9. Whig-puolue. Ks. Seikkaperäinen vastaus, § 26
  10. Nimityksellä country party tarkoitetaan Kaarle II:n aikana (1660–1685) muodostunutta oppositioryhmää, joka vastusti ”hovipuolueen” (court party) uskonto- ja ulkopolitiikkaa. Ns. kavaljeeriparlamentin (Cavalier Parliament) loppuvaiheessa näistä ryhmistä muodostuivat whig- ja tory-puolueet.
  11. Ks. Seikkaperäinen vastaus, § 26
  12. Alkutekstin monimerkityksinen käsite räknevärde kuvastaa Ruotsin rahaolojen monimutkaisuutta 1700-luvulla. Käsitteellä ilmaistiin korostetusti, että rahoja laskettiin kappaleittain ja nimellisarvon, ei painon tai todellisen arvon mukaan. Koska päivittäisissä raha-asioissa jouduttiin käyttämään useita eri laskennallisia yksiköitä, oli tarve käsitteelle, jolla voitiin tuoda esille nimelliset ja suhteelliset arvot. Chydeniuksen teksteissä räknevärde ilmaisee usein viranomaisten esim. tietylle kolikolle vahvistamaa arvoa, joka saattoi poiketa huomattavasti markkina-arvosta tai rahaan lyödystä arvosta. Räknevärde on usein suomennettu sananmukaisesti laskenta-arvo. Joissakin tapauksissa, kun Chydeniuksen tarkoittama merkitys tulee selkeästi esille yhteydestä, sen suomenkielisinä vastineina on käytetty termejä nimellisarvo tai laskennallinen yksikkö.
  13. 1600-luvulta peräisin olevan määräyksen mukaan kotimainen kauppa-alus, joka täytti sotilaallisen käyttöön soveltuvuutta koskevat ehdot, sai kolmasosan helpotuksen vienti- ja tuontitulleista (helfrihet). Huonommin sotakäyttöön soveltuvat alukset saivat vain 1/6 alennuksen (halvfrihet).
  14. Seikkaperäinen vastaus
  15. tukkukauppiaiden seuran: Grosshandelsocieteten, joka perustettiin Tukholmassa 1730-luvulla.
  16. taulustojen tietojen tultua esille: Taulustolaitosta varten alettiin kerätä tilastotietoja väestöstä 1749.

Alkuperäisdokumentit

Jaksot

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: