Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Purjehdusvapauden muutos

Purjehdusvapauden muutos, § 1

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

Tietoja siitä muutoksesta, jonka kuninkaallinen majesteetti on armollisessa kirjelmässä kuninkaalliselle kamari- ja kauppakollegiolle viime kesäkuun 15. päivänä1 nöyryydessä suvainnut tehdä siihen purjehdusvapauteen, joka vuonna 1765 on myönnetty Pohjanmaan kaupungeille.

 

§ 1. Suuri ja lempeä kuninkaamme on valvoessaan kuninkaallista korkeuttaan ja oikeuttaan itse hallita valtakuntaansa etenkin kahdessa seikassa osoittanut olevansa todella suuri. Nimittäin ensiksi siinä, että hän on hallitusmuodossa itsessään taannut alamaistensa hengen, omaisuudet ja lailliset oikeudet niin, että niitä ei minkäänlaisten oikoteiden kuten erityistuomioistuinten ja -komissioiden ynnä muiden kautta voida heiltä riistää.2 Toiseksi siinä, että alamaiset saavat kirjoittaessaan ja julkaistessaan painosta nauttia siitä vapaudesta, että he myös voimaantulleiden asetusten osalta saavat esittää ne seikat, jotka johtavat niistä yleiselle tai yksityiselle edulle mahdollisesti aiheutuvien hyvien tai vahingollisten seurausten lähempään tarkasteluun.3

Suurten kuninkaitten tavoitteena on kansan onnellisuus. Ja juuri siitä, että kansa tulee onnelliseksi, tulee heidän korkein päämääränsä. Kuka ruotsalainen ei tässä suhteessa tunnistaisi suurta hallitsijaansa, kun koko Eurooppa ihaillen ja aina kateellisuuteen asti ylistää meidän onneamme? Silloin olkoon se, joka jollain varjolla uskaltaisi tahrata niin suurta ja rakastettua nimeä kuin Kustaa III:n on, kelvoton nauttimaan lempeän kuninkaamme suojaa.

Mutta jotta kuningas todella tulisi suureksi kansansa parissa, on myös Ruotsin miesten velvollisuus käyttää oikein kallista vapauttaan vapaasti puhua oikeuksistaan, eikä salaisissa kuiskailuissa tule levittää epäilyksiä maailman suurimmasta kuninkaasta. Siten heidän tulee alamaisella kunnioituksella ilmaista ne seuraukset, joita hyväksytyt tai suunnitellut asetukset näyttävät tuovan yleiselle ja yksityiselle edulle. Muussa tapauksessa rehellisesti ansaitut oikeudet hautautuvat unholaan ja asetusten seuraukset saatetaan viattomimpain kustannuksella maailmaan. Tätä mustat sielut hyödyntävät salaa levittääkseen epäilyjä ihmiskunnan suurimpia hyväntekijöitä kohtaan. Suuri Kustaamme ei siksi milloinkaan katso epäsuopeasti sitä, joka sellaisessa tarkoituksessa puhuu kansalaisten puolesta, ja Ruotsin miehet rakastavat aina vapauttaan samassa määrin kuin he näkevät laillisten oikeuksiensa olevan turvassa.

Liikuttuneena mitä syvimmästä kunnioituksesta kallista kuningastani kohtaan rohkenen siis kynä kädessäni, kuten vapaan Ruotsin miehen tulee, vapaasti käsitellä aihetta, joka koskee huomattavaa osaa synnyinseudustani. Vilpitön tarkoitukseni on joko valaista tai tulla toisten valaisemaksi.


  1. kirjelmässä kuninkaalliselle ... 15. päivänä: Kungl. Maj:t till kammar- och kommerskollegierna 15.6.1774, Kungl. brev, EIa1, vol. 162, Kammarkollegiets kansliarkiv, SRA
  2. hän on hallitusmuodossa ... voida heiltä riistää: viittaus vuoden 1772 hallitusmuodon 2. §:ään
  3. alamaiset saavat kirjoittaessaan ... lähempään tarkasteluun: Vuoden 1772 vallankaappauksen jälkeen oli epäselvää, oliko vuoden 1766 painovapausasetus vielä voimassa. 26.4.1774 kuningas saneli uuden asetuksen, joka periaatteessa takasi entisenlaisen painovapauden, mutta sisälsi myös merkittäviä heikennyksiä ja jätti viranomaisille paljon tulkinnanvaraa. Hallituksen, perustuslain, hallitusmuodon ja kuninkaanvakuutuksen arvosteleminen oli nyt kiellettyä kuolemanrangaistuksen uhalla. Asetuksen mukaan lainsäädännön alueella jokaisella oli oikeus tuoda esille ajatuksiaan ”kaikesta, mikä koskee kansalaisten oikeuksia ja velvollisuuksia ja mikä voi palvella asian kehittämistä tai vahingollisten seurausten estämistä. Tämä vapaus koskee yleisesti kaikkia lakeja ja asetuksia, jotka on jo vahvistettu”. Chydenius painottaa tässä viimemainittua oikeutta; vuonna 1766 häntä oli nimenomaan syytetty siitä, että hän oli Valtakunnan pelastamisessa arvostellut jo vahvistettua asetusta.

Alkuperäisdokumentit

Alkukieli

[1/284]

Uplysningar wid den ändring Kgl. Maj:t uti Nådig Skrifwelse til K. ­Cammar- och Commerce-Collegierne, af den 15 Junii sistl.4 i Nåder täckts göra uti den Seglations-frihet, Städerne i Österbotten år 1765 blifwit bewiljad.

 

§. 1. Wår Stora och Milda Konung har under förwarande af5 Sin Konungs­liga Höghet och Rätt, at Sjelf styra Sitt Rike, just i twänne omständigheter bewisat Sig wara rätt6 Stor, nämligen först däruti, at Han i sjelfwa Regerings-­Formen, fredlyst Sine undersåtares lif, egendomar och lagliga rättig­heter, at de genom några slags ginwägar, såsom extra Domstolar och Commissioner, med mera, icke skola dem afhände warda.7 2:o, At undersåtare i Pennor och Tryck, må äga den frihet, at wid werkeliga gjorda Författningar äfwen få lemna de uplysningar, som leda til närmare granskning, af goda och skadeliga fölgder, som med dem, för det Allmänna och någon enskildt, kunna wara förknippade.8

Stora Konungars föremål är Folkets sällhet, och just at göra dem lycke­liga, blir Deras högsta bemödande. Hwem af Swear skulle icke härwid känna igen sin Store Styres-Man, då hela Europa med förundran, ända til missundsamhet, prisar oss lyckeliga? Owärdig ware då den, at njuta wår Milda Konungs beskydd, som med någon skugga wågade sig att befläcka et så stort och älskat Namn, som Gustaf Den 3:djes är.

Men skall en Konung rätt blifwa Stor ibland Sitt Folk, åligger det ock Swenske Män, at rätteligen nyttja sin dyra frihet, at fritt tala om sina rättigheter och ej i hemliga wisklekar sprida misstankar om Den Största Kung i werlden; at med undersåtelig wördnad yttra de fölgder, som af tagne eller tiltänkta Författningar synas bota9 allmänt och enskildt wäl, annars blifwa wälfångne rättigheter nedgrafne i glömska, och fölgder af Författningar föras på den oskyldigastes räkning i werlden, som sedan af swarta själar nyttjas i mjugg10 at sprida misstankar emot de största Människo-slägtets Wälgörare. Wår Store Gustaf kastar därföre aldrig omild blick uppå den, som i sådan afsigt talar för Medborgare, och Swenske Män älska altid sin frihet i den mån, de se sine lagfångne11 rättigheter skyddade.

Rörd af den djupaste wördnad för min Dyra Konung, wågar jag altså, at med pennan i handen, som en fri Swensk Man ägnar, fritt handla i et ämne, som rörer en betydelig del af min Fosterbygd; i den menlösa afsigt, at antingen uplysa, eller blifwa af andre uplyst.


  1. Nådig Skrifwelse ... af den 15 Junii sistl.: Kungl. Maj:t till kammar- och kommerskollegierna 15.6.1774, Kungl. brev, EIa1, vol. 162, Kammarkollegiets kansliarkiv, SRA
  2. under förwarande af: för att övervaka
  3. mycket
  4. fredlyst Sine undersåtares ... afhände warda: åsyftar § 2 i RF 1772
  5. i Pennor och Tryck ... wara förknippade: Efter statsvälvningen 1772 var det oklart om tryckfrihetsförordningen 1766 fortfarande var i kraft. § 39 i RF 1772 hade i princip avskaffat alla tidigare såsom grundlagar ansedda stadgar. Den 26 april 1774 utfärdade kungen en ny förordning som i princip garanterade samma tryckfrihet som förr men även innehöll betydande inskränkningar och gav myndigheterna utrymme för egna tolkningar. Att kritisera regeringen, grundlagen, regeringsformen och konungaförsäkran var belagt med dödsstraff. Inom lagstiftningens område hade alla rätt att föra fram sina tankar ”om alt, som medborgares både rätt och skyldigheter rörer, samt til någon förbätring eller förekommande af skadelige fölgder tiena kan; Hwilken frihet ock bör sträcka sig til alla Lagar och Författningar i gemen, som redan faststälte äro”. Chydenius betonar här den sistnämnda friheten. År 1766 anklagades han uttryckligen för att i Rikets hjälp ha kritiserat ett redan stadfäst ständerbeslut.
  6. båta, gagna, tjäna till
  7. hemlighet
  8. lagstadgade

Suomi

Tietoja siitä muutoksesta, jonka kuninkaallinen majesteetti on armollisessa kirjelmässä kuninkaalliselle kamari- ja kauppakollegiolle viime kesäkuun 15. päivänä12 nöyryydessä suvainnut tehdä siihen purjehdusvapauteen, joka vuonna 1765 on myönnetty Pohjanmaan kaupungeille.

 

§ 1. Suuri ja lempeä kuninkaamme on valvoessaan kuninkaallista korkeuttaan ja oikeuttaan itse hallita valtakuntaansa etenkin kahdessa seikassa osoittanut olevansa todella suuri. Nimittäin ensiksi siinä, että hän on hallitusmuodossa itsessään taannut alamaistensa hengen, omaisuudet ja lailliset oikeudet niin, että niitä ei minkäänlaisten oikoteiden kuten erityistuomioistuinten ja -komissioiden ynnä muiden kautta voida heiltä riistää.13 Toiseksi siinä, että alamaiset saavat kirjoittaessaan ja julkaistessaan painosta nauttia siitä vapaudesta, että he myös voimaantulleiden asetusten osalta saavat esittää ne seikat, jotka johtavat niistä yleiselle tai yksityiselle edulle mahdollisesti aiheutuvien hyvien tai vahingollisten seurausten lähempään tarkasteluun.14

Suurten kuninkaitten tavoitteena on kansan onnellisuus. Ja juuri siitä, että kansa tulee onnelliseksi, tulee heidän korkein päämääränsä. Kuka ruotsalainen ei tässä suhteessa tunnistaisi suurta hallitsijaansa, kun koko Eurooppa ihaillen ja aina kateellisuuteen asti ylistää meidän onneamme? Silloin olkoon se, joka jollain varjolla uskaltaisi tahrata niin suurta ja rakastettua nimeä kuin Kustaa III:n on, kelvoton nauttimaan lempeän kuninkaamme suojaa.

Mutta jotta kuningas todella tulisi suureksi kansansa parissa, on myös Ruotsin miesten velvollisuus käyttää oikein kallista vapauttaan vapaasti puhua oikeuksistaan, eikä salaisissa kuiskailuissa tule levittää epäilyksiä maailman suurimmasta kuninkaasta. Siten heidän tulee alamaisella kunnioituksella ilmaista ne seuraukset, joita hyväksytyt tai suunnitellut asetukset näyttävät tuovan yleiselle ja yksityiselle edulle. Muussa tapauksessa rehellisesti ansaitut oikeudet hautautuvat unholaan ja asetusten seuraukset saatetaan viattomimpain kustannuksella maailmaan. Tätä mustat sielut hyödyntävät salaa levittääkseen epäilyjä ihmiskunnan suurimpia hyväntekijöitä kohtaan. Suuri Kustaamme ei siksi milloinkaan katso epäsuopeasti sitä, joka sellaisessa tarkoituksessa puhuu kansalaisten puolesta, ja Ruotsin miehet rakastavat aina vapauttaan samassa määrin kuin he näkevät laillisten oikeuksiensa olevan turvassa.

Liikuttuneena mitä syvimmästä kunnioituksesta kallista kuningastani kohtaan rohkenen siis kynä kädessäni, kuten vapaan Ruotsin miehen tulee, vapaasti käsitellä aihetta, joka koskee huomattavaa osaa synnyinseudustani. Vilpitön tarkoitukseni on joko valaista tai tulla toisten valaisemaksi.


  1. kirjelmässä kuninkaalliselle ... 15. päivänä: Kungl. Maj:t till kammar- och kommerskollegierna 15.6.1774, Kungl. brev, EIa1, vol. 162, Kammarkollegiets kansliarkiv, SRA
  2. hän on hallitusmuodossa ... voida heiltä riistää: viittaus vuoden 1772 hallitusmuodon 2. §:ään
  3. alamaiset saavat kirjoittaessaan ... lähempään tarkasteluun: Vuoden 1772 vallankaappauksen jälkeen oli epäselvää, oliko vuoden 1766 painovapausasetus vielä voimassa. 26.4.1774 kuningas saneli uuden asetuksen, joka periaatteessa takasi entisenlaisen painovapauden, mutta sisälsi myös merkittäviä heikennyksiä ja jätti viranomaisille paljon tulkinnanvaraa. Hallituksen, perustuslain, hallitusmuodon ja kuninkaanvakuutuksen arvosteleminen oli nyt kiellettyä kuolemanrangaistuksen uhalla. Asetuksen mukaan lainsäädännön alueella jokaisella oli oikeus tuoda esille ajatuksiaan ”kaikesta, mikä koskee kansalaisten oikeuksia ja velvollisuuksia ja mikä voi palvella asian kehittämistä tai vahingollisten seurausten estämistä. Tämä vapaus koskee yleisesti kaikkia lakeja ja asetuksia, jotka on jo vahvistettu”. Chydenius painottaa tässä viimemainittua oikeutta; vuonna 1766 häntä oli nimenomaan syytetty siitä, että hän oli Valtakunnan pelastamisessa arvostellut jo vahvistettua asetusta.

Englanti

Unfortunately this content isn't available in English

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: